Tryptofaani on yksi välttämättömistä aminohapoista. Sitä käytetään lisäravinteena usein vähentämään stressioireilua, koska tryptofaani osallistuu rauhoittavien hormonien melatoniinin ja seratoniinin synteesiin. Sen pitäisi auttaa saavuttamaan hyvän olon, paremman rentoutumisen ja syvemmän yöunen. Lisäksi tryptofaani voi myös tehostaa palautumista.

Usemmmiten koirien ruokinnassa tryptofaaniin törmää ravintolisissä, joiden luvataan auttavan koirien paukku- ja rakettiarkuuteen, ero-ahdistukseen ja jopa matka-pahoinvointiin. Lisäksi sen väitetään helpottavan kouluttamista yleisestikin, poistavan kaikenlaista stressiä ja jopa vähentävän närästystä sekä ripulointia. Yhteistä kaikille väitteille on, että ne pohjaavat tavalla tai toisella pelkoon tai ahdistukseen.

Väitteet perustuvat vahvasti tryptofaanin toimintaan elimistössä koiran (ja ihmisen) normaalissa aineenvaihdunnassa. Suurin osa, oikeammin jokainen, vaikutus on taasen sama kuin niiden aineiden vaikutus kehossa, jotka on valmistettu joko tryptofaanista tai tryptofaanin avulla.

Käytännössä puhutaan kahdesta hormonista, serotoniini ja melatoniini. Niillä on viestinviejinä erittäinkin vahva rooli, mutta jos lasketaan molempiin tarvitun tryptofaanin määrän suhteessa koko tryptofaanin käyttöön, niin puhutaankin vähäisimmästä asiasta.

Tryptofaanin aineenvaihduntaa

Aina kun puhutaan aminohappojen aineenvaihdunnasta, niin ollaan sukeltamassa sameisiin ja syviin vesiin. Johtuu siitä, että

• aminohappo osallistuu aina useisiin prosesseihin
• prosessit pitäisi miettiä loppuun asti, koska ketju – useimmiten – jää tekemättä jos alun amino puuttuu
• jokainen prosessi haarautuu, palautuu ja muuttuu

Mennään lyhenneltynä ja hyvinkin yksinkertaistaen tryptofaanin roolia läpi. Tämä ei liity mitenkään varsinaisesti ravitsemukseen tai ruokintaan, mutta saattaa einen avata määrättyjä tryptofaaniin liitettyjä väitteitä.

1. Tryptofaani on tärkeimpiä proteiinisynteesiin osallistuvia aminohappoja. Ilman sitä ne reaktiot, jotka johtavat elimistöä rakentavien ja huoltavien proteiinien rakentamiseen, jäisivät tekemättä.
2. Aivoissa tryptofaani on muodostamassa hermostoa ja käyttäytymistä ohjaavaa hormonia seratoniini. Se säätelee mielialaa, unta, syömistä ja seksuaalista käyttäytymistä.
3. Käpyrauhasessa tryptofaani on muodostamassa hormonia melatoniini. Melatoniini säätelee vuorokausirytmiä, mutta koirilla se myös vastaa turkin vaihtumisesta kesä- ja talvikarvaan.
4. Maksassa tryptofaanista valmistetaan nikotiiniamidia, joka tunnetaan paremmin nimellä niasiini tai B3-vitamiini. Lisäksi syntyy useita muitakin aineenvaihduntatuotteita, joiden kaikkien täyttä roolia ei edes tiedetä.

Serotoniini

Kaikki serotoniinin roolit löytyvät tryptofaanin funktionaalisista väitteistä Osa voikin pitää paikkaansa, osasta ei tiedetä ja osa on aivan puppua. Mutta kyse mahdollisuudesta riippuu täysin siitä saadaanko tryptofaani ”kohdealueelle” ja lisääkö lisäravinne tuota liikennettä.

Tryptofaani läpäisee veri-aivoesteen mm. glutamiinin, insuliinin, glukoosin ja tyrosiinin auttamana. Se on siis yksi niistä harvoista aineista, joilla on pääsy aivoihin.

