Tiamiini eli B₁-vitamiini on vesiliukoinen, jota koira kykenee jossain määrin syntetisoimaan bakteeritoiminnan avulla paksusuolessa. Tiamiinin tärkein rooli on avustaa useissa aineenvaihdunnallisissa tehtävissä, varsinkin energia-aineenvaihdunnassa kun syödystä ruuasta aletaan käyttämään kaloreita polttoaineeksi. Lisäksi tiamiini vaikuttaa verisuonten rakenteessa ja ääreishermostossa. Viimeiseksi mainitun roolin takia tiamiini lasketaan usein ns. neurovitamiinien joukkoon – termi ei ole tieteellinen, vaan lähinnä puhekielinen.

Tärkeimpiä vaikutuksia

• koentsyyminä useissa aineenvaihdunnan entsyymeissä
• vaikuttaa mm. rasvojen ja hiilihydraattien käytössä energiaksi
• ääreishermoston toiminta

Tärkeimmät saantitiet

• liha (vähärasvainen sianliha) ja elimet
• syntetisoidaan tuntemattomissa määrin suolistossa

Tarve

• aikuisilla 20 µg/kgEP, pennuilla 40 µg/kgEP
• hiilihydraatit nostavat tiamiinin tarvetta
• FEDIAF: 230 µg/100 gKA

B-vitamiinien tavoin tiamiini ei itse varsinaisesti osallistu mihinkään, vaikka niin yksinkertaistuksen vuoksi sanotaankin. B-vitamiinit ovat entsyymien toiminnalle välttämättömien koentsyymien esiasteita. Entsyymithän ovat katalysaattoreita, proteiinipohjaisia kiihdyttäjiä, jotka nopeuttavat kemiallisia prosesseja. Entsyymit ovat siis kuin nitroa polttoaineessa, että saataisiin hommiin lisää vauhtia. Koentsyymit – jotka ovat useimmiten vitamiineja tai hivenaineita – taasen mahdollistavat varsinaisen entsyymin liittymisen proteiiniosaan, jotta saataisiin toimiva ja aktiivinen entsyymi. Yksinkertaistetusti jotta vaikkapa rasvaa kyettäisiin muokkaamaan aineenvaihdunnassa, niin ensin tarvitaan tiamiini, joka tarvittavan koentsyymin esiaste. Kun koentsyymi on valmistettu, niin se liimaa varsinaisen entsyymin kasaan, jonka avulla rasvahapot saadaan käyttöön erilaisiin tehtäviin.

Koiran tiamiinin tarve

Nutrient Requirements for Dogs kertoo, että tarve on määritelty erittäin kauan aikaa sitten, tiamiini oli ensimmäinen tunnistettu B-vitamiini, joten on mahdollista, että oletettu ylläpitotarve ei ole täysin eksakti. Vitamiinitutkimukset on nykyisellä ajalla nostaneet lähes järjestään kaikkia suosituksia.

Vuoden 1985 painos kertoo, että 1939 tehdyn tutkimuksen mukaan ruoka, jossa oli vain kaksi prosenttia rasvaa ja 500 µg/kg (ruuassa) tiamiinia ei ylläpitänyt kasvua. Voitaisiin kysyä, että kummalla oli suurempi merkitys, rasvan vai tiamiinin puutoksella, mutta samassa tutkimuksessa arvioitiin, että pennun pitäisi saada ravinnostaan vähintään 750 µg/ruuan kg. Samalla huomattiin, että tiamiinin tarve laski kun ruuan rasva nostettiin 22,5 prosentista 56,5 prosenttiin (Arnold ja Elvehjem 1939). Tuolla perusteella tarve olisi kasvavalla pennulla 40 µg/EPkg. Beagleille 1971 tehdyn tutkimuksen mukaan 22 µg/EPkg ei riitä pennuilla ensimmäisenä ikävuotena täyttämään tiamiinin tarvetta.

1934 (Cowgill) todettiin, että niinkin matala kuin 6 µg/EPkg riittäisi aikuiselle koiralle. 1941 (Street ym.) taasen saatiin tulokseksi, että  jos ruuassa 25 prosenttia rasvaa, niin päivittäin saatu 6,7 – 9,4 µg/EPkg riittäisi. Joten 8 µg(EPkg olisi riittävä aikuiselle koiralle painoluokassa 6-10 kg. Maass ryhmineen muutti 1944 taas hivenen tiamiinin saantirajoja. Heidän mukaansa alle 10 µg/EPkg ei riitä pennuille eikä aikuisille, eikä verianalyysiensa mukaan aikuisella ja pennulla ole erilaista tarvetta.

