Joka greyhoundien kilpailukausi näemme kolme ilmiötä. Ensimmäinen on alkukauden komeetat. Muuta kilpailevaa kantaa nopeammat suoritukset – yleensä sprintillä – ja totaalinen hiipuminen kesäkuun lopun jälkeen juuri siinä vaiheessa, kun varsinaiset arvokilpailut alkavat. Toinen on loppukauden tähdenlennot. Päästään syyskuun loppuun, niin koirat alkavat kulkea. Yleensä vähintään keskimatkoilla. Juuri sopivasti kilpailukauden loppuun, kun kaikki arvokilpailut on jo juostu. Kolmas on huipulla olevat samat nimet, vuodesta toiseen, koirien vaihtuessa. On outoa miten yhdet ja samat onnistuvat aina hankkimaan geneettisiä lahjakkuuksia. Vai onko kyse vain treenaamisesta – aidosta tekemisestä ylittämättä koiran rajoja?

On helppoa treenata. Ei siihen muuta tarvita kuin työtä. Koiria liikutetaan. Niitä liikutetaan aidosti, ei vain ulkoiluteta. Tai puhuta treenaamisesta, puhuminenhan ei ole koskaan vaikeaa. Siihen riittää ilman päästäminen keuhkoista vaihtelevalla paineella äänihuulien läpi. Koira ei sillä kulje, mutta kausaaliatribuutio on aina yhtä hauskaa. Tekijöiden koirat kulkevat, ei virtuaalitreenareiden, mutta heilläkin on omat sudenkuoppansa. Koira on helppo rikkoa liioittelulla treenillä, kun töitä tehdään ahneesti luulolla koiraa lukematta ja näkemättä. Ylikunto vaanii koko ajan nurkan takana, ja ylikuntoon ajettu koira on helppo rikkoa.

Ylikunto on tila, jossa elimistöä on rasitettu liikaa, eikä se ole päässyt toipumaan, palautumaan. Elimistö (ja lihaksisto) kärsii ylirasituksesta, eikä kehity kuten pitäisi. Kuntokäyrä ei olekaan ns. nouseva, vaan laskeva – vaikka työn määrää lisätäänkin. Ylikunnolle on fysiologinenkin määritelmä, jonka mukaan kyseessä on katabolinen tila, jossa aineenvaihdunta käyttää elimistön omia valkuaisaineita energian tuottamiseen. Ei rakenneta tai ylläpidetä lihaksistoa, vaan sitä puretaan. Lihaksisto – koko keho – ei enää pyri kehittymään, vaan on siirtynyt elämän ylläpitomoodiin.

Treenaaminen ei auta. Greyhound tipahtaa tulostasollaan ja tarjotaan lääkkeeksi enemmän työtä. Vanha virsi, mutta vaatii muistuttamista kerta toisensa jälkeen. Ylikunto on alikuntoa, jonka treenari on aiheuttanut väärillä metodeilla koiralleen. Samaan kategoriaan kuuluvat käytännössä aina revähdykset ja useat kinnermurtumista, olkoonkin että ratojen hoidollakin on suuri merkityksensä.

Ylikunto on stressitila. Kehon kyky ja toleranssi kestää rasitusta ja palautua siitä on heikentynyt niin paljon, että sitä ei oikeastaan enää ole. Kehon toiminnat kääntyvät eläintä itseään vastaan. Tämä ei ole pelkästään fyysinen ongelma, vaan vaikuttaa myös psyykkeen. Ylikunto ja sen rajoilla oleminen aiheuttaa kohonneen diskausriskin. Pinna on tiukalla, paikkoihin sattuu – haluttomuus onkin aina ensimmäinen oire ylikunnosta.

Urheilussa puhutaan kolmesta erilaisesta ylikunnosta, oikeammin ne ovat sen eri osia: hormonaalinen, hermostollinen ja lihaksistollinen ylikunto. Niitä ei voi erottaa toisistaan ja kokonaisuutena ottaen ylikunto on keskushermoston ongelma. Se, mikä kolmesta tulee päällimmäisenä näkyviin, riippuu täysin koirasta ja miten se on ylikuntoon ajettu. Treenarit innostuvat kevään korvilla, kun lumi on sulanut, aurinko paistaa ja radat alkavat olla harjoittelukunnossa. Yritetään korvata se kaikki, mikä jäi talvella tekemättä. Koira ajetaan piippuun.

