50: Läski on ikuista (vlog)
Koiran (ja omistajan) laihduttaminen on ehdottoman tärkeää vain sairaalloisessa ylipainossa. Pieni pyöreys ei haittaa koiraakaan.
Kaffepaussin aika on koira-aiheinen podcast-sarja ja oppaana toimii aina Jakke Lehtonen. Alunperin se oli rakennettu videolla vlogiksi. Aiheina ovat aina koirat, välillä asiaa ja välillä vähän kevyemmin.
Koiran (ja omistajan) laihduttaminen on ehdottoman tärkeää vain sairaalloisessa ylipainossa. Pieni pyöreys ei haittaa koiraakaan.
Kaffepaussi ilman kahvia, mutta kylläkin kofeiinilla, on paussi. Ja nyt pysähdytään pohtimaan aihetta koska koira on vanha, ja saako harrastava koira eläkepäätöksen. Vai puuhataanko koiran kanssa hautaan asti, koska koiralla on kivaa. Lopussa nähdään esimerkki greyhound-startista, joka ei mennyt aivan ns. putkeen. Mutta ei siinä ole mitään sellaista, josta tulisi painajaisia – ei verta, ei loukkaantumisia. Mutta muutama treenari sai kylläkin harmaita hiuksia. Volttaava oli meidän.
Kaffepaussi jaaritellaan aiheesta mitä iso lauma vaatii. Ei käsitellä mitään mullistavaa, vaan ainoastaan perusasioita – kuten että ihmisen täytyy olla vähintään hieman hullu ja nuorten naisten kannattaa hankki monta koiraa vasta sen jälkeen kun mies on saatu kierrokseen ja maailma kierretty. Anteeksi sukupuolineutraalisuuden unohtaminen, mutta konteksti kertonee, että kumppanin kohdalla sukupuolisidonnainen sana on vain puhekielinen yleistermi. Oikeasti. Selviää myös, että lakritsi on ihan ok maku sähkötupakassa.
Vaikka julkaisupäivä on mitä on, niin pentujen kanssa tuli käytyä kävelemässä peltoa ympäri Vapun korvilla. Valitettavasti, siis videon kannalta, pennelit pääsivät purkamaan suurimman virtansa ennen kuin kuvaus oli käynnissä. Joten saatte nauttia hortoilevista pennuista ja minun höpinöistäni pentujen liikuntamääristä ja luuston kovettumisesta. Videottomat sekunnit loppupuolella ovat harkittu ratkaisu. Eli materiaalia ei riittänytkään puheen vertaa.
Koiran laihduttamisessa ei kannata laskeskella kaloreita. Eikä koiran epilepsiaa voida hoitaa karppaamalla.
Kaffepaussi pidettiin ilman kahvia, mutta kun makaa lattialla pentujen kanssa ja juttelee hieman tärkeimmistä perusasioista niiden ruokinnasta, niin kuppi kuumaa on pahuksen huono idea. Puolikas kaffepaussista onkin sitten lyhyt ote tulevan koulutussaitin yhdestä urheilukoirien luentopätkästä – siinä mainitaan ohimennen pentujen hyvästä painosta.
Ihmiset hoitavat koiriaan halunsa mukaan, ja osa näyttää jopa pyrkivän rikkomaan koiransa. Muuten ei voi ymmärtää kiihkeää halua tehdä asioita luulon kautta.
Koiran vatsa on asia, mitä jokainen koiranomistaja seuraa. Löysyys hermostuttaa. Syynä on sopimaton ruoka tai säätila.
Pikkupennut, imettäminen, vierottaminen, ruokintakerrat... siitä on tämänkertainen koirien vlog rakennettu.
Aihe barf ja sen pahan ruokintavirheen aiheuttavat uskomukset saavat minut aina hiiltymään. Kun kiroilee liikaa kahvikuppi kädessä, niin otsikkoon on pakko lyödä K-18 leima. Aihe on sellainen, että sitä ei vain pysty käsittelemään ilman rumaa kieltä – varsinkin kun disinformaatiota on jakanut ruokakauppias. Onko syy siihen, että he painostavat mahdollisimman huonolaatuiseen ruokaan se, että heillä ei ole myynnissä kunnollista lihaa?
