Ihmisillä paastoamisella on pitkät perinteet. Paasto on useissa uskonnoissa eräs ”peruskäytännöistä” ja vanha sellainen. Jokainen uskonnon tunneilla hereillä ollut muistaa varmasti kuinka lähes järjestään Vanhassa Testamentissa lähdettiin autiomaahan 40 päiväksi ja yöksi ja aina oltiin syömättä. Aikajaksohan ei ole eksakti, vaan tarkoittaa samaa kuin aika kauan. Tuo paasto nosti hengellisyyden pintaan ja päästiin lähemmäs jumalaa – nälällä on vahvat vaikutukset.

Paastolla on uskonasioita pidemmät juuret, eikä läheskään aina kyse ollut vapaaehtoisuudesta vaan puhtaasta nälänhädästä, ruokaa ei vain ollut. Sotien jälkeen, ja varsin vahvasti 60-luvulla, kun talous nousi ja ihmisillä oli vihdoin aikaa ja varaa pohtia omaa hyvin- ja pahoinvointiaan lisääntyneen vapaa-ajan myötä, paastosta tuli sen aikaisen new age-kulttuurin myötä vaihtoehtohoito. Sillä parannettiin liikalihavuutta, poistettiin elimistöstä myrkkyjä ja parannettiin luontaista bakteerikantaa. Holistista terveyden vahvistamista jo ennen kuin edes koko termiä tunnettiin.

Ihmisillä on aina ollut tarve siirtää lemmikkeihinsä kaikki opit, joita he noudattavat itsellään. Karppauksen ja VHH-dieettien myötä moinen on vain positiivista, jos se lisää rasvojen ja lihojen käyttöä koirilla. Myös paaston ideaa on kopioitu koirille ja perusteet löytyvät aivan samoilta lähteiltä: vaihtoehtohoidon ja eräällä tavalla elävän ravinnon puolelta – barffaajilta sekä sen monista alamuunnoksista.

Sudet paastoavat aina kun eivät löydä kaadettavaa saalista. Se ei ole vapaaehtoista, vaan nälänhätää. Jos sudella olisi varaa valita, niin se ei paastoaisi – se olisi aina vatsa täynnä. Ihmisillä varsinainen paasto on aina vapaaehtoista ja se on lopetettavissa heti kun tuntuu pahalta. Koira ei valitse, vaan valinnan tekee aina omistaja, ja omistaja vastuutaan mainostaessaan myös päättää kuinka kauan paastotaan. Koiralta ei taaskaan kysytä, ja se maksaa vaaditun hinnan.

Paastolle ei ole olemassa mitään yhteisesti sovittua määritelmää. Se on aina ravinnosta kieltäytymistä, mutta miten ja kuinka kauan on täysin tulkitsijasta, ja luonnollisesti myös paaston ideasta, kiinni. Esimerkiksi lihasta kieltäytyminen uskonnollisin perustein on paastoa, vaikka liha usein kalalla korvataankin. Silloin myös kasvisruokavaliota noudattavat paastoavat, vaikka sitä ei paastoksi mielletäkään; uskonnollisin tai eettisin perustein kieltäydytään ravinnosta. Yleisemmin paasto kuitenkin mielletään käytännössä täysin ruuasta kieltäytymiseksi päiväksi tai päiviksi.

Paastoa perustellaan sen terveysvaikutuksilla, useimmiten kuona-aineiden poistamisella elimistöstä (detoxing). Lisäksi paaston väitetään kohentavan paksusuolen bakteerikantaa, yleensä juuri kuona-aineiden poistamisen kautta. Nyt tulevat sitten ne huonot uutiset. Kummallekaan perustelulle tai väitteelle ei löydy mitään kliinistä, tutkittua perustetta. Kun seuraavan kerran perähuuhteluja markkinoiva terveysyrittäjä väittää paaston (ja perähuuhtelun) tehon olevan kliinisesti tutkittu, niin pyytäkää ne tutkimukset. Nimittäin ensimmäistäkään hyötyä perustelevaa ei löydy.

Maksa, munuaiset, iho ja keuhkot muiden muuassa poistavat koko ajan kuona-aineita, eikä niiden toiminta tuolta osin riipu ravinnon saamisesta. Paksusuolen bakteerikanta kylläkin saadaan tapettua, mutta onneksi se palautuu parissa päivässä perähuuhteluiden ja paaston loputtua.

