Veri on nestemäinen kudos, joka kuljettaa happea ja ravintoaineita kehoon ja kuonaa pois kehosta. Veri liikkuu sydämen pumppaamana verisuonistoa pitkin keuhkojen ja uudelleen sydämen kautta kaikkialle elimistöön.

Urheilevan koiran treenarille verenkiertojärjestelmän ja veren perusasioiden ymmärtäminen on tärkeää. On tiedettävä miten ja mitkä asiat ovat normaaleja, sillä ainoastaan sillä tapaa pystyy tunnistamaan poikkeavuudet. Nämä kertovat paljon koiran kunnosta, suorituskyvystä sekä mahdollisista sairauksista ja muista ongelmista. Verikokeilla voidaan löytää jotain, jolla koira saadaan hieman nopeammaksi tai kestävämmäksi. Testit on tehtävä aina, kun koiralla on joku ongelma, jonka syy on epäselvä.

Veren tehtävä

Greyhoundilla, joka on noin 30 kg painoinen koira, on noin kolme litraa verta, joka kiertää elimistön noin 30 sekunnissa. Veren tilavuus on noin 10 prosenttia ruumiinpainosta. Muilla koirilla veren määrä tietysti riippuu paitsi koosta, niin myös sen tyypistä sekä kunnosta.

Veren tehtävänä on kuljettaa happea veren punasoluissa kudoksille – aivoille, lihaksille ja muille elimille – ja poistaa kuona-aineita, kuten esim. solujen metabolista syntynyt hiilidioksidi poistetaan veren kuljettamana keuhkojen kautta. Muut kuona-aineet siirretään maksaan ja munuaisiin edelleen metabolisoitaviksi, suodatettavaksi tai poistettaviksi ulosteissa ja virtsassa. Ravintoaineet kuten vitamiinit, hivenaineet ja proteiinit kulkeutuvat veressä kudoksille yhdeksi energianlähteeksi.

• Veri toimii myös eräänlaisena suojana elimistölle neutralisoimalla nopeasti happoja, jotka muodostuvat kovan harjoittelun aikana.
• Veren yhtenä tehtävänä on myös hormonien kuljettaminen.
• Puolustusmekanismina tauteja ja tulehduksia vastaan verellä on tärkeä tehtävä. Se sisältää valkosoluja ja vasta-aineita.
• Veri pitää elimistön lämpötilan tasaisena ja sydämen aiheuttama verenpaine muuttaa elimistön yleistä lämpötilaa. 

Ruumis toi toimia, pysyä hengissä, ilman monia elimiä – munuaisia, varpaita, korvia jne. – mutta ei ilman verta. Jos koira menettää puolet verestään, niin se kuolee minuuteissa. 30 kg kokoluokassa nopeasti tapahtunut verilitran menetys (kolmannes verimäärästä) on usein kohtalokas ilman verensiirtoa tai tiputusta.

Veren koostumus

Verestä 55 % on plasmaa eli verinestettä. Verinesteen tehtävänä on kuljettaa ravintoaineita, hiilidioksidia, lämpöä, hormoneja, elektrolyyttejä, entsyymejä, jätteitä ja muita aineita. Verineste on väriltään kellertävää ja kirkasta. Verisoluja on 45 % verivolyymistä. Verisoluja on kolmea päätyyppiä:

• punasoluja,
• valkosoluja ja
• verihiutaleita.

Verinäytteestä voidaan monet näistä eri osasista laskea, ja siten saada arvokasta tietoa koiran kunnosta ja tilasta.

Punasolut

Punasolu (erytrosyytti) on yksi elimistön pienimmistä soluista, ja sen tehtävänä on kuljettaa veren mukana kudoksiin happea. Punasolut antavat verelle sen punaisen värin.

Se on tumaton, muodoltaan litteä kiekkomainen solu, ja kaikista veren soluista niitä on 99%. Siksi se onkin veren tavallisin verisolutyyppi. Koska sen halkaisija on vain noin 8 mikrometriä ja se on kimmoisa ja mukautuva, mahtuu se pienimmistäkin hiussuonista. Kolmasosa punasolusta on hemoglobiinia, joka antaa sille punaisen värin.

Punasoluja syntyy jatkuvasti miljoonia luuytimissä. Yhden punasolun kehittyminen kestää noin 7 päivää ja niiden elinikä on keskimäärin 80 päivää. Vanhat punasolut suodatetaan verestä ja rikotaan osiksi. Nämä kuljetetaan maksaan, ”puhdistetaan” ja siirretään takasin luuytimeen jossa niitä käytetään uusien punasolujen valmistamiseen. Osa käyttämättömistä osasista tuhotaan maksassa tai varastoidaan sappirakkoon, jossa niitä käytetään rasvan ruuansulatuksessa ja rasvaliukoisten vitamiinien imeyttämiseen suolistossa.

Joskus punasolujen ja hemoglobiinin muodostus tilapäisesti heikkenee, josta on seurauksena anemia. Punasolu ei kykene jakautumaan sen jälkeen kun se on syntynyt, siksi olemassa olevat punasolut eivät kykene korjaamaan punasolujen vähäisyydestä johtuvaa anemiaa.

Hemoglobiini

Hemoglobiini (Hgb) eli verenpuna on rautapitoinen metalloproteiini, joka kuljettaa punasolujen mukana happea ja hiilidioksidia. Hemoglobiinista käytetään lyhennettä Hb, Hg tai Hbg.

Hemoglobiini on osa punasolua: keuhkoissa happimolekyylit sitoutuvat hemoglobiinin rautamolekyyleihin. Pieni osa hiilidioksidista poistuu keuhkojen kautta hemoglobiiniin kiinnittyneenä, mutta suurin osa hiilidioksidista on veriplasmassa. Lihaksissa happi voi myös sitoutua myoglobiiniin.

Hemoglobiini muodostuu punasolujen muodostusvaiheessa luuytimessä, ei enää verenkierrossa kypsissä punasoluissa. Punasolujen hajoamisessa vapautuva hemoglobiinikin hajoaa, sen hajoamistuotteet hyödynnetään mm. uuden hemoglobiinin tuotannossa. Hajoaminen tapahtuu pääasiassa pernassa.

Hemoglobiini vaatii kehittyäkseen riittävästi rautaa, kuparia, B₁₂-vitamiinia, foolihappoa sekä aminohappoja.

Hemoglobiinin määrää veressä voidaan tutkia verikokeen avulla, jolloin tulos ilmoitetaan yksikössä g/l. Jos hemoglobiiniarvo on tavallista pienempi, puhutaan anemiasta. Jotta hemoglobiinin määrä voidaan laskea, täytyy punaiset verisolut rikkoa ja hemoglobiini vapauttaa. Sitten hemoglobiinin määrä veren tilavuudesta selvitetään joko kemiallisesti tai värin intensiviteetin avulla.

Greyhoundit

Normaalisti greyhoundilla pitäisi olla 18 – 20 grammaa hemoglobiinia 100 millilitrassa verta, Hbg on siis 180 – 200. Tosin 220 – 240 on aika normaali oikein ruokitulla, terveellä ja hyväkuntoisella kilpakoiralla. Sillä saadaan paras mahdollinen suorituskyky kun aivoihin ja lihaksiin saadaan tarpeeksi verta silloin kun sitä eniten tarvitaan.

Arvot alle 18 g/100 ml (eli 180) tarkoittavat heikentynyttä kykyä kuljettaa happea, joka vähentää kestävyyttä.

Useasti early pace – ensimmäiset 180 – 270 metriä – ei kärsi vaikka hemoglobiini olisi niinkin alhainen kuin 16 g/100 ml. Matala hemogloniini heijastuu koiran kuntoon, siihen hetkeen jolloin se alkaa väsymään. Mutta matala hemoglobiini ei tee koirasta ainoastaan hidasta tai heikennä sen kestävyyttä, se myös pidentää palautumisaikaa.

Koirasta voi hemoglobiinin tasoa akselilla liian matala arvioida myös ulkoisten merkkien perusteella. Mikäli ikenet ja limakalvot ovat terveen vaaleanpunaiset, niin myös hemoglobiini on luultavasti riittävän korkea. Jos koira väsähtää välillä 270 – 360 metriä, läähättää huomattavasti, ei palaudu ja ikenet ovat vaaleat, niin on syytä ottaa verenkuva.

Valkosolut

Valkosolut eli leukosyytit ovat verisoluja. Ne auttavat elimistöä torjumaan tartuntatauteja osana immuunijärjestelmää. Litrassa terveen aikuisen verta on normaalisti neljästä yhteentoista miljardia valkosolua. Veren lisäksi valkosoluja on pernassa, imusuonistossa ja imusolmukkeissa.

Valkosoluista osa etsii ja merkitsee elimistölle vieraita organismeja, osa valmistaa vasta-aineita ja osa tuhoaa vieraita organismeja, yleensä ”syöden”. Valkosolut ovatkin elimistön imuunijärjestelmän perusta. Ne myös siivoavat elimistöä tulehduksen jälkeen, siksi niiden määrä kertookin olevasta tai olleesta tulehduksesta.

Valkosoluja on viittä tyyppiä, ja jokaisella on oma tehtävänsä. Siksi usein määrätyn valkosolun kohonneet arvot kertovat tarkemmin millaisesta ongelmasta on kyse.

Hematokriitti

Hematokriitti (hkr, englanniksi packed cell volume, PCV) on veren solujen suhteellinen osuus kokoveren tilavuudesta. Se määritetään mittaamalla solupatsaan korkeus verinäytteen pohjalla sentrifugoinnin jälkeen. Käytännössä hematokriitti kuvastaa punasolujen osuutta verinäytteen tilavuudesta, sillä veren muita soluja, valkosoluja ja verihiutaleita on normaalisti veressä alle 1% sen kokonaistilavuudesta. Nykyään hematokriitti voidaan määrittää myös solunlaskijalla, joka on nopeampi tapa.

Normaalisti hematokriitti arvo on noin 35 – 45 %, mutta greyhoundeilla se on muita korkeampia, noin 58 – 60 %, joskus jopa 65 %. Kun punasolujen taso on alle 58 % greyhoundille ja juoksulinjaisilla muilla vinttikoirille, sen katsotaan osoittavan anemiaa ja johtuvan esim. punasolujen vähyydestä. Kunnossa olevalla kilpailevalla greyhoundilla hematokriitti on yleensä yli 60 %. Muilla roduilla 50 %, mutta alle 60 % voidaan katsoa johtuvan kunnosta ja hoikkuudesta terveillä koirilla.

Mikäli millä tahansa muulla koiralla kuin greyhoundilla (tai muilla treenatuilla vinttikoirilla) hematokriitti on 65 % tai yli, niin koira on vakavasti kuivunut ja eläinlääkärikäyntiä on syytä harkita – koira saattaa kuolla kuivumiseen. Jos greyhoundeilla hematokriitti jostain syystä ylittää 80%, niin se on kuolemaisillaan, sairauteen, shokkiin tai rasitukseen. Tämä on yksi niistä syistä, joissa greyhound voi juosta hyvän kilpailun, mutta romahtaa ja kuolee pysäytyksessä.

Hematokriitin ja plasman tilavuuden avulla voidaan määrittää koko elimistön veritilavuus. Koska veren määrä elimistössä on tasapainossa elimistön kokonaisnestemäärän kanssa, tällä tavalla voidaan saada tietoa myös elimistön nestetasapainosta.

Hematokriitti riippuu oikeasta määrästä oikean kokoisia punasoluja veressä. Punasolujen valmistaja luuydin tarvitsee samat perusaineet kuin hemoglobiinin tuotantokin. Nämä ovat B₁₂-vitamiini, muut B-vitamiinit, foolihappo ja proteiineja.

Veriryhmät ja verenluovutus

Koirilla on kahdeksan veriryhmää, DEA 1 – 8 – ihmisillä on neljä. Tärkeimmät antigeenit ovat DEA 1.1 ja 1.2. Koira voi olla positiivinen jommalle kummalle tai negatiivinen molemmille. Tällä on merkitystä ainoastaan verensiirroissa, sillä jos 1.1 tai 1.2 negatiiviselle koiralle annetaan positiivista verta, niin siitä saattaa seurata hemolyyttiinen reaktio, jossa siirretyt verisolut hajoavat. DEA 3, 5 ja 7 eivät kehitä hemolyyttistä reaktiota, vaan hitaamman reaktion, joka ei ole yhtä vakava eikä edellytä yhtä tarkkaa ristiinreagoinnin tutkimista ennen verensiirtoa.

Greyhound on haluttu verenluovuttaja. Se on helppo käsitellä, sillä on usemmiten hyvä terveys ja kunto sekä sillä on suuri verimäärä ja erinomaiset veriarvot. Lisäksi yli 90 prosentilla greyhoundeista on veriryhmänä DEA 1.1 negatiivinen, jolloin se kelpaa luovuttajaksi käytännössä kaikille muille koirille. Luovuttaminen on käytännössä mahdollista vain talvikaudella johtuen rauhoituksesta ja verimäärän menetyksestä.

Alhaiset veriarvot

Suomessa on kehittymässä kulttuuri otatuttaa pieni verenkuva ennen kauden alkua kilpailevilta greyhoundeilta. Periaatteessa kannatettavaa, mutta silloin pitäisi olla joku selvä kuva miksi tutkitaan. Pelkkä uteliaisuus on puhdasta rahanhukkaa.

Mikäli koiralla on selviä ongelmia suorituksen tai palautumisen kanssa, niin tutkiminen on perusteltua. Silloin aletaan pienestä verenkuvasta, ja mikäli valkosolut ovat greyhoundille korkeat – normaalin ylärajoissa tavalliselle koiralle – niin seuraavaksi selvitetään eri valkosolujen määrät ja suhteet. Yleensä kuitenkin havaitaan, että pelkästään hemoglobiini sekä hematokriitti ovat alhaisia ja muut arvot ovat normaaleja. Silloin selitys on yksinkertainen: koira ei ole fyysisesti kunnossa.

Nuorelta, aloittelevalta greyhoundilta ei verikoetta kannata ottaa, ellei ole selvät terveydelliset syyt siihen. Kasvuikäinen, tai koejuoksujen kynnyksellä oleva, harvemmin edes kykenee nostamaan hemoglobiiniaan ”halutulle” tasolle. Jos jo viime kaudella kilpailleella greyhoundilla on hemoglobiini 180 – 190 ja hematokriitti 50 – 55, niin kyseessä on vain ja pelkästään huono kunto. Treenaus ei ole luultavammin ollut fyysisesti niin raskasta kuin on ajateltu.

Punasolujen määrä, koko ja suhteellinen osuus saadaan takaisin kilpakoiran tasolle yksinkertaisella reseptillä. Aloitetaan liikuttaminen ja ruoka höystetään ehkä  rautalisällä. Mukaan lisätään C-vitamiinia, jos käytetään ei-hemirautapohjaisia lisiä. Myös B-ryhmän vitamiinien saannista on huolehdittava. Kuudesta kahdeksaan viikon kuluttua otetaan kontrolliverikoe, jolloin hemoglobiinin pitäisi olla yli 200 ja hematokriitin 60 prosentin lähettyvillä, ei kuitenkaan paljon yli – silloin ollaan liioiteltu ja koira saattaa kärsiä alkavasta ylikunnosta ja kuivumisesta.

Ravinnon rautamäärällä on myös merkityksensä. Hevosen liha on suosittua matalan rasvapitoisuuden takia, sekä se sisältää hieman enemmän rautaa kuin muut punaiset lihat. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että ilmeisesti heikomman sulavuuden hevosen sisältämä rauta hyödynnetään jonkin verran heikommin kuin muista lähteistä saatu. Tällä ei ole kuitenkaan merkitystä kun rautaa ehä joudutaan lisäämään purkista, mutta se kannattaa ottaa huomioon talvella peruskuntokaudella, jolloin useimmat treenarit lopettavat lisäravinteiden käytön. Kyseessä ei ole yksittäisenä kohtana mitenkään merkittävä asia, vaan ruokintavalintojaan tulee punnita kokonaisuutena: saako tarvitun energian ja ravintoaineet suhteessa hintaan, jolloin on huomioitava myös tarvittavat lisäravinteet ja lisärasva.

Järkevästi ruokittu terve koira kuitenkin tarvitsee aniharvoin, jos koskaan, erillistä rautalisää.

Hemoglobiinia laskee myös liikunnan tyyppi. Erittäin pitkäkestoinen ja aerobisesti rasittava liikunta – pitkät kävely- ja hölkkälenkit, hiihto, pyöräily jne. – vaikuttavat myös. Silloin hemoglobiini laskee sekä punasolujen koko pienenee. Erittäin paljon yksinkertaistettuna keho pyrkii sopeutumaan jatkuvaan rasitukseen, jossa tarvitaan koko ajan happea elimistöön,jolloin isoja punasoluja aletaan pilkkoa, jotta veri saadaan ”juoksevammaksi”. Kierron täytyy olla nopeaa ja vaivatonta. Sprinttisuorituksessa tarvitaan nopeasti, mutta lyhyen ajan, niin suuri määrä happea kuin mahdollista, jolloin punasolujen on oltava suurempia ja veri liikutetaan puhtaasti sydämen raa’alla voimalla – paksuus ei ole ongelma. Muutos on havaittu myös sydänlihatutkimuksissa, joissa juoksuttamalla treenatun greyhoundin sydän kykeni pumppaamaan verta nopeammin ja tehokkaammin kuin kävelykoneessa valmennettu.

Valkosoluista saattaa olla löydettävissä myös selvä stressikuvio. Kun valkosolujen kokonaismäärä on normaalin rajoissa, mutta

• neurofilien ja lymfosyyttien suhde on suurempi kuin 2:1, ja
• eosinofilien määrä erittäin matalasta nollaan,

niin epäily ylirasituksesta on vahvemmalla pohjalla. Ylipäätään suorituksessa nähdään selvä kestävyyden lasku ja palautuminen on hidasta. Kyseessä on eräällä tavalla krooninen ylikunto, ylirasitustila. Koiran tilaa ei saada kohennettua ruokinnalla tai liikunnan lisäämisellä, vaan greyhound on ensin laitettava täyteen lepoon noin kahdeksi viikoksi ja sinä aikana treenarin on syytä harrastaa vakavaa itsetutkiskelua: mitä on tehty väärin ja miten omia toimintatapoja on muutettava.

Pieni verenkuva

Verikokeista pieni verenkuva on helpoin, ja halvin, tapa selvittää koiran perusveriarvot ja saada yksi palikka lisää, joka auttaa selvittämään yhtälöä onko koira terve ja kunnossa. Periaatteessa mitään testejä ei tarvitse tehdä, jos koirassa ei ole jotain epänormaalia.

Greyhoundien kohdalla pieni verenkuva auttaa varmistumaan siitä, että määrätyt perusasiat ovat kunnossa. Talvella tämä tarkoittaa sitä, että jos koira väsyy huomattavan paljon treenissä, niin veriarvot auttavat selvittämään onko ylläpitoruokinta ollut kunnossa hemoglobiinin suhteen, piileekö vaikka hampaissa tulehdus vai onko eläin vain päässyt rapakuntoon.

Pieni verenkuva ei kuitenkaan ole treenin mittari, se ei kerro onko koira kunnossa – levossa olevan kilpakoiran arvot eivät suuremmin eroa kisatreenatusta jos asiat on tehty oikein. Se on poikkeavuuksien metsästämistä ja siksi kilpailukaudella pieni verenkuva täytyy ottaa aina kun koira floppaa ”perustulostasostaan” eikä löydy selvää syytä esimerkiksi lihaksistosta.

Testi on kohtuullisen halpa ja otettavissa millä tahansa vastaanotolla, koska arvot voidaan tutkia suuremmissa laboratorioissa.

Pieni verenkuva antaa perustiedot veren ”tilasta”. Tutkimustuloksesta löytää myös viitearvot, joiden perusteella lähdetään arvioimaan onko jokin tulos normaali vai ehkä pielessä.

Seuraavassa on esitelty eri kohdat pienessä verenkuvassa. Viitearvot ovat Vetlabin, joten ne saattavat heittää jonkun toisen laboratorion vastaaviin. Mukaan on liitetty kahden perusterveen kilpagreyhoundin tulokset kolmen kuukauden totaalilepokauden jälkeen. Koira A on kaksivuotias uros, B on neljävuotias uros. C myös kaksivuotinen kilpakunnossa levännyt uros, luultavasti liikkunut enemmän lepokaudella kuin A ja B. Kaikki olleet normaalilla lihapohjaisella ruokinnalla keskitason kuivamuonan kanssa ilman ravintolisiä.

Milloin ottaa testi

Treenari voi haluta verikoetta, jos greyhound ei tunnu olevan kunnossa, saadakseen diagnoosin tai varmistuksen epäilyksille, kuten infektiot, poikkeuksellinen akuutti tai krooninen stressi, allergiat jne.

On erittäin tärkeää ottaa verinäyte oikeaan aikaan, jotta saataisiin mahdollisimman tarkat tulokset. Oikea aika, ja että onko näyte oltava paastoarvo, taasen riippuu siitä mitä tutkitaan tai halutaan selvittää. Yleensä näyte kannattaa ottaa aamupäivällä, edeltävänä päivänä ei ole saanut olla rasitusta ka edellisestä ruokinnasta on oltava vähintään 12 tuntia, useimmiten 24 tuntia.

Seuraavien aikana ei saa verinäytettä ottaa.

1. Kolmen päivän aikana harjoitusjuoksusta tai kilpailusta yli 300 metriltä. PCV, Hgb ja punaiset verisolut alentuvat useimmilla greyhoundeilla. Kyseessä on väliaikainen muutos, ja ne palaavat ennalleen neljässä päivässä.
2. Kahdeksan tunnin sisällä syömisestä. Ruuansulatus konsentroi verta ja antaa virheellisen korkeat PCV, Hgb, punasolu, valkosolu ja proteiiniarvot.
3. Kun greyhound on erittäin kiihtynyt. Greyhoundit, jotka ovat juuri saapuneet radalle tai eläinlääkärille, tai ovat ylipäätään jostain syystä kiihtyneitä, saavat virheellisen korkeat PCV, punasolu ja Hgb arvot pernan vapauttaessa punasoluvarastoja.
4. 48 tunnin kuluessa rauta- tai B₁₂-vitamiini-injektiosta. Ne voivat antaa virheellisen korkeat punasolu, PCV ja Hgb arvot aina 2 – 3 päivää.

Kuivuneella greyhoundilla on lisääntynyttä nesteenpuutosta ruumiissa kahdesta prosentista aina kuuteen ja kahdeksaan prosenttiin normaalitilasta. Näissä tapauksissa myös veressä on puutetta nesteestä. Tämä tarkoittaa, että se on virheellisesti konsentroitunut kuivumisen takia. Siksi PCV, Hgb, punasolu ja valkosolut ovat virheellisen korkealla ja testituloksia täytyy korjata vastaamaan veren tiheyttä. Muutoin voidaan havaita, että ”normaaliarvot” kuivuneella greyhoundilla osoittavatkin anemiaa nestehukan takia.

B-Leuk

Leukosyytit eli valkosolut nousevat aina kun koiralla on tulehdus. Jos valkosolut ovat korkeat, niin on syytä tehdä erittelylaskenta, jossa selvitetään eri valkosolutyyppien määrät. Greyhoundilla on alhaiset valkosolut, joten jo viitearvojen puolessa välissä olo kertoo tulehduksesta ja viitteen ylärajalla olo tarkoittaa lisätutkimuksia. Kääntäen, alhaiset valkosolumäärät eivät tarkoita sairautta.

Viiterajat: 6,0 – 12,0 (x10⁹/l)
A: 5,6 (pieni, pintatulehtunut naarmu lavassa)
B: 4,2
C: 3,3

B-Eryt

Kertoo punasolujen määrän litrassa verta. Sinänsä tarpeeton tieto, koska periaatteessa vastaava tieto saadaan hemoglobiinista. Mutta tämä kertoo ”aidon” määrän.

Viiterajat: 5,5 – 8,5 (x10¹²/l)
A: 9,5
B: 9,67
C: 8,57

B-Hb

Hemoglobiini eli verenpuna kertoo tämän punasolussa olevan happea kuljettavan proteiinin määrän. Tätä pidetään perustietona, koska se kertoo suoraan hapenkuljettamiskyvyn. Alhaiset arvot kertovat anemiasta. Tässä on suurin ero greyhoundien ja muiden koirien välillä. Muiden yläraja osoittaa kohtuullista anemiaa greyhoundeilla. Juoksijoiden hemoglobiiniarvo on viitteellinen, ei tarkka. Tämä johtuu mittalaitteiden kalibroinneista, joille greyhoundin hemoglobiini on liian korkea.

Viitearvot: 120 – 180 (g/l)
A: 218
B: 222
C: 201

B-Hkr

Hematokriitti kertoo kuinka suuri prosenttiosuus verestä on punasoluja. Tätä käytetään ensisijaisesti mittaamaan koiran kuivumista. Greyhoundilla on suuremmat arvot kuin tavallisilla koirilla. Toisin sanoen sillä on enemmän soluja, ja veri on paksumpaa. Tämä on huomioitava greyhoundien kanssa, koska niillä kuivuminen on ongelma. Vaikka greyhound onkin poikkeuksellinen, niin se on kuitenkin ”vain” eläin – sen suonet ja sydän eivät paljon paksumpaa verta pysty siirtämään. Punasolujen suuresta määrästä (ja koosta) johtuen greyhoundilla on pienempi toleranssi kuivumiseen kuin muilla roduilla, mutta kilpailemisesta ja kehon rasvaprosentista johtuen suurempi alttius siihen. Asia, johon ei aina kiinnitetä tarpeeksi huomiota. Jos riskiraja on 80 prosenttia, niin 55 % koira kestää kuivumista enemmän kuin 65 % greyhound.

Viitearvot: 37 – 55 %
A: 67 %
B: 68 %
C: 58 %

MCV

Mean Cell Volume eli keskimääräinen punasolujen koko kertoo itseasiassa tilavuuden litroina. Koska punasolu on pieni, niin siksi yksikkönä on femtolitra (0,000 000 000 000 001 litraa; jep. Nolla pilkku 14 nollaa ja ykkönen.). MCV on itseasiassa treenarille aika tarpeeton, mutta ollaan tyytyväisiä kun ollaan rajan yläreunalla tai yli.

Viitearvot: 60 – 70 fl
A: 70,5
B: 70,3
C: 67,7

MCH

MCH ilmoittaa paljonko yhdessä ainoassa punasolussa on hemoglobiinia grammoina. Ja koska pienistä asioista puhutaan, niin yksikkönä on piko eli mikron miljoonasosa. Tämän arvon kanssa greyhoundkin mahtuu rajoihin, mutta ylärajalle olisi mentävä.

Viitearvot: 19,5 – 24,5 pg
A: 22,9
B: 23
C: 23,5

MCHC

Tämä ilmoittaa montako grammaa hemoglobiinia on litrassa punasoluja. Hemoglobiinihan kertoi osuuden koko verestä. MCHC on yksi arvo, jota käytetään anemian syyn selvittämisessä. Alhainen arvo kertoo, että punasoluissa on vähän hemoglobiinia. Suurempi arvo tietysti päinvastoin. Mutta ei se näin helppoa ole. Raudan puutteen aiheuttamassa anemiassa ei ole ollut tarpeeksi rakennusaineita hemoglobiinia varten, eikä se kykene kantamaan tarpeeksi happea värjätäkseen punasolun punaiseksi. Hemoglobiini on eräällä tavalla pieni ja kalpea. Silloin kaikki M-arvot ovat alarajalla. Sen sijaan jos anemia johtuu B₁₂-vitamiinin ja foolihapon puutteesta, niin punasolut ovat tavallista suurempia ja MCV on myös suurempi.

Viitearvot: 320 – 360 g/l
A: 325,4
B: 326,5
C: 346,6

Taulukko veriarvoista

Tulkinta

Pieni verenkuva ei ole fyysisen kunnon mittari. Sillä etsitään syitä, kun koira ei kulje, vaikka pitäisi. Se esimerkiksi hyytyy kohtalokkaat 20 metriä ennen maaliviivaa, vaikka ei pitäisi. Ennen jaksoi, se ei vastaa treeniin tai koiran muilla olettamuksilla pitäisi jaksaa pidempään. Pienellä verenkuvalla saadaan yksi mittari lisää, jolla poikkeava jaksamattomuus saataisiin löydettyä ja korjattua. Syy voi olla raudan puutteessa tai B₁₂-vitamiinin riittämättömässä saannissa, jolloin saadaan ruokintavirhe haarukoitua. Tai löydetään merkit ylikunnosta. Toki nuo virheet pitäisi oman toiminnan kriittisellä tarkastuksella löytää ilman verikoettakin, mutta välillä on vain liian lähellä nähdäkseen. Tai sitten on tehnyt virheen, jota ei virheeksi tiennyt, kuten että on antanut pelkkää broileria, jossa on paljon rustoa ja luuta joukossa, jolloin ruuasta saatavan raudan määrä voi olla liian alhainen.

Verikokeen tulosten tulkitseminen ei ole maailman helpoin asia. Tulkinnanvaraa riittää, eikä yhteyksien hahmottaminen onnistu tuosta vaan. Ei se onnistu maallikolta, eikä läheskään aina edes koulutetultakaan. Siksi kannattaa aina kysellä mielipiteitä niin monelta kuin mahdollista. Näytteen ottanut lääkäri on tietysi selviö, sen lisäksi soitellaan tutut läpi. Koiran kasvattaja kuuluu myös tentittäviin, ja häneltä on löydyttävä vastaus tai ainakin perusteltu näkemys. Pentu on maksanut tonnin luokkaa, ja kasvattaja on luvannut avun ja neuvot; nyt on aika lunastaa ne lupaukset.

Harvempaa arvoa voidaan katsoa vain yksinään, vaan ne kytkeytyvät aina toisiinsa. Niitä on siis tulkittava kokonaisuutena, ja koitettava kootusta palapelistä saada irti haluttu tieto. Joskus se saadaan, joskus ei. Yleensä epäonnistuminen johtuu siitä, että verikokeesta yritetään löytää sellaista, jota se ei kykene ylipäätään kertomaan. Kuten että onko koira ns. kunnossa tai että jaksaako se pitkän matkan kilpailun.

Leukosyytit

Valkosolumäärät kertovat tulehduksesta. Jos ne ovat korkeat, niin tehdään erittelylaskenta, jossa selvitetään missä suhteissa ja määrissä erilaisia valkosoluja on. Leukosyytit eivät koskaan kerro missä tulehdus on, mutta ne saattavat antaa vitteitä mistä suunnasta kannattaa alkaa etsimään. Tämä on lääkärin tehtäviä, mutta joskus he tarvitsevat hieman opastusta. Aika monet tietävät, että treenatulla greyhoundilla on alhaisemmat arvot, mutta eivät kuitenkaan reagoi tarpeeksi vakavasti esimerkiksi yli 7 meneviin leukosyytteihin. Silloin greyhoundilla on jo hoitoa vaativa tulehdus, eikä sen kanssa saisi edes startata. Viiden paikkeilla oleva arvo kertoo, että jossain on jonkinlainen tulehdus. Yleensä se löytyy pienestä haavasta, kynsivallista tai vaikkapa hampaista.

Jos eläinlääkäri mainitsee esimerkiksi sanan leukemia 2 – 3 arvoilla, niin vaihtakaa lääkäriä. Paitsi jos sinulla on jokin juu rotu kuin treenattu greyhound tai whippet – ei ole tiedossa kuin paljos fyysinen treenaus laskee muissa roduissa leukosyyttejä.

Punasolujen määrä

B-eryt kertoo meille paljonko on punasoluja. Määrä on oleellinen, koska se kuvaa hemoglobiininkin kuljetuskapasiteettia. Sitä voitaisiin verrata vaikka tiellä kulkevaan rekkamäärään; mitä enemmän rekkoja, sitä enemmän saadaan tavaraa siirtymään paikasta toiseen. Hematokriitti vaikuttaa tähän määrään, ja yli 9 on hyvä. 8 on ok, jos muut arvot ovat kohdallaan. 8 tai alle alkaa juoruamaan anemiasta greyhoundeilla.

Hemoglobiini

B-Hb on mittari hapenkuljetuskyvystä ja on se eniten käytetty mittari anemian etsimisessä. Hemoglobiinin ongelma on siinä, että se vaihtelee hematokriitin mukaan kohtuullisen suuressakin välissä ja antaa sellaisenaan helposti väärän ”anemiapositiivisen” tai toiseen suuntaan turhan ruusuisen kuvan – kaikki on kiinni koiran kuivumisen asteesta. Hemoglobiini kertoo eräällä tavalla paljonko ne rekat kuljettavat tavaraa, paljonko meillä on rahtia tien päällä. Sellaisenaan greyhoundilla kaikki arvot yli 2o0 on hyvä, ja alle paha. Paitsi jos koira menee hieman yli 200 koska se on niin kuiva, jolloin se onkin tosiasiassa aneeminen. Tai jos ollaan hivenen alle 200, koska koira on ”märkä” ja sen ”aito” hemoglobiini onkin pitkän matkaa plussan puolella. Jolloin kestävyyden puute ei johdukaan anemiasta, eikä se 190 arvo vaadi rautaa lisää, vaan arvopari hemoglobiini ja hematokriitti vihjaa esimerkiksi valeraskaudesta tai ylipainosta – jotka treenrin pitäisi kylläkin kyetä havaitsemaan ihan ilman verikokeitakin.

Hematokriitti

B-Hkr kertoo siis kuinka suuri osuus verestä on punasoluja. Koska käytännössä veren soluista melkein kaikki on punasoluja, niin me tiedämme kuinka paksua veri on; paljonko siellä on kiinteämpää ainetta ja paljonko vettä. Greyhound on ns. kuiva koira. Paitsi että sillä yleensä tarkoitetaan kehon rasvaprosenttia, niin myöskin kehon nesteprosenttia (joka johtuu rasvasta), joka taasen näkyy hematokriitissa. Kun hkr normaalisti on greyhoundilla siinä 60 prosentin paikkeilla, kisakireällä jopa yli, niin se tarkoittaa, että suonissa liikkuvassa litkussa 60 prosenttia on punasoluja ja 40 prosenttia on vettä. Suonet ovat siis täynnä sitä ainetta, joka kuskaa happea (toki muutakin) lihaksiin. Tavallisella kippurahännällä, joka räksyttää päivät pääksytysten joko häkissään tai 12 metrin juoksulangassa, hematokriitti on luokkaa 35-40. Sillä on siis verestä 40 prosenttia punasoluja ja 60 prosenttia vettä. Tämä on yksi syy siihen, miksi greyhound on niin omanlaisensa, myös nopeuden suhteen.

Jos käytetään rekkavertauksia, niin hematokriitti on vaikkapa niiden rekkojen liikennetiheys ruuhkassa. Jos kehä 3:lla jonottaa rekkojen joukossa huomattavan paljon muita autoja, niin hematokriitti on matala. Jos taasen HelsinginVuosaaren satamaan suuntaan jonottaa pääosin rekkoja, niin hematokriitti on korkea. Hematokriitti ei siis sellaisenaan kerro rekkojen (punasolujen) määrästä tai niiden kuormasta (hemoglobiinista), vaan paljonko rekkoja on suhteessa muuhun liikenteeseen.

Hematokriitti kertoo treenarille yhden tärkeän asian. Kuinka lähellä ensimmäisiä ylirasitusoireita ollaan, ja antaa viitteen kramppiherkille koirille. Se on se kuivuminen, jonka kanssa jokainen taistelee – tietäen tai tietämättään. Jos pidetään kuivumisessa erittäin vaarallisen rajana 80 prosenttia – veri alkaa olla niin paksua, ettei se kulje kunnolla, eikä nestettä riitä muualle elimistöön – niin 75 % hematokriitilla kilpailevalla koiralla on vain viiden prosenttiyksikön pelivara. Tämä on yksi syy siihen, miksi vaikkapa metsästyskoirat saavat harvemmin greyhoundeille tuttuja kuivumisesta aiheutuvia oireita. Niiden hematokriitti on 40 prosenttia, joten laika saa hirven perässä hölkötellessään menettää veren nesteestä 40 prosenttiyksikköä – pelivaraa on siis huomattavasti enemmän.

Korkean hematokriitin koira ei kestä yhtä hyvin hellettä ja jos sen palauttamisessa hölmöillään, niin seuraavassa kilpailussa tulostaso romahtaa. Jos edes päästään sinne. Se kertoo myös hivenen ruokinnasta, olkoonkin että hieman tarkoitushakuisesti. Yleensä korkean hematokriitin koirilla on erittäin alhainen kehon rasvaprosentti. Niiden paino ei saisi päästä laskemaan. Rasvan määrä ruuassa voisi olla korkeampi, mutta kun nopeilla menestyjillä lähes säännönmukaisesti on myös korkea hematokriitti, ja ne on viritetty niin äärimmilleen kuin voidaan, niin tuo ei läheskään aina ole ratkaisu. Mutta se on muistutus siitä, että koira vaatii startin jälkeen paneutumista.

Kun hematokriitti ylittää 80, niin koira on yleensä sellaisen nesteytyksen tarpeessa, mitä suurin osa ei kykene kotioloissa tekemään. Se tarvitsee nestettä niskaan tai suoraan suoneen. Kun eläinlääkäri nesteyttää 80 tai 85 hematokriitin greyhoundia, niin hän yleensä alkaa maalaamaan piruja seinälle. Ne voidaan antaa mennä toisesta korvasta sisälle ja toisesta ulos – kunhan koira vastaa nesteytykseen. Paras jonka olen kuullut, oli kuinka eläinlääkäri teki kuivumisdiagnoosin lihasten näkyvyyden perusteella ja halusi laittaa greyhoundin ruokinnan uuteen uskoon, koska lihakset piirtyivät niin selvästi.

Kuivuminen on yksi yleinen kramppien syy. Jos koira kramppaa, eikä muuta syytä keksitä, niin korkea hematokriitti käy selitykseksi. Hoito tapahtuu tyypilliseen tapaan: enemmän nestettä, enemmän rasvaa ja enemmän magnesiumia ja kaliumia.

Punasolujen koko

MCV alkaa vaikeuttamaan asiaa. Kun B-alkuiset kertovat suoraan veriarvoja, niin M-arvot ovat lähinnä keskiarvoja tai suhteita. Yleensä lääkäri ei niistä piittaa, jos koira ei anna viitteitä anemiasta ja näitä indeksiarvoja käytetäänkin eniten antamaan suuntaa anemian syystä. Kun greyhoundtreenarit puhuvat anemiasta, niin kyse ei ole varsinaisesti siitä, vaan suoritukseen liian alhaisista arvoista. Joten eläinlääkäri saattaa olla tyytyväinen, mutta treenari julistaa kovaan ääneen koiransa olevan aneeminen.

MCV kertoo punasolun koon. Litroina, mutta yksiköllä ei ole merkitystä. Mitä isompi punasolu, sitä enemmän sinne mahtuu hemoglobiinia. Rekkavertauksessa MCV kertoo rekan koon. Onko kyseessä tavallinen kymppipyörä Sisu vai jumalattoman iso täysiperävaunu nuppina pitkäkeulainen jenkki-Mack.

Jos punasoluja on vähän, hemoglobiini alhaalla ja hematokriitti normaali, niin myös MCV (ja seuraava arvo) on alhaalla. Kyseessä on tyypillinen raudanpuutosanemia. Greyhoundeilla ollaan annettu ruuan mukana liian vh’n rautaa ja rautalisää on annettu huomattavan vähän. Jos anemiassa MCV onkin suuri, niin se on turvonnut, joka johtuu B₁₂-vitamiinin tai foolihapon puutteesta. Nämä kaikki asiat lääkäri osaa kertoa, näissä ei ole rotukohtaisia eroja. Ei ole suuremmin lajikohtaisiakaan.

Rauta-anemian suhteen kannattaa aika muistaa yksi asia. Aina syy ei ole välttämättä nimenomaan varsinaisesta raudan puutteesta, vaan esim. kuparin tai muiden hivenaineiden puutteesta tai erittäin yksipuolisesta aminohappojen saannista. Laskevat ”rauta-arvot” ovat myös yksi ylikunnon oireista.

MCV kertoo myös muutakin treenarille. Yksinkertaistetusti punasoluja pitäisi olla niin paljon kuin mahdollista, niin suuria kuin mahdollista ja niissä olisi oltava niin paljon hemoglobiinia kuin mahdollista. Silloin saamme kuljettettua lihaksille suurimman mahdollisen määrän happea. Näissä on tietenkin yksilöeroja, ja siksi olisi otettava eräänlainen terveen koiran lepoarvot. Ihan vain vertailuarvoiksi. Aina punasolun koko ei kuitenkaan johdu yksilöstä tai ruokinnasta, vaan liikunnan tyypistä. Anaerobistyyppinen harjoittelu (vedot) kasvattavat punasolujen koko suhteessa enemmän kuin määrää. Aerobistyyppinen (ns. juoksumattoharjoittelu, ravauttaminen) taasen pienentää punasoluja, mutta kasvattaa suhteessa enemmän määrää. Pienet punasolut juoruavat siitä, että on tullut turhan paljon tehtyä fillaritreeniä kun olisi pitänyt juoksuttaa täysivauhtista laukkaa. Pienemmät punasolut eivät suoraan aiheuta sitä, että koira ei jaksa täysivauhtista kilpailua loppuun asti, mutta antaa viitteen, että olisiko treenaus ollut väärää – ollaan treenattu aerobisia hitaita lihassoluja, joita greyhoundilla ei suuremmin edes ole, eikä se niitä kilpailussa käytä.

Hemoglobiinin koko

MCH kertoo kuinka paljon yhdessä punasolussa on hemoglobiinia. Taas kerran tätä arvoa käytetään tarkentamaan anemian syytä. Edelleenkin rekkavertauksissa pysyen, niin MCH on vaikka lavan koko, kuinka paljon rahtia se yksi rekka kuskaa. Kymppipyörässä on vaikkapa kahdeksan kuution lava, tai jossain pienemmässä nuhapumpussa kuution hiekkalaatikko. Sitten tulee ongelmia, kun täysiperävaunu kuljettaakin lavetin päällä vain pienen pientä konttia.

Enemmän on parempi, ja käytännössä rauta ja liikunta nostaa – yksilörajoissa pysyen.

Hemoglobiini per litra

MCHC kertoi meille montako grammaa on litrassa punasoluja. Käytännössä tämä on hemoglobiini jaettuna hematokriitillä kertaa sata. Jenkeillä on mukavampi tapa ilmoittaa, ainakin minusta. Ke kertovat kymmenellä ja ilmoittavat arvon prosentteina. Tällöin meikäläinen einen kryptinen g/l muuttu helpommin oivallettavaksi ”näin monta prosenttia verisolun määrästä on hemoglobiinia. 360 tai 36 % tarkoittaa silloin, että punasoluista (litrassa) on 36 % hemoglobiinia (grammoina). Tiedän, että tuo ei mene aivan suoraan noin, mutta maallikolle mennään riittävän lähelle – pääasia, että termi ymmärretään. Lääkärit eivät suuremmin piittaa MCHC:stä, ainakaan käytännön elämässä. Sinänsä outoa, että MCHC kertoo suoraan, onko kyseessä anemia vai ei.

Minä en vielä ole keksinyt tähän rekkavertausta, mutta työstän sellaista koko ajan.

Hemoglobiinihan riippui hematokriitista. Jos hematokriitti oli korkea, niin se nosti myös hemoglobiinia. Jos sama koira sai nestettä tai enemmän rasvaa ruokaan, niin sen hemoglobiini laski. Sillä on kuitenkin määrällisesti koko ajan sama määrä punasoluja, joiden kantama hemoglobiinin määrä ei ole muuttunut. Ainoastaan veren nestemäärä on vaihtunut.