Kaffepaussi on tällä kertaa patoumien purkua, pyrkimys saavuttaa henkinen rauha ja tasapaino. Siksi mukana on pari pätkää tämän kevään ensimmäisistä rannikolta muuttavista joutsenista. Henkistä rauhaa varjostavat luonnonmukaisuuden nimellä ratsastavat ruokintaneuvojat, joiden tapauksissa sokea ohjaa rampaa. Samalla kerrataan paljonko on vähän eli mikro, soseutetaan kasviksia ja kerrataan mikä olikaan aidosti oleellista ruuansulatuksessa. Mainittuina ovat mm. hevoset, taljajousi ja hauislihas.
Koiran närästys kannattaa yrittää korjata. Periaatteet ovat helppoja, toteutus onkin usein työläämpää.
Kuonokoppa on paras koiravakuutus, jonka saa pienellä rahalla. Eikä se häiritse koiraa, kunhan on sopiva,
Tällä kertaa ei tarvitse katsella minun naamaani, eikä ole edes kahvia. Sen sijaan on snadi hyppysellinen lihaa, nippu russelin pentuja sekä päivittelyä miten koiramaailma kuvittelee korjaavansa purentavikoja leukaluita venyttämällä.
Onko mitään eroa tiedolla, luulolla ja soveltamisella vai onko kyse vain näkemyksistä ja mielipiteistä? Tietysti niillä on eroja ja ylpeily sillä, ettei ole tietoa, vaan luulee, ei ole koiramaailmassakaan pyrkimisen arvoinen tavoite. Ainakaan sillä ei kannata ylpeillä. Kaffepaussi on myös saastutettu muutamalla sekunnilla pentusaastetta.
Jotkut harrastavat koiria eli keräävät niitä. Toiset harrastavat koiralla, oli se sitten vinttien puuhastelua, agilityä tai vaikka metsästystä. Toiset ruokkivat koiria ja joku muu harrastaa koirien ruokintaa keräten erilaisia vaihtoehtoja ja vaihtaen ruokintaa osumien mukaan. Osa taasen harrastaa koirien hoivaamista ja hoitoa. Jokaisella on oikeus harrastuksiinsa, eikä se muille kuulu niin kauan kun harrastus itsessään ei ole uhka harrastuksen kohteelle tai ympäröivälle maailmalle, mutta joskus kannattaa pysähtyä miettimään, että voisiko tekemisen muuttuminen harrastukseksi olla ongelmia aiheuttava tekijä.
Nartun sterilointi ja uroksen kastraatio tehdään useimmiten omistajan mukavuuden takia. Siksi se pitäisi olla samalla tavalla kiellettyä kuin koiran hännän ja korvien typistäminen.
Kaffepaussi siirtyy vaihteeksi ekstra-linjalle. Sain mahdollisuuden istahtaa alas kahvikupillisen merkeissä PK-puolen kouluttajan Esa Tapion kanssa. Hän kouluttelee ihmisiä, tai koiria riippuen tulkinnasta, hyvinkin täysipäiväisesti. Juttelimme hieman siitä mitä Esa puuhailee ja tottakai koirista, kouluttamisesta ja sivuttiin jalostustakin. Yhteen kysymykseen Esa ei suostunut vastaamaan, ja se liittyi miesten vähenevään osuuteen koiraharrastusmaailmassa. Sen sijaan hän vastasi, hyvinkin diplomaattisesti, että onko malinois ainoa vaihtoehto suojeluun.
Edit: Esa täytyy nykyään etsiä muiden yhteyksien kautta, koska Piskipajaa ei ole enää olemassa.
Koiraharrastuksessa on yksi kautta-aikainen ongelma. Mistä löytää tekijöitä ja miten estää aktiivien väsyminen ja kyllästyminen. Jos teet, niin turhan monet kokevat lisäksi oikeudekseen puukottaa tekemisestä. Onko syitä sepissä, sysissä vai onko tämäkin yhteiskunnan vika? Lisäksi esitellään meidän Wilma Da Russelin nykytila.
