Törmäsin juuri tapaukseen, jossa Kennelliiton alaiselle näyttelykoiralle annettiin ravintolisänä erästä yrttivalmistetta, koska se vahvistaa elinvoimaa, piristää vanhoja ja on kaikinpuolin muutenkin terveellinen. Jokaisella greyhound-harrastajalla soi hälytyskellot siinä vaiheessa kun tuote vahvistaa elinvoimaa ja piristää. Yleensä ollaan rajamailla, jossa dopingkäry uhkaa.
Greyhoundeilla (ja muillakin vinttikoirilla) dopingkontrolli on ollut jo niin kauan, että tiedetään ettei myyntipaikalla tai tuotteen ”apteekkistatuksella” ole mitään merkitystä käryriskin kanssa. Tunnetuimmat GRL:n piirissä ovat edelleenkin aikuisten Ramavitin sisältämän kofeiinin antama positiivinen, C-vitamiinin sisältämän vihreän teen aiheuttama kofeiinipositiivinen ja Tassu-koirankeksien sisältämän kaakaojäämän antama kofeiinipositiivinen. C-vitamiini oli tapauksena muutoinkin erikoinen. Kyseessä oli verkostomarkkinoitu Goldenin (nykyään GLDN) tuote, ja yritys ilmoitti haastavansa GRL:n oikeuteen, jos tuote ja kofeiinikäry liitetään yhteen; tuotteessa ei ole kofeiinia. Humaanipuolen silloisten määräysten mukaan ei ollutkaan, mutta purkin analysointi paljasti, että kofeiinia löytyi. Juuri parahultaisesti, että Yhtyneet laboratoriot sai mikrogrammatason tuloksen virtsasta ja seurauksena treenarille ja koirille kilpailukielto.
Koiran treenari vastaa aina eläimestään. Kaikesta mitä itse on antanut, joku muu on antanut tai koira varastanut. Vaikka Kennelliiton varoajat ovatkin paikoin päättömät, niin kannattaa koko ajan pitää mielessä, että niiden noudattaminenkaan ei pelasta. Koska SKL:n testimäärät ovat lähinnä nimelliset, niin käryjä ei ole vielä tapahtunut – se on vain ajan kysymys – niin sellaisen tullessa punnitaan, onko kyseessä ollut doping, varoaikarikkomus vai eikö vain varoaika ole riittänyt. Omistaja kuitenkin maksaa lystin. On siis parempi olla hivenen liian varovainen kuin luottaa minuuttiaikataululla ilmoitettuihin varoaikoihin.
Yrtti- ja luontaistuotteet ovat ongelma. Tuoteselosteita täytyy osata tulkita ja sen lisäksi luottaa, että kaikki on mainittu eikä purkista löydy jotain ihan muuta. 1990-luvun lopulla USA:ssa koiria kuoli erääseen laihduttajille suunnattuun yrttivalmisteeseen, ns. termogeneettiseen lisään, jonka idea on (mukamas) nostaa ruumiinlämpöä ja kiihdyttää aineenvaihduntaa, jolloin rasva palaa itsestään ilman työtä. Jos joku luottaa inkivääriin ja omenaviinietikkaan, niin aivan vapaasti – ne eivät toimi, mutta eivät aiheuta käryjäkään. Mutta tiedän vielä 2000-luvun alussa käytetyn ainakin muutamille IPO-koirille ns. stackereita. Ne sisälsivät guaranaa, josta saadaan kofeiinia, ja kiinalaista yrttiä ma huang – joka on luonnon oma efedriini. Samantyyppisiin tuotteisiin kuolivat jenkkikoiratkin. Nykyään noiden myynti on kiellettyä – laki tuli muistaakseni voimaan 2003 – mutta niitä saa helposti netistä ja tiedän vastaavien ravintolisien liikkuvan Suomessa tälläkin hetkellä.
Tuosta vuosituhannen vaihteen surkeasta tapauksesta oli se hyöty, että nyt tiedetään taas muutama raja-arvo lisää. Alimmat annokset, jotka olivat tappaneet koria, olivat olleet guaranalla 19,1 mg/painokg ja ma huangilla 5,8 mg/painokilo. Tutkimuksen yhteeveto ei kylläkään kerro kuolleiden koirien rotua, ikää tai terveydentilaa.
Muistutetaan vielä kertaalleen, että laillisesti koiralleen ei pysty vahingossa ma huangia antamaan. Jos moisia saa, niin ne ovat aina pimeää tavaraa.
Tämäkin kannattaa lukea: Kestääkö maksa kiinalaisia rohdoksia
