Vaikka lihasvammoista ja kinnermurtumista puhutaan greyhound-piireissä eniten, niin eniten kuitenkin pelätään jännevammoja. Ne ovat kuitenkin sen verran harvinaisia, että pysyvät eräällä tavalla tapahtumahorisontin alapuolella. Päinvastoin hevosilla, niin jännevammojen hoitoa ei leikkausta lukuun ottamatta tehdä ja hivenen pahempi loukkaantuminen lopettaa automaattisesti uran. Niistä on kuitenkin mahdollisuus toipua, mutta se vaatii pitkäjänteisyyttä, koiralta kykyä parantua sekä hyvää tuuria. Ennuste on kuitenkin aina lähtöolettamukseltaan pessimistinen.
Jännevammoja voi hivenen ennakoida, samalla tapaa kuin lihasvammojakin. Aina kun kilpakoira tarkistetaan – siis vähintään kerran viikossa – niin liikkeiden, lihasten ja metakarpaalien sekä -tarsaalien lisäksi tutkitaan myös suurimmat jänteet. Etsitään samaa kuin lihaksissa ja luissakin: poikkeavuuksia, lämmön nousua, turvotusta ja arkuutta.
Jänne on erittäin vahvaa ja tiivistä sidekudosta. Se muodostuu sidekudossoluista eli fibrosyyteistä ja niiden erittämästä tyypin I kollageenista, joka taasen on säiemäinen proteiini. Jänteissä on varsinaisia soluja vähän ja suurin osa on kollageenia. Kun jänne vauroituu, niin muodostuva arpikudos on tyypin III kollageenia, joka on heikompaa.
Jännevamman vakavuus luokitellaan yleensä katkenneen alueen koolla, eli prosentteina pinta-alasta:
- lievä: 0-15 %
- kohtalainen: 15-25 %
- vakava: yli 25 % (käytännössä jännevaurio on aina luokaltaan vakava, vähintään neljännes tai enemmän)
Kun jänne repeää – kiinnityskohdastaan tai itse jänne – niin jänteessä ja sen alueella syntyy verenvuotoa ja vamma itsessään aiheuttaa tulehduksen. Yhtäläisyydet lihasvammoihin ovat taasen samanlaiset: tärkein ensiapu on pysäyttää verenvuoto ja tulehdus. Ensimmäinen päivä on kaikkein tärkein, koska myöhemmässä vaiheessa ei vaurioon pystytä enää paljoakaan vaikuttamaan. Jos tulehdusta ei saada pois, niin seuraavan kahden viikon aikana tulehdustila saattaa pahentaa vammaa huomattavan paljon.
Ensiapu
Ensimmäinen viikko
- Kylmähoito niin usein kuin jaksaa tehdä. Noin 15 minuuttia kerrallaan kerran tunnissa, mutta vähintään neljä kertaa vuorokaudessa
- Tulehduskipulääke suun kautta, esim. Metacam tai Rimadyl
- Tulehduskipulääkevoide jänteen kohdalle, esim. Mobilat, Voltaren, Orudis tai vastaava
- Paineside. Kompression kanssa kannattaa olla varovainen, eikä sitä kannata käyttää koko aikaa, vaan silloin tällöin päivän aikana tai yöllä. Varpaita kannattaa seurata, koska niiden turpoaminen ja kuumeneminen kertovat jos side on liian tiukalla.
- Niin totaalinen lepo kuin mahdollista 7-10 päivää, ainoastaan hihnassa tarpeilleen
- Kortisonia ei suositella jännevammoihin, mutta jos raaja turpoaa huomattavan paljon, niin eläinlääkäri saattaa käyttää sitä turvotuksen laskemiseen.
Kylmä vähentää verenvuotoa ja hidastaa ylipäätään aineenvaihduntaa alueella, jolloin tulehdusvälittäjäaineiden ja haitallisten entsyymien vapautuminen estyy tai ainakin vähenee. Mitään lämmittävää hoitoa ei saa käyttää, eli ei linimenttejä tai muuta, joka nostaa lämpötilaa alueella.
2 – 8 viikkoa
- Aloitetaan kävelyttäminen, mutta ei juosta. Liikunta vähentää arpikudoksen muodostumista ja auttaa uusia jännesoluja rakentumaan jänteen suuntaan, ei poikittain. Liikuttamista pyritään tekemään melkein kipurajalle asti, joten koiraa on koko ajan luettava. Jos jänne kipeytyy, niin hidastetaan tahtia. Mieluummin usein vähän kerrallaan, kuin kerran ja paljon.
- Kylmää kävelyttämisen jälkeen 15 minuuttia
- Kävelytyksen määrää lisätään jänteen kestävyyden (kivun puutteen) mukaan.
Leikkaus
Jännevamman aste ja vakavuus selvitetään useimmiten ultraäänitutkimuksella. Sen perusteella eläinlääkäri voi tai voi olla suosittelematta leikkausta. Operoiva lääkäri antaa kuntouttamisohjeensa, joita on pääsääntöisesti syytä noudattaa. Mutta järkeäkin saa käyttää, sillä edelleenkin osa lääkäreistä suosittelee liha- ja jännevammoihin pitkää totaalilepoa, joka on kategorisesti väärin.
