Suomessa kuka tahansa saa ostaa koiran, tai minkä tahansa seuraeläimen. Suomessa kuka tahansa saa tehdä lapsen, useammankin. Suomessa kuka tahansa saa myös äänestää, kunhan on täysi-ikäinen. Suomessa kuka tahansa ei kuitenkaan saa pitää kanoja tai hevosia ja myyjä päättää myydäänkö alkoholia. Kaikissa kaupoissa ei saa edes ostaa ikärajattomia energiajuomia, edes aikuinenkaan, jos erehtyy menemään itsepalvelukassalle. Kuka tahansa ei saa myöskään omistaa maata Ahvenanmaalla. Koiran omistaminen on silti vapaa oikeus.
Eräs kädetön harrastaja tappoi jokin aika sitten koiransa harrastaessaan. Tai kuten minä sen ilmaisen, harrastellessaan. Kun kuvittelee, että mitä tahansa voi tehdä kun vain haluaa, niin lopputulos on tuo. Koiralle tapahtunut saattoi olla paras mahdollinen vaihtoehto, koska koiraa ei kuolema haittaa. Sen sijaan minun häiritsee suunnattomasti kaksi asiaa:
- miksi noin tapahtui
- miten ympäristö siihen reagoi
Syy on selvä. Kun ei osata ja piittaamattomuus, välinpitämättömyys sekä kädettömyys yhdistyy katteettomaan itseluottamukseen, niin homma menee aina ja poikkeuksetta peppulleen jossain vaiheessa. Joskus vähemmän, joskus enemmän ja silloin tällöin lopputulos on täydellinen katastrofi.
Tekisi mieli sanoa, että mitä minä sanoin. Hapenhuuskaamista, koska niitä sanomisia ei koskaan uskottu.
Somemaailma on hauska, omalla tavallaan. Vaikka tehdään asiat väärin, oikeammin jätetään tekemättä, niin reagointihan on hyvinkin ymmärtävä: lohdutellaan ja kannustetaan. Sellaista sattuu. Mutta kun ei satu, kun tehdään asiat oikein., Tai edes tehdään.
Suomessa on vallalla ajattelutapa, että kaiken on oltava hauskaa merkityksessä, että vaivaa ei tarvitse nähdä eikä poistua omalta mukavuusalueelta, kunhan perustarkoitus oli olla kiva, kiltti ja tehdä asiat oikein. Asenne on täysin sama, jos ajaa jonkun yli suojatiellä, mutta se ei merkitse mitään, koska oltiin iloisella mielellä sunnuntaiajelulla eikä se käymätön autokoulukaan mitään merkitse, koska oltiin menossa mummoa moikkaamaan, kun se niin tykkää. Ja kaverit peukuttaa ja neuvoo ostamaan uuden auton. Positiivisuus omaa itseään kohtaan ylittää kaiken muun.
Koiran omistaminen ei saisi olla kansalaisoikeus, ei edes ihmisoikeus. Sen kuuluisi olla velvollisuus, koska se tuo mukanaan vastuuta. Siksi aito kyky huolehtia koirasta pitäisi punnita.
Ihmettelen hetken (taas) suomalaisen peruskoulun totaalista epäonnistumista peruskertolaskujen opettamisessa. Ilmeisesti se kulkee käsi kädessä sen kanssa, että lukionkaan käyneistä niin moni ei osaa kuin auttavasti lukea ja kirjoitustaito alkaa olla katoavaa kansanperinnettä. Ei, en usko Suomen pisa-menetykseen.
Koira ei enää useinkaan ole koira. Se on lasten korvike tai paikkaamassa ihmisten puuttumista omassa sosiaalisessa elämässä. Siihen miksi koira on nostettu yli ystävien, minulla ei ole ratkaisua enkä moista edes mieti. En myöskään puutu siihen miksi koiran inhimillistäminen termin negatiivisessa merkityksessä on lähtenyt käsistä, mutta se selittää miksi niin monelle koiran kuolema on elämän järkyttävämpiä asioita, Ilmeisesti nykyisessä yhteiskunnassa ei ole enää mitään kosketuspintaa kuoleman käsitteeseen.
Podcastissä mainitaan myös koirarotujen kieltämista ja maapallon suojelemisen nimissä kulutuspisteiden käyttöönottoa. Ei-niin-kauan-aikaa sitten koiran omistaminen oli harvojen etuoikeus, koska suurimmalla osalla ei ollut varaa eikä resursseja pitää tuottamatonta eläintä. Siihen aikaan ei suuremmin pidetty edes tuottamatonta ihmistä. Ehkä vihreät ovatkin sitten oikeassa ajaessaan kulutuksen ja saastutuksen verottamista, jossa mikä tahansa kuormitus on sallittua, jos on varaa. Kun varallisuus määräisi myös oikeuden koiranpitoon, niin seuraisi kaksi asiaa:
- koirien määrä vähenisi radikaalisti, jonka takia ihmisten ei tarvitsisi miettiä vaikeita asioita koirien ruokinnassa, vaan voisivat keskittyä olennaisuuksiin – kuten miten fb-appsin kieli muutetaan takaisin suomeksi
- varakkailla on mahdollisuus ulkoistaa tekeminen osaaville
Toki tuo rohmahduttaisi myös seuraeläimiin kytkeytyneen liiketoiminnan, mutta ehkä sille löytyisi korvaavia keinoja tehdä tulosta. Ja poistuisihan maailmasta turhakkeita, kuten koirien ruokinnasta nutrolinin kaltaiset tarpeettomat lisät tai puhtaat huijaukset malliin fixodida.
Valtiouskontomme pohjaa tilanteeseen, jossa koko maailma oli verolle pantava. Ehkä hieman liioittelua, mutta pentutehtailua rajoitettaisiin tehokkaimmin edes valvomalla, että kasvattajat hoitavat velvoitteensa ALV-tilitysten suhteen. Kun kasvattajat joutuisivat vastaamaan tuloistaan siinä missä muutkin yrittäjät, ja pentujen hinnat nousisivat entiestään 10 – 24 prosenttia, niin se hillitsisi niin myyjiä kuin ostajiakin. Harmaata, ja pimeää, taloutta löytyy muualtakin kuin vain rakennustoiminnasta. Kourallista poikkeuksia lukuunottamatta jokainen ostettu pentu on veronkiertopentu ja tukee laitonta liiketoimintaa. Verotuksen vaatiminen muistakin kuin vain pilkkipalkinnoista nimittäin muuttaisi aika rajusti myös vuolaanavirtaa Vuolasvirta-palkintolistaa.
Salakuljetustahan ei saada kuriin lainsäädäntöä lisäämällä. Jos ei olla pistetty merkille, niin salauljettajat rikkovat nyt jo lakeja – ei siinä rikos tai pari lisää mitään merkitse. Mutta edelleenkin niin terveystilanteen kuin muidenkin haittojen suhteen maahantuonnit – oli ne romanialaisia tai piittaamattomia (näyttely)turisteja – ei merkitse mitään. Kotimainen massatuotanto ja tapa pitää koiria merkitsee.
Ei, podcast ei todellakaan ole tällä kertaa positiivisella ajatuksella liikkeellä.