Vai noin prosentti tryptofaanista päätyy serotoniinin tuotantoon. Hormoneita ei ylipäätään tarvita paljoa, koska ne ovat asioita käynnistäviä viestittäjiä, ei varsinaisesti tekeviä aineita.

Tryptofaanista serotoniinin valmistaminen on monimutkaista. Ensin siitä tehdään 5-hydroksitryptofaania (5-HTP), joka on niin serotoniinin kuin melatoniinkin varsinainen lähtöaine. Sitä myydään sellaisenaan, mutta Suomessa se on lääkkeeksi luokiteltu, kun taasen suurin osa muusta maailmasta popsii sitä ravintolisänä.

5-HTP muuttuu sitten parinkin prosessin kautta pyridoksiinin eli B6-vitamiinin avustamana serotoniiniksi, jonka nimihirviö on 5- hydroksitryptamiini, 5-HT.

Kaikkeen tarvitaan tietenkin parikin eri entsyymiä ja insuliinin avustamana glukoosia polttoaineeksi.

Poistaminen on vähintään yhtä mutkikas reitti. Se muutetaan parin reaktion kautta etikkahappopohjaiseksi yhdisteeksi ja eritetään aminohappojen tapaan virtsan kautta. Ihmisillä sitä löydetään päivässä 2 – 8 mg luokkaa, koirista en tiedä – mutta sillä ei ole merkitystäkään.

Melatoniini

Melatoniinin muodostuminen on hyvin samankaltainen. Koska käpylisäkkeessä on verenkiertoa, niin saapuu hivenen tryptofaania. Siitä tehdään aivoissa tapahtuvan kaltaisesti 5-HTP:tä, joka sitten yhdessä aivoista saadun 5-HTP:n kanssa muutetaan melatoniiksi.

Tuo oli yksinkertainen osuus. Sen sijaan liikenne, joka ohjaa käpylisäkkeessä tryptofaanipohjaisen 5-HTP:n muuttamista melatoniiksi, onkin paljon monipolvisempaa, eikä sitä edes ymmärretä täysin. Mutta yksinkertaistaen valo estää viestiketjussa noradrenaalinin kulun käpyrauhaseen. Noradrenaliinin loppuminen pysäyttää sen eikä melatoniinia muodostu. Kun tulee pimeää, niin noradrenaliini pääsee käpyrauhaseen ja siitä tiedetään aloittaa melatoniinin muodostaminen.

Jotta asia ei olisi aivan noin yksiselitteisen suora, niin tyrosiini, josta tehdään noradrenaliinia, saa tietoa melatoniilta, ja sitä kautta ohjaillaan myös serotoniinia. Piiri pieni pyörii ja kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Melatoniini ohjaa useitakin asioita, jotka ovat riippuvaisia vuorokausirytmistä ja sitä kautta myös vuodenaikoihin sidotuista asioista. Melatoniini ohjaa mm. kilpirauhasen toimintaa ja kasvuhormonin eritystä (jonka takia väite löytyy tryptofaanilisien mainoksista). Eläimillä melatoniini ohjaa karvan vaihtumisen lisäksi myös kiimoja. Hevosilla valon myötä lisääntynyt melatoniinin erittäminen vähentää aukupuolista aktiivisuutta, joka lienee yksi tapa varmistella, että tammat eivät tulisi liian myöhään kesällä kantaviksi. Lampailla taasen melatoniini käynnistää kiiman. Sama on havaittavissa nartuillakin.

99 % tryptofaanista

Suurin osa siitä tryptofaanista, joka ei vaella aivoihin, lähteekin melkoiseen myllytykseen. Ensin siitä muodostuu valon, hapen, raudan, vetyperoksidin, yhden entsyymin ja foolihapon avulla lopulta aineenvaihduntatuotteena aminohappo nimeltään kynureniini. Sillä sitten onkin vaihtoehtoja elämänsä suunnaksi enemmänkin.