Paranemisen etenemistä seurataan myös ultraäänetutkimuksella. Lääkärin kanssa sovitaan kontrollikäynnit, mutta akuutin vaiheen jälkeen tarkastukset voidaan tehdä esimerkiksi 6 – 8 viikon välein.
Ennuste
Jänteessä on hidas kasvu johtuen osaksi käytännössä olemattomasta verenkierrosta ja hitaasta aineenvaihdunnasta. Oikeastaan koskaan ei takaisin kilpailutahtiin päästä alle kahden kuukauden ja neljää kuukautta pidetään usein miniminä. Paranemiseen saattaa mennä huomattavasti pidempääkin, jopa toista vuotta. Hiemankaan vakavammissa jännevammoissa kannattaa ottaa huomioon mahdollisuus, että koira ei koskaan palaudu kilpailukuntoon – normaaliksi kotikoiraksi normaalisti vapaanajuoksutettavaksi kylläkin usein. Paljon riippuu myös siitä mikä jänne on vaurioitunut. Useimmat varpaiden jänteistä sairaslomalle joutuneet palaavat täydessä iskussa radalle.
Jänne on kuin kumilanka, joka vetää lihaksen suoraan tai nivelen yli takaisin pitkäksi. Arpikudos on aina heikko lenkki venymisessä, ja juuri se tuo epävarmuuden toipumiseen. Vaikka koira olisikin oireeton, niin jänne saattaa katketa uudestaan arpikudoksen vierestä. Greyhoundeilla uusiutumisriskiä ei ole tietääkseni tutkittu, mutta hevosilla riski on 30 – 88 % tutkimuksesta riippuen.
Tukihoidot
Ei ole olemassa mitään poppakonstia tai ravintolisää, jolla jänteen paranemista voitaisiin nopeuttaa. Se ottaa aina oman aikansa. Magneettia käytetään, mutta sen hyödyistä ylipäätään ei ole mitään näyttöä. Ultraääntä käytetään myös paljon, mutta siitäkään ei ole tutkimusten mukaan apua. Alkuvaiheessa sillä saatetaan saada tulehduskipulääkkeelle parempi imeytyminen, mutta koska se nostaa paikallisesti lämpöä, niin haitta ylittää hyödyt. Laserista ei ole myöskään mitään hyötyä. Se toimii, jos toimii, pienten pinnallisten haavojen hoidossa, mutta ei muussa.
Yleensä jänteen sisäistä lääkitystä ei käytetä, mutta kortisonilla saatetaan estää akuutin vaiheen turvotusta. Myöhemmässä vaiheessa kortisonia ei suositella, koska se saattaa hidastaa paranemista sekä aiheuttaa kalkkeutumista, joka heikentää jännettä entisestään.
Hevosilla on käytetty lisäksi seuraavia lääkeitä, mutta en tiedä kokemuksia koirilla:
- Polysulfanoidut glykosaminoglykaanit (PSGAG esim. Adequanin®), ei tieteellistä näyttöä jännevammojen hoidossa.
- Hyaluronihappo (esim. Hylartil® ,HY-50®), ei tieteellistä näyttöä jännevammojen hoidossa.
- BAPN (beta-aminopropionitrile fumarate, BAPTEN®) lysyylioksidaasiantagonisti, joka estää kollageenisäikeitä menemästä ristiin. Lääke ei ole enää markkinoilla ja sen hyödystä ei ole tieteellistä näyttöä.
Kantasoluhoito
En tiedä onko kantasoluhoitoa käytetty koskaan koirille, mutta jos on, niin kokemuksista olisi mielenkiintoista kuulla. Se on kuitenkin erittäin kallis tapa hoitaa, eikä siksi tule varmaan koskaan yleistymään koirilla, vaikka se olisi mahdollistakin.
Kantasoluja voidaan eristää hevosen omasta rasvakudoksesta (Suomessa Evostemin menetelmä, TendoStem®) tai ottaa luuytimestä hevosen rintalastasta. 30 grammaa hevosen omaa rasvakudosta, joka on otettu hännän tyvestä, lähetetään laboratorioon, jossa kantasoluja kasvatetaan. Kantasoluilla on kyky erikoistua jännesoluiksi (tenosyytti, fibrosyytti). Kantasoluja laitetaan nukutuksessa vaurioalueelle.
Richardsonin 2007 tutkimuksen mukaan jännevamman uusiutumisprosentti oli kantasoluhoidetuilla 18 % kun perinteisesti hoidetuilla 55-85 %:lla jännevamma uusiutui. Keskimäärin 82 % kantasoluhoidetuista hevosista palaa entiseen käyttötarkoitukseensa. Perinteisesti hoidetuilla 40 % palaa entiseen käyttötarkoitukseensa.
Crovacen 2007 tutkimuksessa kantasoluhoidetuilla hevosilla oli enemmän tyypin I kollageenia ja kontolliryhmällä enemmän tyypin III-kollageenia eli kantasoluhoidetuilla jänteestä tuli paremman laatuista. Menetelmä on käytössä useilla Suomen hevosklinikoilla.