Kuona-aineiden poistumista todistellaan subjektiivisilla tunteilla paaston alkamisen jälkeen. On huono olo, kieli tuntuu paksulta eikä oikein jaksa – tyypillisiä detoksauksen oireita. Nuo eivät johdu kuona-aineista, vaan kuivumisesta sekä energiantuotannon siirtymisestä kehon varastorasvan ja lihasten proteiinien käyttämiseen. Väsyminen, jaksamattomuus ja huonovointisuus ovat merkkejä miinuskaloreista, keho siirtyy säästöliekille. Oireet eivät ole positiivisia, vaan elimistön omia varoitussignaaleja – paasto ei ole normaalitila.

Toki pidemmässä paastossa on hyötynsäkin ihmisille, mutta ne ovat psyykkisiä.

Nälkäpäivä viikossa

Koiria ei pitäisi paastotuttaa kuin poikkeustilanteissa. Akuutti vatsatauti on lyhyen paaston peruste. Samaten ns. nirsous, kun haetaan nälkää. Silti paastoa usein suositellaan, itsekin olen näin tehnyt. Selvä ristiriita? Ei ole. Koirien paastossa puhutaan tyypillisesti päivästä ilman ruokaa. Kahden päivän paasto vaatii jo vahvemmat perustelut. Päivällä tarkoitan tässä 48 tuntia ilman ruokaa; syödään yksi ateria maanantaina kello 20, tiistaina ei syödä mitään ja seuraavan kerran ruokaa saadaan keskiviikkona kello 20. Kun kahdesti päivässä ruokitulta koiralta jätetään yksi ateria välistä, niin se ei ole paastopäivän pitämistä – se on siirtymistä hetkeksi normaaliruokintaan.

Koirilla päivän paastoa perustellaan usein ruuansulatusjärjestelmän rauhoittamisella. Koiralla on lyhyt suolisto, ja koiraeläimet ovat lajityyppillisesti ahmijoita. Ne voivat syödä melkoisia määriä ja sen jälkeen olla taas pidemmän ajan ilman ruokaa. Päiväpaastoilla, joita itse kutsun nälkäpäiviksi, eräällä tavalla simuloidaan villien serkkujen toimintaa. Se on on siis yksi osa jostain epämääräisestä kokonaisuudesta, jota myös luonnolliseksi tai luonnollisuudeksi kutsutaan.

Suoliston lepo on puhtaasti uskomusasia. Sille ei ole olemassa mitään selvää ja tutkittua faktaa takanaan. Saattaa hyvinkin olla, että tasaisesti saatu tasapainoinen ravinto olisi huomattavasti terveellisempää kuin päivän paasto välissä. Olen kuitenkin itse huomannut, että paastopäivä tehostaa ruuan käyttöä. Minä en ole antanut nälkäpäivän jälkeen enempää ruokaa kuin normaalipäivänäkään, ja kun otimme laumassa nälkäpäiväjärjestelmän käyttöön, niin meillä itse asiassa ruuan kulutus laski hieman enemmän kuin mitä paastopäivä säästi. Kun painot pysyivät ennallaan ja koirat voivat kokonaisuutena paremmin, niin ainoa selitys on, että saadun ruuan hyödyntäminen on tehostunut.

Ajoitus

Me emme syötä kalenterin mukaan kuin kilpailukaudella. Nälkäpäivä siis iskee koirille kuin salama kirkkaalta taivaalta. Yleisin syy on liian hidas syöminen. Tiedän, että meillä hidaskin kupin tyhjentäminen on monien mielestä kiireellä ahmimista, mutta minä haluan, että koirat syövät nopeasti. Ensinnäkin se on merkki terveestä ahneudesta ja toiseksi, isommassa laumassa tulee vähemmän konfliktitilanteita, kun syömisaika on lyhyt ja kaikki tyhjentävät kuppinsa suunnilleen yhtä nopeasti. Usein nirsojen kohdalla sanotaan, että kuppi saa olla vartin lattialla, jonka jälkeen se otetaan pois. Meillä on vartissa laitettu ruuat kippoihin ja tusina koiraa ruokittu. Jos joku hauvoista ihmettelee kuppiaan, niin noin kolmessa minuutissa lähtee ruoka naaman edestä ja seuraavana päivänä kysytään, että joko maistuisi – moista ei ole kuitenkaan pitkään aikaan tarvinnut tehdä, ja silloinkin yleensä vierailevien kanssa; nekin oppivat päivässä tai kahdessa, että meillä ruoka on tehty syömistä varten, eikä siitä kannata yrittää lukea päivän uutisia tai muuten kysellä kuulumisia.