Luennoilla suurin osa on naisia. Miehiä ei näy koiraharrastuksissa eikä koulutuksissa. Ehkä se johtuu siitä, että miehet eivät lue manuaaleja - eivät koiristakaan.
Ultrakäynti varmisti, että suomalaisen greyhound racingin vuoden 2015 kuumin pentue on aluillaan. Tuossa ei ollut pätkääkään liioittelua, sillä emänä on kautta aikain menestynein kisakoira mitä Suomen radoilla on vauhtia esittänyt: La Tua Cantante. Tiineysaika mennään meille tyypilliseen tapaan. Eletään normaalia arkea, ja tarkistetaan hieman ylöspäin A-vitamiinia, D-vitamiinia sekä kalsiumia. Ruuan määrää ei ole tarvetta sen kummallisemmin säätää, sillä tämä narttu syö. Mutta jos emällä ruoka etoaa, niin se on saatava syömään aivan mitä tahansa. Laadulla tai jopa hinnalla ei ole merkitystä, koska kantava narttu ei saa laihtua eikä kuihtua. Typerintä, ja vaarallisinta, mitä voi tehdä, on säätää sikiöiden kasvua pienemmäksi emän ruokaa heikentämällä. Valitettavasti näin tehdään, ja se on niin suuri harkittu virhe, että minulta ei saa myötätuntoa. Se on vain rikollista välinpitämättömyyttä emää ja pentuja kohtaan.
Mitäpä sen enempää tai vähempää kuin Hyvää Uutta Vuotta! Ja hieman vuodenvaihteen vakioihmettelyä raketeista, paukuista ja eläimistä 9:21 minuuttia. https://www.youtube.com/watch?v=7Lqd4SpZ0Io
Kiukuttelen kahvikupin äärellä vanhaa ja jo tuttua asiaa: miksi ihmeessä ihmiset uskovat maagisiin voimiin. On aivan sama luottaako kraniosakraaliterapian kykyihin säädellä aivoselkäydinnesteen virtauksia (joka ei siis onnistu ilman kallonpohjan murtumaa tai muuta vastaavaa tappavaa vammaa) tai kallonluiden asentoja (joka ei onnistu ilman kallonmurtumaa) tai reikin energiavirtauksiin, sillä usko ei tee asiasta sen todellisempaa. Sama pätee kehon pH-hoidoissa, jotka ovat puhdasta kusetusta. Vastaan myös (ikuisuus)kysymykseen siitä, millaista ruokintaideologiaa noudatan. Minä noudatan sellaista, jota koira lihansyöjänä pystyy hyödyntämään. Lisäksi paljastetaan (tähän fanfaari) perheen uusin tarvikehankinta.
Kohta on jouluaatto ja Helsingin Messarista on aikaa parisen viikkoa. Tarkoittaa sitä, että talven ensimmäinen kennelyskäepidemia on aivan ovella. Jos koira yskii vaikka vain ihan vähän, niin silloin ei mennä koulutuksiin, harrastuksiin eikä muutenkaan koiran kanssa ihmisten ilmoille. Sen sijaan aloitetaan suuremmat annokset sinkkiä sekä D-vitamiinia. Kaffepaussissa elvistellään myös Wilma-russelin ensimmäisellä rotalla sekä kiukutellaan ilmaston lämpenemisen estämisestä ja sen myötä lisääntyneistä vesisateista.
Kävin kahvivieraana tutustumassa Kirkkonummen Veikkolassa PiskiPajan toimintaan. Ja kuten aina, niin eihän juttu aiheessa pysynyt, vaan juteltiin niitä näitä myös koirien kouluttamisesta.
Edit: Piskipajaa ei ole enää olemassa, mutta videolla muut juteltavat asiat ovat toki entisellään.
