Raakaruokinta lisääntyy voimakkaasti. Omistajat kokevat, että he saavat raakaravinnolla tarjottua koirilleen terveellisempää ruokaa. Osa on joutunut siirtymään raakaravinnolle terveydellisten syiden, kuten hiivan, suolisto-ongelmien tai allergian takia.

Raakaruokinta onkin tehokas tapa toteuttaa terveellinen ruokavalio, mutta se vaatii määrättyjä perustietoja. Jo pelkästään ruokavalion koostaminen saattaa tuntua paikoin työläältä, koska se vaatii suunnittelua sekä laskemista.

Raakaruokinnan koostaminen ei ole kuitenkaan ajatuksena sen kummallisempaa kuin ruuan valmistaminen kotona ihmisille.

Jos ei käytä lounaspöytiä omaan syömiseen, niin silloinkin on mietittävä, että lautasmalli toteutuu edes jotenkin. Kukaan ei kuvittele, että pelkällä pihvillä tai perunalla söisi terveellisesti, vaan mukaan ainakin pyritään ottamaan vihanneksia tai salaattia.

Ero koiriin tulee siinä, että raakaruokinta on toteutettavissa helpommin kuin keittiössä perheelle kokkailu, ja että on muistettava, että koira on lihansyöjä. Ei sekasyöjä kuten ihminen.

Raakaruokinnan vaikeus tuleekin siinä, että ei tunneta perusteita koiran ravitsemukseen. Meille on ihmisten ravitsemuksen perusteita opetettu koko kouluaika ja osa siitä on jäänyt muistiin. Koirien ravitsemusta ei tunneta, jolloin ei tiedetä paljonko pitäisi mitäkin antaa.

Koulutuksessa käydään läpi koiran tarpeet ja päälinjoittain miksi koira mitäkin tarvitsee. Matkalla perehdytään yksiköihin ja opetellaan laskemaan ruokinnan suunnittelun vaatimat peruslaskut. Lopussa teet ikioman ruokintasuunnitelman arjen perusruokintaa varten.

Ladattavat materiaalit

Koulutukseen kuuluu ladattavia lisämateriaaleja. Tallenna ne koneellesi ja käytä halusi mukaan.

• Excel-taulukko esittää FEDIAF:n määräyksillä eri kokoluokkien raakaruokinnan suunnitelussa tärkeimpien ravintoaineiden määrät. Nämä on saavutettava ruokinnalla. Jatkokurssimateriaali on taasen se, että todellisuudessa FEDIAF:n standardit ohjaavat kuivamuonien reseptiikkaa siten, että ravintoaineet on saatavilla määrätyllä ruokamäärällä niin, että se täyttää NRC:n määrittelemät koiran tarpeet. Tuo ei ole aivan sama asia kuin mitä olisi raakaravinnosta saatava. Se on kuitenkin riittävän lähellä, joten sitä kannattaa pitää ohjenuorana, sillä FEDIAF:n standardien noudattaminen raakaruokinnassa takaa riittävät ylityset NRC:n tarpeisiin. Suomessa valmiiden raakaruokien on täytettävä FEDIAF.n määritykset, jotta niitä voidaan kutsua täysravinnoksi. Lataa “painon_mukaan_tarve.xlsx” painon-mukaan-tarve.xlsx – Ladatty 3893 kertaa – 13,42 kt
• Tarpeet ja suositukset riippuvat käytetäänkö NRC:tä, AAFCO:a vai FEDIAF:ia. Lopputulos on käytännössä sama, mutta laskutavat vaihtelevat hieman. Taulukkoon on koottu kaikki kolme rinnakkain. Lataa “sumppu_ravintotarpeita.xslx” sumppu_ravintotarpeita.xlsx – Ladatty 2034 kertaa – 11,81 kt
• FEDIAF:in, EU: lemmikkien rehuista vastaavan elimen opas teollisen muonan valmistajille. Tätä ei ole pakko tutkia, mutta sivulta 65 löytyy taulukko, josta löytyy suoraan suositukset metabolista painokiloa kohden. Lataa “FEDIAF_nutrition_guidelines.pdf” FEDIAF_Nutrtion_Guideline161214.pdf – Ladatty 1721 kertaa – 1,69 Mt
• Saat excel-pohjan avuksesi ruokintasuunnitelman rakentamiseen. Muokkaa pohjaa vapaasti, jolloin saat siitä itsellesi sopivina työkalun. Taulukossa on käytössä kaksi välilehteä. Ensimmäinen välilehti on nimeltään ”tarpeet ja saannit”. Automaattisesti aukeava pohja on avuksi viikottaisen suunnittelun rakentamiseen, mikäli päivät poikkeavat toisistaan. Välilehdet löytyvät taulukon vasemmasta alalaidasta. Lataa “Ruokintasuunnitelma-pohja.xlsx” Ruokintasuunnitelma-pohja.xlsx – Ladatty 2558 kertaa – 13,69 kt
• Saat yhden taulukkopohjan lisää ruokinnan suunnitteluun. Taulukossa pystyt muuttamaan eri raaka-aineiden ravintosisältöjä. Laskentataulukko on uusi ja saattaa vielä pitää virheitä sisällään. Lataa “sumppu_ruokintasuunnittelu.xlsx” sumppu_ruokintasuunnittelu.xlsx – Ladatty 2013 kertaa – 36,64 kt
• Kooste koirien ruokinnassa käytetyistä raaka-aineista. Lataa “Raaka-aineet-koiraan-ruokinnassa.pdf” Raaka-aineet-koiran-ruokinnassa.pdf – Ladatty 2284 kertaa – 580,00 kt
• Esimerkkejä eri koiranruokien ravintosisällöistä. Lataa “Koiran-ruokien-ravintosisältöjä.pdf” Koiran-ruokien-ravintosisaltoja.pdf – Ladatty 2054 kertaa – 1,61 Mt

 

Sinun kannattaa harkita raakaruokintaa käsittelevän e-kirjan ostoa:

 

 

Mistä lähteä liikkeelle?

Kaksi asia on syytä sisäistää aivan ensimmäiseksi.

Ensimmäinen on terminologinen kysymys, sillä raakuus ei tarkoita mitään muuta kuin kypsentämättömyyttä ja vaikka raakaruokintaan koulutuksessa keskitytään, niin kaikki perusasiat pätevät aivan jokaiseen tapaan ruokkia.

Toinen tärkeä on se, että raakojen ruoka-aineiden käyttö ei takaa yhtään mitään ruokinnan tasapainoisuudesta, vaan lähinnä jopa päinvastoin. Ravintoarvot riippuvat käytetyistä raaka-aineista ja raaka-aineet ovat hyvin yksipuolisia, niin ruokakin on yksipuolista ja vajaata.

Raakaruokinnan, tai ylipäätään itse koostetun ruuan, oli se sitten raakaa, puuropohjaista tai 50/50-ruokintaa, pohjimmainen idea on siinä, että pystyy vaikuttamaan ruuan koostumukseen. Kuivamuonat ovat säkki toisensa jälkeen samaa ja jos yksikin osa ei sovi koiralle, niin koko ruokinta on pielessä. Kuivamuonien etu on siinä, että ne täyttävät peruskoirien ravitsemuksen sellaisenaan, ainakin paperilla.

Sen sijaan käytännön suhteen tilanne on usein toinen. Koirilla on

• sekalaisia ruuansulatusongelmia,
• allergioita,
• iho-oireita tai
• hiivaa.

Silloin on merkityksetöntä kuinka tasapainoista ruokinta on, jos ruoka kokonaisuudessaan sairastuttaa koiran.

Mutta sama pätee myös toisin päin: älä korjaa mitään mikä ei ole rikki.

Tämä sääntö on kuitenkin ymmärrettävä oikein. Jos ravinto ei ole optimaalista koiralle, tai edes lähellä sitä, niin se on rikki. Jos tarvitaan säännönmukaisesti terveelle koiralle jotain lisiä, kuten vaikkapa öljyä tai sinkkiä, niin perusruokinta ei ole kunnossa. Silloin korjausliike on tarpeellinen.

Emme puutu tässä koulutuksessa motiiveihisi ruokkia valitsemallasi tavalla, se on oman luentonsa aihe. Mutta kerrataan lyhyesti raakaruokintaan tavalla tai toisella liitetyt tavat ruokkia:

• Raakaruokinta on yleistermi, jossa pääsääntöisesti käytetään raakoja tuotteita. Yleensä ruokinta perustuu lihaan ja tarpeen mukaiseen määrään luuta. Ruokinnassa edellytetään lisääntyvissä määrin koiran tarpeiden mukaista ruokinnan suunnittelua. Raakuus ei kuitenkaan ole edellytys ja aidosti raakaruokinta on synonyymi lihapohjaiselle ruokinnalle.
• Barf tarkoittaa nykyään australialaisen elävän ravinnon kouluttajan ja eläinlääkärinä toimineen Ian Billinghurstin lanseeraama tapaa, jossa ruokinta perustuu huomattavan vahvasti lihaisten luiden käyttöön, ja ns. puhdasta lihaa käytetään huomattavan vähän. Ruokinnan koostaminen perustuu kaavamaiselle prosenttilaskulle koiran painosta.
• Prey model on barffin alkuperäinen muoto, jossa pyritään imitoimaan saaliseläimen koostumusta. Luun määrä on kohtuullisempi kuin barffissa, mutta ruokintalaskut perustuvat usein myös prosenttiosuuksiin koiran painosta.
• Puuroruokinta on useimmiten jokin ns. yrjölänpuuron variaatio. Ruokinta perustuu isoon määrään eri viljoista keitettyyn tai haudutettuun puuroon ja satunnaiseen määrään lihaa. Tyypillisesti ruokintaa ei sen kummallisemmin tasapainoteta.
• 50/50-ruokinnassa käytetään lihan kanssa kuivamuonaa nimestä huolimatta vaihtelevilla suhteilla. Tyyli saattaa olla nopeimmin kasvava ruokintatapa sen helppouden ja vaivattomuuden takia.

Luonnehdinnat ovat hyvin kaavamaisia ja niiden arkipäivän toteutuksissa on suuria eroja. Nimet eivät myöskään ole mitenkään virallisia ja niitä käytetään usein ristiin, eikä läheskään aina voi tietää miten joku koiraansa ruokkii nimityksestä huolimatta. Termit ja kuvaukset kuitenkin noudattavat ns. yleistä käsitystä ja niitä olisi mainituissa merkityksissä käytettävä jo pelkän selvyyden vuoksi.

