Koiran kipu on asia, jonka kanssa omistajien on oltava erityisen huolellisia. Kaikki eläimet pyrkivät peittämään kipua, jolloin sen arviointi on paikoin vaikeaa. Eläimillä on myös ilmeisesti ihmistä korkeampi kyky sietää kipua, kunhan kipu ei liity luuloihin välittömästä kuolemasta kuten kynsien leikkuun yhteydessä. Sen sijaan vaikkapa reisiluun murtumaa piilotetaan ulkoisilta kivun merkeiltä tehokkaasta, varsinkin jos mukana on vahvempaa viettitoimintaa. Kivulla on funktionsa, ja joskus on hyväksyttävä pieni määrä kipua, koska se on ainoa tekijä joka hillitsee koiraa, mutta pääsääntöisesti lähtökohta on yksinkertainen: kipua on lievitettävä.
Eläinten aineenvaihdunta on paikoin lajikohtaista, ja siksi ensiapulaukussa olisi aina pidettävä nimenomaan koirille tarkoitettuja kipulääkkeitä. Koiralle ibuprofeiini on ongelma ja kissalle taasen parasetamolia verrataan välillä myrkkyyn, mutta silti kumpikin ovat toimivia ihmisille. Jos kotona ei ole eläimelle sopivaa kipulääkettä, niin poiketkaa ohimennessä eläinlääkärille. En ole tavannut vielä ensimmäistäkään, joka ei antaisi ensiapuun riittävää määrää. Suurta arsenaalia ei tarvita, mutta vähintään yhtä laatua olisi oltava kolmen päivän tarpeen verran. Kolme päivää siksi, että se on aikajakso, jolla pääsee aina lääkäriin.
Kaikilla ei kuitenkaan ole EA-laukkua edes ihmisille ja mökkioloissa jopa lääkekaappikin on saattanut lipsahtaa vajaaksi. Sidetarpeita saa tehtyä vaikka vaatteista, mutta pajun syöttäminen kipulääkkeenä sen sisältämän pienen määrän asetylisalisyylihapon (eli asperiinin) takia on puhdasta eläinrääkkäystä. Kaikki eläimet ovat itsekkäitä, varsinkin ihmiset, joten vaikka koirien kipulääkkeitä ei löytyisikään, niin ihmisten vastaavia tuotteita löytyy; koskaan ei tiedä milloin päänsärky tai flunssa iskee, ja vaikka koirien kohdalla oltaisiinkin vakaasti vannomassa homeopaattisten tuotteiden nimeen, niin omaan kolotukseen otetaan terveellinen koktail buranaa, panacodia ja tramalia.
Ihmisten peruskipulääkkeitä voidaan käyttää koirilla akuutisti ja lyhytaikaiseksi, mutta annostuksesta on pidettävä huolta. Liian suuri määrä ibuprofeiinia aiheuttaa koiralle munuaisvaurion ja siksi 800 mg kapseli on vain vaaraksi cockerspanielille vääntyneeseen varpaaseen, vaikka se emännän päänsäryn tehokkaasti hävittääkin. Koirille yleisempiä kipulääkkeitä ovat karprofeeni (esim. Rimadyl) ja meloksikaami (esim. Metacam), mutta toki muitakin on. Arsenaali on huomattavasti laajempi kroonisen kivun hoidossa, mutta sen suunnittelu on eläinlääkärin tehtäviä.
Listan lääkkeistä äkilliseen tarpeeseen suositeltavimpia ovat
- asetylisalisyylihappo (Asperin, Disperin) sekä
- ketoprofeeni (Ketomax jne)
Mutta nekään eivät ole täysin ongelmattomia, kuten eivät kipulääkkeet koskaan1.
Asetylisalisyylihappo saattaa aiheuttaa vatsaoireita, kuten haavaumia, verenvuotoa, ripulia ja oksentelua. Anoreksiaa eli syömättömyyttäkin on ilmennyt, kuin myös masentuneisuutta. Pahoinvointi lienee yleisin sivuoire. Koirien kyvyssä sietää asetylisalisyylihappoa on suuria eroja, joten kokemuksia yhdestä koirasta toiseen ei voi siirtää. Omien kokemusten mukaan asetylisalisyylihappo on kehno kivunlievityksessä.
Ketoprofeeni saattaa aiheuttaa muiden lailla paikoin mahasuolialueen verenvuotoa. Koska ketoprofeeni voi myös heikentää veren hyytymistä, niin sitä asetyylisalisyylihapon tapaan ei kannatta antaa jos koira on matkalla leikkaukseen.
Ibuprofeenin ongelma on siinä, että ihmisiin verrattuna se imeytyy huomattavasti nopeammin vatsasuolikanavasta ja puoliintuu hitaammin. Tämän takia pitoisuudet nousevat korkeammaksi kuin ihmisillä. Haittavaikutuksina ovat oksentelua, ripulia ja suoliston sekä myöhemmin vatsan verenvuotoa. Pidempiaikaisessa käytössä niinkin alhainen määrä kuin 8 mg/kg on aiheuttanut mahalaukun haavaumia, mutta ibuprofeenia ei pitkäaikaisesti saakaan käyttää ja akuutistikin vain jos muuta ei ole.
Jos joutuu ibuprofeenia antamaan, niin on muistettava, että yli 175 mg/kg aiheuttaa helpostikin munuaisvaurion ja yli 400 mg/kg keskushermosto-oireita ja kooman. 30 kg koiralla puhutaan siis kerta-annoksista 5250 mg munuaisvaurioihin ja 12000 mg koomaan. