Kohtuullisen yleinen kysymys on, että voiko koira saada liikaa milloin mitäkin, vaikka A-vitamiinia tai D-vitamiinia. Ennen pelättiin liikaa kalsiumia, mutta se on omistajien painajaisissa vähentymään päin. Osa murehtii myös seleeniä. Sama kysymys, mutta hieman toisin muotoiltuna on, että paljonko koiralle uskaltaa antaa jotain ruokaa, vaikka maksaa tai munuaisia, ilman, että koira saa myrkytyksen jostain ravintoaineesta. Koko ajan kuitenkin haetaan samaa asiaa: paljonko koiralle uskaltaa antaa jotain ruokaa.

Kyseessä on hyvin yksinkertainen asia, mutta sitä ennen kerrataan muutama termi. Varmistetaan, että puhutaan samasta asiasta.

• Ruoka on kaikki mitä koira syö.
• Ruoka koostuu ruoka-aineista, välillä puhutaan myös raaka-aineista. Kuivamuonissa se on se lista, jota niin tarkkaan luetaan ja päätetään onko jokin merkki hyvää tai huonoa. Mutta se on myös kaikki se, mistä raakaruokkija koiran annoksen koostaa: lihat, elimet ja luut. Kuidunlähteet ovat siinä rajoilla ja oikeammin ne kannattaisi laskea ravintolisiksi.
• Ravintoaineet ovat kaikki mitä koira ruuastaan saa: proteiinit, rasvat, sokerit, vitamiinit, mineraalit, vesi ja nippu muita kemiallisia yhdisteitä. Kasvit sitten käyttävät maaperästä ravinteita, kaikki muut käyttävät ruuastaan ravintoaineita.

Se missä mikäkin vaikuttaa, on myös jaettava kahteen lokeroonsa.

• Ravintoaineet imeytyvät ruuansulatuksessa ja ne ovat niitä mitä koira käyttää, ja mistä voi tulla puutosta tai myrkytys elimistössä suoliston ulkopuolella.
• Ruoka-aineet sulavat joko hyvin, huonosti tai hyvin huonosti. Kun ruoka-aine niin sanotusti sotkee vatsan, niin kyse on käytännössä aina itse ruoka-aineesta. On olemassa muutama poikkeus ja niistä tunnetuin on maksa, se syötävä elin. Siinä nimenomaan ravintoaineet, pääosin aina rauta, on ongelma liian isossa määrässä. Mutta on ymmärrettävä ero: on eri asia mitä elimistössä tapahtuu, ja se mikä tapahtuu suolen sisällä, on oma asiansa.

Sen lisäksi koiran ruokaa voidaan täydentää, ja nyt termit muuttuvat epäselvemmiksi. Ja kannattaa muistaa, että ollaan puhekielen tasolla, sillä lainsäädäntö ei tätä eroa tee. Mutta asioiden nimeäminen näin on hyvin vakiintunut tapa.

• Lisäravinteet antavat yhtä, kahta tai useampaa ravintoainetta, ja ne on aina erikseen sekoitettu. Esimerksiki Biotiini Forte on lisäravinne. samaten rehukalkki, D-vitamiinilisät, maitohappobakteerit jne. Niitä annetaan siksi, että ruuassa on liian vähän jotain, kuten yleensä sinkkiä, tai halutaan enemmän, esimerkiksi urheilevien koirien palautusjuomiin lisättävä proteiinijauhe.
• Ravintolisät koostetaan valmiista raaka-aineista, yhdestä kahdesta tai useammasta. Kaikki yrttivalmisteet ovat ravintolisiä, samaten kalaöljyt tai luujauho, puhumattakaan nivelpuolen simpukkajauhoista tai kapseliin pakatusta rustosta. Myös pellavansiemenrouhe on ravintolisä. Ravintolisät ovat aidosti raaka-aineita, mutta koska niissä on yleensä erikoinen tarkoitus (kuitu, terveystoiveet, taikausko…) ja varsinkin koska niiden annostus on pieni, eivätkö ne aidosti muuta koiran perusravitsemusta.

Nyt siihen yksinkertaiseen asiaan.

