Koiramaailmassa soijaa on vältelty pitkään, eikä yksikään itseään vakavasti otettavana pitävä ruuan- tai lisänvalmistaja tarjoa sitä koirille – ainakaan niin, että sitä nimenomaan mainostettiin. Valmistusainelistojen häntäpäästä sitä kylläkin aina silloin tällöin löytää. Kuluttajia on valistettu riittämiin soijan haitallisuudesta.
Soijassa on kuitenkin kasvimaailmasta ainoana kaikkia välttämättömiä aminohappoja, siltä osin se on täysin verrattavissa eläinproteiineihin. Koska kustannustehokkuus on elämän realiteetti koiranruokamarkkinoillakin, niin on jossain määrin harmi, että soijaan on lyöty negatiivinen leima. Se olisi nimittäin halvin ja ehdottomasti paras tapa paikata lihapuutteesta ”kärsiviä” kuivamuonia.
Suurin syy miksi soijaa on pelätty, on sen sisältämät fytoestrogeenit, kuten isoflavonit. Ne ovat yhdisteitä, jotka tarttuvat samoihin reseptoreihin kuin estrogeeni. Suolistossa fytoestrogeenit muuntuvat bakteerien avulla elimistön omaa estrogeeniä muistuttavaan muotoon, joilla on lievästi estrogeenin tapainen vaikutus. Rottatutkimuksissa ollaan saatu viitteitä, että lisänä saatu soija vaikuttaisi negatiivisesti hedelmällisyyteen ja sukupuolihormonien tuotantoon. Tällä perusteella on sitten soija julistettu pannaan. On kuitenkin syytä muistaa, että rottakokeet tehtiin kymmenkertaisilla annoksilla verrattuna normaalisti ravinnosta saataviin tai edes lisäravinteena annettuihin määriin. Lisäksi on esitetty, että herkkyys fytoestrogeeneille olisi geneettistä.
2009 kerrottiin painossa olevasta meta-analyysistä, joka vapauttaisi soijan pannastaan. Meta-analyysiin sisällytettiin viisitoista kontrolloitua ihmistutkimusta ja tarkasteltiin erityisesti soijaproteiinin tai soijan sisältämien isoflavonien vaikutuksia sukupuolihormoneihin. Seerumista mitattavia suureita olivat seerumin testosteroni, vapaa biologisesti aktiivinen testosteroni, sukupuolihormoneja sitova proteiini SHBG ja ns. vapaita androgeenejä kuvaavaan indeksi (FAI). Meta-analyysin tuloksena soijaproteiinin tai isoflavonien saannilla ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta sukupuolihormonipitoisuuksiin, riippumatta tilastollisesta mallista. Tutkimustulosten perusteella säännöllinen mutta kohtuullinen soijaperäisten ainesosien saanti on turvallinen tapa rakentaa terveyttä edistävä ja liikkujan tavoitteita tukeva ruokavalio.
Soija ei edes ole ainoa fytoestrogeenien lähde. Niitä saadaan esim. kasviksista, hedelmistä, marjoista ja täysjyväviljasta. Olen usein törmännyt nimenomaan raakaruokkijoiden arvosteluun soijaa vastaan ja yhtenä argumenttina on ollut nimenomaan fytoestrogeenit. Tuo argumentti kaatuu samalla hetkellä kun koiralle tehdään kasvissoseita.
Fytoestrogeenien vaikutusten takia on väitetty niiden lisäävän naisilla rintasyöpäriskiä. Ongelma on vain siinä, että paljon soijaa käyttävissä maissa ei ole enemmän rintasyöpää. Tutkimuksia löytyy jokaiseen suuntaan. Toisten mukaan soija lisää riskiä, toisten mukaan sillä ei ole merkitystä ja loput väittävät soijan vähentävän rintasyöpäriskiä. Kaiken kaikkiaan fytoestrogeenien (ja soijan) vaikutusta ihmisten hormonitoimintaan on tutkittu erittäin vähän. Ja koirista ei kukaan tiedä yhtään mitään.
Kun koiramaailma sai ensimmäiset allergikkonsa, niin syypää oli heti soija. Nykyään se on vehnä, riisi, nauta, sika tai ikuinen kestosuosikki varastopunkki. Jos joku toisi markkinoille hypoallergiaruuan, joka perustuisi soijalle, niin suosio olisi luultavasti taattu – eikä kukaan olisi sille allerginen. Pelkästään siksi, että soijaruuista on niin paljon aikaa, eikä nykyinen omistajasukupolvi ole siihen tutustunut. Ainoa, jossa soijaan 2000-luvulla koirien ruokinnassa enää törmää, on lisäravinteena myytävä lesitiini.
Urheileva koira ei nimenomaan tarvitse soijalisää, eikä tavallinen, terve kotikoira koskaan. Aminohappolisänä toimii hera paremmin. Mutta soija saattaisi olla harkitsemisen arvoinen silloin, kun koira ei syystä tai toisesta voi syödä lihaa ja on löydettävä joku muu korvaava ei-eläinperäinen valkuaislähde. Silloin soijaa kannattaa harkita sen käytännössä lihan tasolla olevan aminohappokoostumuksen takia.