Kaffepaussissa kerrataan mitkä ovat haiman, maksan ja munuaisten tärkeimmät, tosin kaavamaiset, tehtävät. Samalla raapaistaan hiukan pintaa mitä ruokinnallisia apuja tehdään, jos jokin noista tärkeistä elimistä sairastuu – poislukien virtsa- ja munuaiskivet, sillä ne ovat oma kokonaisuutensa. Bonusmateriaalina vilkaistaan miltä näyttää Ikean myymä kaappien lapsilukko. Alkulämmittelyssä mainitaan mitkä pari käyttäytymismallia saavat minut somessa ärsyyntymään (huomatkaa lööppimäinen lausemuoto).
Tällä kertaa kaffepaussi vedettiin hieman hopummin, ja kiihkon kohteena oli Hesarin uutisoimana professori Christel Lamberg-Allardtin näkemys, että D-vitamiinin saannin turvaamisessa pilleripurkkia fiksumpi vaihtoehto on ruoka. Muuta ei tarvita kuin hiukan maitoa, margariinia ja kahdesti viikossa markkinoiden kalleimpia kaloja kuhaa ja siikaa. Ainoastaan professori voi olla niin kaukana arkitodellisuudesta, että ehdottaa vaihtoehdoiksi ruokia, joita tavalliset kotitaloudet eivät voi käyttää noin yhdeksää kuukautta vuodessa. Mutta ilmeisesti professori ei tiennyt silakan ja kirjolohen olemassaolosta – tai tiesi, ja tiesi että hieno juttu olisi vesittynyt siihen. Hassuinta, jos pitää tragikoomisuudesta, oli se, että hän kehoitti nimenomaan menemään purkille, jos kalaa ei voida syödä kolmen päivän välein – eli melkoiselle osalle suomalaisia pillerille ei sitten ollutkaan vaihtoehtoa; 125 mikrogrammaa maksaa vajaan vuoden satsi kympin verran, kilpaile sen kanssa kala.
Paussi on pakko laittaa tälle kertaa lainausmerkkeihin, koska join eräällä tavalla viilentävää kahvijuomaa – voiko Guinnessia kutsua sellaiseksi? Aiheena, taas kerran vain pintaa höyläten, on koiran muuttaminen uuteen kotiin, kun yhteiselo ei toimikaan. Pidän edelleen parempana vaihtoehtona muuttaa koira kuin arkistoida se sen loppuiäksi. Kun itse ei voi tarjota koiralle toimivinta perhettä, niin on yksiselitteisen väärin tuomita se elinikäiseen unohdukseen. Koiran muisti on maksimissaan kaksi viikkoa, melkoisella osalla kuitenkin lähempänä kahta tuntia. Voi ollas henkinen järkytys huomata, että oma koira ei olekaan Lassie, joka taapertaa mantereen halki takaisin vanhaan kotiin, vaan unohtaa (ilolla) entisen elämänsä erittäin lyhyessä ajassa, ja paikoin jopa ilolla. Jopa osa terveysongelmista on parannettavissa muutolla, ja silloin pohditaan stressin ja koiran luonteen välistä yhteyttä. Ohimennen selitetään myös miksi sähköjohtojen pilkkominen harvemmin antaa koiralle sähköiskun.
Koiran ruokinnan ja ylipäätään hoidon tärkein asia on pitää kokonaisuus kunnossa. Sillä saa korvattua aika ajoin jopa jalostuksen puutteita.
Kaffepaussin aikana murehditaan päällisin puolin aihetta ”kyllä kasvattaja tietää” ja ”kasvattajan neuvoja on toteltava”. Kysymys on vaikea ja siihen tullaan takuuvarmasti palaamaan tarkemmin rajatuilla aiheilla.
