49: Milloin vanha koira on vanha
Vanha koira on elämänsä ehtoossa, eikä vanhalta saa vaatia samaa kuin nuorelta.
Vanha koira on elämänsä ehtoossa, eikä vanhalta saa vaatia samaa kuin nuorelta.
Pohdin kahvikupin ääressä omia työskentytapojani, naamakirjassa vallitsevaa epäkohteliasta tapaa poistaa aloituksia, kuivamuonien pahuuden olemusta sekä 50/50-ruokinnan vertailua sukupuolivähemmistöihin.
Ihmisten suurin ongelma koiran ravitsemuksessa, jota myös ruokinnaksi kutsutaan, on kokonaisuuden käsitteen hukkaaminen. Kun ei osata perusteita, niin ei ymmärretä asioita laajemmassa merkityksessä ja aletaan keskittymään merkityksettömään nippeliin. Mäkkärin hampurilaisaterioiden, kuviteltujen transrasvojen ja hyvinkin epäselvän einesmaksakaatikkoesimerkin kanssa uhrattiin 24 minuuttia.
Koirien ruokintaa syytetään välillä vaikeaksi avaruus- ja rakettitieteeksi. Koiran raakaruokinta on helppoa ja sen oppiminen niin, että koira saa mitä koira tarvitsee, vie vain muutaman minuutin.
Marikan keittiössä tuohduttiin erään ”ruokinta-asiantuntijan” lausahduksista. Onko se asiantuntemusta, että osaa katsoa pakkauksen kyljestä, mitä siinä suositellaan, ja suositella tiettyyn elämänvaiheeseen tehtyä ruokaa? Tällä kertaa ”asiantuntijan” älynväläykset liittyivät pääasiassa kalsiumiin ja E-vitamiiniin. (lisää…)
Tervetuloa Marikan keittiöön – vihdoin ja taas. Tällä kertaa paineita puretaan aiheesta suhteet. Valmisteiden sisäiset, aineiden väliset, ja sellaiset, joita teorioissa viljellään, mutta joissa ei ole päätä, eikä häntää. Koiralla on sekä pää, että häntä, ja koiralla on myös olemassa tietyt tarpeet. Näiden tarpeidenkin välisiä suhteita voidaan laskea, mutta jos ne tarpeet pyritään kaikilta osin täyttämään, niin ruuan suhteethan kääntyvät automaattisesti oikein päin, eikö vain?
Kaffepaussi on tälle kertaa lähempänä aitoa vlogia kuin kansanvalistusta. Ihmetellään miksi itsestä ei pidetä huolta, mutta koirasta kylläkin. Samaten mainitaan sanat laihduttaminen, liikkuminen ja aktiivisuus – mutta ei vielä tehdä asian eteen mitään, puhutaan vain. Pate the pony pyrkii myös häiritsemään.
Kaffepaussissa murehditaan koirien anoreksiaa, vapaaehtoista kieltäytymistä ruuasta, joka johtaa laihtumiseen – kyse ei siis ole nirsoudesta, joka on nälättömien normikäyttäytymistä. Videolla viitataan ohimennen Katiskassa julkaistuun vanhempaan juttuun Yliruokinnalla laihtuu.
Koiran (ja omistajan) laihduttaminen on ehdottoman tärkeää vain sairaalloisessa ylipainossa. Pieni pyöreys ei haittaa koiraakaan.
Kaffepaussi jaaritellaan aiheesta mitä iso lauma vaatii. Ei käsitellä mitään mullistavaa, vaan ainoastaan perusasioita – kuten että ihmisen täytyy olla vähintään hieman hullu ja nuorten naisten kannattaa hankki monta koiraa vasta sen jälkeen kun mies on saatu kierrokseen ja maailma kierretty. Anteeksi sukupuolineutraalisuuden unohtaminen, mutta konteksti kertonee, että kumppanin kohdalla sukupuolisidonnainen sana on vain puhekielinen yleistermi. Oikeasti. Selviää myös, että lakritsi on ihan ok maku sähkötupakassa.
Koiran laihduttamisessa ei kannata laskeskella kaloreita. Eikä koiran epilepsiaa voida hoitaa karppaamalla.
Ihmiset hoitavat koiriaan halunsa mukaan, ja osa näyttää jopa pyrkivän rikkomaan koiransa. Muuten ei voi ymmärtää kiihkeää halua tehdä asioita luulon kautta.