Jos syöminen hidastuu, tai kuppeja ei nuolla puhtaaksi, niin edessä on nälkäpäivä – koko porukalle, sillä yhteistä on uskovaisten omaisuus. Meillä pätee näissä asioissa tasa-arvo: yksi hidastelee, kaikki ovat ilman ruokaa.

Toinen syy pitää nälkäpäivä on oma tuntemus. Se on tunnetila, joka vain tulee ruokinnan aikana. Mikä sen aiheuttaa, onkin vaikeampi selittää. Tulee olo, että nyt olisi hyvä väli olla ruuatta. Jos se sitten osuu yhteen niiden kertojen kanssa, että on unohtanut ottaa lihaa sulamaan, niin aina parempi (2,5 kg pötkö muuten sulaa kuumassa vedessä parissa tunnissa).

Joskus nälkäpäivä tulee siksi, että lenkillä ei liikuta tarpeeksi – aletaan laiskottelemaan. Vaikka vietti/vaistoteorioita romutetaankin vauhdilla, niin koira on silti viettieläin. Nälkä lisää vireyttä ja aktiivisuutta. Kotikoira on niin vahvasti sudenpennun tasolla, että se ei ymmärrä juuri nälän aiheuttavan vireyden ja liikkumisen lisääntymistä, keho haluaisi metsästettävän. Ei koiran ymmärryksellä ole väliäkään, ainoastaan lopputuloksella: koira liikkuu enemmän, ja omistaja/treenari on tyytyväisempi.

Jos täydellisyyteen pyrkisi, niin pieni määrä rasvaa ja proteiineja olisi syytä antaa jo ennen rasitusta, mutta useimmiten riittää, että pyritään hoitamaan palauttava ruokinta jossain järkevässä ajassa rasituksen jälkeen – edeltävällä nälkäpäivällä ei ole suurtakaan käytännön merkitystä lihaskunnon, -voiman ja -massan lisääntymisen suhteen.

Hieman samaan perustuu kilpailuviikon ruokinta kesäaikaan, jolloin ruuan määrää vähennetään asteittain jo muutama päivä ennen kilpailua. Huolehditaan ravintoaineiden saannista ja pidetään energia riittävänä, mutta aletaan tyhjentämään ruuansulatusta sekä rakentamaan nälkään perustuvaa aktiivisuutta. Saalis/riista/metsästysvietti perustuu kuitenkin nälkään ja vaimenee, jos tarvetta metsästää ei ole.

Paastopäivää ei pidetä, jos ollaan aktiivisella kilpailukaudella, joku on liian hoikka, kuivumisen vaara on ilmeinen, on sairas tai muuten vain omituinen. Imettävää tai tiinettä ei koskaan laiteta paastopäivälle. Päinvastoin, niille järjestetään lihotuspäiviä – useasti. Ikä ei pelasta paastolta, sillä kun rokotukset ovat kunnossa, niin pentu on sen verran iso, että päivä ilman ruokaa ei vaikuta suuntaan eikä toiseen.

Liika paasto heikentää

On hieman makuasia kuinka usein paastopäivän pitää. Tuhdimmassa kunnossa noutaja kestää niitä useammin kuin kisakireäksi dietattu greyhound. Meillä on viime ajat menty talvikaudella jaksotuksella kerran viikossa tai puolessatoista viikossa. Tai sitten on menty pari kolme viikkoa isommilla annoksilla, eikä ole ollut puhettakaan ruuatta jättämisestä. Se riippuu aivan siltä miltä koirat vaikuttavat, eikä siihen voi rakentaa mitään sääntöä. Kovilla pakkasilla paastoa ei pidetä, jos koira on enemmän ulkona. Mutta sisätiloissa viipyvät eivät tarvitse kylmän ilman takia lisäenergiaa ja moiset voivat hyvin olla hetken ilman ruokaa vaikka ulkona paukkuu pakkanen.

Jos paastottaa liian useasti, niin koira muuttuu ensin haluttomaksi ja väsyneen oloiseksi. Edelleenkään kyse ei ole kuona-aineiden poistumisesta tai detoksauksesta, vaan kovemmasta nälästä, jolloin keho ei saa enää tarpeeksi energiaa perusaineenvaihdunnan pyörittämiseen. Jos tilannetta ei korjata, niin elimistö polttaa tiiviimmin läskiä sekä elimistön glykogeenivarastoja lihaksista ja maksasta (huom. ei haluttua urheilukoirilla) sekä purkaa lihaksista proteiineja – osaksi energian tuotantoon, osaksi elämälle välttämättömien elimien ”kunnossapitoon”. Hetken kuluttua käsissä on väsynyt, sairauksille altis laiha koira, jonka lihakset ovat sulaneet. Silloin kyse ei ole enää ollut paasto- tai nälkäpäivien pitämisestä, vaan nälkiinnyttämisestä.