Kaffepaussi uhrataan tällä kertaa koirien allergioihin, jotka ovat kylläkin minusta enemmän IBS-tyyppistä eli samantapaista kuin ihmisillä on ärtyvän suolen oireyhtymä. Suurin syypää lienee ”vain” sopimaton ruoka, jossa sopimattomuuden aiheuttaa sulamaton osa ja sen vaikutus paksusuolen bakteerikantaan. Nyanssina mainitaan pihlajanmarjat ja niiden sulavuus käytännön eläinkokeen perusteella – koirat varastivat niitä. Olin kiltillä tuulella, enkä maininnut sanallakaan kasvattajien jalostusvalintojen merkityksestä lisääntyvissä ruokaongelmissa, tai että heidän toimintatapansa saattaisivat altististaa sille, joka koirien allergioina ymmärretään.
Jatkan kahvikupin kanssa samasta aiheesta kuin mitä 17. kaffepaussi oli – nyt liipataan läheltä Cesar Milania koirakuiskaajaana, koirien potkimista ja hakkaamista. Esittelen myös näppärän työkalun pahoinpitelyyn: kävelysauvan.
Kaffepaussi ei suuntaa tundralle, mutta minulla oli kylmä. Kylmyys johti nostalgiseen muisteloon Irlannin aikoihin ja koska se on yhä tuskallinen kokemus, niin siitä loikattiin ihmettelemään kuinka tehokkaasti eläimet piilottavat kipunsa. Paitsi, että minusta kipu on aina näkyvissä, mutta me emme vain osaa tulkita merkkejä. Siksi toivonkin, että joku tekisi esimerkkivideon eläinten tavoista osoittaa kipua. Hevosmaailmassa omistajien opastus nimittäin auttoi tunnistamaan kivun ja sitä myöten sitä pystyttiin tietysti lievittämään. Itsestäänselvyys, että on vaikea korjata jotain jos ei näe ongelmaa.
Mutta kaffepaussissa harmittaa silti se, että ei voida koiria(kaan) komentaa, ettei tule paha mieli kenellekään. Silti: joku kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee. Jossain vaiheessa positiivisen vahvistamisen nousuinnossa ollaan unohdettu se, että saattaisi olla muitakin työkaluja hullun hakkaamisen ja pelkän vapaaehtoisen toimintamallin tarjoamisen välillä. Työkaluja kuuluu käyttää taiten ja oikeassa paikassa oikeasta syystä, tai sitten antaa jonkun muun tehdä. Koira tarvitsee rajat aivan kuten ihmisetkin, mutta ero tulee siinä, että koiralla ei ole kykyä soveltaa eikä kapasiteettia arvioida koska raja-aidat voi joko ylittää tai mennä ylväästi pää pystyssä alta.
Kaffepaussissa mennään korkealla kofeiinipitoisuudella. Alkuun kiukutellaan turhista lisäravinteista kuten Min-O-Vit tai Minesyl. Siitä tehdään näppärä hyppy vielä näppärämmän aasinsillan kautta (eli yhdellä sanalla) kasvattajien omituisuuksiin. Tärkein muistutettava asia kuitenkin lienee se, että kun ostat pentua harrastukseen, niin osta vain ja ainoastaan kasvattajalta, joka harrastaa samaa ja on jopa menestynyt lajissa. Tuosta voi tingata vain yhdessä tapauksessa: olet itse kokenut ja kasvattajan jalostusvalinnat harrastamattomuudesta huolimatta perustuvat harrastuksen vaatimuksiin sekä tavoitteisiin.
Kaffepaussi on ehkä vanhan kertaamista, mutta silti minusta kannattaa tuoda säännöllisesti esille se, että perusruokinta on aina laitettava ensin kuntoon ja vasta sen jälkeen pohtia lisäravinteiden tarvetta. Jos ruuasta puuttuu rasvaa, niin oikea ratkaisu ei ole ostaa kallista rasvahappolisää, vaan siirtyä rasvaisempaan lihaan. Lisäravinteilla korjataan pakolliset puutteet, ei oikaista perusruokintaa. Kyseessä on aiva sama tilanne kuin nirsojen koirien kanssa, joilla oikea ratkaisu ei ole etsiä maistuvampaa ruokaa, vaan hankkia nälkä. Lisäksi normaali perusruoka, joka täyttää päivittäin tarpeet, ei ole vaikeaa rakettitiedettä, vaan scifi-akselille mennään aina, kun rakennellaan pitkän aikavälin saanteja.
