Kaffepaussi on ehkä vanhan kertaamista, mutta silti minusta kannattaa tuoda säännöllisesti esille se, että perusruokinta on aina laitettava ensin kuntoon ja vasta sen jälkeen pohtia lisäravinteiden tarvetta.
Kalsium on eniten mietitty, murehdittu ja laskettu mineraali koirien ruokinnassa. Siitä huolimatta, että se on helpoin ja yksinkertaisin.
Yksi yleisimmistä periaatteellisista kiistoista sen lisäksi, että syökö susi hirven vatsalaukun ja onko naudanmaha erinomaista ruokaa koirilla, on että onko koira lihansyöjä vai sekasyöjä. Kaikkiaan kyse on enemmänkin teoreettisesta luokittelusta kuin aidosta ravitsemuksellisesta kiistasta.
Käytän nykyään usein otsikon mukaista triplaperuslitaniaa, kun haluan tarkentaa ruokinta- ja saantimäärissä kyseessä olevan perustason saantisuositus tai siihen liittyvät ruokintamäärät.
Broileri on eniten käytetty liha koirien ruokinnassa. Siksi kannattaa ymmärtää mitä sana broileri tarkoittaa.
Koiran raakaruokinta, ja ruokinta yleisesti, on mahdutettavissa sääntöihin. Silti joutuu opettelemaan ja soveltamaan.
Maksa on koiran varsinainen superfood ja sitä pitäisi antaa jokaiselle koiralle riippumatta syövätkö ne raakaa vai kuivamuonaa.
Koiran ruokinta ei ole rakettitiedettä, eikä edes vaikeaa. Laiskuus ei merkitse samaa kuin monimutkaisuus.
Kuivamuonia ja raakaruokintaa verrataan usein. Kummassakin on plussansa ja miinuksensa, mutta ylipäätään niiden suorat vertailut ruokintaan ovat vaikeita, koska käytännön tasolla on vain yksi yhteinen tekijä: kumpaakin syödään. Tarkoitus olisi antaa jotain mittakaavaa aloittelevien raakaruokkijoiden peruskysymykseen: kuinka paljon annetaan.
Ruokintatapoja on yhtä montaa kuin on omistajiakin, eikä ole olemassa mitään selvää tapaa tehdä asiat oikein. Määrätyt päälinjat ovat kuitenkin olemassa, mutta ne ovat yleensä enemmän kulttuurisia kuin kuin tosiasioihin perustuvia: ruokinta vaihtelee maittain ehkä enemmän kuin treenareittain – ainakin greyhoundeilla. Radoilla on nähty tuhansia kertoja, ettei ruokinta tee hitaasta koirasta RE-tason menijää – tai päinvastoin. Mutta rajatapauksissa se saattaa ratkaista; jaksaako urheilukoira ne viimeiset metrit vai hyytyykö, tai palautuuko se tarpeeksi nopeasti kyetäkseen ottamaan viimeisen herkistelytreenin ennen uransa tärkeimpää finaalia. Ruokinnalla on myös merkityksensä koiran terveyden kannalta, ja sillä voidaan vähentää tai estää määrättyjä loukkaantumisriskejä.
Huomaa: artikkeli on erittäin vanha, 90-luvun puolesta välistä ja varsinkin rasvamääriä ja proteiinia kannattaa peilata sitä vastaan
Meille tuli whippetin pentu. Ihan kuin greyhound, mutta pienempi. Hauska tapaus, ja jos suurin osa vipukoita on tämän tapauksen kaltaisia, niin en ollenkaan ihmettele niiden suosiota: greyhound taskukoossa.
Vanhan koiran ruokkiminen ei ole sen kummallisempaa kuin nuoren tai aikuisen. Kunhan muistetaan, että vanhuus hidastaa koiraakin.
Koiran ruokinta voidaan laskea tarkkaankin, mutta silti arkipäiväinen ruokinta on hyvin kaukana tarkasta. Emme koskaan tiedä mitä ruuissa aidosti on.
Ei laadukkaan penturuuan lisäksi lihaa, koska kasvaa liian nopeasti ja luusto kärsii. Liha vasta täysikasvuisena.
Kirjoittelin muutaman jutun ruokintatavoista. Ne ovat herättäneet mielenkiintoa melkein yhtä paljon kuin ajatukseni eläinlääkinnän muutamista ongelmakohdista. Mutta näyttää siltä, että yksi asia on jäänyt painottamatta. Varmasti niitä on enemmänkin, mutta tähän törmään useimmin. Mitä tehdä silloin, kun koiralle ei sairauden tai vajavuuden takia voi syöttää mitään muuta kuin vaikkapa broilerisiipiä ja riisiä? Täytyykö omistajan tuntea syyllisyyttä siitä, ettei pysty tarjoamaan rekulleen Jagsterin mielestä parasta mahdollista ravintoa?
Vastaus on yksinkertainen. Ei tietenkään kuulu.
Kouluissa on opetettu ravintoympyrä, mitä kaikkia ravintoaineita ihmisen on saatava päivittäisestä ruuastaan – tai edes hieman pidemmällä aikavälillä. Koiralla tämä ympyrä on hieman erilainen.
Muuntokelpoinen energia on se osuus koiran ruuan kokonaisenergiasta, joka on mahdollista muuttaa energiaksi. Se ei tarkoira samaa kuin että se määrä muutetaan energiaksi.
Ruokinta on eräs suurimpia mielipiteitä jakavia asioita greyhoundin treenauksessa ja hoidossa. Tyylejä ja teorioita on yhtä paljon kuin ruokkijoitakin, ja joskus noiden teorioiden takana on ihan faktaakin. Useimmiten kylläkin luuloa, folklorea ja väärinymmärryksiä. Urheilukoirien ruokintaa, pääosin nimenomaan greyhoundeilla sekä rekikoirilla, on jossain määrin tutkittu. Vaikka nuo kaksi ovatkin eniten tutkittuja, niin silti ruokinta ylipäätään on lähes valkoista aluetta koiranhoidon kartassa. Teolliset valmistajat mainostavat tutkittuja ruokiin, mutta tosiasiassa niiden takana ei ole suuremmin tieteellisiä kriteerejä täyttäviä tutkimuksia, vaan lähinnä käyttäjäkokemuksia sekä johtopäätöksiä viitteistä.
Selko-KATISKA: Selkokielinen versio