Useimmiten greyhoundeilla näkyy päällimmäisenä lihaksistollinen ylikunto. Lihakset pettävät, ne eivät palaudu, eikä koira jaksa menettäen nopeutta. Koira kulkee jäykästi lihaskipujen takia.  Aivan samalla tavalla kuin että meiltä puuttuu työkalut treenin tehon mittaamiseen – edelleenkään sykemittarilla ei tee mitään – niin meiltä puuttuu välineet mitata ylikuntoa. Treeni olisi tehokkainta, jos päästäisiin lähelle ylikuntoa, mutta se onnistuu ainoastaan kokemuksella ja koira tuntien. Kun tehdään arvosteluvirhe ja koira saadaan ylikuntoon, niin diagnoosikin tehdään taustat tuntien oireiden mukaisesti.

Akuutti ylikunto korjautuu nopeasti, kroonisesta palautuminen vie pitkän ajan.

Ihmisillä taasen hormonaalinen ylikunto on tunnetuin. Se diagnosoidaan laboratoriotutkimuksilla, jolloin mitataan alentuneita testosteroni-  ja kohonneita kortikosteroidimääriä. Onnistuu helposti miehiltä, mutta naisten kanssa on vaikeampaa. Kun yhtälöön liitetään muut oireet, kuten yöhikoilu, univaikeudet, krooninen väsyminen ja ruokahaluttomuus, niin oireiden syystä ei ole epäilystäkään. Koirilla on havaittavissa samoja ulkoisia oireita, ainakin ruokahaluttomuuden ja väsymisen myötä. Yöhikoiluahan koirilla ei ole. Hormonaalinen ylikunto näkyy esimerkiksi tyroksiiniarvojen romahtamisena tai nartun kiimakierron omituisuuksissa. Joka tapauksessa sukupuolesta ja lajista riippumatta yksi asia pitää: kun oireet ovat havaittavissa, niin ollaan jo katabolisessa tilassa ja ainoa lääke on lepo, ja rentouttavampi liikkuminen. Rauhalliset, kiireettömät metsälenkit pitävät koiraa jonkinlaisessa kunnossa, poistavat stressiä ja nopeuttavat palautumista ylikunnosta. Missään nimessä koiraa ei saa viedä lähellekään rataa, ei edes turistina.

Hermostollinen ylikunto johtuu ihmisillä liiallisesta sympaattisen hermoston toiminnasta ja näkyy kohonneena lepopulssina, hermostuneisuutena, yöhikoiluna ja joskus rytmihäiriöinä. Koirilla näistä on tunnistettavissa ainoastaan hermostuneisuus, joka liittyy muihinkin muotoihin. Lepopulssia voisi yrittää käyttää mittarina, mutta se edellyttäisi, että pulssi tiedetään – suurin osa ei tiedä edes normaalia ruumiinlämpöä eri tilanteissa.

Wikipedia sanoo sympaattisesta hermostosta näin:

Sympaattinen hermosto säätelee verenkiertoelinten, rauhasten, ruoansulatuskanavan ja virtsaelinten toimintoja. Sympaattisen hermoston toiminta vilkastuu stressitilanteissa ja fyysisessä rasituksessa. Se lisää elimistön suorituskykyä mm. avartamalla hengitysteitä, lisäämällä sydämen lyöntitiheyttä ja iskutilavuutta, lisäämällä sydämen ja luustolihasten verenkiertoa sekä rajoittamalla ihon ja ruuansulatuselimistön verenkiertoa. Maksan glykogeeni pilkkoutuu glukoosiksi verenkiertoon. Samoin rasvakudoksesta vapautuu rasvahappoja helposti hyödynnettävinä energialähteinä. Silmien mustuaiset laajenevat. Pitkäkestoisessa sympatikotonuksessa monet hormonitoiminnot muuttuvat, esimerkiksi kortisonin eritys lisääntyy.

Ylikunto vaanii yleensä keskikesän jälkeen, loppukesästä. Tämä johtuu kilpailutahdista ja siihen kytketystä muusta treenistä. GRL:n kilpailukalenteri on armoton, eikä siinä suuremmin ole taukoja hyville koirille. Ne hitaammathan eivät suuremmin edes ylikunnosta kärsi, eivät aina edes kunnosta. Takavuosina oli periaatteessa raskaampaa, kun kilpailut olivat aina kaksipäiväisiä, mutta siihen aikaan myöskään treenaaminen ei ollut yhtä tavoitteellista. Pelkkää ulkoilua kutsuttiin koiran treeniksi. Koska työnteko on lisääntynyt, tapahtui se sitten radalla tai maastossa, niin lihasrasitus on kasvanut. Tämäkin tuntuu turhalta maininnalta, mutta se ei ole sitä. Jostain syytä kilpailemista ei mielletä treenaukseksi, ja kun se ei sitä ole, niin treenauksesta johtuvaa ylikuntoakaan ei saada. Kyllä se saadaan, pelkällä kilpailutahdillakin, jos siinä ei ole lepoa.

Joka kerta kun koira juoksee, niin tapahtuu lihasten valkuaisainesynteesiä. Se lisää niiden voimaa ja kestävyyttä, joskus jopa kokoa, vaikka sitä ei greyhound racingissä toivottavana pidetäkään. Se parantaa myös kokonaisuudessaan elimistön vastetta rasitukseen. Rasitushan on aina sekä katabolista, että anabolista. Ensin rasitus rikkoo lihassoluja, sen jälkeen elimistö oppii kerta toisensa jälkeen korjaamaan vauriot nopeammin sekä rakentamaan uutta vastatakseen paremmin uuteen rasitukseen. Elimistö adaptoituu.

Katabolinen tila näkyy koirassa jäykkyytenä, joka johtuu lihaskivusta, DOMS:sta. Kun koiraa joudutaan usein viemään hierojalle tai fysioterapeutille jäykkyyden takia, niin usein kysymys on kahdesta asiasta. Greyhound ei ole palautunut rasituksesta, sillä on ”pelkkä” DOMS tai ollaan ylikunnon rajoilla – tai ylikunnossa. Jatkuva lihasjäykkyys ja -kipu saattavat kertoa vääristä treenausmetodeista tai pielessä olevasta kilpailutuksesta. Silloin oikea korjaus ei ole fysioterapeutti, vaan toimintatapojen muuttaminen. Varsinkin liike, joka tapahtuu normaalia työtä vastaan, aiheuttaa helposti lihaskipua. Monet tutustuivat siihen 2009/2010 talvella, kun vihdoin päästiin etelässäkin juoksuttamaan syvässä lumessa. Ennen koira vain siirsi jalan eteen. Heilahdus, ei paljoa työtä. Hangessa koira joutui tekemään työtä myös jalan siirtämisessä eteenpäin. Lopputuloksena Suomessa ei ole koskaan ollut niin paljon ontuvia koiria, kuin sinä talvena. Saman onnistuu tekemään kesälläkin, kun voimaa haettaessa koiraa juoksutetaan matalassa vedessä – tai viedään lihasjäykkyyden takia uimaan. Siinä voidaan joskus mennä sananmukaisesti ojasta allikkoon.

DOMS:ssa käytetään joskus tulehduskipulääkkeitä helpottamaan koiran kipua, mutta sitä kannattaa harkita kahteen kertaan. Ensinnäkin dopingsäännöstö saattaa aiheuttaa epämiellyttävän yllätyksen NSAID-positiivisena, mutta eräs syy on, että ne poistaessaan kivun ne poistavat hyödynkin. Tulehduskipulääkkeet vähentävät tai lopettavat kokonaan lihasten valkuaisainesynteesin, jolloin hyöty jää saamatta.

Kataboliaa pyritään pysäyttämään parilla tavalla. Tärkeimpänä on pidetty palauttavaa liikuntaa, jolla saadaan maitohapot tasot alas ja poistettua elimistöstä. Toinen on palauttava ruokinta, joka tukee anaboliaa. Vaikka elimistö siirtyisikin anaboliaan, niin esim. insuliinista ei ole mitään hyötyä, jos ravinnon kautta ei ole saatu elimistöön niitä aminohappoja, joita valkuaisainesynteesissä tarvitaan.