Valeraskaalta nartulta otettiin verikoe. Hemoglobiini oli 183, joka aiheutti paniikkireaktion. Eläin oli pahasti aneeminen. Kukaan ei viitsinyt katsoa hematokriittia, joka oli 54 %. Ei mikään ihme hormonien aiheuttamassa nestepöhössä. Nartulle aloitettiin raju rautakuuri ja kilpailukunnossaan se sitten myöhemmin kulki, jaksoi ja voitti. Treenari oli tyytyväinen, koska ongelma korjattiin, mutta ymmällään mikä anemian aiheutti. Ei tuolla nartulla mitään anemiaa ollut. Sen matala hematokriitti laski näennäisesti hemoglobiinin ja saatiin sn. virhepositiivinen. Jos joku olisi vaivautunut katsomaan tuloksen viimeisellä rivillä olevaa MCHC:tä, niin kaikki olisi ollut kunnossa. Se oli keskitasoa oleva 339 ja kun kaikki muut arvot olivat kunnossa, niin meillä oli käsissä hieman keskenkuntoinen valeraskaudesta kärsivä narttu, joka noin sadan päivän kuluttua oli kilpailukuntoinen ratatykki.

MCHC:tä käytetään siis viimeisenä – oikeammin sitä tulisi käyttää ensimmäisenä – mittarina epäiltäessä anemiaa. Nuorella uroksella on ongelmia jaksamisen kanssa. Verikoe kertoi, että sen hemoglobiini oli 176, punaisia 8,6, hematokriitti 64,4, MCV 75,2, MCH 20,58 ja MCHC 274. Punasoluja oli turhan vähän, eli ei rekkoja tarpeeksi liikenteessä. Jonka takia hemoglobiini oli liian alhaalla eli kuormaa oli tien päällä liian vähän. Tämähän ei vielä kertonut kaikkea, koska hematokriitti vaikuttaa tuohon. Se oli kilpakaudella greyhoundille normaali, eli 60 prosenttia verestä oli punasoluja, 40 prossaa vettä. Tämä kertoo jo meille, että veri on ollut liian hailakkaa, eli anemiaa oli. MCV kertoi, että ne (harvat) punasolut oli ihan normikokoisia, mutta MCH juoruaa, että hemoglobiini oli pientä – eivät olleet saaneet tarpeeksi ruokaa, rautaa. MCHC sitten tasasi hematokriitin vaihtelun aiheuttamat hemoglobiinin laskennalliset heittelyt, ja kun se oli rajun pohjissa, niin se siitä. Ongelma ratkaistu: rautaa lisää. Ruuan rauta ei ollut riittänyt.

Jos punasolutkin olisivat olleet pieniä, ja hematokriitti matala (veressä paljon vettä) niin tulkinta olisi ollut raaempi: rakki olisi ollut täysin rapakunnossa suoraan sohvalta.

Lisäravinteiden käyttöä säädettiin ja samalla keskusteltiin omistajien kanssa ruokinnasta. Kohtuullisen lyhyen ajan kuluttua greyhound nousi enintään keskiverrosta Suomen ehdottomasti terävimpään huippuun. Menestys on joskus pienestä kiinni.

Laitetaan mukaan vertailuarvot tuon uroksen menestysajoilta: Eryt: 9,22, Hgb 215, Hkr 60, MCV 65,1, MCH 23,3 ja MCHC 346,5

Lopuksi

Verikoetta ei voi käyttää kunnon mittarina. Sillä ei voi mitata treenin onnistumista. Se on mittari, joka kertoo jos jotain on pielessä. Se on kuitenkin suhteellisen halpa mittari (jos malttaa kilpailuttaa lääkäreitä) ja siksi se kannattaa ottaa ainakin kahdesti vuodessa: lepokauden jälkeen juuri ennen treenikauden alkua, ja koiran kuntohuipun aikana. Näin saadaan kaksi vertailuarvoa, joita vastaan voi asioita pohtia, jos kaikki ei menekään niin kuin toivoisi.

Sukupuolten välillä ei tutkimusten mukaan ole eroja. Näin onkin varmasti Yhdysvalloissa, jossa tutkitut greyhoundit juoksivat päälle 500 metriä kolmasti viikossa. Meillä tilanne on hivenen toinen, ja nartuilla on yleensä hiukan matalampi hematokriitti (enemmän rasvaa kehossa, ja siten enemmän nestettä kierrossa) ja sitä myöten alhaisempi hemoglobiini. MCHC kuitenkin tasaa nuo erot.

Aivan pennulta ei kannata veriarvoja ottaa. Kun tutkittiin greyhoundeja välillä 5 – 15kk, niin havaittiin, että noin 9 – 10 kk asti kasvavalla greyhoundilla oli aivan samat veriarvot kuin ”tavallisilla” koirilla. Sen jälkeen alkoi greyhoundeille tyypillinen arvojen nousu (ja valkosolujen lasku). Sitä voisi verrata vaikka murrosikäiseen lapseen, jonka elimistö alkaa aikuistumisen myötä vastaamaan rasitukseen aivan toisella tavalla kuin lapsena. Lapset (ja pennut) liikkuvat koko ajan ja heillä on hyvä kunto sekä jaksamista, mutta veriarvot eivät ole sen kummallisempia. Tuo kehittyminen alkaa vasta murrosiän aikana, aikuistumisen kynnyksellä.

Kun koira laitetaan (toivottavasti) totaalilepoon, niin sen veriarvot laskevat hitaasti. Vaikka rasitus loppuu, niin menee hetki ennen kuin perna, maksa ja punainen luudin alkavat vähentämään punasolutuotantoa rasituksen loppumisen myötä. Punaisen verisolun elinikä on 3 – 4 kk, joten vaikka tuotanto alkaakin vähenemään levon myötä, niin menee hetki, ennen kuin kokonaismäärä ja hemoglobiini laskevat kilpailuarvoista.

Samalla tapaa veriarvot alkavat nousta välittömästi treenauksen myötä. Kysyntä lisääntyy rasituksessa ja tuotanto siirtyy teollisuudesta tuttuun viiteen vuoroon. Täysillä ylitöillä. Mutta sekin vie hivenen aikaa, ja on osasyy siihen, miksi ”kunto” kasvaa hyppäyksin.

Kuva: Simon Howden / FreeDigitalPhotos.net