Broilerjutussa on mainittu arvioita broilerin ravintoarvoista. Jutun arvoihin kannattaa suhtautua hieman varovaisesti, koska ylipäätään käsite broileri tarkoittaa eri asioita maasta riippuen. Koko ajan on kyse samasta linnusta, eikä ruokinnassakaan ole suunnattomia eroja, mutta lintuja teurastetaan eri-ikäisinä ja -kokoisina.
Kalsiumin annostaminen koirille on jostain syystä aina yhtä hankala asia. Aidosti kyse on simppelistä kertolaskusta koiran tarpeen laskemiseen ja sitten joudutaan einen verran ynnäilemään, että antaako ruoka riittävän määrän.
Koiran tarve kalsiumille on
- 130 mg/kgME (elopaino0,75)
- 60 mg/kgEP
Tuo antaa noin arvon kalsiumille, mutta useimmiten se kannattaa tuplata, jolloin saadaan imeytymisvaraakin, sillä kaikkea kalsiumia ei hyödynnetä.
Jos ottaa kalsiumin helpoimmalla mahdollisella tavalla, eli purkista, niin tarve x 2 on riittävä mihin tahansa vaatimuksiin. Luiden kanssa ollaankin hankalammissa asioissa, sillä pitäisi arvuutella kuinka hyvin luut sulavat (ja rustoissahan ei ole ollenkaan kalsiumia). Jauhettu sulaa paremmin kuin palat, mutta valkoiseksi muuttuva luukakka on tuttu jokaiselle luita syöttäneelle. Osa läpitulleesta johtuu siitä, että elimistö ei ole tarvinnut kaikkea, sillä luilla on helppo yliannostaa kalsiumin saanti. Osa taasen johtuu siitä, että kaikkea ei vain ole ehditty sulamaan. Niin tai näin, niin tuo on silti syy liiallisen luunsyönnin riskeihin: ummetukseen ja suolistotukokseen.
Koska luiden sulavuutta on lähes mahdotonta ennustaa, niin jokaisen arvaus on periaatteessa aivan yhtä päteviä. Mutta itse käytän usein seuraavia raja-arvoja:
- Koiran tarve on 80 mg/kgEP (perustarve plus -imeytyminen)
- Lihaan jauhetussa luussa kalsiumia annetaan 2x tarve
- Kokonaisissa luissa (kuten broilerin koipireidet) 4x tarve
- Luun määrä (sisältäen arvauksen rustoista) ei saa ylittää 1 g/kgEP
Tuo keskittyy arvaukseen kalsiumin saannista. Se, että nouseeko luun kokonaismäärä turhan korkeaksi suolistolle, ja ylipäätään muun ruuan syömiselle, ovat omia mietittäviä asioitaan.
Luissa on selvä etu suhteessa purkkikalkkiin. Purkista saadaan käytännössä vain kalsiumia (ja fosforia). Luista saadaan isompaa kirjoa mineraaleja, kuten magnesiumia. Mineraalien saanti on kuitenkin helppoa turvata ilmankin luita, ja purkista saa tarkemman määrän ilman sen suurempia riskejä, joten luiden puoltaminen ravitsemusteitse on hieman kehnoa.
Jos luiden käytön perusteena ei ole jokin määrittelemätön luonnollisuuden kaipuu, niin useimmiten haluttaisiin vähentää lisäravinnepurkkien määrää. Makuasia auttaako tuo yhtään mitään, sillä käytännössä aina tarvitaan silloin kahta eri lihaa, luullista ja luutonta, ja ainakin minusta yksi purkki on helpompaa kuin kahden satsin lihan sulattaminen ja annostelu. Mutta tuo kaikki on valintakysymyksiä.
Koipireisien annostelu
Otetaan esimerkiksi 30 kg koira. Sen kalsiumin tarve on
- 130 mg/kgME = 1,6 g
- 60 mg/kgEP = 1,8 g
- 80 mg/kgEP = 2,4 g
Käytän viimeistä ja koska kyseessä on kokonaiset luut, niin kerron sen vielä neljällä, joten 2,4 g x 4 = 9,6 g ≈ 10 g. Määrä on siis lähes 10-kertainen varsinaiseen tarpeeseen nähden ja kun luumäärää ei saisi ylittää 30 grammaa (1 g/kgEP), niin aletaan olla maksimirajoilla.
Aidosti koira varmasti pärjäisi pienemmälläkin määrällä, mutta lasken aina pessimistisillä oletuksilla. Osaksi siksi, että pessimisti ei pety, sillä jos määrä jää syystä tai toisesta vajaaksi, niin puutetta ei korvata millään – tyhjästä on paha nyhjäistä.
On toinenkin syy. Koira pärjäisi taatusti puolikkaallakin annoksella, jopa pienemmällä. Mutta silloin puhutaan niin alhaisista määristä, että moisen annostaminen luisella lihalla on jo työlästä, ja purkki alkaa olla houkuttelevampi vaihtoehto.
Koiran tarve on nyt määritelty, joten on päätettävä paljonko koipireisistä saataisiin luita. Kysymys on nimenomaan valinnasta, koska tietoa puuttuu. Itse oletan arvoiksi
- koipireiden paino 250 grammaa
- kalsiumia 50 grammaa
Ja koipireisien ongelma kalsiumin lähteenä onkin jo selvä. Niiden paloittelu sopiviin määriin, on hankalaa tai ainakin melkoisen turhan oloista työtä. Kun 30 kg mallikoiralle tarvitsisi maksimissaan 10 grammaa kalsiumia ja 30 grammaa luuta ei pitäisi ylittää, niin koipireisi pitäisi noin puolittaa.
Jos antaa kokonaisen, niin silti pitäisi antaa muuta lihaa noin puolen kiloa vähintään, koska koivesta ei lihaa irtoa kuin vajaa 200 grammaa. Jos haluaisi hoitaa koko ruokinnan koipireisillä, niin niitä tarvittaisiin ainakin kolme kappaletta – jolloin kalsiumin määrä paukahtaisi noin 150 grammaan.
Sama ongelma muuten koskee kaikkia luisia lihoja.
Koska pidän helppoutta itseisarvona, niin käytän koipireisiä ainoastaan karkkipäiväruokana. Koirat tykkäävät syödä niitä ja niillä on selvä merkitys hammashuollolle – ainakin silloin kun niitä jauhetaan, ei jokapäiväisenä ratkaisuna – niin pidän koipipäivän maksimissaan kerran viikossa. Siinä ei ole mitään pahaa, sillä ihmisetkin syövät joskus sormet ja posket rasvassa pelkkiä siipiä.
Jos pitää koiralleen koipireisipäivän, niin toki voi valita marinoimattomiakin ja joskus ne ovat jopa edullisempiakin. Mutta käytetyt mausteet, suolasta puhumattakaan, eivät ole ole koiralle mikään ongelma ja marinadin kasviöljy on jopa terveellistä.
Mutta se punainen mönjä sotkee kylläkin matot aika tehokkaasti.
