Säännönmukaisesti vähintään kerran viikossa tulee joku, joka selittää kuinka on aivan sama miten ja mitä ruokkia, koska joku koira on elänyt vanhaksi asti. Ajatus ei ole uusi, eikä siinä edes ole ajatusta. Se vain kertoo siitä, että kuvitellaan oman koiran (tai oman itsensä) olevan jokin läpileikkaus tai malli kaikesta. Laput silmillä olevaa itsekkyyttä siis.
Näissä itsekkyys ei pohjaa ahneuteen, vaan puhtaasti osaamattomuuteen. Ja kuten aina, niin itsekäs osaamattomuus johtaa välinpitämättömyyteen. Kun ei kiinnosta eikä nappaa, niin takuuvarmasti ei myöskään opita.
Jos jokin aiheuttaa ongelmia 99 prosentille, niin on kivaa, että vaikkapa sekarotuiset kunniaan ryhmän noin 30 tuhannen koiran populaatiosta kuuluu siihen 300 koiran porukkaan, jolla ei ole ongelmia. Voi hyvillä mielin tulla kertomaan, että ne kaikki muut 29700 koiraa ovat väärässä voidessaan huonosti. Tai omistajat ovat väärässä, siitähän on kyse.
Se on sitten oma asiansa, että kun kiukutellaan ravitsemuksesta kiinnostuneille, niin esimerkkinä käytetään asioita, joista kukaan ei ole koskaan milloinkaan edes kiukutellut. Mutta kun jostain on naputettava, eikä edes osaa alkeita, niin on hieno niputtaa herne, kaali tai lakritsi johonkin, mihin kukaan ei ole koskaan mitään yhdistänytkään.
Mutta hei, kunhan saa väittää ja elvistellä, niin sehän riittää.
Tosin edes yritys väittää, että ksylitoli ei ole koirilla haitallinen, menee rajusti pieleen. Niin pahasti, että edes perusteltu uskomus rusinoista ei merkitse enää yhtään mitään.
Mutta jos on kiinnostunut koirille haitallisista ihmisten ruuista, niin niitä on periaatteessa kaksi: raa’at juurekset ja maissintähkät.