Suunnittelun lähtökohta

Kun alkaa koostamaan koiralle ruokintaa, niin on kolme vaihtoehtoa. Joko valitaan ensin ruokintatyyli, käytettävät raaka-aineet tai lasketaan ensin tarpeet ja valitaan toteutus niiden mukaan. Kaikkien kolmen pitäisi antaa lopputulokseksi saman asian eli koiralle parhaan mahdollisen ruuan.

Ruokintatyyli ohjaa raaka-aineiden hankintaa. Turhan usein omistajat valitsevat ensin tyylin ja ostavat tarvittavat ruuat sen perusteella. Tapaa ei kannata omaksua, koska se on liian rajoittava eikä ota huomioon koiran tarpeita ja vaatimuksia. Jos koiran vatsa ei kestä luita, niin silloin barffimainen lähestymistapa on koiralle huono asia, vaikka se omistajan ideologiaan sopisikin.

Olisi syytä luopua kokonaan ruokintaideologioista ja keskittyä ruokkimaan koiraa sille parhaalla tavalla.

Raaka-aineiden saatavuus on yleisin tapa perustaa ruokinta. Se on myös usein järkevin tai ainakin käytännölle helpoin tapa aloittaa raakaruokkiminen. Usein olla joko innokkaita ja pakon edessä, ja kummassakaan tapauksessa ei ole aikaa eikä halua pohtia ruokinnan teorioita etukäteen.

Useimmiten moisille pohdinnoille ei alussa ole edes tarvetta, vaan riittää, että koiralle annetaa ruokaa eteen. Sen tasapainottamisen voi tehdä hieman myöhemminkin. Ongelmaksi saattaa muodostua se, että pakastintila on täytetty jollain, joka aiheuttaa koiralle ongelmia tai vaatisi jotain kaveriksi kuppiin – mutta ei mahdu.

Yksi rajoittava tekijä on maantieteelliset tekijät, joihin lasken myös autottomuuden. Jos haluttua raaka-ainetta ei saa järkevän matkan takaa, niin sitä ei voi käyttää vaikka kuinka haluaisi. Silloin ruokinta on rakennettava niillä, joita saa.

On turha murehtia 20 kg levyä sikanautaa, jos omistaa kolme isoa koiraa ja kulkee julkisilla. Sama ongelma on käsissä, jos pitäisi noudon takia ajaa tuntitolkulla.

Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys, mutta hämmästyttävän moni aloitteva raakaruokkija ei tule sitä ajatelleeksi, vaan suunnitelmat rakennetaan siten, että niitä ei voida noudattaa päivästä toiseen. Koira kuitenkin syö (lähes) joka päivä koko elämänsä ajan ja jos ruokinnan suunnittellee niin, että ostoja ei tarvitse murehtia, niin on yksi stressin aihe vähemmän.

Hinta vaikuttaa myös saatavuuteen ja pakottaa kompromisseihin. Vaikka kuinka haluaisi syöttää eettsesti hankittua riistaa ja merikalaa, niin jos sen hinta vie omistajan konkurssiin, niin ruokinta ei ole kunnossa, vaikka se koiralle sopisikin. Rahasta ei useinkaan saisi puhua, mutta arkirealismia on se, että jos omistaja ei pysty itselleen ostamaan nuudeleita ja jauhelihaa kummallisempaa, niin on tarpeetonta edes yrittää tarjota koiralle gourmet-aterioita.

Ruokintasuunnitelmalla aloittaminen on vaikein tapa. Se edellyttää osaamista niin koiran tarpeiden kuin ruokien ravintosisällönkin suhteen. Usein etukäteissuunnitelmaan perustuva tapa rakentaa ruokinta kertoo siitä, että omistaja harrastaa ruokinnan teoriaa ja teorialähtökohtaista ajattelutapaa toteutetaan laajemminkin. Siinä on kuitenkin etunsa, sillä silloin ei stressata niin helposti ruokinnassa tulevia mahdollisia puutteita, koska ollaan jo hyväksytty mahdollisuus lisäravinteisiin.

Mitkä vaikuttavat ruokinnan valintaan?

On monta syytä siihen miksi syötämme koiralle sitä ruokaa mitä se saa, tai miksi asioita muutetaan. Aina syyt eivät ole selvän rationaalisia, järkiperäisiä, vaan mukana on vaikuttamassa vaikka kaveripiirin tekemiset, jonkun auktoriteetin mielipiteet ja jopa mainostus.

Miellekartta on herättämässä ajatuksia siitä mitkä kaikki vaikuttavat koiran ruokintaan, ja myös millä asioilla on varsinainen merkitys.

Suositus: Ruokinnan idea

 

Havainnekartta taasen antaa yhden mallin siitä mitkä faktapohjaiset asiat vaikuttavat toisiinsa koiran ruokakupin suunnittelussa.

Suositus: Koiran ruokinta: Perusteet

 

Koulutuksen rakenne

Koulutuksessa kerrataan ensimmäiseksi peruslaskutavat. Jos ei muista miten potenssiinkorotus tapahtuu, niin oman koiran tarpeiden laskeminen muuttuu mahdottomaksi.

Riippumatta siitä, että oletko ensin ostanut koiralle lihat, tai oletettavammin ruokit jo valmiiksi ainakin osaksi raakaravinnolla, niin me lähdemme ensin liikkeelle koiran tarpeista ja siirrymme vasta sitten perusruuan koostamiseen. Viimeiseksi tutustutaan eri ruokintamalleihin. Lopulta olet valmis suunnittelemaa oman koirasi ruokinnan paperilla.

Viimeistään siinä vaiheessa osaat siirtää sen sinulle ja koirallesi parhaiten sopivalla tavalla käytäntöön. Ruokintasuunnitelma on kuten reittikartta: se näyttää sinulle mahdollisen tien päämäärääsi. Se saattaa olla järkevin tapa, mutta siihen ei saa nojata järkähtämättömästi, vaan sitä sovelletaan aivan joka arkipäivä käytäntöön.

Ravintoaineiden lyhyt oppimäärä

Aivan ensimmäiseksi muistutus yhdestä terminologiaan liittyvästä asiasta. Se saattaa tuntua turhalta tarkkuudelta, mutta asioista kannattaa puhua aina niiden oikeilla nimillä. Kasvit käyttävät ravinteita, joita ne saavat yleensä maasta esimerkiksi veteen liuenneina. Sen sijaan eläimet saavat ravinnostaan ravintoaineita, eivät koskaan ravinteita.

Koulutuksen idea on tarjota käytännönläheinen malli raakaruokinnan suuunnitteluun, ei olla ravitsemustieteen ja -teorian oppijakso. On kuitenkin syytä kerrata nopeasti määrätyt perusasiat jo siksi, että varmistetaan kaikkien puhuvan samoista asioista.

Suositus: e-kirja Vitami (vitamiinit ja mineraalit)

Suositus: e-kirja Egira (energiaravintoaineet)

Ruoka- ja ravintoaineet

Ruoka tai ruoka-annos muodostetaan ruoka-aineista. Niitä ovat siis esimerkiksi liha, kala, maksa tai merilevä. Ruoka on se mitä syödään ja joka sitten sulatetaan vatsalaukussa ja suolistossa.

Ruoka-aineet (tai vaikka raaka-aineet) sisältävät ravintoaineita. Voidaan sanoa, että ravintoaineet ovat ruuan rakennuspalikoita ja ruoka on vain yleinen nimitys paketille, joka pitää sisällään ruoka-aineet. Se, että ovatko ruoka-aineet hyödyllisiä, hyödyttömiä tai jopa haitallisia, riippuu toki monesta eri asiasta, mutta myös niiden ravintoainekoostumuksesta. Ravintoainekoostumus taasen kerrotaa ruoka-aineen analyyseissä.

Energiaravintoaineet

Energiaravintoaineiksi kutsutaan sellaisia ravintoaineita, joita keho voi käyttää energian tuottamiseen eli niistä saadaan polttoainetta; elintärkeitä kaloreita tai jouleja.

Koiran käyttämiä energiaravintoaineita ovat tärkeysjärjestyksessä

1. rasva
2. hiilihydraatit
3. proteiinit
4. (alkoholi, mutta sillä ei ole toivottavasti roolia koirien ruokinnassa; siksi sulkeet)

Nuo kaikki kolme ovat ruuan sisältämiä isompia paketteja, joita ei sellaisenaan saada hyödynnettyä ruuansulatuksesta. On olemassa pari poikkeusta, mutta ne ovat jatkokurssimateriaalia. Ruoka siis koostuu noista isommista paketeista ja jotta ne voitaisiin imeyttää ruuansulatuksesta koiran elimistön käyttöön, niin niitä on pilkottava vielä hieman enemmän.

Rasva

• Öljyt ovat puhdasta rasvaa, joten niissä on paljon energiaa

• Huoneenlämmössä nestemäiset rasvat ovat ns. pehmeitä rasvoja – niitä, joilla on terveyshyötyjä

• Kaikkein tärkeimpiä rasvoja ovat välttämättömät Omega 3 -rasvahapot, EPA ja DHA. Näitä saadaan vain kalasta ja kalaöljyistä.

• Koira ei kärsi ihmisen tavoin kovien rasvojen aiheuttamista ongelmista – sydän- ja verisuonitaudit eivät ole koiralle todellinen riski. Niinpä myös lihan rasvaa uskaltaa syöttää melko huoletta, kunhan koira ei liho.

• Lihapohjaisen ruokinnan rasvan osuuden olisi hyvä olla n. 15-20 %, jolloin rasvoja saadaan varmasti riittävästi.

Rasva on koiran tärkein tie tuottaa energiaa, mutta sitä on oltava riittävästi ruuassa. Ruuan rasva pilkotaan pienempiin osiin, kuten rasvahapoiksi, joista rakennetaan uudestaan aineenvaihdunnassa kokonaisia rasvoja. Rasvaa löytyy kehosta monesta eri paikasta aina hermoista soluihin, tai ihoon. Liian vähäinen tai huonolaatuinen rasva aiheuttaa monenlaisia ongelmia, kuten kuivia anturoita tai iho-oireita. Liian vähäinen rasva yhdessä liian matala hiilihydraatin kanssa laihduttaa ja liian suuri määrä lihottaa.

Koiran olisi saatava tarvitsemansa rasvamäärä eläinrasvana ja liian suuri kasviöljyjen osuus saattaa aiheuttaa ongelmia pidemmällä aikavälillä.