Kynureniini voi muuttua esimerkiksi B6-vitamiinin(kin) avustuksella alaniiniksi. Se on ei-välttämätön aminohappo, jota syntyy myös lihassoluissa pyruvaatista (palorypälehappo, osallistuu energian tuottamiseen). Tai sitten se voi suunnata sinne mikä eniten kiinnostaa: parin muunnoksen kautta (joissa jokaisessa tarvitaan B6-vitamiinia) viimein nikotiinihapoksi, joka tunnetaan paremmin nimellä niasiini eli B3-vitamiini.

Mutta jokaisessa muunnoksessa silloinen väliaine voikin lähteä muualle ja kehittyä joksikin muuksi aineeksi ja aina puhutaan maksassa syntyvistä tryptofaanin aineenvaihduntatuotteista.

Tämä kaikki selittää sen miksi 60 milligrammasta tryptofaania saadaan vain noin milligramma B3-vitamiinia, jos kaikki menee hyvin. Samasta syystä ravintotietokannoissa käytetty niasiinin määrää kuvaava niasiiniekvivalentti on yhtä kuin 1 mg niasiinia, joka vastaa 60 mg tryptofaania.

Vaikutus

On jo selvää, että jokainen tryptofaanille luvattu vaikutus on sen mukaista mitä siitä on valmistettu. Joko suoraan serotoniinin, melatoniinin tai B3-vitamiinin tehtävistä riippuen, tai mutkan kautta kuten vaikka energiantuotto tai kasvuhormonin lisääntyminen.

Kysymys on siten aidosti kahteen keskittyvä: tekevätkö lopputuotteet edes sitä mitä mainoksissa on luvattu, ja jos kyllä, niin saadaanko toimintaa tehostettua antamalla enemmän tryptofaania joko ruuan tai lisäravinteen kautta. Vai onko kyse siitä, että vajauksessa toiminnot kärsivät, jolloin lisillä korjattaisiin tilannetta normaaliksi, ei tehostettaisi.

Rauhoittuminen

Serotoniini rauhoittaa ja antamalla tryptofaania lisää, on saatu nostettua serotoniinin tuotantoa. Tuosta on niin vahva konsensus ja näyttö, että en laita sille edes viitteitä.

Huslab ohjeistaa serotoniinitutkimuksessa:

Potilas ei saa nauttia serotoniinia tai tryptofaania sisältäviä ravintoaineita vähintään kaksi (2) vuorokautta ennen verinäytteen ottoa. Tänä aikana ei saa syödä avokadoa, banaania, luumua, eräitä maapähkinälajikkeita, hickory pähkinää, ananasta, munakoisoa, tomaattia, kiwiä, greippiä tai hunajamelonia. Ne voivat nostaa serotoniinin seerumipitoisuuksia, useimmiten korkeintaan 2 kertaisesti yli viitealueen ylärajan. Sen sijaan ko. ravintoaineet kohottavat S-5HIAA ja dU-5HIAA pitoisuuksia hyvin voimakkaasti.

Tuota voisi pitää sellaisena käytännön elämään liittyvänä huomiona, että tryptofaani lisää serotoniinin määrää. Mutta rehellisesti sanottuna, sitä se ei kuitenkaan kerro. Onpahan vain väite. 5-HIAA on muuten sama asia kuin 5-hydroksi-indolietikkahappo, joka oli serotoniinin poistuva aineenvaihduntajäämä sen kataboliassa.

Tryptofaania on pitkään käytetty ihmisillä masennuksen, ahdistuksen, paniikkihäiriön ja stressin hoitoon, ja se sen sijaan onkin epäselvempi kysymys vaikutustensa suhteen. Kun etuja on tutkimuksissa löydetty, niin ei puhuta terveistä ja ainakin jossain määrin normaaleista ihmisistä, vaan aina on seurattu sellaisia, joilla on jo valmiiksi ongelmia ja mahdollinen serotoniinivajaus (Silbert & Schmitt 2010¹).

Käypä hoito -suositus toteaa, että tryptofaania voidaan käyttää lääkkeiden osana unihäiriöiden ja masennuksen hoitoon, mutta jatkaa: ”Tieto ravintolisien (esim. tryptofaani, omega-3-rasvahapot, yrttiteet, hivenaineet ja vitamiinit) käytöstä unettomuuden ehkäisyssä on toistaiseksi vähäistä ja osin ristiriitaista”².

