Kondroitiinisulfaatti on monimutkainen aminosokeri, joka kuuluu glykosaminoglykaaneihin. Sitä on kolmessa eri muodossa – A, B ja C – mutta B-muotoa, jota kutsutaan dermataanisulfaatiksi, ei läheskään aina enää pidetä kondroitiinisulfaattina.

Kondroitiinisulfaattien, kuten ylipäätään glykosaminoglykaanien, yksi erityisominaisuus on vahva negatiivinen sähkövaraus, jonka avulla ne kykenevät liittymään muihin proteiineihin., kuten vaikkapa kasvutekijöihin tai solukalvojen proteiineihin.

Kondroitiinisulfaatteja löytyy eniten luista, rustoista ja sydänläpästä, mutta pitoisuuksien suhteen eläinläjierot ovat valtavat. Vegaanien ravintolisä kondroitiinisulfaatti ei ole, sillä se valmistetaan lisäravinteisiin ja ravintolisiin eläinperäisesti, kuten naudan rustoista, kurkunpäistä, sikatuotannon sivutuotteista tai hain rustoista.

Eri lähteiden ero on siinä, että pääosin maaeläimistä saadaan kondoitiinisulfaatti A:ta ja meressä elävistä kondroitiinisulfaatti C:tä – noiden kahden käytännön ero nivelrikon hoidossa, jos sellaista on, on täysin hämärän peitossa.

Tutkijat selvittävät glykosaminoglykaanien toimintaa monista eri syistä, mutta koiranomistajia kiinnostaa ehkä eniten kondroitiinisulfaattien oletettu teho auttaa nivelongelmissa sekä toiminta nivelrikoissa myös tulehdusta estävänä ja kipua poistavana tekijänä.

Tutkimukset kondroitiinisulfaatin tehosta ovat einen ristiriitaisia, mutta yksi yhteinen ja selvä sävel niissä on: kondroitiinisulfaatti ei kykene parantamaan nivelrikkoa, mutta kipua se saattaa lievittää ja jopa hidastaa nivelrikon kehittymistä; lievityksen aste taasen vaihtelee tutkimuksittain.

Yksi asia on kuitenkin selvä. Jos ostaa voidetta, jossa on kondroitiinisulfaattia, niin rahat menevät hukkaan. Se ei imeydy ihon läpi, vaan on syötävä.

Kondroitiinisulfaatin teho nivelrikoissa perustuu olettamukseen, että koska nivelen rustot vaurioituvat, niin syömällä yhtä rustojen rakennusainetta eli kondroitiinisulfaattia, saadaan rustopintojen kuluminen pysäytetty tai jopa parannettua.

Toinen väite on ollut, että kondroitiinisulfaatti veisi vettä nesteeksi nivelpintoihin ja sitä kautta estäisi tai hidastaisi nivelpintojen vaurioitumista.

Kolmantena oletuksena on esitetty, että kondroitiinisulfaatti estäisi niveltä tuhoavien entsyymien toimintaa.

Se, että ei tarkkaan tiedetä miten konroitiinisulfaatti edes toimii koiralla syö tietysti jonkunverrakin uskottavuutta.

Clegg ym. (2006¹) totesivat GAIT-tutkimuksessa, että glukosamiini ja kondroitiinisulfaatti yhdessä tai erikseen, eivät olleet täysin toimiva tapa lievittää polven nivelrikon kipua, ja toimi parhaiten, jos nivelrikko on lievemmästä päästä. Jerosch (2011²) toteaa omassa katsauksessaan, että kondroitiinisulfaatti toimii kivun lievityksessä ja saattaa jopa hidastaa polven nivelrikon syntyä. Teho tulee näkyviin 2-3 viikon käytön jälkeen ja säilyy useamman kuukauden. Jerosch viittaa useampaankin meta-analyysiin, jotka tukevat väitettä (³, ⁴, ⁵, ⁶, ⁷). Tutkimuksissa oli käytetty 800 mg annosta. Jerosch toteaa kuitenkin, että vaikka em. GAIT-tutkimuksessa kivun lievitys ei kondroitiinisulfaatilla ollutkaan tehokas, niin polven turvotus kuitenkin lievittyi huomattavasti. Lisäksi hän huomauttaa, että GAIT:ssa oli myös poikkeuksellisen korkea plasebo-vaikutus, joka sekin – tavalla tai toisella – saattaa selittää määrättyjä GAIT:n eroja muihin tutkimuksiin.