Proteiinit

• Koira tarvitsee melko paljon laadukasta proteiinia

• Lihapohjaisella ruokinnalla proteiinin saantia tarvitsee harvoin murehtia

• Lihaslihasta saadaan reilusti hyvin sulavaa proteiinia

• Sidekudoksetkin ovat proteiinipitoisia, mutta niiden sulavuus on huomattavasti lihaa heikompaa

• Proteiinia on myös maitotuotteissa, jauheina, kananmunassa, kalassa ja sisäelimissä hyvin sulavassa muodossa

• Kasvivalkuainen on lihansyöjän elimistössä melko turhaa, ja sen muuttaminen hyödynnettävään muotoon vaatii paljon prosessointia

• Raakavalkuainen ei kerro tuotteen sulavan proteiinin osuutta – koiralle on kuitenkin tärkeää saada riittävä määrä sulavaa. Sen vuoksi proteiinin kanssa saa hiukan liioitella

Koko elimistö rakentuu proteiineista. Ruuan proteiinit pilkotaan ruuansulatuksessa omiin rakennuspalikoihinsa, aminohapoiksi, jotka sitten imeytetään elimistöön, jossa niistä rakennetaan koiran elimistön tarvitsemia proteiineja. Vaikka proteiinien aminohappoja voidaan käyttää energiantuotantoon, niin sitä ei yleensä tehdä kuin viimeisessä hädässä, kun rasvaa ja hiilihydraattia ei ole riittävästi. Siksi laihoilla (ja aika ajoin laihdutuksessa) häviää myös lihaksisto – sitä aletaan käyttämään energiantuottoon. Proteiinien vähyys tai huono laatu vaikuttaa koko kehoon ja aiheuttaa pahimmillaan sairauksia.

Hiilihydraatit

• Hiilihydraatit eivät ole koiralle välttämättömiä

• Vatsan toiminnalle kuidut voivat olla tarpeen – väkisin niitäkään ei ole pakko lisätä

• Hyvin sulavista hiilihydraateista saadaan käyttökelpoista energiaa, ja usein hiilihydraatti on melko vatsaystävällistä

• Hiilihydraatit imevät itseensä vettä, ja sen vuoksi ne voivat turvottaa

• Kuivamuonissa, viljatuotteissa ja juureksissa on runsaasti hiilihydraatteja.

Hiilihydraatit ovat ruuissa sokereita ja kuitua, joista osa on sulamatonta ns. ravintokuitua. Elimistössä hiilihydraatteja käytetään vain ja ainoastaan energian tekemiseen. Niistä ei rakenneta mitään.

Suojaravintoaineet

Suojaravintoaineita ovat

• vitamiinit
• mineraalit (makromineraalit ja hivennäisaineet)
• määrätyt em. ryhmiin kuulumattomat yhdisteet
• (myös proteiinit ja rasvat)

Suojaravintoaineet osallistuvat nimensä mukaisesti elimistön suojelemiseen monilla eri tavoilla. Yksinkertaistin asioita, koska kaikki esimerkiksi mineraalit eivät ole suojaravintoaineita, kuten vaikka kalsium. ja taasen suojaravintoaineisiin kuuluvilla, kuten sinkillä, on paljon muitakin tehtäviä. Kaikkien vitamiinien ja mineraalien niputtaminen suojaravintoaineiden alle on periaatteessa virheellistä, mutta koska koulutuksen tarkoitus ei ole opettaa teoriaa, niin luokittelu on käytännöllistä.

Vitamiinit

Vitamiinit ovat pieniä yhdisteitä, joita voidaan saada vain ruuasta. Ne eivät sinällään tee yhtään mitään, mutta yhdistyessään muihin molekyyleihin, niin se sallivat, oikeastaan jopa pakottavat, erilaisia tapahtumia elimistössä. Ilman ruuasta saatavia vitamiineja ensin sairastuisimme, niin omistajat kuin koiratkin, ja sitten kuolisimme. Ilman D-vitamiinia ei kyetä rakentamaan luustoa ja ilman B-ryhmän vitamiineja ei toimisi hermosto eikä saisi tuotettua energiaa.

Vitamiineja on siis aivan kaikkia saatava ravinnosta ja suurinta osaa lähes päivittäin tai ainakin lyhyellä aikavälillä. Vitamiinien varastot elimistössä riippuvat vitamiinista. Koulussa on opetettu, että vesiliukoiset vitamiinit eivät varastoisu ja niitä tarvitaan koko ajan, kun taasen rasvaliukoisia rasvaan varastoitumisen takia tarvitaan harvemmin. Valitettavasti asia ei ole näin yksinkertainen. Rasvaliukoiset vitamiinit harvemmin edes varastoituvat läskiin ja esimerkiksi rasvaliukoista E-vitamiinia on maksimissaan noin kuukauden varastot. Sen sijaan vesiliukoista B12-vitamiinia on lähes vuoden varastot.

Koiralle liha ja sisäelimet ovat pääasiallinen vitamiinien lähde, eivät vihannekset, kasvikset, pähkinät tai marjat. Tämä johtuu koiran ruuansulatuksesta, joka ei kykene tehokkaasti hyödyntämään mitään kasviravintoa.

Mineraalit

Mineraaleja ovat kaikki ei-eloperäinen, jota tarvitaan elimistössä, kuten kalsium, rauta tai jodi. Mineraalit ovat rakennuspalikoia läpi koko elimistön ja puute mistä tahansa niistä aiheuttaa vakaviakin ongelmia, osa nopeasti ja osa pidemmällä aikavälillä. Kalsiumin puute heikentää mm. luustoa ja vaikeuttaa solujen toimintaa. Ilman rautaa ei saada siirrettyä happea kudoksiin. Jos jodia ei saada, niin kilpirauhanen ei kykene valmistamaan hormonejaan.

Mineraalit jaetaan vielä erikseen kahteen ryhmään, makrommineraaleihin ja hivenaineisiin. Makromineraalien määrät lasketaan grammoissa tai grammojen sadasosina, kun taas hivenaineita tarvitaan mikrogrammoja eli gramman mijoonasosia. Ruokinnassa tuolla jaolla ei kuitenkaan ole merkitystä, vaan kaikkia on saatava.

Ruokinnan suunnittelun tarve

Kun koiran ruokintaa suunnitellaan, niin usein keskitytään proteiineihin ja rasvaan. Ne ovat kuitenkin tarpeettomimpia pohdittavia. Lihoissa on lähes vakiomäärä proteiineja ja jos ruuan määrä on riittävä, niin niitä saadaan riittävästi. Rasvaa taasen saadaan tarpeeksi, jos koiran paino on oikea. Lisäksi molemmat saadaan aina samasta paketista, jota usein lihaksi kutsutaan. Joten kun lihaa annetaan niin paljon, että koiran paino on oikea, niin saadaan tarpeeksi proteiinia ja rasvaa.

Vitamiinit ja mineraalit ovat suurin syy miksi ruokinta on laskettava ja suunniteltava. Niitä saadaan erilaisia määriä eri ruuista ja niitä kaikkia on saatava. Ruokinnan suunnittelulla pyritään löytämään sellaiset ruoka-aineet, joilla nuo tärkeimmät ravintoaineet saadaan koiralle. Ja jos se ei syystä tai toisesta onnistu, niin tiedetään tarvitaanko ravintolisiä tai lisäravinteita.

Lienee kuitenkin paikallaan muistuttaa, että se, mitä laboratoriossa saadaan ruuan energiasisällöksi tai pitoisuudeksi, ei aina vastaa todellisuutta. Koira ei esimerkiksi sulata juurikaan kuituja, ja ne kulkevat ruuansulatuksen läpi muuttumattomina.

Samoin sellaiset aminohapot, jotka käytetään rakentamiseen, ovat pois energiantuotannosta. Eikä proteiini itseasiassa muutenkaan ole mikään järin hyvä energianlähde, sillä sen muuttaminen energiaksi vaatii itsessään paljon energiaa, eli sen hyötysuhde on huono.

Jennin pähkinänkuori

Jennin pähkinänkuori on Jenni Korhosen Katiskaan kirjoittama artikkeli. Siinä on selvitetty hyvin selkeästi, mistä raakaruokinnassa on kyse, ja mikä on mitäkin. Jos et ole vielä lukenut, niin nyt on viimeistään aika lukaista. Pähkinänkuori on ehkä tiivistetyin kuvaus raakaruokinnasta.

Perusasioiden kertaus

Jos sinulla on jo aikaa peruskouluajoista, eikä kymmenkertointen erot – mikä ero on desillä ja mikrolla – ole ihan terävimmässä muistissa, niiin pipahda ensin, tai tee samaan aikaan, koulutus Perustyökalut. Se aidosti kannattaa, ja on taatusti helpommin selitetty kuin aikoinaan pakollisilla matematiikan tunneilla.

Mutta ennen kuin jatkat eteenpäin, niin käy tässä välissä kertaamassa aivan ehdottomasti se jokaiselle vaikein matematiikan osa: prosenttilaskut.

Koiran tarpeet

Ruokinnan suunnittelun ehdottomasti vaikeimpana asiana pidetään koiran tarpeita. Niitä ei tiedetä, ei osata tulkita ja soveltaa, sekä koetaan, että ei osata laskea. Silti kyseessä on se helpoin osa. Katsotaan luettelosta ravintoaine ja tehdään kertolasku. Ei muuta. Miten tarpeet lasketaan? Mitä ruuasta saadaan? Apuvälineeksi saat taulukon – ja tehtäväksi joudut pähkäilemään itse, mitä koirallesi haluat syöttää. Älä huoli – taulukon käyttö käydään yhdessä läpi, ja näillä eväillä pääset pitkälle!

Määristä

Ruokahan on eräällä tavalla paketti ravintoaineille, joita elimistön on saatava voidakseen korjata vanhaa, rakentaa uutta ja pysyäkseen ylipäätään terveenä. Ravintoaineita tarvitaan omat määränsä ja niitä määriä kutsutaan tarpeiksi. Ravintotarpeet on määritelty enemmän tai vähemmän tarkkaan niin ihmisille kuin jokaiselle ihmisestä riippuvalle eläimelle, myös koiralle.

Ravintotarpeita ei ole arvottu tai vedetty hatusta, vaan ne perustuvat tutkittuun tietoon. Jos tutkitusti ei tiedetä jonkin ravintoaineen tarvetta, niin sille ei ole sellaista ilmoitettu, eikä sitä yleensä pidetä myöskään välttämättömänä. Osa tutkimustiedosta on erittäin vanhaa perua, jopa edellisvuosisadan puolelta kun puhutaan aivan perusasioista, osa on tuoreempaa. Sitä mukaan kun tieto lisääntyy, kuin myös tutkimusvälineet, niin tarpeita on tarkistettu.