Kaffepaussissa kerrataan verikokeiden hyödyttömyys kertomassa ruokinnan onnistumisista tai puutteista. Veren arvot eivät liity ruokintaan, vaan sairauksiin ja terveyteen. Taka-alalla orivarsa syyllistyy sekennin ajan säädyttömään käyttäytymiseen, mutta en silti laita videota K-18 leimalle.
Minulta kysyttiin, että mikä on minun vastuuni antamissani neuvoissa. Vastaus ei ollut ehkä haluttu, tai edes toivottu, mutta muutakaan ei ole antaa. Mitään vastuuta on mahdotonta kantaa muutoin kuin oman uskottavuuden suhteen. Samalla tulin sanoneeksi ääneen, että on olemassa tyhmiä kysymyksiä – vastuun kiertämistä ehkä sekin? Minulta kysyttiin myös, että teenkö kissojen ravitsemusta. Ei, en tee – mutta jonkun olisi syytä alkaa tekemään. Kissamaailma painii samojen luulojen ja väittämien kanssa kuin koiramaailma 10 vuotta sitten. Ainoa ero on siinä, että koirilla hoettiin susimantraa ja pötsiä, kattipoppoo elää hiirien parissa. Kaffepaussissa mennään siis pari yleisökysymystä hyvinki kevyesti läpi, joista raskain on ikuisuuskysymys: miksi Lehtonen on niin kehno vastaamaan sähköposteihin.
Kaffepaussissa ihmettelen josko lampaiden raakavillaa voisi käyttää esimerkiksi kipsinalusvanun korvikkeena estämässä lastojen ja muiden tiukempien siteiden aiheuttamia ihotulehduksia. Kiukuttelen myös eläinlääkärien suunnattomasta innosta paketoida koirat liimasiteellä.
Vihanneksissa, hedelmissä ja marjoissa ei ole niin paljon ravintoaineita kuin luullaan. Eikä koira ole vegaani. Koiran ruokapyramidi on erilainen kuin ihmisellä, eikä nokkonen ja chia ole missään tärkeässä roolissa siinä.
Koiranpentua on lähes mahdotonta liikuttaa liikaa, jos ihminenkin liikkuu omilla jaloillaan. Laiskuus suurempi ongelma on.
Omistajalla on oikeus rakastaa koiraansa, mutta myös velvollisuus sallia sille kuolema, kun aika on täysi.
Luonnollisuus on erittäin usein hyvinkin epäluonnollista, varsinkin koirien ja muiden eläinten hoidossa.
Kun koiralla on ongelma, niin asioita ei saisi ajatella liian vaikeasti. Yksinkertaisin selitys on yleensä oikea ja sillä kannattaa koiraa hoitaa. Yksi syy siihen miksi koiran allergiatestit ovat hyödyttömiä.
Kaffepaussi pohtii paljonko koira tarvitsee lihaa. Oleellinen perusasia, kun aiheena on koiran raakaruokinta.
Koiran pitäisi tietää mistä sillä on puutetta ja siksi se syö milloin mitäkin. Ei tiedä, ja siksi se kaikkea mahdollista kivistä tupakantumppeihin,
Kun koiran mielestä kakka eli ulosteiden syöminen on nautinnoista paras, niin omistajaa ällöttää. Se ei ole kovinkaan vaarallista ja usein kuonokoppa on paras apuväline.
Koiran vatsan toiminta saattaa tarvita kuitua ja joskus ummetus vaatii laksatiiveja. Mutta kummankin antaminen koiralle vaatii tiedon mitä antaa ja miksi.
Kaffepaussissa pähkäillään miksi urheileville koirille kannattaa käyttää lisäravinteita, miksi ihmiset kuitenkin haluavat käyttää omituisia superfoodeja ja mainitaan agilityn riskeistä.
Pikkupentujen vierotuksen kanssa ei kannata kiirehtiä. Niistä näkee milloin ne tarvitsevat lisäruokaa.