Ynnäilin tuossa joku aika sitten kävijämääriä. Kun laskin yhteen Katiskan ja edeltäjien kävijämäärät niiltä osin kuin mitä ne ovat tiedossa, korjattuna hakukoneet ja muut robotit pois, niin miljoona käyntiä meni rikki jo vuosia vuosia sitten. Mutta oleellisempaa kuin kävijämäärät on tietää kuinka hyvin Katiskan sisältö kattaa kävijöiden tarpeita; onko sillä roolinsa koiramaailmassa. Sitä onkin mahdottomampi arvioida, mutta ottaen huomioon kuinka paljon Katiskan juttuihin linkitetään perusteluina milloin mihinkin, tai lukemisvinkkeinä, niin uskallan jopa kuvitella, että Katiska on lunastanut paikkansa.

Toinen tapa yrittää arvioida Katiskan merkitystä on seurata miten Katiskaan tehtyihin linkityksiin on suhtauduttu. Koska ehdottomasti suurin osa vastaväitteistä keskittyy minuun henkilönä, ei asiasisältöön, niin Katiskan artikkeleiden asia on paikallaan. Harvempana ovat argumentit, joissa Katiskan, eli tietysti minun, näkemykseni torpataan siksi, että joku muu on joskus jossain väittänyt toisin – niistä en piittaa, valitettavasti ehkä. Olen tutustunut niihin samoihin väitteisiin jo aikoja sitten, ja kevyeksi punninnut. Huomattavan harvoin kohdalle osuu vastaväitteitä, jotka ovat perusteltuja ja näkemyksellisiä. Niitä arvostan. Ne opettavat ja auttavat ehkä näkemään toisen puolen jostain asiasta. Kaikkiaan olen kuitenkin tyytyväinen.

Katiskan ensimmäinen edeltäjistä potkaistiin pystyyn vuonna 1995, jos oikein muistan. Se oli kuitenkin enemmän kennelin kotskasivua, jonka kantavin voima oli päästä ylipäätään tekemään ja opettelemaan html:ää – siinä ohessa sitten jaettiin yleispäteviä neuvoja; olihan sitä sisältöäkin oltava. Katiskan evoluution ensimmäinen vaihe syntyi kuitenkin 1998. Silloin käytin sivustoa, paitsi tiedon jakamiseen, myös oman oppimisen muistikirjana. Sillä tiellä ollaan edelleenkin.  Nimi on vaihtunut usein, samaten ulkomuoto. Sisältö on laajentunut ja päivittänyt. Osa jutuista on hävinnyt muutosten aikana, tai hävitetty. Välillä muutoksen pohjana on ollut muutos vain muutoksen takia, välillä oma kyllästyminen. Edeltäjiä on tappanut verkosta muutot muille maille vierahille, ukkosen aiheuttamat tietokoneen hajoamiset ja pahimpana: sivustolle tehdyt murrot.

Vilkaisin viimeisen viikon (20.8.2019) Katiskan suosituimmat aiheet. Viisi ensimmäistä ovat selvästi yli muiden, mutta loppupäähän TOP-10 listaa on taasen koottu yhteen useampia juttuja – alkupää keskittyy nimettyihin artikkeleihin.

1. Tassut
2. Miksi koira syö multaa tai hiekkaa
3. 57: Taikaa ja vanhuutta
4. Ontuva koira
5. 128: Koiran munuaisruokinta
6. Lyhyt oppitunti kasvuun
7. Sinkki
8. 34: Vehkeet valtiolle
9. Piimä
10. Kuitu lihasta

Alkuperäinen julkaisu oli kirjoitettu 2013. Silloisen TOP-10 listan täytti ruokintakysymykset. 2019 lista on täynnä selviä merkkejä ongelmien ratkaisuista (valitan, jutut tassut ja ontuva koira eivät täytä minkäänlaisia nykyisiä laatuvaatimuksia). Painotus on siten muuttunut melkoisen radikaalisti kuudessa vuodessa. Se on muuttunut ihmisten tarperiden suhteen, joka kertoo lisääntyneestä tietoudesta, ja se on muuttunut Katiskan julkaisumallissa.