Koska tarpeet määrittävät paitsi ravitsemusta, niin myös ruokien valmistusta, niin niitä ei muuteta kevyin perustein. Mutta kun luotettavaa näyttöä on, niin muutokset myös tehdään. Saantisuositukset eivät ole kiveen hakattuja ehdottomia totuuksia, koska ravitsemus ylipäätään ei ole tarkka tiede, koska alkaen yksilöstä ja päättyen ympäristöön aivan kaikki vaikuttaa. Siksi tarpeisiin ja suosituksiin joudutaan suhtautumaan hieman kaksijakoisesti. Toisaalta niitä on noudatettava, koska tiedetään mihin tutkimusnäyttö perustuu. Mutta toisaalta niitä on myös uskallettava soveltaa aina kun tilanne niin vaatii. Soveltaminen onkin se vaikein osa-alue, koska ennen kuin voi soveltaa, niin on osattava.

Koirien saantisuositukset perustuvat pääosin yhdysvaltalaisen National Research Councilin keräämiin tutkimuksiin, joista on rakennettu saantisuositukset. NRC on USA:n kongressin alainen valtiollinen, mutta akateeminen ja riipumaton elin, jonka suositukset ovat sitovia standardeja, koska USA:n alaan liittyvä lainsäädäntö perustuu niihin. Koska NRC:n suositukset perustuvat tutkittuun tietoon, joka on on kaikkien saatavilla, niin käytännössä koko muu maailma noudattaa niitä myös, mukaanlukien EU ja Suomi.

Saantisuositukset on tehty ensisijaisesti rehuntuotantoa varten. Koirilla se tarkoittaa kuivamuonia. Raakaruokinta on tuore ilmiö, ja koska sille alalle on vasta syntymössö varsinaista ruokateollisuutta, joka tekee täysravintoja, ei raaka-aineita keittiötä varten, niin erillistä tuotantoa ohjaavaa ohjeistusta ei ole. Eikä itseasiassa periaatteessa tarvitakaan.

On erotettava kaksi asiaa toisistaan. Ensimmäinen on koirien ravitsemus, joka ei riipu siitä miten ruoka on tehty. Koiran on saatava määrätty määrä proteiineja, rasvaa, kalsiumia ja vitamiinejaan siitä ruuasta mitä se syö. Joskus kuulee väitetteävän, että tarpeet olisivat raakaruokinnalla erilaiset, ja ruuasta saatavat ravintoaineet toimisivat eri tavalla tai jopa tehokkaammin, kun ne saadaan raa’asta, mutta tuo on pääsääntöisesti satuilua. Hieman kypsennyshävikkiä voi tapahtua ja osa kemiallisista yhdisteistä on sellaisia, joita ei voida ollenkaan tai riittävästi hyödyntää, mutta vastaavat harvinaiset erikoistapaukset löytyvät raakaruokinnastakin. Koiran ravitsemuksen vaatimukset eivät muutu ruuan suhteen, ne voivat muuttua iän, työn tai terveyden takia, mutta eivät koskaan sillä perusteella mitä syödään.

Toinen ravintovaatimuksia ohjaava asia on täysravintojen valmistus, joka useimmiten tarkoittaa kuivamuonia. Raakaruuissa on kuitenkin täysravintoja alkanut tulla markkinoille, joten niitä ohjaavat samat säädökset. Ravitsemuksen tarpeet on määritelty käytänössä NRC:n keräämien tutkimusten pohjalta. Ne kertovat mitä koiran on saatava. Ruokavalmistusta ohjaavat omat standardinsa, jotka kertovat paljinko ruuassa on oltava mitäkin ravintoainetta, jotta koira saisi tarpeensa tyydytettyä. Nuo ovat eri asioita. Käytännössä asia hoidetaan niin, että ruuissa on oltava enemmän kuin mitä koira tarvitsee, koska mm. ruuansulatuksessa tapahtuu hukkaa. Toinen syy on se, että jopa saman kokoisten koirien syömät annoskoot ovat erilaisia, jolloin ne tietysti saavat erilaisia määriä ravintoaineita. Valmistusta ohjaavat saantisuositukset varmistavat, että valtaosa koirista saa riittävän määrän kaikkea tarvitsemaansa syödessään jopa vähimmäismäärän ruokaa.

Ruokavalmistusta ohjaavat voittoa tavoittelemattomat, mutta alan valmistajien kokoamat elimet, joita valtiovallat tarkkailevat ja säätelevät. Yhdysvalloissa sellainen on AAFCO ja EU-alueella FEDIAF. Niillä ei sinällään ole juridista valtaa, mutta lakeja ja määräyksiä on rakennettu näiden organisaatioiden suositusten mukaan. EU-alueella, Evira Suomessa, vaatii, että jokaisen rehun, jota kutsutaan täysravinnoksi, on täytettävä FEDIAF:n määrittelemät rajat ruuan ravintoainesisällössä. Yhteiskunta ei siis määrää koirien ravitsemuksellia tarpeita, joka olisikin mahdottomuus, koska biologia ei piittaa lainsäätäjistä, mutta yhteiskunta määrää mitä ruuassa on oltava, jotta tuo tavoite täyttyisi.

Raakaruokkijat paikoin ohittavat FEDIAF:n suositukset, koska niiden ei katsota koskevan omaa koiraa, tai ylipäätään koko organisaatiosta ei ole koskaan kuultukaan. Mutta vaikka oman koiran ruokinta ei säädeltyä toimintaa olekaan, niin standardit olisi hyvä tietää ainakin päällisin puolin, koska omat raakakokkaukset on kutenkin rakennettava sellaisiksi, että ne täyttävät oman rakkaan koiran tarpeet. Silloin laskujen ohessa kannattaa käyttää sopivin osin myös FEDIAF:in ohjeistusta – NRC:tä ei voida koskaan ohittaa.

Ruokien koostumusta määrittelevät suositukset saannille perustuvat 25 kg perusaktiiviselle ja terveelle urokselle. Käytännössä siis puhutaan usein beagleista. Määriä on tarkistettu niin, että sopivat kaikille koirille. Pennuille ja tiineille sekä imettäville nartuille on tehty omat saantisuoritukset. Vanhuskoirille löytyy ohjeita ja neuvoja, mutta ne eivät ole varsinaisia ehdottomia rajoja, joten ruuanvalmistuksessa niitä joko noudatetaan tai ei noudateta.

Saantisuosituksissa ilmoitetaan usein kolme eri arvoa:

• minimisaanti, jonka alittaminen aiheuttaa vääjämmättömän puutoksen, sairastumisen ja ehkä kuoleman
• suositeltu päiväsaanti, jota pidetään optimina määränä
• turvallisen saannin yläraja, jonka ylittäminen saattaa aiheuttaa yliannostusoireita

Joskus ilmoitetaan myös myrkytysraja, jolloin koira saa yliannostuksesta myrkytyksen, sairastuu ja saattaa kuolla.

Itse koiransa ruuan koostavan on tiedettävä ainakin suositellun päiväsaannin, joko NRC:n suosituksena koiran ravitsemukselle ja FEDIAF:n suosituksena ruualle – lopputulos on lähes sama, ainakin koiralle. Jos ei tiedä mitä koiran kuuluu saada, niin miten voi varmistua, että ruoka on terveellistä koiralle?

Saantisuosituksiin kannattaa suhtautua kuten minimisaantiin, vaikkakin niitä suositelluiksi kutsutaankin. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että jos koira saa laskuista huolimatta kuitenkin liian vähän erilaisen imeytymisen, raaka-aineiden tai jonkun muun syyn takia, niin ollaan pian ongelmissa. Jos on liian vähän, niin lisää ei saada millään. Sen sijaan jos annetaan liikaa, niin ylimäärä saadaan pois.

Paljonko on paljon on aina vaikea kysymys. Se riippuu. Jos seleeni annetaan huomattavasti liikaa, niin koira sairastuu. Jos taasen kalsiumia annetaan riittävän paljon yli taroeen, niin tulee ummetusta. Jos rasvaa annetaan liikaa, niin lihotaan. Ja jos C-vitamiinia annetaan turhan reippaalla kädellä, niin ei tapahdu mitään.

Nämä ovat asioita, jotka oppii matkan aikana ja ovat lisäkoulutusmateriaalia. Kun koostaa ruokansa raaka-ainetasolla, ja käyttää harkitusti lisäravinteita, niin ummetusta ja lihomista kummallisempaa vahinkoa ei saa aikaiseksi – ja oppii hyvinkin nopeasti antamaan vähemmän luuta ja rasvattomampaa lihaa. Liiallisella määrällä maksaa ja munuaisia voi periaatteessa saada myrkytystilan aikaiseksi, mutta koska koira menee ripulille paljon ennen varsinaista vahinkoa, niin ollaan erittäin turvallisilla vesillä.

Esimerkkejä koiran tarpeista

Proteiini

Suositeltu saanti: 5 g/MEkg/vrk (aikuinen ja pentu)

Lähteet: liha, kala, kananmuna

Rasvat

Suositeltu saanti, aikuinen: väh. 1,8 g/MEkg/vrk, max. 10,8 g/MEg/vrk

Suositeltu saanti, pentu: 6 g/MEkg/vrk

Lähteet: Liha, kala, öljypitoiset kasvikset ja viljat

Suojaravintoaineet:

A-vitamiini

Suositeltu saanti: 50 µg/MEkg/vrk (aikuinen) – 105 µg/MEkg/vrk

Yläraja n. 2000 µg/MEkg/vrk

Lähteet: maksa, munuaiset ja kalanmaksaöljy

D-vitamiini

Suositeltu saanti: 0,3 µg/MEkg/vrk (aikuinen) – 0,96 µg/MEkg/vrk (pentu)

Lähteet: rasvainen kala (lohi, silakka), kalanmaksaöljy, munan keltuainen

E-vitamiini

Tarve: 1 mg/MEkg/vrk (aikuinen) – 2,1 mg/MEkg/vrk (pentu)

Lähteet: kylmäpuristetut kasviöljyt esim. auringonkukka- ja vehnänalkioöljy, parsakaali, munan keltuainen, värikkäät hedelmät ja vihannekset

Kalsium

Suositeltu saanti: 130 mg/MEkg/vrk (aikuinen) – 680 mg/MEkg/vrk (pentu)

Lähteet: kananmunankuoret, luut

Magnesium

Suositeltu saanti: 19,7 mg/MEkg/vrk (aikuinen) – 27,4 mg/MEkg/vrk (pentu)