Pikkupennut, imettäminen, vierottaminen, ruokintakerrat... siitä on tämänkertainen koirien vlog rakennettu.
Kuonokoppa on paras koiravakuutus, jonka saa pienellä rahalla. Eikä se häiritse koiraa, kunhan on sopiva,
Mitäpä sen enempää tai vähempää kuin Hyvää Uutta Vuotta! Ja hieman vuodenvaihteen vakioihmettelyä raketeista, paukuista ja eläimistä 9:21 minuuttia. https://www.youtube.com/watch?v=7Lqd4SpZ0Io
Kiukuttelen kahvikupin äärellä vanhaa ja jo tuttua asiaa: miksi ihmeessä ihmiset uskovat maagisiin voimiin. On aivan sama luottaako kraniosakraaliterapian kykyihin säädellä aivoselkäydinnesteen virtauksia (joka ei siis onnistu ilman kallonpohjan murtumaa tai muuta vastaavaa tappavaa vammaa) tai kallonluiden asentoja (joka ei onnistu ilman kallonmurtumaa) tai reikin energiavirtauksiin, sillä usko ei tee asiasta sen todellisempaa. Sama pätee kehon pH-hoidoissa, jotka ovat puhdasta kusetusta. Vastaan myös (ikuisuus)kysymykseen siitä, millaista ruokintaideologiaa noudatan. Minä noudatan sellaista, jota koira lihansyöjänä pystyy hyödyntämään. Lisäksi paljastetaan (tähän fanfaari) perheen uusin tarvikehankinta.
Kohta on jouluaatto ja Helsingin Messarista on aikaa parisen viikkoa. Tarkoittaa sitä, että talven ensimmäinen kennelyskäepidemia on aivan ovella. Jos koira yskii vaikka vain ihan vähän, niin silloin ei mennä koulutuksiin, harrastuksiin eikä muutenkaan koiran kanssa ihmisten ilmoille. Sen sijaan aloitetaan suuremmat annokset sinkkiä sekä D-vitamiinia. Kaffepaussissa elvistellään myös Wilma-russelin ensimmäisellä rotalla sekä kiukutellaan ilmaston lämpenemisen estämisestä ja sen myötä lisääntyneistä vesisateista.
Kävin kahvivieraana tutustumassa Kirkkonummen Veikkolassa PiskiPajan toimintaan. Ja kuten aina, niin eihän juttu aiheessa pysynyt, vaan juteltiin niitä näitä myös koirien kouluttamisesta.
Edit: Piskipajaa ei ole enää olemassa, mutta videolla muut juteltavat asiat ovat toki entisellään.
Koiran ruokinnan ja ylipäätään hoidon tärkein asia on pitää kokonaisuus kunnossa. Sillä saa korvattua aika ajoin jopa jalostuksen puutteita.
Kaffepaussin aikana murehditaan päällisin puolin aihetta ”kyllä kasvattaja tietää” ja ”kasvattajan neuvoja on toteltava”. Kysymys on vaikea ja siihen tullaan takuuvarmasti palaamaan tarkemmin rajatuilla aiheilla.
Kaffepaussi uhrataan tällä kertaa koirien allergioihin, jotka ovat kylläkin minusta enemmän IBS-tyyppistä eli samantapaista kuin ihmisillä on ärtyvän suolen oireyhtymä. Suurin syypää lienee ”vain” sopimaton ruoka, jossa sopimattomuuden aiheuttaa sulamaton osa ja sen vaikutus paksusuolen bakteerikantaan. Nyanssina mainitaan pihlajanmarjat ja niiden sulavuus käytännön eläinkokeen perusteella – koirat varastivat niitä. Olin kiltillä tuulella, enkä maininnut sanallakaan kasvattajien jalostusvalintojen merkityksestä lisääntyvissä ruokaongelmissa, tai että heidän toimintatapansa saattaisivat altististaa sille, joka koirien allergioina ymmärretään.
Jatkan kahvikupin kanssa samasta aiheesta kuin mitä 17. kaffepaussi oli – nyt liipataan läheltä Cesar Milania koirakuiskaajaana, koirien potkimista ja hakkaamista. Esittelen myös näppärän työkalun pahoinpitelyyn: kävelysauvan.