Niinkin vanhoihin tutkimuksiin perustuen kuten vaikka Voegtlin ja Lake 1919, niin tiineys ja imetys eivät näyttäisi nostavan tiamiinin tarvetta.

Varmasti osaltaan tiamiinin roolista aineenvaihduntaan liittyviin entsyymeihin, niin tarpeen oletetaan riippuvan sekä fysiologista etä ravitsemuksellisista tekijöistä. Vuosina 1941-1942 tehdyssä kolmessa tutkimuksessa havaittiin koirille aiheutetun kilpirauhasen liikatoiminnon kautta, että tiamiinin tarve riippuisi kuitenkin painosta. Ruuan rasvan ja proteiinin noustessa tiamiinin tarve laskisi, ainakin muilla eläinlajeilla. Myös askorbiinihapon, laktoosin, sorbitolin ja jopa penisilliinin korkeammat määrät vähentäisivät tiamiinin tarvetta –  perustuen useisiin tutkimuksiin vuosina 1929 -1959. Sen sijaan rotilla rasva ei vaikuttaisi tiamiinin tarpeeseen. Koiria rottia kiinnostavampi tutkimus, varsinkin kuivamuonia käytettäessä, saattaa olla Deadyn ryhmän 1981 kissoilla tekemä tutkimus, jonka mukaan glutamaatti nostaisi tiamiinin tarvetta.

Koska tiamiinia tehdään myös suoliston bakteeritoiminnalla, niin oletetaan, että minkä tahansa syöminen, joka tukee bakteerikasvua (ihmisillä siis oletuksena tärkkelystä mieluummin kuin sukroosia) vähentäisi tarvetta saada tiamiinia ruuasta. Samaan malliin kuuluu silloin olettamus, että koira syödessään ulosteita eli harrastaessaan koprofagiaa, tekisi sen koska ei saa tiamiinia riittävästi ruuastaan. Bakteerifermentaation tuottama tiamiini ei kuitenkaan riitä, sillä puutos aiheutuu kohtuullisen nopeastikin, jos koira ei saa tiamiinia ravinnostaan. Tuolta osin tiamiini siis täyttää ehdottomasti vitamiinin määritelmän: Vitamiinit ovat eliön pienessä määrin tarvitsemia orgaanisia yhdisteitä, joita eliö ei pääsääntöisesti itse kykene tuottamaan lainkaan tai riittävästi ja jotka niin ollen on saatava ravinnosta, tai puutteesta aiheutuu sairaus.

Tällä hetkellä oletetaan, että tiamiinin tarve saadaan tyydytettyä:

• pennuilla 40 µg/EPkg
• aikuisilla 20 µg/EPkg
• tiineille ja imettäville 20 µg/EPkg
• energian kautta 270 µg/1000 kcalME tai 64,5 µg/MJ riittää niin ylläpitoon kuin kasvuun

Puutos

Koska tiamiini on vesiliukoinen, ja koska sen ”kulutus” on korkea, niin tiamiinista löytyy suhteellisen pienet varastot. Melkoisen yleistä kaikilla ravintoaineilla, joita saadaan useista eri lähteistä. Tiamiinin alkuvaiheen puutosta on hankala selvittää esim. veri- tai virtsakokeella, joten sen mahdollisuutta kannattaa pyrkiä selvittämään muiden tarjolla olevien tietojen kautta – ensimmäisenä mitä koira syö. Alkuvaiheen oireet ovat hankalia, koska ne sopivat moniin muihinkin ongelmiin, eikä tiamiinin puutos ole ensisijainen ja yleisin vaihtoehto. Mutta kun kaikki muut oireiluun sopivat vaihtoehdot on karsittu, niin tiamiinin saantia on lisättävä.

Beaglen pennuille iältään 2-5 kk syötettiin ruokaa, jossa oli vain 2-3 µg/100 g tiamiinia (Read ja Harrington 1981). Puutoksen ensimmäisessä vaiheessa, noin 20 päivän kuluessa (huom. elimistön pienet varastot), olivat muutoin terveitä, mutta paino kehittyi alle optimin. Toisessa vaiheessa (59 päivää ± 37) ilmeni ruokahaluttomuutta, kasvu pysähtyi eikä paino noussut ja pennut alkoivat syömään ulosteita eli ilmeni koprofagiaa. Viimeinen vaihe alkoi nopeasti toisen vaiheen jälkeen, 8 ± 6 päivässä, ja pennuille tuli neurologisia oireita tai äkkikuolema.