Lähteet: liha (broileri, possu), kananmuna, peruna, lohi, maksa

Kalium

Suositeltu saanti: 140 mg/MEkg/vrk (aikuinen) – 300 mg/MEkg/vrk (pentu)

Lähteet: mineraalisuola, merilevä, banaani

Natrium

Suositeltu saanti: 26,2 mg/MEkg/vrk (aikuinen) – 100 mg/MEkg/vrk

Lähteet: liha, maitotuotteet, suola

Sinkki

Suositeltu saanti: 2 mg/MEkg/vrk (aikuinen) – 6,8mg/ MEkg/vrk (pentu)

Lähteet: poron maksa, punainen liha, maksa, juusto, (vehnänalkio, vehnälese)

Jodi

Suositeltu saanti: 29,6 ug/MEkg/vrk (aikuinen) – 61 ug/MEkg/vrk (pentu)

Lähteet: merilevä, jodioitu ruokasuola, kananmuna, merieläimet, maitotuotteet

Rauta

Suositeltu saanti: 1 mg/MEkg/vrk (aikuinen) – 6,1 mg/MEkg/vrk (pentu)

Lähteet: maksa, liha, kala

Seleeni

Suositeltu saanti: 11,8 ug/MEkg/vrk (aikuinen) – 25,1 ug/MEkg/vrk (pentu)

Lähteet: kala, simpukat, punainen liha, muna, kana, valkosipuli

Voit vertailla eri raaka-aineiden sisältämiä määriä www.fineli.fi -palvelussa. Etusivun vasemmasta laidasta löydät Eniten- ja vähiten osion, josta voit tarkastella parhaita lähteitä, ja valita tarkasteluun erilaisia tuoteryhmiä. Muista Finelin kohdalla, että sen on tehty ihmisille ja kertoo vain ns. syötävän osuuden määrät silloinkin, kun mainitaan kokonainen – joten mm. kalan ruotojen tai broilerin luiden ravintosisältöä ei ole kerrottu.

Löydät koirien tarpeet helpoiten kahdesta paikasta. Lataamastasi ruokinnan suunnittelun excelistä tai Katiskasta artikkelista Koiran tarpeet: NRC.

Älä kuitenkaan pelästy. Ei näitä kaikki aidosti raakaruokinnan suunnittelussa tarvita. Ne ovat suurimmalle osalle vain informatiivista nippeliä, jonka voi ohittaa, jos syvempi teoria ei kiinnosta. Suunnittelussa keskitytään vain muutamaan tärkeimpään, joita ei ruuasta helposti saa, ja loppu hoituu ruoka-aineiden valinnalla. Sinulle selviää aivan pian miksi.

Helppoja sääntöjä perusruokintaan

Nyrkkisäännöt ovat tehty helpottamaan arkea. Vaikka ruokinta onkin syytä laskea, niin määrätyt perusasiat saa kuitenkin toteutettua antamalla jotain ruoka-ainetta helposti muistettava määrä.

• Anna n. 1 g luuta/ EPkg, joko jauhettuna tai kokonaisena, niin koira saa kalsiumin tyydytettyä ja usein saadaan myös melkoinen osa magnesiumin tarpeesta katettua.

• Anna maksaa noin 1,5 – 2 g/EPkg vähintään kerran viikossa, jolloin saat A-vitamiinin ttyydytettyä. Samalla sen Täydentää myös mm. raudan, kuparin ja muiden hivenaineiden tarpeita.

• D-vitamiinia aktiiviselle ja koirasosiaaliselle koiralle 0,7 µg/EPkg. D-vitamiini tukee vastustuskykyä, ja kalsiumin ja fosforin imeytymistä. Se on varsinainen supervitamiini, joten sen kanssa ei kannata pihistellä. Suositukset ovat liian matalia ja perustuvat vain luuston luutumiseen.

• Sinkkiä annetaan purkista 2 mg/EPkg. Sinkillä on tärkeä tehtävä vastustuskyvyn ylläpitämisessä ja ihon ja turkin hyvinvoinnissa. Sitä saadaan liian vähän ravinnosta ja usein on perusteltua antaa tuo määrä riippumatta paljonko ruuasta saadaan.

• Ravinnon rasvan noustessa lisätään E-vitamiinia. Normaali annostus on n. 1 mg/EPkg, ja sitä voi nostaa esim. 15 mg/100 g ravinnon rasvaa. Jos ruuassa on rasvaa 14 % märkäpainosta, niin perustarve riittää. Jos lihassa on 20 % rasvaa, niin E-vitamiinia tarvitaan noin neljä kertaa enemmän. Tämä johtuu siitä, E-vitamiini on antioksidantti, jonka tehtävänä on estää rasvoja härskiintymästä.

• Kun lihaa annetaan niin paljon, että koiran paino on oikea, eikä ruuassa ole puuroja, niin koira saa riittävästi mm. proteiineja, rasvaa ja B-ryhmän vitamiineja
• Anna merilevää pienille koirille noin kolmasosa teelusikallinen, keskikokoisille puolikas ja isoille yksi teelusikallinen, niin jodin määrä on riittävä.

Jos sinulle ei vielä ole kahvipaussi raakaruokinnan koostamisesta tuttu, niin piipahda katsomaan se (vaikka se eräällä tavalla tekeekin tästä koulutuksesta jopa tarpeettoman…): Kolmen minuutin raaka.

Perusruoka

Mitä kaikkea siihen koiran ruokintaan oikeastaan voikaan kuulua? Tärkeintähän on aina se, että koira voi hyvin. Perusruoka kootaan koiran tarpeita vastaavaksi – sen pohjana voi olla joko kuivamuona, liha tai molemmat, eikä kotiruokakaan ole mitenkään poissuljettua. Ruokinnan ei tarvitse olla hankalaa, eikä se olekaan. Perusruoka on se perusta, jota täydennetään lisillä – simppeliä, järkevää ja loogista.

Raakaruokinnassa perusruoka on aina liha, 50/50-ruokinnassa liha ja kuivamuona. Koska liha on niin oleellinen osa koirien ruokintaa – aito perusta ruokintatavasta riippumatta – niin ehkä kannattaa kerrata mitä liha aidosti tarkoittaa? Se ei nimittäin ole aivan niin selvä asia kuin usemmiten luullaan ja siksi on syntynyt harhaluuloja, että koira tarvitsee ehdottomasti useamman eläimen lihaa.

Tee sivuhyppy ja käy tutustumassa tähän materiaaliin, jos se ei ole sinulle vielä tuttu: Lihaa vatsan täydeltä

Koiranruokien ravintomääriä

Enhsimmäisellä sivulla ladattavassa PDF:ssä on pyritty visuaalisesti kertomaan, mistä koirille yleisimmin syötetyt ruuat koostuvat, ja miten hyvin ne ovat hyödynnettävissä. Ehkäpä näin on helpompi hahmottaa myös se, mikä merkitys ruokinnassa on esimerkiksi vedellä, ja toisaalta, miten paljon tai vähän proteiinia tai rasvaa tietyissä aineissa on. Lisäksi on pyritty myös havainnollistamaan sitä, millaisia määriä näitä kerralla tulee annettua.

Muutamat mineraalimäärät

Lihat eivät ole paras mahdollinen mineraalien lähde ehkä rautaa lukuunottamatta. Infograafi selvittää paljonko muutamasta raaka-aineesta saadaan eräitä mineraaleja, ja kuinka pitkälle kilo lihaa riittää.

 

 

Tärkeimmät vitamiinimäärät

Suositus: Naudan, sian vai broilerin maksaa

Luu kaaviona

 

Kasvissoseet

 

Ruoka-annoksen kokoaminen

 

Ruuan perusta, ruokinnan perusta

Koiran perusruuan on tarkoitus täyttää kolme kaikkein suurinta tarvetta:

• energian,
• rasvan ja
• proteiinin tarpeet.

Energiaa on riittävästi silloin, kun koira pysyy ruuallaan sopivassa kunnossa, ei liho eikä laihdu, ja jaksaa liikkua. Rasvan vähyys näkyy yleensä ensimmäisenä turkin sameutena ja ihon hilseilynä – koira tarvitsee rasvaa paljon.

Proteiinin vähyys tai laadullinen puute taas voi ilmetä esimerkiksi heikkona palautumisena rasituksesta, mutta myös ihon ja karvan kehnona kuntona.

Perusruuasta on hyvä saada myös päivittäinen kalsium, mikäli koira voi syödä luita tai kalaa. Pieni määrä luuta tai luuta sisältävää, jauhettua lihaa riittää kattamaan päivittäisen tarpeen, ja luun kalsium imeytyy hyvin. Luut ovat myös melko edullisia, ja ahneellakin koiralla on hiukan tekemistä ruokansa kanssa, kun luun pureskeluun täytyy käyttää hampaita.

Kalsiumia voi kuitenkin antaa myös purkista, mikäli luut aiheuttavat ongelmia. Niiden ohella saadaan yleensä riittävästi monia muitakin ravintoaineita, ruuasta riippuen toki. Esimerkiksi vitamiineja ja hivenaineita tulee yleensä muutamia poikkeuksia (Aa, sinkki ja Dee) lukuunottamatta ihan riittävästi perussessen tarpeisiin. Perussapuskalle hyvä kulmakivi on se koiran jaksaminen, lihavuuskunto, ulkonäkö ja vatsan toiminta.

Sopivalla perusruualla koira

• ei liho tai laihdu
• ei kakkaa tarpeettoman paljon tai selvästi liian vähän
• tuotos on sopivan kiinteää
• sen karva kiiltää
• iho on ehjä
• koiraa ei väsytä, eikä se ole muutenkaan vaisu

Monta hyvää merkkiä onnistuneesta ruokinnasta. Niin hankalalta kun se kuulostaakin, niin perusruoka kootaan sen oman koiran tarpeiden mukaan – sopivista aineksista kootaan combo, jolla edellä mainitut kriteerit täyttyvät. Voit yrittää kokeilla kopioida jollekin muulle koiralle rakennettua ruokintaa, mutta on aivan herran huomassa toimiiko se. Yhdellä koiralla tämä tarkoittaa sitä, että ruoka on energiaköyhää mutta ravintorikasta, toisella perustaksi valitaan korkeamman energiatiheyden rasvainen liha, kolmannella vatsan toiminta vaatii lihan rinnalle nappulaa.

Vaikka koira onkin ruokittava yksilönä, mutta jos sinulla on useampi koira, niin yritä käyttää sellaisia raaka-aineita, joilla voit ruokkia koko laumasi. Muussa kuin määrissä eroavat ruoa-annokset ovat raskaita tehdä pitkän päälle – paitsi jos harrastat koirille kokkaamista.