• Ruuasta ei voi saada myrkytystä niin, että jotain ravintoainetta saataisiin liikaa. Sen sijaan ruoka ei anna sovi, hiivakoiran omistajille hyvinkin tuttu asia.
• Ruoka-ainetta voi antaa liikaa, jolloin useimmiten koiralla menee vatsa sekaisin. Liian luun aiheuttama suolistotukos on vaarallisimmasta päästä. Mutta tässä törmätään siihen eroon mitä tapahtuu suoliston sisällä ja suoliston ulkopuolella. On mahdotonta antaa luuta niin paljon, että saisi kalsiumista myrkytyksen, mutta on mahdollista antaa luuta niin paljon, että joudutaan leikkaukseen; ruoka-aine ja ravintoaine eivät ole sama asia.
• Ravintolisät muuttuvat ruoka-aineiksi, kun niitä annetaan liikaa – koska ravintolisien raaka-aineet ovat ruoka-aineita; niitä vaan annetaan tyypillisesti niin vähän, että oikeastaan mitään merkitystä millekään ei ole. Merilevä on ravintolisä ja sitä annetaan jodin takia. Sitä on mahdollista antaa niin paljon, että periaatteessa jodin saanti ylittyy todella railakkaasti. Aikoinaan, kun jodista ei suuremmin edes puhuttu, niin merilevää annettiin pikkukoirillekin ruokalusikkamitalla, eikä silti jodin aiheuttamia myrkytyksiä ollut. Kaikessa on aina poikkeuksensa ja ravintolisissä sellainen on öljy. Jos koira ryöstää vaikka kilon kalaöljypurkin, niin siitä seuraava ripuli on ongelmista pienin, sillä rasva imeytyy tehokkaasti ja nostaa äkkiä veren rasvapitoisuuden niin korkeaksi, että ollaan todella vakavan tilanteen äärellä.
• Lisäravinteilla on mahdollista saada myrkytys aikaiseksi. Annetaan liikaa D-vitamiinia (saa muuten antaa todella paljon…) ja taatusti ollaan ongelmissa. Suolaa pystyy antamaan myrkytykseen saakka (jos saa koiran sen syömään). Lisäravinteet pääosin imeytyvät hyvin, jos käytetty yhdiste ylipäätään imeytyy, jolloin aletaan miettimään aidosti paljonko on paljon.

Kertauksena: koira ei voi koskaan saada ruuasta myrkytystä, mutta lisäravinteilla se on mahdollista.

Mietitään muutamaa ravinto-ainetta 10 kg koiralle:

• A-vitamiini: myrkytysrajaa ei edes tunneta koirilla, mutta jos mennään ihmisten arvoilla, niin 150 grammaa päivässä pidemmän aikaa syötynä voisi olla riski.
• D-vitamiini: myrkytysraja on epäselvä, mutta jos mennään alimmilla tiedetyillä, niin 130 kg silakkaa yhdellä kerralla syötynä tai 2 viikon ajan jokaisella aterialla 3 kiloa silakkaa, 5 kiloa muikkua tai 10 kiloa kirjolohta voisi aiheuttaa myrkytyksen.
• Seleeni: myrkytysrajaa ei tunneta koirilla, mutta ihmisten arvoilla munuaisia syötettäessä suunnilleen 750 grammaa jokaikisellä aterialla pitkällä aikavälillä tai 2 kiloa yhdellä aterialla voisi aiheuttaa koiralle ongelmia.

Yksikään 10 kg koira ei pysty syömään moisia määriä. Ja vaikka söisikin, niin se olisi ripulilla ennen kuin varsinainen myrkytys olisi mahdollinen. Ylipäätään kaikki myrkytykset johtuvat aina ja poikkeuksetta lisäravinteiden holtittomasta käytöstä, huonolaatuisista sinkkiastioista tai kotieläinten ryöstöretkistä lannoitesäkkien ihmeelliseen ja antoisaan maailmaan. Mutta ei koskaan ruuasta.

Ruokien kohdalla liika-annos tarkoittaa aina liikaa yhtä määrättyä ruoka-ainetta ja siitä aiheutuvaa ruuansulatusongelmaa. Kuten vaikka luuta annettaisiin vatsan täydeltä ruoka. Tai annetaan liikaa kasvissosetta.

Niissä edelleenkään kyse ei ole myrkytyksestä, vaan että muuta ruokaa saadaan liian vähän ja se liikaa annettu sotkee vatsan ja suoliston toiminnan.

Periaatteessa kuitua voidaan laskennallisesti antaa liikaa, jolloin ei tietenkään tule mitään kuitumyrkytystä, mutta ravintoaineiden imeytyminen heikkenee, koska ruuan ruoka-aineiden sulavuus huononee (ymmärtkö nyt miksi nämä on pakko eritellä?).

Mutta käytännössä kuidun vaikutuksellakaan ei ole mitään merkitystä, koska aito ongelma on siinä, että silloin sitä kuidun lähdettä – pellavansiemenrouhetta, chiaa, puuroja… – annetaan niin paljon, että muuta ruokaa ei enää saada riittävästi. Ongelma ei silloin ole kuidun imeytymistä heikentävä vaikutus, vaan varsinaisen hyödyllisen ruuan puute.

Kun puhutaan ruuasta, sekä ruoka-aineista, niin vajaasaanti ja jopa puutos on se mitä kuuluu murehtia, ei liikasaanti.

On kaksi asiaa, jota ruoka voi antaa liikaa. Ei, se ei ole proteiini, ei edes kiinalainen proteiini. Ne ovat hiilihydraateista sulavat sokerit sekä rasvat: tunnet myrkytyksen paremmin nimellä liikalihavuus.

Vilkaise sähköpostiblogissa julkaistuja perjantaitarpeita. Ne antavat hieman mittakaavaa siitä kuinka paljon erilaisia ruokia tarvitaan edes normaalille ravitsemukselle. Ja niistä olisi vielä pitkä matka minkäänlaiseen myrkytykseen.