Anoreksia on yleisin tunnistettava ensimmäinen oire. Anoreksiaa ei saa sekoittaa ns. nirsouteen ja siitä paikoin seuraavaan laihuuteen. Anoreksiassa koira laihtuu huomattavasti, eikä syö edes silloin kun sillä varmuudella pitäisi olla nälkä. Koira kieltäytyy erittäin johdonmukaisesti ruuasta. Anorektiseen käyttäytymiseen on puututtava nopeasti ja mahdolliset syyt on selvitettävä pikaisella aikataululla, ja jos kyse on pennuista, niin vielä nopeammin.

Tyypin 1 diabetes

Diabeettikkokoirilla saattaa olla syytä varmistaa tiamiinin saantia. Ihmisillä diabeetikko erittää jopa 15 % nopeammin tiamiinia, joka altistaa puutteelle (Thornalley ym. 2007[ref]Thornalley PJ, Babaei-Jadedi R, Al Ali H, et al. High prevalence of low plasma thiamine concentration in diabetes linked to a marker of vascular disease. Diabetologia 2007 Aug 4 Abstract[/ref]). Myös tyypin 2 diabeteksessä tiamiinin eritys on suurempaa, mutta koirilla tyyppi 2 on harvinainen.

Tiaminaasi

Osassa kasveja ja varsinkin kaloissa on tiamiinin toimintaa estäviä yhdisteitä, kuten tiaminaasia. Se (oikeammin ne, koska tiaminaasia on kahta tyyppiä) on kuitenkin lämpöherkkä ja tuhoutuu kypsennyksessä. Tiaminaasin käytännön merkitys on epäselvää, mutta jos pitää osassa kaloissa ja äyriäisissä esiintyvää tiaminaasia ongelmana, niin kypsentäminen on yksinkertaisin ratkaisu. Tiaminaasi tuskin on happamuudelle herkkä, koska niin ihmisillä kuin lampaillakin on raportoitu kasveista saadusta tiaminaasista aiheutunutta tiamiinin puutosta. Syödyissä kasveissa on kuitenkin ollut huomattavan suuria määriä tiaminaasia.

Kaloista tiaminaasia löytyy kaikista särkikaloista sekä silakasta, kilohailista ja siiasta. Sen sijaan hauessa, muikussa, ahvenessa, kuoreessa, merilohessa, kirjolohessa ja taimemessa tiaminaasia ei ole.

Minulle tiaminaasiongelma on hivenen ristiriitainen. En löytänyt yhtään raportoitua tapausta, jossa tiamiinin puutos olisi saatu ruokinnassa aikaiseksi raa’alla kalalla. Sen sijaan tiedän paljonkin kissoja, jotka ovat eläneet hienosti käytännössä pelkällä raa’alla silakalla. En myöskään löytänyt selvää listaa kotimaisten kalojen tiaminaasimääristä ja koska ollaan riskirajoilla. Minulla on tunne, että tiaminaasiongelma on teoreettinen, mutta tuo tunne ei perustu vielä mihinkään faktaan ja voi hyvinkin olla väärä.

Asian selvitys jatkuu.

Tiamiinin yliannostus

Tiamiinin yliannostus on mahdotonta ruokintateitse, lisäravinteillakaan. Injektiona annettuna tappava annos 350 µg/kgEP, jolloin hengitys pysähtyy, mutta ensimmäisiä oireita, kuten verenpaineen lasku, saadaan jo annoksilla 5-10 µg/kgEP. Mutta kuten sanottua, moinen ei ole omistajien ongelmia.

Tiamiinin lähteet

Tiamiinia saa useista eri lähteistä, eikä ruokinnallinen puutos ole yleistä. Koiralle luonnollisimmat lähteet ovat liha ja elimet. Ihmislaatuisessa raa’assa sikanautajauhelihassa on tiamiinia 250 µg/100 g ja maksassa hieman vähemmän, 240 µg/100 g Finelin mukaan. Sian maksasta saadaan hivenen enemmän, 330 µg/100 g. Munuaisiin suhteudutaan usein kuin laimennettuun versioon maksasta, mutta tiamiinia munuaisista saa enemmän: 360 µg/100 g. Ns. valkoinen liha ei ole paras mahdollinen tiamiinin lähde, sillä linnussa,mukaan lukien broileri, on noin puolet naudan tai sian tiamiinista. Mutta kun painoja vertaillaan, niin on huomioitava, että puhutaan lihapainosta. Fineli antaa broilerin koipireidelle 80 µg/100g, mutta se johtuu siitä, että punnitussa painossa on luuta mukana.