Ohjenuoria omalle koiralle sovittamiseen

Energian tarve on yksilöllistä – arktiset rodut ovat tunnetusti melko hyviä rehunkäyttäjiä, ja jatkuvasti juoksevat ja pomppivat superpallot taas eivät liho millään. Sopiva ruoka löytyy siis lopulta vain ja ainoastaan kokeilemalla. Kuitenkin on muutamia ihan kohtuullisia ohjenuoria:

• Annoskoko, 2 – 5% koiran painosta
• 5 kg koiralle 100 – 250 g
• 10 kg koiralle 200 – 500 g
• 15 kg koiralle 300 – 750 g
• 20 kg koiralle 400 – 1000 g
• 25 kg koiralle 500 – 1250 g
• 30 kg koiralle 600 – 1500 g
• 40 kg koiralle 800 – 2000 kg
• Tätä suuremmat koirat harvoin kuluttavat enää samassa suhteessa korkeampaa määrää.
• Energiantarpeen mukaan laskettuna 90 – 120 kcal/MEkg tai 375 – 550 J/MEkg
• Kuivamuonapussien ohjeet, etenkin 50/50 mallissa

Oleellisempaa on kuitenkin se, mistä ruoka kootaan. Kovin herkästi lihovilla koirilla laskennalliset minimitarpeet voi olla hankala täyttää ja silloin on pakko hyväksyä määrätyt ajaukset vaikka rasvassa. Jos alempi rasvan määrä aiheuttaa ongelmia, niin silloin mietitään muita ratkaisuja kun rasvahappolisiä. Proteiinia tarvitaan pyöreästi vähintään 2,5 g/EPkg ja rasvaa 0,75 g/EPkg. Metabolisen painon kautta laskettuna määrät ovat proteiinia 5 g/MEkg ja rasvaa 1,8 g/MEkg.

Laadulla on merkitystä – koira hyödyntää eläinperäiset rasvat paremmin. Mikäli ajaudutaan kohti minimirasvaa, sitä suuremmalla syyllä rasvan olisi syytä olla laadukasta – esimerkiksi kalaöljyä, jossa on välttämättömiä omega3-rasvahappoja.

Proteiinin osalta minimi olisi syytä ylittää, jopa tuplaten. Tämä johtuu siitä, että raakavalkuainen sisältää myös muita, typpipitoisia yhdisteitä sekä proteiinia, jota koira ei hyödynnä kovin hyvin. Mikäli proteiinin osalta ajaudutaan lähelle minimimäärää, on syytä kiinnittää huomiota ruuan aminohappokoostumukseen – yksinkertaistetusti lihan laatuun.

Minimimäärät ovat kuitenkin niin alhaisia, että useimmilla koirilla lihapohjainen perusruoka täyttää minimivaatimukset ihan kevyesti. On hyvä muistaa, että proteiinin määrä on erikseen laskettava ja mietittävä poikkeusruokkinnoissa, kuten sairailla. Terve, normaali kotikoira saa ja tarvitsee enemmän proteiinia kuin mitä suositukset antavat ymmärtää ja jos ruokaa yritetään vähentää niin paljon, että ruuan kokonaisproteiini laskee suosituksen tasolle, niin jo muutamissa viikoissa koiralla alkaa näkyä ongelmia – turkki menee huonoksi eikö se jaksa enää. Kuten niin usein, niin tässäkin suositukseen on suhtauduttava minimivaatimuksena, jota ei saa alittaa kuin harvoin, harkitusti ja tietäen mitä tekee.

Rehujauhelihassa on usein sekä rasvaa että proteiinia n. 15%. Seuraavassa ympäripyöreät määrät rehujauhelihaa, joilla minimit täyttyvät. Jos lasketaan minimirasvalla, kynnyskysymykseksi nousee proteiinin määrä.

• 15 kg koiralla 260 g
• 20 kg koiralla 320 g
• 25 kg koiralla 375 g
• 30 kg koiralla 430 g
• 40 kg koiralla 540 g

Tämän jälkeen annoksen kokoa voidaan nostaa vielä pelkällä lihalla, nappulalla, hiilihydraateilla ja kasviksilla tarpeen ja sopivuuden mukaan.

Ruokinnan ei tarvitse olla stressin aihe

Otan vielä tähän loppuun esimerkkejä meidän ruokinnasta. Kuvien kera. Koirani on n. 20 kg painava ja perusterve uros, jolla on vielä miehistyminen kesken. Näistä kuvista puuttuu vielä lisät – nythän on kyse perusruuasta. Tässä meidän kuvitteellisen viikon menu. Jos olisin ottanut oikean, tästä olisi tullut tylsä – useimmat päivät muistuttavat jotain kuvien 1 ja 6 väliltä.

Meillä perusruoka koostuu pääasiassa erilaisista lihoista. Kuten varmaan osaat jo laskea, niin ihan seitsemää päivää ei löydy kuvista.

1. n. 250 g possun lapaa, 1,5 dl nappulaa, jogurttia
2. 250 g silakoita, 125 g pentujauhelihaa, pieni pätkä karitsan luuta. Tarjoiltiin aamulla sadepäivän touhuksi, siksi puuttuu kuvasta.
3. Kananmuna. Ihan oikeasti hei. No mutta joo, koulutushenkisellä metsälenkillä taisi kulua vähän enemmänkin frolicia ja RC:n junnuruokaa, joten kuppiin jäi laitettavaksi vain muna.
4. Kypsää broilerin filetta 400 g, munankuoria, reilu puoli desiä kaurahiutaleita. Nameiksi tehdyt filekuutiot piti syöttää pois kaapista kuleksimasta.
5. Pari broilerin siipeä, n. 350 g jauhelihaa
6. Perheen tähteitä, kuvassa kuivuneita makaroneja ja siskonmakkaroiden kuoret. Ja okei, lisättiin annokseen vielä oheiset eli 150 g rasvaista lohta sekä 200 g broilerin kivipiiraa.
7. Ihan rehellinen eilinen päivä. Ei varsinaista ruokaa, sillä aamulla oltiin näyttelyreissulla, ja palkkanameja kului. Illalla oli vielä tokotreenit, ja taas palkkailtiin. Palkkana sekä nappulaa että paistettua ja kuutioitua naudan sydäntä.
8. Seuraavana aamuna taas pieni karitsan luu paikkaamaan kalsiumin vajetta.Tälle viikkoa mukaan ei mahtunut maksanameja mainittavia määriä, mutta niitäkin meillä menee ihan kohtuullisen paljon – harvemmin maksaa tulee ruuassa syötettyä, vaikka se meidän ruokintaan ihan kiinteästi kuuluukin.

Ruuanlaitto koirallekin voi olla hauskaa – monipuolisuus on kuitenkin näennäistä, sillä annoskuvat käyvät yksitoikkoisiksi, kun ruuan pohjana on päivästä toiseen ihan tylsä liha.

Raaka-aineiden tärkeimmät muistisäännöt

• Liha täyttää vatsan, rakentaa lihaksiston ja antaa energiaa
• Valkoisessa lihassa (linnut jne.) on hieman vähemmän rautaa ja muita mineraaleja kuin punaisessa lihassa (nauta, possu, lammas jne)
• Kala on kuin valkoista lihaa, mutta sen arvo on on rasvan koostumuksessa omega-3 rasvahappojen takia, siitä saa myös hieman D-vitamiinia
• Sisäelimistä saadaan vitamiinit ja mineraalit
• Luusta saadaan kalsium ja osa magnesiumista
• Merilevästä saadaan jodia ja muita hivenaineita
• Kananmuna täydentää rasvaa ja proteiinia, siitä saa myös hivenen erilaisia vitamiineja
• Kasviksista saadaan kuitua (niistä ei saada mineraaleja eikä vitamiineja)
• Marjoista saadaan hiukan erilaisia vitamiineja, käytännössä C-vitamiinia ja muita antioksidantteja
• Nauda vatsalaukku (pötsi) lisää maistuvuutta, mutta ei ole ravintoarvoiltaan riittävän hyvää ruuaksi – mausteena menee mainiosti
• Rustot ovat ajankulua ja niistä saa hieman rasvaa, ei muuta

Kun koostat koiran ruokakupin em. periaatteiden mukaan keskittyen per ruoka-aine niiden tärkeimpiin merkityksiin unohtan kaiken muun, niin olet lähellä terveellistä ja täysipainoista ruokaa.

Lisäksi on muutamia knoppisääntöjä, joiden syitä ei mennä sen syvällisemmin läpi käytännön perusteissa ja jotka kuuluvat enemmänkin ryhmään ruuan tuunausta vielä paremmaksi.

• Broilerin sydän on parempaa kuin kivipiira ja sen kanssa on helppo korvata rasvaisempaa lihaa mm. eläkeläisillä tai laihduttajilla
• Sydän haluaa mukaan kalaa, ja päinvastoin; puolet ja puolet on erinomainen suhde, edellyttäen että kala on riittävän rasvaista
• Hevosen lihassa on muita punaisia korkeammat mineraalimäärät, mm. rautaa, mutta siinä on heikompi sulavuus
• Hevosessa saattaa olla niin vähän rasvaa, että koira ei pysty syömään sitä pelkkänä ruokana niin suuria määriä, että saisi pidettyä painonsa
• Vaikka broileri mielletään vähärasvaiseksi, niin koirille jauhetuissa broilertuotteissa saattaa olla huomattavan korkea rasvaprosentti, koska siihen on jauhettu mukaan myös nahka ja siinä oleva rasva
• Erittäin rasvaisessa broilerissa on usein kehnompi proteiinikoostumus ja se haluaa joukkoonsa esim. sydäntä.

Tärkeä asia muistaa on se, että koira on lihansyöjä. Koira ei ole sekasyöjä, eikä koira missään nimessä ole vegaani – koiralle on mahdotonta tehdä tarpeet täyttävää ja tasapainoisen terveellistä kasvisruokavaliota. Älä edes yritä. Keskity vain eläinperäisiin!

Perusruuan kivijalat

Koira tarvitsee elintoimintoihinsa ja esimerkiksi ihon hyvinvointiin reilusti rasvaa. Vähintään puolet päivittäisestä energiantarpeesta pitäisi siis kattaa rasvalla. Käytännössä tämä onnistuu perusruualla silloin, kun käytettyjen lihojen keskimääräinen rasvapitoisuus on 15 – 20 %. Koira hyödyntää eläinperäisiä rasvoja huomattavasti paremmin kuin kasviperäisiä, eikä koirilla esiinny kolesteroliongelmia, koska koira käsittelee rasva eri tavalla kuin ihminen.