Tuo juttu on kirjoitettu ennen vuotta 2010. Silloin keuhkottiin koirienkin kohdalla estrogeenikysymyksestä, ja siksi se on tekstissä niin ylikorostuneessa roolissa. Samaten allergiat olivat silloin vasta nousemassa otsikoihin. Siis nousemassa siihen mittakaavaan mitä nykyään selitellään.
Joten kun nyt kysyttiin soijasta ja koiran ruokinnasta:
Niin vastaukseni oli erilaisella painotuksella.
Ei se mitenkään kielletty ole. Se on vaan liian kallista.
Tarina on tismalleen sama kuin viljojen ja palkokasvien kanssa. Koirat saivat oireita liian vähäisen lihamäärän takia, koska lihaa korvattiin soijalla. Sitten soijan maailmanmarkkinahinta lähti nousuun ja yhtä äkkiä valmistajien mukaan soija oli allergeeni. Mitään sellaista näyttöhän ei ollut, mutta saatiin hyväksyttyä siirtyminen viljoihin. Sama juttu vehnän kanssa, jota ei hinnan takia ole vuosikymmeniin käytetty massatuotannossa ja edelleen sen allergisuudesta jaksetaan keuhkoa.
Nyt kun viljat kallistui, niin sama sumutus tehtiin ja tuotiin peruna sekä bataatti markkinoille. Koska lihan määrää laskettiin entisestään, niin oli pakko tuoda joku toinen protskun lähde tai siltä näyttävä mukaan ja sitten meillä olikin käsissä palkokasvit.
Ja koko ajan kyseessä on kaksi ongelmaa:
Joten voit antaa soijaa, mutta se vaatii kypsennyksen ja vaikka siinä on nimellisesti välttämättömät aminot, niin niiden määrät, tai jos suhdelaskuista tykkää niin niiden keskinäiset suhteet, eivät ole samat kuin lihassa. Eikä sulavuus.
Koska tämä on enemmänkin numeroiden pyörittämistä epäluotettavalla laskukoneella, niin menkööt tähän soijaketjuun.
Olen laskenut joskus muinaismenneisyydessä vaadittavat annokset siltä osin, että ne täyttävät kaikkien aminojen tarpeet verrattuna todellisissa ruokakupeissa 30 kilon koiralle niin, että saataisiin soijalla sekä laajemmalla kasvisravinnolla myös energia täyteen. Huomioin myös oletetut sulavuudet. Minulla meni niiden laskemiseen silloin työpäivä.
Koska laskutapa oli silloin joskus erilainen kuin allaolevassa esimerkissä, niin muistivaraiset tulokset olivat jonkun verrankin erilaiset. Soijalla sekä varsinkin vegaanisemmassa ruokakupissa koostumus oli sellainen, että sitä ei voisi syöttää koiralle. Soijan kanssa toteutus olisi kuitenkin mahdollinen.
Minulla ei ole hajuakaan missä se excel on. Pelkään pahaa, että jollain hajonneella kovalevyllä.
Leikitytin kuitenkin tekoälyä. Annoin sille kaavamaiset lähtöarvot ja käskin laskea vähimmäismäärän, jolla jokainen koiran välttämättömästä aminohaposta saadaan vähimmäistarve.
Tuohon ei saa jämähtää. Annoin jokaiselle lihalle proteiinimääräksi 15 % ja soijalle 50 %. Ja koska soija oli kuivaa, niin kerroin määrää 2,5:llä — se on se vesimäärä, jonka soijarouhe vaatisi. Mutta kuten huomaa, niin pelkän proteiinin suhteen eroa ei oikein ole.
Kerron salaisuuden. Se johtuu siitä, että aminohappojen määrä on aika vakio maapallon elämässä. Kasveissa ero tulee siinä, että niillä rakenneproteiineja on ylipäätään vähemmän kuin meissä elävissä.
Toisin sanoen, ruokaa on aina katsottava kokonaisuutena, ei yhden merkkiarvon kautta.
Se miksi laitoin tuon taulukon näkyviin ei oikeastaan liity mitenkään soijaan sinällään. Ensinnäkin tekoälyn matikkaan kannattaa aina suhtautua varauksella, mutta meillä on koirien ruokinnassa pääsääntöisesti ainakin kahdesta aminohaposta usein, jos ei ihan vajaus, niin kysymysmerkkejä kuitenkin: metioniinista ja tryptofaanista.
Ne kiinnostaa siksi, että metioniini on elimistön ainoa (merkityksellinen) tapa saada rikkiä, ja rikin puute näkyy mm. turkissa. Tryptofaani on hassu amino, koska sen vajeessa hajoaa pää, mutta koska silloin myös melatoniini tipahtaa, niin sekoaa myös sisäinen kello, joka säätelee mm. turkin kasvua.
Nyt ollaan taas syvällä aiheessa miksi puhun niin usein proteiinien laadusta ja määrästä.
—
En saanutkaan siirrettyä keskusteluani tekoälyn kanssa, jotta uteliaat näkisivät millä arvoilla vastaukset tulivat. Joten tein huonoimman ratkaisun ja tein niistä oman ketjun.
Ai niin. Soijan yksi ongelma, jonka unohdin mainita, on sen kohtuullisen korkea kuitupitoisuus. Joten suorana lihakorvikkeena se nostaa kuidun määrää sen verran, että saattaa olla syytä ostaa isompia paskapusseja.