Ravitsemuskysymyksissä BARF oli 2013 ja ennen sitä ehkä eniten haettu yksittäinen ruokinta-asia. Tänään BARF ilmaantuu hakutuloksiin pari kertaa kuussa. Silloin BARF oli ylhäällä siksi, että runsauden pulasta huolimatta tietoa oli kuitenkin huomattavan nihkeästi tarjolla. Kaikki sen kiljuuna saittia kopioivat toinen toisiaan, levittivät samaa misinformaatiota eivätkä tarjonneet konkreettisia neuvoja. Ei tarjonnut Katiskakaan niinä aikoihin muutoin kuin ei-näin -listojen kautta – mutta se tilannne muuttui ja nykyään Katiskassa on paljonkin tee-näin tai tekisit-näin ohjeita. Mutta, niin silloin kuin tänäänkään, yhdestä asiasta Katiskaa ei ole koskaan voinut arvostella: sisältöä ei julkaista vain siksi, että muutkin sivustot jotain väittävät. Siihen oma lähdekriittisyyteni on aivan liian korkea.

2013 mennessä oli yksi kategoria julkaisumääriin suhteutettuna ylitse muiden. Ne oli julkaistu pääosin tagilla Puruvoima. Puruvoima oli aikoinaan nimenomaan aivan oma bloginsa. Tehty erikseen asiasisällöstä tuomaan julki mielipiteitä ja näkemyksiä – varaventtiili siis. Siihen aikaan olin vielä sen verran naiivi, että kuvittelin voivani pitää erillään niin sisällön kuin myös suhtautumisen suhteen Jagsterin tuottaman faktatiedon Jagsterin mielipiteistä. Ei se onnistunut. Eivät lukijat erota faktaa mielipiteistä, näkemyksistä ja soveltamisesta. Ja nyt jälkikäteen ajatellen… miksi olisi pitänytkään. Mutta koska on eri asian sanoa, että

• kuivamuonissa ei ole tarpeeksi eläinperäistä proteiinia, jonka takia… kontra: että kuivamuonapuristit eivät piittaa proteiinien lähteistä, koska heille riittää harrastuksessaan pelkät raakaproteiinit, jonka takia…
• barffissa käytetään liian suuria luumääriä, koska… kontra: että barf-uskovaiset sortuvat luiden ylisyöttöön vain koska Billinghurst on evankeliumissaan niin julistanut, sillä sopivampi koiralle olisi…

Molemmissahan päädytään samaan lopputulokseen. Mutta koska tyyli on eri, ja vaikka julistavan provokatiivinen sävy on minulle hyvinkin luonteenomaista (vastoin väitteitä tunnen ja tiedän tapani; eri asia paljonko moisesta piittaan), niin tiedän myös että kärjistyksen kautta lukijat eivät läheskään aina ota tarjottua tietopohjaa vastaan – joka löytyy aina artikkeleista. Siksi olen edelleen yrittänyt pitää leimallisemmin asiapitoiset merkinnät erillään enemmän julistavista saarnoista käyttämällä blogia sisällön sisällä: Puruvoimaa.

Puruvoima oli ja on kuitenkin suosittu. Toisia se huvittaa, toiset haluavat sen aiheuttamaa adrenaliinipiikkiä, jotta voisivat julistaa että eivät koskaan enää tule takaisin – ennen seuraavaa kertaa. Ja kyllä, tiedän että Puruvoiman alla julkaisutahti on hidastunut – minulla on ollut tarpeeksi töitä asiatekstien tekemisessä, että en ole ehtinyt provosoitua. Oikeammin – provosoitumiset ovat vaihtuneet Kaffepausseihin.

Jälkikäteen ajatellen oli vain hölmöä aloittaa uusi samanlainen vain siksi, että julkaisumedia vaihtui tekstistä videoon ja sittemmin ääneen. Mutta molemmat ovat eräällä tavalla betonoineet oman asemansa, niin en ole pitänyt kiirettä niiden yhdistämisellä.

Summa summarum:

Entisellä linjalla jatketaan, kuten on tehty yli 20 vuotta, ja katsotaan jossain välissä mihin saavutaan – vielä on matka kesken.

Sitä odotellessa: kiitos näistä vuosista, ja kiitos että jaksatte luottaa Katiskaan!