Tosin, on myös esitetty hypoteesi, että masennuksessa avainasemassa ei olisikaan matala serotoniini, vaan serotoniinin määrä onkin korkea, jolloin syy johtuisikin energian vähyydestä aivojen muissa osissa (Andrews ym. 2015). Kun stressi nostaa energiankulutusta serotoniinin myötä aktivoituvissa osissa, niin silloin aivojen kaikki ne toiminnot, joita ei tarvita, kuten ruokahalu ja seksuaalisuus, ajetaan alas. Tämä oletus liittyy tryptofaaniin siten, että masennuksen suhteen on aivan sama otetaanko lisää, sillä serotoniinin määrän nostaminen ei auta.

Terveillä ihmisillä kokeiltiin aminohapposekoitusta, jossa ei ollut yhtään tryptofaania. Mitään sen kummempaa vaikutusta kokeeseen osallistuneet eivät kuvailleet. Naisilla testattiin tryptofaanin poistamista ravinnosta PMS-oireissa, eivätkä ongelmat suuremmin lisääntyneet. Kun samaa kokeiltiin akuutista masennuksesta kärsivillä, niin muutosta suuntaan tai toiseen ei ollut³.

Tuon suhteen voidaan jossitella kahdella asialla. Siinä tutkittiin tryptofaanin puutetta, ei tryptofaanin lisäämisen merkitystä. Lisäksi se, että ongelmia ei tullut, ei välttämättä kerro muusta kuin että ruuan tryptofaani ei ole ehkä oleellinen. Hieman turhan monet lähteet väittävät kivenkovaan, että tryptofaani saadaan käytännössä bakteerien syntetisoimana suolistosta. Minulla on kylläkin suunnattomia vaikeuksia uskoa tuota, koska en tiedä tapaa millä bakteerit tuottaisivat vapaata aminohappoa, joka lisäksi siirrettäisiin paksusuolesta elimistöön.

Otetaan hieman toisenlainen lähestymistapa. Syömisen jälkeen väsyttää ja syyksi selitetaan aina verensokeria ja insuliinia. Mutta mitäpä jos asialla onkin tryptofaani ja väsymystä voitaisiinkin kuvailla rauhoittumiseksi?

Jos ruuan mukana saadun tryptofaanin osuus suhteessa isompiin aminohappoihin nousee, niin tryptofaani pääsee veri-aivoesteen läpi helpommin, jonka jälkeen serotoniinin tuotanto kiihtyy ja kuten tiedämme, niin serotoniini on rauhoittava hormoni (Fernstrom 1979⁴, Fenstrom ym. 1976⁵).

Selitys on mielenkiintoinen. Kun syödään isompi määrä hiilihydraattia ja proteiineja ei tule vastaavasti tarpeeksi, niin nopean verensokerin nousu vapauttaa ison määrän insuliinia. Insuliini taasen anabolisena hormonina tehostaa isojen aminohappojen käyttöä, luultavasti lihaksiin, mutta tryptofaani ei kuulu tähän porukkaan. Tällöin tryptofaanin osuus plasmassa kierrossa oleviin aminoihin muuttuu ja serotoniini kiittää.

Itseasiassa sama systeemi on esitetty useissa muissakin tutkimuksissa ja käsitys, että kyse on vain verensokerista on joko vajaa tai väärä – riippuu täysin saatavien aminohappojen laadusta ja määrästä.

Hevosilla on paljonkin ongelmia pelkotilojen kanssa ja koska ne vaikeuttavat arkielämää, plus ovat työturvallisuusriski tallityöntekijöille, ja vaikuttavat kilpailumenestykseen, niin rauhoittavia ruokia ja rehulisiä löytyy pilvin pimein. Yleistyksenä voisi sanoa, että melkein mikä tahansa vitamiini, hivenaine tai ruoka, kunhan se ei ole kauraa, kelpaa mainostukseen. Tryptofaani ei ole poikkeus. Myyntiväitteistä huolimatta hevosten tryptofanitutkimuksia ei ole kuin muutama.