Rasvan ja öljyjen lisääminen erikseen energiantarpeen vuoksi aiheuttaa herkästi rasvaripulia, sillä lisättävät määrät ovat usein kohtuullisen suuria – piislukien ns. rasvahappolistä, joilla ei ole merkitystä koiran kokonaisrasvan saannille erittäin pienten annosmäärien takia. Sen vuoksi on parempi nostaa energiantarpeeseen perusruuan rasvaa tai ruuan määrää, josta rasva ruuansulatusprosessin myötä vapautuu tasaisemmin elimistön käyttöön. Mikäli syystä tai toisesta halutaan lisätä rasvaa erikseen, on järkevää lisätä myös hiilihydraatin tai kuidun määrää, joko puuroa, nappulaa tmv. mikä imee osan lisätystä rasvasta itseensä, ja näin hidastaa rasvan kulkua suolistossa. Rasvan nostaminen on aina tehtävä hitaasti.

Proteiinin minimimäärä tulee yleensä katetuksi reilusti, kun koira saa energiantarpeeseensa riittävästi ruokaa. Herkästi lihovilla tai laihduttavilla koirilla, sekä tietyissä erityistilanteissa lihan, eli myös proteiinin määrää joudutaan kuitenkin vähentämään. Silloin on tärkeää panostaa lihan laatuun, jolloin optimoidaan ravinnon aminohappokoostumusta. Suomeksi, lyhyesti yksinkertaistettuna: pyritään tarjoamaan koiralle mahdollisimman paljon hyvin hyödynnettävää ruokaa, josta mahdollisimman pieni osa menisi hukkaan.

Laadukkaassa lihassa on paljon lihaslihaa, eikä se sisällä esimerkiksi mahaa, jänteitä, rustoja, nahkaa, keuhkoa tai suurta määrää luuta. Hyvin sulavaa proteiinia voidaan tarjota myös muista lähteistä: hapanmaitotuotteet, proteiinijauheet, kananmunan valkuainen ja seiti ovat hyvin hyödynnettäviä ja vähärasvaisia proteiinin lähteitä.

Sidekudoksia ei tarvitse kuitenkaan perusterveellä koiralla erityisesti vältellä – joillekin ne sopivat korvaamaan kasviperäisiä kuituja, ja terve koira poistaa turhat ja heikosti sulavat ainekset tehokkaasti.

Kalsiumin ja luun määrä pidetään perusruuassa kohtuullisena. Lihaa, jossa kalsiumia on alle 1g/100g voi syöttää ruokana yksinään ilman luita, ja se kattaa kalsiumin tarpeen mainiosti. Jos mennään yli 2 g/100 g kalsiumpitoisuuden, on syytä lisätä kaveriksi luutonta lihaa. Mitä korkeampi kalsiumprosentti, sitä vähemmän luupitoista ruoka-ainetta tarvitaan täyttämään kalsiumin tarve. Toisaalta mikäli käytetyssä lihassa on kalsiumia alle 0,5 g/100g, on syytä lisätä kalsiumia muualta.

Kuidun ja hiilihydraatin määrää säätelee vatsan toiminta. Hiilihydraatit eivät ole perusterveelle koiralle välttämättömiä, mutta monen koiran vatsalle ne sopivat järkevässä määrin, ja usein koirat hyötyvät kuitulisästä. Kaikki koirat eivät kuitenkaan tarvitse edes kuitua.

Hiilihydraattina voi käyttää kuivamuonaa tai puuroa, jotka täytyy huomioida energiana, mutta esimerkiksi pellavarouhe, chia, psyllium, greenline (hevosten alfalfa-pelletti) sekä suurin osa kasviksista ovat lähes energiattomia kuidun lähteitä.

Vesi on sisällöllisesti suurin osa perusruokaa. Lihasta puolet tai jopa kolme neljännestä on vettä. Vesi on ravintoaineista ehdottomasti tärkein, ja mikäli käytetään runsaasti kuivia raaka-aineita, ja koira on huono juomaan, niin vettä on syytä lisätä ruokaan vähintään yhtä paljon, kuin siinä on kuivia aineita. Kasviksissa on paljon vettä, ja kuituun sitoutuneena vesi saattaa tulla läpi löysänä ulosteena. Silloin kuitua ei turvoteta. Vähäinen nesteen määrä suhteessa kivennäisiin vähentää myös virtsan eritystä, mikä altistaa virtsakiville ja näkyy helposti turvotuksena.

Päiväannoksen koko

Energian tarve on yksilöllistä. Arktiset rodut ovat tunnetusti melko hyviä rehunkäyttäjiä, ja jatkuvasti liikkuvat, luonnostaan aktiiviset koirat taas eivät liho millään. Myös koira, jonka kanssa harrastetaan, vaatii enemmän ruokaa, kuin laiska kotikoira – niinpä ruokamäärien haarukat ovat melkoisia. Sopiva ruoka löytyy siis lopulta vain ja ainoastaan kokeilemalla.

Annoskoko, 2 – 5 % koiran painosta

• 5 kg koiralle 100- 250 g
• 10 kg koiralle 200 – 500 g
• 15 kg koiralle 300 – 750 g
• 20 kg koiralle 400 -1000 g
• 25 kg koiralle 500 – 1250 g
• 30 kg koiralle 600 – 1500 g
• 40 kg koiralle 800 – 2000 kg
• Tätä suuremmat koirat harvoin kuluttavat enää samassa suhteessa korkeampaa määrää.

Annoskokoa voi laskea myös energiantarpeen kautta, tai hyödyntää jo olemassa olevaa ruokamäärää – esim. 50/50 mallissa vaihdetaan puolet kuivamuonasta lihaan (esim. 200 g + 200 g) tai korvataan puolet turvotetusta kuivamuonasta lihalla tilavuuden perusteella.

Jos turvotat kuivamuonan, niin yksi aloittelevalle sopiva muistisääntö on, että annat raakaa kuppiin hieman enemmän. Jos taasen olet antanut turvottamattomana, niin jos korvaat koko kuivamuonamäärän raa’alla, niin tarvitset kaksi tai kolme kertaa enemmän raakaa. Tämä perustuu täysin veden määrään ruuassa.

Todellinen ruokamäärä selviää muutamasta päivästä kahteen viikkoon. Jos koira lähtee laihtumaan tai on kroonisesti nälkäinen, niin ruokaa täytyy lisätä. Jos taasen kaikkea ruokaa ei syödä tai koirasi lihoo, niin ruokaa on vähennettävä.

Usein kysytään, että mikä on gramma- tai litramäärissä liian vähän tai liian paljon koiran vatsalle. Usein jos annos on alle prosentti koiran painosta, niin annos alkaa olla niin pieni, että siitä ei enää saada kaikkea tarvittavaa. Silloin koiran terveyttä ja ruuan koostumusta on mietittävä tarkemmin. Mikäli joudutaan aikuisella koiralla antamaan säännönmukaisesti päiväannosta, joka on yli viisi prosenttia sen painosta, niin ruuassa on luultavasti liian vähän rasvaa tai siinä on liian paljon sulamatonta ravintoa.

Ruokinnan tarkennukset

Itse tehtävän ruuan ehdottomasti paras etu on siinä, että sitä voi täydentää haluamillaan tavoilla ja tuotteilla riippuen täysin siitä mitä on pakko lisätä tai mistä toivotaan olevan apua. Raakaruokinnan, tai ylipäätään itse koostetun, yhdeksi vahvimmaksi eduksi mainitaan usein, että tietää mitä ruuassa on ja mitä koira saa. Tuota etua kannattaa hyödyntää täysipainoisesti.

Ravintolisä vai lisäravinne

Raakaruokinnassa törmää aika ajoin käsitykseen, että koska käytetään kypsentämättömiä ruokia, niin minkäänlaisia lisäravinteita ei tarvita. Äärimmilleen vietynä jopa kuvitellaan, että vain ja ainoastaan raa’asta ravinnosta saadaan vitaminiit ja mineraalit hyödynnettyä, ja valmistetuissa sekä teollisissa täysravinnoissa ravintoaineet ovat muuttuneet hyödyttömiksi tai jopa haitallisiksi.

Kumpikaan väite ei pidä paikkaansa. Raakaruokinta täyttää ravintotarpeet ja saantisuositukset vain ja ainoastaan silloin kun koko ruoka-annos on koostettu niin, että siitä saadaan tarvittavat ravintoaineet – käytetään lihaa, elimiä ja luuta. Tellisten ruokien lisäaineet imeytyvät aivan samalla tavalla kuin jos samanlainen yhdiste saataisiin raa’asta ruoka-aineesta.

Lisäravinteisiin joudutaan turvautumaan aina silloin kun ruuasta ei saada riittävästi. Useimmiten tämä tarkoittaa vähintään D-vitamiinia ja sinkkiä. Jos koira ei mahdu normaalin määritelmään, sillä on jokin perussairaus tai se liikkuu huomattavan aktiivisesti, niin ravinnosta ei saadakaan välttämättä kaikkea. Munuaissairaalla joudutaan rajoittamaan ruuan koostumusta tai suolistosairaalla ei imeydy, jolloin vaje joudutaan paikkaamaan lisäravinteilla. Urheilevilla tarve nousee perusvaatimuksia korkeammaksi eikä ruokia voida enää syödä sellaisia määriä, että kohonnut tarve saataisiin tyydytettyä. Joudutaan turvautumaan lisäravinnepurkkeihin.

On ymmärrettävä se, että lisäravinteiden käyttö ei tarkoita sitä, että oltaisiin jotenkin epäonnistuttu ruokinnan suunnitelussa ja ruuan koostamisessa. Asia on aivan päinvastoin. Jos tiedetään, että jotain tarvitaan lisää, niin se kertoo vain siitä, että omistaja on keskittynyt koiransa ravitsemukseen ja tehnyt sen mitä kuuluukin: laskenut mitä tarvitaan ja mitä saadaan. Syy lisäravinnetarpeeseen on täysin toissijainen. Ei ole merkitystä sillä, että eikö jotain raaka-ainetta saada, tai että koira ei suostu syömään sitä, kuten vaikka maksaa. Ainoa merkitys on sillä, että koira saa ne ravintoaineet mitä se tarvitsee. Ruoka on usein helpoin ja edullisin tapa, mutta jos se ei ole mahdollista, niin on ehdottomasti käytettävä lisäravinteita.