GAIT-tutkimusta on kritisoitu myös siitä, että siinä käytettiin glukosamiinihydrokoloridia (HCL), ei glukosamiinisulfaattia. Periaatteessa molemmissa glukosamiinin molekyylit ovat samanlaisia, mutta niiden hajoamistuotteet ovat erilaisia. Glukosamiinihydrokloridi hajoaa glukosamiiniksi ja suolahapoksi, kun taasen glukosamiinisulfaatti hajoaa glukosamiiniksi, suolahapoksi, natriumsulfaatiksi ja rikkihapoksi. Oliko tuolla merkitystä, ja jos niin miten, on vielä täysin epäselvää. Tiedetään kuitenkin, että muissa tutkimuksissa glukosamiinisulfaatilla on saatu parempia tuloksia.

Tuo aiheuttaa kuitenkin sen tilanteen, että kun kondroitiinisulfaatin toimivuutta 0n selitetty synergialla glukosamiinin kanssa, niin onkin täysin mahdollista, että oletettu teho tutkimuksissa ei olekaan ollut kondroitiinisulfaatin tehoa, vaan glukosamiinisulfaatista.

Kondroitiinisulfaatti lisää nivelissä hyaluronin tuotantoa, joka taasen lisää nivelnesteen viskositeettia (David-Raoudi ym. 2009⁸). Lisäksi konroitiinisulfaatti lisää nivelen perusrakenteiden syntymistä. Kondroitiinisulfaatti myös vähentää eräiden reumatapauksissa esiintyvien ”pahojen” entsyymien määrää nivelnesteessä. Voitaisiin siis sanoa, että yleisellä tasolla se vähentää nivelrikkoa sekä stimuloi niveltä rakentavia toimintoja (⁹, ¹⁰).

Kondroitiinisulfaattia ei kuitenkaan oteta yksin, vaan yhdessä muiden niveliin vaikuttavien aineiden kanssa. Useimmiten glukosamiinin. Tämä siksi, että kondroitiinisulfaatti ja glukosamiini tehostavat toistensa vaikutusta (tuttu 1+1=3 vaikutus) eli ne toimivat synergisesti (Lippiello 2007¹¹, Collier & Ghosh 1989 ¹², ¹³, Orth ym. 2002¹⁴, McCarty ym. 2000¹⁵).

Välillä kuulee väitettävän, että kondroitiinisulfaatti on täysin hyödytön nivelhoidossa, koska suurimolekyylisenä sitä ei saada imeytettyä. Jos unohdetaan sellainen pikkuasia, että oudon paljon on onnistuttu tekemään tieteellistä tutkimustyötä oraalisesti nautitulla kondroitiinisulfaatilla, niin se hyödynnetään suurimolekyylimassaisena polysakkaridina depolymerisaation sekä desulfauksen avulla (Volpi 2002¹⁶).

Jos edellä oleva oli liian teknistä, niin ehkä lohduttaa tieto, että rotta- ja koirakokeissa kondroitiinisulfaatti merkittiin radioaktiivisesti ja sen imeytymistä sekä erittymistä seurattiin, jolloin havaittiin sen siirtyvän nopeastikin plasmaan. Vähintään 10 % suun kautta annostellusta kondroitiinisulfaatista imeytyi (Palmieri ym. 1990¹⁷). Käytännössä tähän imeytymättömyysväitteeseen törmää vain muutamilla ns. vaihtoehtosivustoilla sekä sellaisten lisäravinnemyyjien mainoksissa, joiden tuote syystä tai toisesta ei sisällä kondroitiinisulfaattia – jollainhan yhden ainesosan puuttuminen on markkinointitarkoituksessa perusteltava, ja siihen kelpaavat jopa keksityt väitteet.

Annostussuositukset vaihtelevat paljonkin, mutta yleisesti puhutaan ihmisille 800 – 1200 mg annoksista jaettuna neljään osaan päivässä.

Koirille sopivat annostus voisi siinä tapauksessa olla tuosta alaspäin laskien

• pienemmille 200 – 300 mg,
• keskikoisille 400 – 600 mg ja
• jäteille 800 mg molemmin puolin.

Kliinisissä tutkimuksissa olen usein törmännyt kultaisilla- sekä labradorinnoutajilla annostukseen 525 mg.

