Koiran lihasvenähdys tai revähdys vaikuttaa aina vakavalta, koska koira ontuu. Aidosti kyse on kohtuullisen helposta tapaturmasta, ja suurin kysymysmerkki on, että tuleeko siitä koskaan enää harrastuskoiraa vaikka agilityyn.
Agility on kuormittava harrastus. Siinä koiran lihaksisto tutustuu asioihin rasitus, ylirasitus ja treeni, Siksi on tiedettävä mitä lihaksistolle voidaan ja varsinkin täytyy tehdä.
Liikkuvan, aktiivisen ja harrastavan koiran lihaksisto täytyy tarkastaa joka viikko. Silloin löytää jumit ja lihasvammat helpommin. Tämä koskee varsinkin vinttikoiria, agilityä ja metsästyskoiria.
Kilpakoira saa terveen vanhuksen lepopäivät, kunhan asiat tehdään oikein jo pennusta alkaen.
Agility on hauska ja koiralle sinällään järkevä harrastus. Siinä on kuitenkin riskinsä ja agilityn riskit on syytä minimoida mahdollisuuksien mukaan. Kukaan ei halua loukkaantunutta koiraa.
Koiran lihasjumeille ja lihasongelmille suositellaan usein magnesiumia. Se on enintään ensiapua ja melkoisen tehoton, jos varsinaista syytä ei korjata.
Beta-alaniini (tai beeta-alaniini) on yksi harvoista lisäravinteista, joka auttaa vcahvistamaan lihaksia ja tehostamaan palautumista. Ehdoton lisä koirille, jotka harrastavat mitä tahansa fyysistä, kuten agilityssä, valjakkokoirille, metsästyskoirille tai vinttikoirille.
KatiskaPro kouluttaa osaajia koirien kokonaisvaltaiseen ravitsemukseen. Fraasihirviö, joka yksinkertaistettuna tarkoittaa sitä, että koirien ravintokouluttaja kykenee auttamaan ja opettamaan ihmisiä heidän koiraongelmissaan (poislukien koulutus, sitä ei tehdä) paljon laajemmin kuin ehdottelemalla erilaisia kuivamuonia ja lihoja, tai kuorruttamalla simppeleitä perusasioita huuhaan ja kuvitelman savuverholla.
Huippu-urheilijan tekee kaksi asiaa. Ensinnäkin hänen täytyy treenata riittävästi ja oikein (sanan laajassa merkityksessä; ravinto, huolto, työ jne…). Toiseksi hänen täytyy olla geneettisesti lahjakas. Fakta, joka on tiedetty jo pitkään.
Koiran uittaminen uimahalleissa on suosittua. Siitä saattaa tulla ongelmia koiran lihaksistolle.
Vielä kymmenenkin vuotta sitten koirien käyttäminen hierojalla (sanan epätarkassa geneerisessä merkityksessä: ihminen, joka tekee koiralle juttuja, joita omistaja ei osaa, että sen liikkeet olisivat puhtaampia) oli melkoisen harvinaista. Melkoisen suuri osa ratagreyhoundeista ei käynyt koskaan, muista turreista puhumattakaan. Ei sen puoleen, eipä ollut montaa yrittäjääkään, jotka olisivat koiria käsitelleet.
Anabolia on aineenvaihdunnan prosessi, jossa on yksinkertaisemmista rakennusaineista muodostetaan monimutkaisempia molekyylelejä. Anabolia on elimistöä rakentava tila, kun katabolia on purkava.
Katabolia on aineenvaihdunnan prosessi, jossa monimutkaisia molekyylejä, kuten soluja, hajoitetaan pienemmiksi, yleensä energian tuottamista varten.
Kautta aikain koira- ja vinttimaailmassa treeni on ajettu kahteen eri tyyliin. Lyhyillä vedoilla tehdään nopeita sprinttereitä ja parannetaan anaerobista kykyä. Fillarilenkeillä taasen rakennetaan aerobista, pitkäkestoista kestävyyttä. Näinhän asia periaatteessa on, mutta kestävyyden rakentaminen pitkillä lenkityksillä vaatii melkoista viitseliäisyyttä omistajilta, kunnosta puhumattakaan. Sillä aika iron man saa olla, että kestävän koiran kävelylenkeillä väsyttää – polkupyörällä toki onnistuu.
Magnesium (Mg) on erittäin tärkeä kivennäisaine energia-aineenvaihdunnalle, lihasten supistumiselle, hermojen toiminnalle sekä proteiinien ja nukleiinihappojen muodostukselle. Elimistön magnesiumvarasto on luusto, jossa on noin puolet määrästä. Suurin osa lopuista on lihaksissa ja noin prosentin verran solun ulkoisissa nesteissä. Magnesium aktivoi ainakin 300 entsyymiä, jotka osallistuvat mm. ATP:n muodostamiseen, glukoosin hajoituksessa glykolyysissä, rasvahappojen hajoituksessa ja muodostuksessa, proteiinien muodostuksessa ja tiamiinin aktivoinnissa TPP:ksi. Magnesiumin tarve on NRC:n mukaan 19,7 kgME.
Koiran lihaksistoon syntyy aina maitohappoa anaerobisessa ja kovassa rasituksessa.
Kävelyttämistä ja polkupyörälenkkejä on pitkään pidetty tehokkaimpana tapana treenata kestävyyttä. Ainakin niiden parissa, joilla on huomattavan pitkä historia greyhound racingissä tai ovat siirtyneet greyhoundeihin esimerkiksi whippetien kautta. Kävelyttämisen ja ravauttamisen hyöty – aerobinen treeni – on kuitenkin kyseenalaistettu jo pitkään. Varsinkin niiden treenareiden suunnalta, jotka ovat kokeilleet kumpaakin tapaa: anaerobisempaa vetoihin perustuvaa sekä aerobisempaa kävelyttämistä.