Kaffepaussi ei suuntaa tundralle, mutta minulla oli kylmä. Kylmyys johti nostalgiseen muisteloon Irlannin aikoihin ja koska se on yhä tuskallinen kokemus, niin siitä loikattiin ihmettelemään kuinka tehokkaasti eläimet piilottavat kipunsa. Paitsi, että minusta kipu on aina näkyvissä, mutta me emme vain osaa tulkita merkkejä. Siksi toivonkin, että joku tekisi esimerkkivideon eläinten tavoista osoittaa kipua. Hevosmaailmassa omistajien opastus nimittäin auttoi tunnistamaan kivun ja sitä myöten sitä pystyttiin tietysti lievittämään. Itsestäänselvyys, että on vaikea korjata jotain jos ei näe ongelmaa.
Mutta kaffepaussissa harmittaa silti se, että ei voida koiria(kaan) komentaa, ettei tule paha mieli kenellekään. Silti: joku kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee. Jossain vaiheessa positiivisen vahvistamisen nousuinnossa ollaan unohdettu se, että saattaisi olla muitakin työkaluja hullun hakkaamisen ja pelkän vapaaehtoisen toimintamallin tarjoamisen välillä. Työkaluja kuuluu käyttää taiten ja oikeassa paikassa oikeasta syystä, tai sitten antaa jonkun muun tehdä. Koira tarvitsee rajat aivan kuten ihmisetkin, mutta ero tulee siinä, että koiralla ei ole kykyä soveltaa eikä kapasiteettia arvioida koska raja-aidat voi joko ylittää tai mennä ylväästi pää pystyssä alta.
Kaffepaussi on ehkä vanhan kertaamista, mutta silti minusta kannattaa tuoda säännöllisesti esille se, että perusruokinta on aina laitettava ensin kuntoon ja vasta sen jälkeen pohtia lisäravinteiden tarvetta.
Kaffepaussissa kerrataan verikokeiden hyödyttömyys kertomassa ruokinnan onnistumisista tai puutteista. Veriarvot eivät liity ruokintaan tai ravitsemukseen, vaan sairauksiin ja terveyteen. Miten eri elimit ja säätely toimii tai ei toimi. Taka-alalla orivarsa syyllistyy sekennin ajan säädyttömään käyttäytymiseen, mutta en silti laita videota K-18 leimalle.
Minulta kysyttiin, että mikä on minun vastuuni antamissani neuvoissa. Vastaus ei ollut ehkä haluttu, tai edes toivottu, mutta muutakaan ei ole antaa. Mitään vastuuta on mahdotonta kantaa muutoin kuin oman uskottavuuden suhteen. Samalla tulin sanoneeksi ääneen, että on olemassa tyhmiä kysymyksiä – vastuun kiertämistä ehkä sekin?
Koiranpentua on lähes mahdotonta liikuttaa liikaa, jos ihminenkin liikkuu omilla jaloillaan. Laiskuus suurempi ongelma on.
Omistajalla on oikeus rakastaa koiraansa, mutta myös velvollisuus sallia sille kuolema, kun aika on täysi.
Luonnollisuus on erittäin usein hyvinkin epäluonnollista, varsinkin koirien ja muiden eläinten hoidossa.
Kun koiralla on ongelma, niin asioita ei saisi ajatella liian vaikeasti. Yksinkertaisin selitys on yleensä oikea ja sillä kannattaa koiraa hoitaa. Yksi syy siihen miksi koiran allergiatestit ovat hyödyttömiä.
Koiran pitäisi tietää mistä sillä on puutetta ja siksi se syö milloin mitäkin. Ei tiedä, ja siksi se kaikkea mahdollista kivistä tupakantumppeihin,
Kun koiran mielestä kakka eli ulosteiden syöminen on nautinnoista paras, niin omistajaa ällöttää. Se ei ole kovinkaan vaarallista ja usein kuonokoppa on paras apuväline.
Koiran vatsan toiminta saattaa tarvita kuitua ja joskus ummetus vaatii laksatiiveja. Mutta kummankin antaminen koiralle vaatii tiedon mitä antaa ja miksi.
Kaffepaussissa pähkäillään miksi urheileville koirille kannattaa käyttää lisäravinteita, miksi ihmiset kuitenkin haluavat käyttää omituisia superfoodeja ja mainitaan agilityn riskeistä.
Pikkupentujen vierotuksen kanssa ei kannata kiirehtiä. Niistä näkee milloin ne tarvitsevat lisäruokaa.