Hevosilla tryptofaani ei ole auttanut. Matalat annokset itseasiassa lisäsivät jännitystä. Suurilla annoksilla sen sijaan liikunnassa hävisi kestävyys ja syntyi riski hemolyyttisestä anemiasta. Australiassa 2008 tehdyn tutkimuksen mukaan plasman tryptofaanipitoisuus nousi, kun annettiin ekstraa, mutta käyttäytymisessä ei näkynyt muutoksia⁶.

Tanskassa seurattiin 28 kaksivuotiasta tanskalaista puoliverihevosta. Kaikki hevoset olivat samalta tilalta ja olivat olleet samanlaisissa olosuhteissa syntymästään saakka. Hevoset jaettiin kahteen koeryhmään, joista toinen oli kontrolliryhmä, jotka eivät saaneet tryptofaania, ja toisen ryhmän hevoset saivat tryptofaania sisältävää rehulisää (Malmkvist & Christensen 2007⁷).

Valmisteen pitäisi vaikuttaa rauhoittavasti 1-5 tunnin kuluessa, joten hevoset testattiin 2-3 tunnin kuluttua valmisteen antamisen jälkeen. Luonnetestejä on tehty ennenkin ja tutkimusasetelma on standardisoitu. Hevoset kuulivat yksitellen kovan äänen ja näkivät äkkinäisen punavalkoisen verhon liikkeen. Niiden käyttäytymistä ja sydämen sykettä seurattiin testin aikana.

Rehulisää saaneiden ja kontrollihevosten käyttäytymisessä ja sydämen sykkeessä ei ollut eroa. Myöskään hevosten käsiteltävyydessä ei ollut eroa. Tutkimus ei antanut todisteita tryptofaanin rauhoittavasta vaikutuksesta. Tutkijat toteavatkin, että hevosen käyttäytymisen parempi ymmärtäminen ja vähittäinen totuttaminen pelottaviin ärsykkeisiin ovat rehulisiä parempia tapoja vähentää hevosen pelokkuutta.

Ja tässä toteamuksessa tulikin tutkimusasetelman ongelma. Oliko pelote tarpeeksi kova? Millaisilla ärsykkeillä hevoset olivat tottuneet – jos koko jan paukkuu ja lepattaa, niin ei tutkimusasetelma ollut vaativa. Hevonen on pakoeläin ja äkkinäinen pelästyminen kuuluu eräällä tavalla sen arkeen. Normaalilla hermorakenteella varustettu hevonen palautuu äkkinäisestä pelästymisestä aivan yhtä nopeasti.

Hevonen on muutenkin hieman hankala tapaus verrata ihmiseen tai koiraan. Se on reaktiivinen pakoeläin, reagoi ylipäätään eri tavalla valon määrään eikä vaikkapa ruunilla testosteronin poistaminen ainakaan helpota vertailua.

Kissojen kohdalla dataa löytyy vielä vähemmän. Ruokiin lisättyä tryptofaania tai sitä sisältäviä funktonaalisia ravintolisiä markkinoidaan aivan samoilla väitteillä, mutta kissoilla ei ole tutkittu tryptofaanin toimintaa ja vaikutusta.

Lohen tutkimukset

Lohen koirien perimään kohdistuvat tutkimukset lienevät hyvin tunnettuja koiramaailmassa. Tuskin kukaan, ainakaan aktiivisista koiranomistajista, on kyennyt välttään kuulemista koiran geenit -tutkimuksesta.

Kyse on ihmisille suoritettavasta tutkimustyöstä, jossa hyödynnetään järjestäytyneen koiramaailman yksilömäärää maailmassa, jossa koe-eläimiä ei enää käytetä. Ainakaan labratasolla. Lohen tutkimuksia olisikin perin vaikeaa edes yrittää toteuttaa beagleilla. Mutta toki ihmispuolen tuottaman rahoituksen lisäksi Lohen tutkimusryhmän työ hyödyntää koiriakin.