Nuo määrät voitaisiin ilmaista myös, että konroitiinisulfaattia annetaan koiralle

• saman verran kuin glukosamiinia (n. 40 mg/kg)
• 2/3 siitä, mitä glukosamiinia annettaisiin
• puolet siitä mitä glukosamiinia annettaisiin

Joten ollaan turhan tutussa tilanteessa: kukaan ei itseasiassa edes tiedä paljonko konroitiinisulfaattia pitäisi koiralle, tai ihmiselle, antaa. Annostussuositukset eivät perustu kondroitiinin tehoon vaan niihun määrin, joita on tutkimuksissa käytetty.

Vaikka kondroitiinisulfaatti on turvallinen lisä käyttää, eikä sillä ole myrkytysrajaa, niin verenohennuslääkeiden kanssa kondroitiinisulfaattien, kuten ylipäätään glykosaminoglykaanien (ja NSAID-tulehduskipulääkeiden), ottamista on syytä harkita erittäin tarkoin, koska ne saattavat heikentää entisestään veren hyytymistä.

1. Clegg DO, Reda DJ, Harris CL, Klein MA, O’Dell JR, Hooper MM, Bradley JD, Bingham CO 3rd, Weisman MH, Jackson CG, Lane NE, Cush JJ, Moreland LW, Schumacher HR Jr, Oddis CV, Wolfe F, Molitor JA, Yocum DE, Schnitzer TJ, Furst DE, Sawitzke AD, Shi H, Brandt KD, Moskowitz RW, Williams HJ.: Glucosamine, chondroitin sulfate, and the two in combination for painful knee osteoarthritis. N Engl J Med. 2006 Feb 23;354(8):795-808. PMID: 16495392[↩]
2. Jörg Jerosch: Effects of Glucosamine and Chondroitin Sulfate on Cartilage Metabolism in OA: Outlook on Other Nutrient Partners Especially Omega-3 Fatty Acids. Int J Rheumatol. 2011; 2011: 969012. doi: 10.1155/2011/969012[↩]
3. Uebelhart 2008, meta-analyysi[↩]
4. Lee et al. 2010, meta-analyysi[↩]
5. Hochberg et al. 2008, meta-analyysi[↩]
6. Kahan et al. 2009 (STOPP: Study on Osteoarthritis Progression Prevention)[↩]
7. Michel et al. 2005, Chondroitins 4 and 6 sulfate in osteoarthritis of the knee: a randomized, controlled trial.[↩]
8. David-Raoudi M, Deschrevel B, Leclercq S, Galéra P, Boumediene K, Pujol JP.: Chondroitin sulfate increases hyaluronan production by human synoviocytes through differential regulation of hyaluronan synthases: Role of p38 and Akt. Arthritis Rheum. 2009 Mar;60(3):760-70. PMID: 19248106[↩]
9. Huskisson EC.: Glucosamine and chondroitin for osteoarthritis. J Int Med Res. 2008 Nov-Dec;36(6):1161-79. PMID: 19094424[↩]
10. Natural Standard Chondroitin sulfate. Natural Standard Monographs, 2007[↩]
11. Lippiello L. Collagen synthesis in tenocytes, ligament cells and chondrocytes exposed to a combination of glucosamine HCl and chondroitin sulfate. Evidence-Based Complementary and Alternative Medicine. 2007;4(2):219–224. [PMC free article] [PubMed][↩]
12. Collier S, Ghosh P. Evaluation of the effects of antiarthritic drugs on the secretion of proteoglycans by lapine chondrocytes using a novel assay procedure. Annals of the Rheumatic Diseases. 1989;48(5):372–381. [PMC free article] [PubMed][↩]
13. Lippiello L. Glucosamine and chondroitin sulfate: biological response modifiers of chondrocytes under simulated conditions of joint stress. Osteoarthritis and Cartilage. 2003;11(5):335–342. [PubMed][↩]
14. Orth MW, Peters TL, Hawkins JN. Inhibition of articular cartilage degradation by glucosamine-HCl and chondroitin sulphate. Equine Veterinary Journal Supplement. 2002;(34):224–229. [PubMed][↩]
15. McCarty MF, Russell AL, Seed MP. Sulfated glycosaminsglycan and glucosamine may synergize in promoting synovial hyaluronic acid synthesis. Medical Hypotheses. 2000;54(5):798–802. [PubMed][↩]
16. Volpi N. Oral bioavailability of chondroitin sulfate (Condrosulf) and its constituents in healthy male volunteers. Osteoarthritis and Cartilage. 2002;10(10):768–777. [PubMed][↩]
17. Palmieri L, Conte A, Giovannini L, Lualdi P, Ronca G. Metabolic fate of exogenous chondroitin sulfate in the experimental animal. Arzneimittel-Forschung. 1990;40(3):319–323. [PubMed][↩]