Tiamiini kestää kasviksissa ja hedelmissä kypsennystä siedettävän hyvin, mutta lihoissa korkeamman nestemäärän takia kypsennyshävikki on suurempi. Keittäessä jopa 60 % luokkaa, ja paistettaessa noin puolet vähemmän eli 30 % luokkaa häviää. Raakaruokintasivustoilla ilmoitetaan välillä, että kuivamuonien valmistuksessa tiamiinista häviää yli puolet, ja se saattaa pitääkin paikkaansa. Se ei sinällään ole ongelma, sillä teollisiin täysravintoihin lisätään tiamiinia. Esimerkiksi Royal Caninin 4800:ssa on analyysin mukaan 410 µg/100 g eli hieman enemmän kuin mitä lihoista ja elimistä saataisiin.

Tiamiini kestää kohtuullisen hyvin säilöntää. Pitkä varastointiaika laskee kuitenkin tiamiinin määrää, mutta jos ei puhuta todella pitkistä ajoista, niin ongelmaa ei ole. Tosin paikoin törmää arvioihin, että ylin 18 kk säilytyksessä kuivamuonista olisi hävinnyt jopa 60 % tiamiinista, mutta tuo on ongelma ainoastaan ylipäiväisiä ruokia syöttäville. Pakastaminen ei vähennä käytännössä tiamiinin määrää.

Jos 30 kg koiran tarve on 20 µg/kgEP eli 600 µg/vrk, niin se saavutetaan 146 grammalla kuivamuonaa tai noin 240 grammalla raakaa lihaa. Paistettua lihaa vaadittaisiin päälle 340 grammaa.

Jos tarvittava lihan määrä käännetään toisinpäin, eli paljonko koiran olisi lihaa syötävä, niin noin 8 g lihaa per koiran elopainokilo pitäisi riittää tyydyttämään tiamiinin perustarve.

Ananas

Koprofagian suhteen joskus kuulee väitettävän, että ananasta kannattaa antaa B-vitamiinien lähteenä. Väite on väärä. Vaikka ananakseen välillä liitetäänkin terveysväitteitä, varsinkin ananaksen kasvattajien taholta, niin B-vitamiinien lähteenä se on kehno. Ananasmursketta on usein noin 140 grammaa säilykkeissä, jolloin yhdestä kokonaisesta purkista saisi tiamiinia noin 98 µg – vastaten siis viisikiloisen koiran päivätarvetta. Jokainen voi hahmottaa paljonko tiamiinia löytyy silloin ruoka- tai teelusikallisesta ananasta. Tuoreessa ananaksessa on 80 µg/10o g tiamiinia, mutta tuore ja kuorittu ananas ei säily, joten se, että siinä on hieman enemmän tiamiinia sekä B₆-vitamiinia saman verran, ei lohduta. Jos jotain ruokaa täytyy syödä kilotolkulla yli ateriamäärän, niin se ei ole hyvä lähde.

Panimohiiva

Panimohiivaa, tai muita ravitsemuksellisia hiivoja, jotka yleensä perustuvat johonkin panimohiivan Saccharomyces cerevisiae kantaan, voidaan käyttää B-ryhmän vitamiineille ravintolisänä. Panimohiiva sisältää noin 40 µg/g tiamiinia. Koirien ruokinnassa saattaa kuitenkin olla helpompaa, niin annostelun kuin hankinnankin suhteen, käyttää lisäravinteina myytäviä B-vitamiinituotteita.

Leivontahiiva sisältää tiamiinia hieman panimohiivaa enemmän – noin 50 µg/g – mutta sen käyttöä ei kannata harkita. Leivontahiiva aiheuttaa vatsaongelmia.

Urheilukoirat

On kyseenalaista, että tarvitsevatko rasituksessa olevat koirat enemmän tiamiinia. Mutta koska oletetaan, että rasitus itsessään lisää ylipäätään suojaravintoaineiden tarvetta, ja koska tiamiinia vaaditaan solutasolla ATP-energian muodostamiseen, ja koska tiamiinilla on stressiä alentavaa vaikutusta, niin usein B-vitamiinilisää käytetään nopeuttamaan palautumista ja energiatasojen täydentymistä. Tarvittavalle, tai edes ehkä hyödylliselle määrälle, ei ole ohjenuoraa.

Itse olen käyttänyt 30 kg kokoluokassa greyhoundeille B-vitamiinilisää normaaliruokinnassa treeni- ja kilpailukaudella. Silloin tiamiinilisän suuruus on ollut vähintään 100 mg (3,3 mg/kg) eli huomattavasti yli perustarpeen – huomioimatta ruokinnan osuutta, niin lisä on antanut lähes 170 kertaa päivittäisen perustarpeen. Koirat ovat olleet ”lihapainoitteisella” 50/50-ruokinnalla, joten niillä ei ole ollut perusruokinnan suhteen puutosta tai vajetta tiamiinista.