Yksi tutkimuslinja on metaboliikkatutkimus. Oli selvitetty yliaktiivisten ja impulsiivisten koirien verenkuvaa. Niillä oli ollut verrokeihin nähden matalammat lipidi- ja rasvahappomäärät, joka oli yhtäpitävä ihmis-ADHD -tapausten kanssa. Mutta se mikä kiinnostaa omalla tavallaan, oli tryptofaanin kahden aineenvaihduntatuotteen poikkeavat määrät hypereillä koirilla (Puurunen ym. 2016⁸). Joko paksusuolen pielessä oleva bakteerikanta aiheutti käytöshäiriön tai käytöshäiriö vaikutti bakteeriflooraan, tuo jää nähtäväksi.

Tutkimustulos ei liity mitenkään tryptofaanin saantiin, vaan on lähinnä muistutus siitä, että käytöshäiriöt voivat olla paljon hankalampi asia kuin pelkästään yhden aminohapon saanti, niin välttämätön kuin onkin.

Hitti vai huti

Tryptofaanin hyöty riippuu täysin siitä, että mikä on melatoniinin tai serotoniinin merkitys. Tavallisilla ihmisillä apua ei ole saatu, ainakaan tutkittuihin asioihin, jotka ovat aksellilla tuntuuko hassulta vai pöriseekö. Jos tutkimusastelmaksi olisi otettu jokin arjen stressaava asia, jossa ihminen tietää jo ennakkoon oman reaktionsa – vaikka esiintymiskammo – niin ehkä tulokset olisivat olleet erilaisia. Tai ehkä eivät, jos psyykkinen kuorma ylittää serotoniinin mahdollisesti lievän rauhoittavan vaikutuksen.

Silti ruuan jälkeen väsytti reippaasti, ja ansio annetaan tryptofaanille. Ainakin jos ruoka pitää sisällään paljon nopeita hiilihdraatteja ja vähemmän proteiineja. Mutta väsyminen on eri asia kuin ahdistuksen väheneminen fokuksen säilyessä.

Minua mietityttää yksi asia. Melatoniinille on saatu lyhytaikaisesti apua lieviin nukahtamisongelmiin (pitkäaikaisessa annostuksessa vaikutus häviää). Silti tryptofaanilla ei näyttäisi olevan samaa vaikutusta, joten miksi tryptofaani lisäisi serotoniinin tuotantoa, mutta ei melatoniinin? Tosin, niitä tehdään eri paikassa ja valmistuksen käynnistävä hormonitoiminta on erilaista.

Jos vertailukohtana käytetään hevosia, niin koirillekaan ei kannata antaa. Mutta eläinlajierot niin suoliston, aineenvaihdunnan kuin käytöksenkin suhteen ovat niin isot, että itse pidän hevostutkimusten merkitystä nippelinä, jolla on jokin rooli vain ja ainoastaan tallimaailmassa.

Olisin valmis kallistumaan, poikkeuksellisesti, antamaan esim. eroahdituskoirille tryptofaanilisää yhdessä teaniinin kanssa, mutta ilman vahvoja ennakko-odotuksia. Mutta selvää kyllä/ei-suositusta on mahdotonta antaa – ei tutkimusnäyttö kuitenkaan vahvasti puolla.

Annostus

Koska vaikutusta ei tiedetä, niin ei voida antaa myöskään selvää annosta.

WHO suosittaa ihmisille 3,5 mg/kg päivässä. Suomalainen sekasyöjä saa noin 900 mg, vegaani usein hieman vähemmän. WHO:n suositus edellyttäisi 30 kg koiralle 105 mg, jonka saa noin 40 grammasta lihaa. 900 mg saadaan noin 300 grammasta lihaa.

NRC ehdottaa koiran tryptofaanin tarpeeksi 46 mg/kgME, joten 30 kg koiralle tarvittaisiin 590 mg ja siihen vaadittaisiin noin 150 grammaa lihaa – tuo määrä on kylläkin laskettu niasiinin oletetun tarpeen kautta, mutta niin se on ihmisilläkin.

Kaikenkaikkiaan lopputulos on kuitenkin se, että koira ei ole käytännössä koskaan tryptofaanin vajeessa, ainakaan noilla oletuksilla.