Lisäravinteet helpottavat ruokinnan laskemista, koska niistä tiedetään aina mitä saadaan ja kuinka paljon. Samaa etua ei saada läheskään aina ruuasta.

Ihmiset käyttävät koirilleen huomattavan usein ravintolisiä tai lisäravinteita, edes ajattelematta koko asiaa. Valkosipuli on ravintolisä, samaten hunaja. Monet käyttävät merilevää tuomaan jodia ja muita hivenaineita. Kalsiumlisät ovat paljon käytettyjä lisäravinteita, kuten myös ADE- tai BE-liuokset.

Oleellista on se, että tietää koska niitä tarvitaan ja koiralle tärkeintä on, että niitä myös käytetään tarpeen niin vaatiessa. Yksi pahimmista virheistä mitä voi tehdä, on olla käyttämättä jotain lisää siksi, että se ei sovi omaan maailmankuvaa. Omistajan ei ideologian aiheuttamasta puutteesta kärsi, vaan hinnan maksaa koira. Tuo on jopa suurempi virhe kuin jättää ruokinta kokonaan selvittämättä. Tietämättömyys perustuu osaamattomuuteen tai laiskuuteen, joskus piittaamattomuuteen, mutta jos tiedetään, että tarvitaan, mutta ei käytetä, niin ollaan tilanteessa, jos vakain tahdoin aiheutetaan koiralle riski puutokseen ja sairastumiseen.

Ravintolisä, lisäravinne ja lisäaine

Ravintolisä on periaatteessa ruuaksi verrattavissa oleva tuote, joka sisältää useita ravintoaineita. Merilevä on tyypillinen esimerkki, mutta myös rasvahappolisät tai kasvi- tai kalaöljyn käyttäminen on ravintolisien käyttöä.

Lisäravinteet ovat usein koostumukseltaan suppeampia, mutta eivät aina. Ne on valmistettu nimenomaan tuomaan yhden tai useamman ravintoaineen. Vitamiinilisät ja mineraalit ovat lisäravinteita.

Lisäaineita ei kotikeittiössä käytetä, vaan ne liittyvät teolliseen tuotantoon. Jos lihapötkön valmistaja lisää ruokaan D-vitamiinia (joka on kotona lisäravinne) tai merilevää (joka on kotona ravintolisä) niin tuotannossa ne ovat lisäaineita. Lisäaineita ovat aivan kaikki, jotka erikseen lisätään ruokaan. Ne eivät siis tarkoita pelkästään paljon säikyttyjä säilöntäaineita tai värejä, vaan aivan kaikki vitaminisoinnit tai mineraalilisätkin ovat lisäaineita.

Marikan artikkeli selvittää hyvin havainnollisesti mitä hän voi tai joutuu laittamaan koiransa kippoon, sekä paljonko niistä saadaan määrättyjä perusravintoaineita. Ole hyvä ja tee pikapiipahdus: Kuppi vai saavi nenän alle?

Monivitamiinit saattavat olla houkutteleva ajatus, koska raakaruokintaa on käytännössä mahdotonta rakentaa ilman vähintään kahta lisäravinnetta: D-vitamiinia ja sinkkiä. Aina välillä osa koiranomistajista kokee kahden tai kolmen purkin vievän liikaa tilaa ja olevan vaivaalloista, joten etsitään yhden purkin ratkaisua. Sellaista ei vaan oikein tahdo löytyä. Mutta jos monivitamiini/hivenainepurkki kutittelee, niin uhraa hetki aikaa ja tutustu tähän: Mikä monivitamiineissa määrää

Useat käyttävät koirillaan ADE-liuoksia korvatakseen maksan käyttämättömyyttä. Koska kyse on hevosille ja naudoille tarkoitetuista sekoituksista, niin määrät ovat koirille korkeat, jos niitä ei laimenneta. Katiskan linkki neuvoo miten ADE-liuos laimennetaan koirille sopivaksi.

Suositus: Maksa vai ADE

Ruokintaohjelma

Tarkoitus on, että osaat soveltaa annettuja neuvoja, materiaaleja ja työkaluja omaan arkeesi ja saat rakennettua itsellesi ja varsinkin koirallesi sopivan ruuan. Kun olet sen kerran tehnyt, niin olet huomattavasti voiton puolella. Sinulla on runko valmiina, jota voit noudattaa tulevaisuudessa aina ja jos haluat tuunata tai virittää sitä, niin sinun ei tarvitse enää koskaan suuremmin laskea mitään – ainoastaan korvaat tai lisäät.

Kun olet kerran koostanut aterian, niin olet jo saanut kuvan miten mikäkin ruoka-aine muuttaa annosta, tai muuttaako se mitenkään. Jos korvaat naudan broilerilla, niin tiedät jo nyt, että jos rasvan määrä ei muutu mihinkään, niin koiran ravitsemukselle et ole tehnyt muutoksia, vaikka raaka-aine vaihtui.

Aivan samalla tavalla nyt tiedät, että jos alkuperäisessä lihassa on ollut määrä X luuta jauhettuna mukana, ja korvaat sen lihalla, jossa luuta ei ole, niin sinun pitää vain lisätä suunnilleen puuttuva osa luuta jostain muualta – mutta sinun ei tarvitse enää laskea erikseen kalsiumin määrää.

Tehtäväsi on suunnitella koirallesi viikon ruokavalio. Jos syötät samaa ruokaa päivästä toiseen, niin pääset helpolla: yhden annoksen suunnittelu riittää, kunhan se täyttää koiran tarpeet. Tee ruokavaliosta sellainen, että se täyttää vähintään koirasi perustarpeet, sillä ylitykset eivät haittaa, kunhan niillä ei täytetä vatsaa.

Tunnetko olosi epävarmaksi? Älä suotta. Huomaat kuinka helposta asiasta on kyse, kunhan aloitat sen. Äläkä huoli, et ole yksin. Voit kysyä ja tarkentaa epäselviä asioita – käytä siihen siihen sivun kommentointia, niin muutkin saavat oppia.

Vinkkejä työnkulkuun

Ennen kuin aloitat, niin varaa itsellesi tunti aikaa. Siihen voi upota enemmänkin aikaa, riippuen paljonko kokeilet erilaisia vaihtehtoja tai kuinka hankalaa on löytää ruokien ravintosisältöjä, mutta tunnissa ehdit tehdä vähän enemmän kuin vain aloittaa.

1. Päätä kolme perusraaka-ainetta mitä käytät. Valitse kaksi erilaista lihaa ja maksa,
   • hyödynnä selaimesi välilehtiä, avaa jokainen tuote omalle sivulleen, niin ne ovat heti saatavilla
2. Hae valmistajien tiedot niistä. Tarkasta löytyykö kilpailijoilta vastaavista tuotteista paremmat tai laajemmat anayysit.
3. Täytä ruokintasuunnitelma exceliin ne tiedot, jotka sivulla on. Älä piittaa puuttuvista tiedoista tai puutteista koirasi ruokinnassa
4. Mieti mistä ravintolisistä saisit puuttuvat asiat; merilevä, mineraalisuola, banaani jne. Käytä mielikuvitustasi.
5. Jos et saa jotain ravintoainetta katettua ruualla, etsi ja kokeile sopivaa lisäravinnetta.
6. Jos et löydä riittävästi analyysitietoja, niin älä huoli – ei niitä kukaan muukaan tiedä. Noudata alempana olevaa ”tärkeiden ravintoaineiden listaa” ja anna ruokien hoitaa loput.
7. Kysy kommenteissa, tai esitä mielipiteesi. Kerro myös jos sinusta tarvittaisiin tarjolle lisämateriaalia.
8. Tallenna työsi ja kun olet siihen tyytyväinen, niin sinulla on mahdollisuus pyytää siitä arviointi.
9. Ruoki koirasi tekemälläsi ohjelmalla.
10. Palaa takaisin tänne jättämään haluamasi määrä kultatähtiä arviona koulutuksesta

Ruokinnan peruslainalaisuudethan olivat, että

• riittävästä määrästä lihaa saadaan proteiini ja rasva (riittävä = oikea paino koiralla)
• riittävästä määrästä maksaa saadaan A-vitamiinin lisäksi pääosin hivenaineet ja liuta muita vitamiineja (yhdessä lihan ja muiden raaka-aineiden kanssa)
• riittävästä määrästä luuta saadaan kalsium ja magnesium
• merilevästä saadaan jodi ja hivenainetäydennys
• kakka liikkuu kuidulla, kuten esim. pellavansiemenrouheella tai porkkanaraasteella
• sinkki ja D-vitamiini purkista

Käytännössä tuolla listalla ollaan jo hyvin lähellä tasapainoista ruokintaa, mutta laske ja varmista asia.

Eri ravintoaineita on tuhoton määrä. Niihin kaikkiin keskittyminen osoittaa melkoista sitoutumista ravitsemuksen suunnitteluun, mutta usein pääsee helpommalla. Kun saadaan riittävästi

• proteiinia
• rasvaa
• kalsiumia
• sinkkiä
• jodia
• seleeniä
• A-vitamiinia
• D-vitamiinia

niin lähes aina aivan kaikkia muitakin saadaan riittävästi. Tietysti edellytyksellä, että mahdollisimman suuri osa listasta saadaan ruoka-aineista. Jos A-vitamiinin saanti perustuu ADE-liuokseen, koska maksaa ei ole, niin alkaa tulla puutetta mm. kuparista ja rautakin saattaa olla alhainen. Joten aina kun joudut turvautumaan ravintolisiin tai lisäravinteisiin, niin joudut keskittymään kokonaisuuden osa-alueisiin hieman tarkemmin.

Lisäapua

Jos tarvitset apua erikoisruokavalioihin, kuten sairaille, työssä oleville tai esimerkiksi tiineelle emälle tai pennuille, niin hyödynnä puhelinaikaa.

Jos haluat valmiit ruokintaohjelmat, niin vilkaise tätä:

 

 

Eksyksissä tai epävarma?

Älä ole. Kysy kommenteissa kun tunnet itsesi epävarmaksi. Muista, että kaikki muutkin ovat ihan yhtä epävarmoja samoissa asioissa. Koirasi on ainutlaatuinen, mutta sinun oppimisesi ei… Joten ei huolta, et taatusti kysy mitään sellaista, jota ei olisi kysytty jo monta kertaa ennenkin – ei ole tyhmiä kysymyksiä, on vain asioita, joita ei vielä osaa.

Jos et kerta kaikkiaan luota itseesi, niin anna meidän auttaa. Buukkaa puhelinaika, niin saadaan asiat yksinkertaisiksi ja koiralle kunnon ruokaa kuppiin.