Eräässä barffin alatyylissä, ns. prey modelin äärilaidassa, osa pyrkii imitoimaan luontoa ja luonnollisuutta sen verran paljon, että koira jätetään ilman ruokaa joka kolmas tai neljäs päivä. Ruokaa annetaan vähentäen paastopäivää kohden ja paaston jälkeen koiran annetaan ahmia todella paljon, jopa yli 10 prosenttia ruumiinpainostaan. Keskikokoiset turkkikoirat, joilla ei ole korkeaa kulutusta (ns. pseudo-aktiiviset korttelinympäri koheltajat) saattavat hyvinkin pärjätä moisella ruokinnalla – jos ei erehdytä luulemaan luita ja kasviksia energiaravintoaineiksi. Vähärasvaisella lihalla, kuten hevosella, ei ole toivoakaan pitää koira koira kunnossa ja pitkällä aikavälillä terveenä moisella ruokinnalla. Energiaa ei yksinkertaisesti kyetä tarjoamaan riittävästi.

Kokeilin kerran harvennettua ruokintaa isommilla annoksilla. Se oli täydellinen katastrofi. Vaikka koirat olivat tottuneita rasvan käyttäjiä, niin ne laihtuivat silmissä, turkki mene kehnoksi ja koprofagian, eli ulosteiden syömisen, jalo taito keksittiin. En kyennyt antamaan niin paljon ruokaa, että edes energiatasot olisi saatu pidetty oikeana. Lienee sanomattakin selvää, että kokeilu jäi ainutkertaiseksi.

Jos hoikka koira harrastaa ulosteiden syömistä, niin ensimmäinen pohdittava asia ei ole ananaksen lisääminen kuppiin tai mahdollinen B-vitamiinien puute. Ensimmäiseksi on otettava peili eteen ja kysyttävä omalta itseltä, että voisiko koira olla kroonisen nälkäinen; jos koira olisi naapurin, niin soittaisinko paikalle eläinsuojelutarkastuksen liian laihan eläimen takia.

Samaan liittyy toinenkin ongelma, rasvaliukoisten suojaravintoaineiden saanti, jossain määrin myös vesiliukoisten. Kun ruokintaa harvennetaan tarpeeksi, niin määrän lisääntyessä on hyvinkin kyseenalaista, että kyetäänkö nopealla aikataululla imeyttämään riittävästi vitamiineja ja mineraaleja, tai että saadaanko niitä ruoka-annokseen edes tarpeeksi.

Paaston riskit

Tolkulla toteutetuissa nälkäpäivissä ei ole terveelle koiralle riskiä, iästä riippumatta. Ikä vaikuttaa toki siihen kuinka usein nälkäpäivän voi pitää, mutta muutoin ikä on vain numeroita. Jos koiralla on jokin perussairaus, niin paastopäivien järkevyyttä kannattaa puntaroida raa’alla järjellä, ja unohtaa tunteisiin vetoavat uskomusväitteet. Samaten työtä tekevällä, oli se sitten harrastus- tai virkakoira, nälkäpäiviä kannattaa miettiä suorituskyvyn kautta – ehkä paikoin tipautettu annoskoko tuottaisi paremman tuloksen kuin kokonaan ilman ruokaa jättäminen.

Kun koira jätetään ilman ruokaa, niin se myös juo vähemmän, eikä saa ruuasta nestettä. Tämä on syytä pitää mielessä, varsinkin helteellä.

Eräs riski unohdetaan säännönmukaisesti, luultavasti siksi, että sitä ei huomaa yhdellä eikä välttämättä kahdellakaan koiralla. Kun koiran vireys, valppaus ja myös viettitaso nousee nälän myötä, niin myös aggressiivisuus kasvaa – elimistö valmistautuu koko rintaman mitalla hankkimaan ruokaa, hiukan liioiteltuna hinnalla millä hyvänsä. Varsinkin vapaana juostessa isommassa laumassa tappeluriski moninkertaistuu nälkäpäivän jälkeen ennen seuraavaa ateriaa. Omistajalta vaaditaan siis nälkäisen lauman kanssa tiukempaa kontrollia. Eivätkä kuonokopat ole koskaan väärin.