Kliinisemmät määrät ovat ihmisillä aivan toista luokkaa. 2500 mg ylitys menee lääkkeen puolelle ja viidenkin gramman annoksia ollaan otettu.

Jos kokonaissaanniksi otetaan 30 kg koiralle 2500+900=3400 mg, niin siihen vaadittaisiin kilo, hieman toista, lihaa. Isohko määrä, mutta ei poikkeuksellinen. Ollaan siis tilanteessa, että 30 kg koira saa ruokavaliostaan saman määrän tryptofaania, joka purkkikamana menee ihmisille lääkkeeksi. Silti koirilla on eroahdistusta ja kynsien leikkuussa lähdetään karkuun.

Lisäravinnetarve

Kuten jo selvisi, niin kukaan ei tiedä. Mutta tryptofaani on usein kapseleina, toki irtotavaraakin on myynnissä, ja kapselikoko on usein 500 mg, niin kokeilunhakuiset antaa

• pienille yhden
• isoille kaksi, ja
• jäteille kolme kapselia päivässä

Jos annetaan esimerkiksi eroahdistukseen, niin noin kaksi tuntia ennen yksi kapseli ja mukaan jonkun verran sokeria, siirappia tai mitä tahansa nopeaa hiilihydraattia. Kikkaillaan hieman sen hiilariväsymyksen kanssa.

Ja jos haluaa elää luonnollisesti ilman purkkeja, niin ennen stressaavaa tilannetta syötetään koira turvoksiin lihalla. Voi auttaa, vaikka mukana ei olisi yhtään tryptofaania.

Haitat

Tryptofaanilla, kuten ylipäätään proteiineilla ja aminohapoilla, ei oikein saa yliannostuksella minkäänlaista myrkytystä aikaiseksi. Toki voidaan jossitella vaatiiko yli viiden gramman annos pidempiaikaisena kylkeensä antioksidantteja, mutta se ei sinällään ole yliannostuskysymys. Muutenkin aika teoreettista, koska kenenkään lompakko ei kestä moisia annoksia pitkän aikaa.

Mutta herkkien koirien omistajat pitävät mielessä, että ihmistutkimuksissa on mainittu sellaisia oireita kuin närästys, vatsakipu, röyhtäily, kaasun muodostuksen lisääntyminen, pahoinvointi, oksentelu, ripuli, ruokahaluttomuus, päänsärky, pyörrytys, uneliaisuus, suun kuivuminen, näön hämärtyminen, lihasheikkous ja seksuaaliset ongelmat (ja testihenkilöt olivat yleensä aina henkisen puolen ongelmakimppuja muutenkin).

1. Silber BY, Schmitt JA. Effects of tryptophan loading on human cognition, mood and sleep. Neurosci Biobehavioural Review; 2010, 40 (5): pp. 561-565[↩]
2. Käypä hoito, tilanne 16.3.2019[↩]
3. Duodecim 1997;113(12):1109: Ruokavalio ja masennus. Tilanne 16.3.2019[↩]
4. Fernstron JD. Diet-induced changes in plasma amino acid pattern: effects on the brain uptake of large neutral amino acids, and on brain serotonin synthesis. J Neural Transm Suppl. 1979;(15):55-67[↩]
5. Fernstrom JD, Hirsch MJ, Faller DV. Tryptophan concentrations in rat brain. Failure to correlate with free serum tryptophan or its ratio to the sum of other serum neutral amino acids. Biochem J. 1976 Dec 15;160(3):589-95[↩]
6. Dr. David Marlin. Hevoset & Ratsastus, artikkeli, 2015/7 s.51[↩]
7. Malmkvist & Christensen. A note on the effects of a commercial tryptophan product on horse reactivity.  Appl. Anim. Behav. Sci., 2007 vol. 107. 361-366.[↩]
8. Puurunen J, Sulkama S, Tiira K, Araujo C, Lehtonen M, Hanhineva K and Lohi H. A non-targeted metabolite profiling pilot study suggests that tryptophan and lipid metabolisms are linked with ADHD-like behaviours in dogs. Behav Brain Funct, 12:27, 2016[↩]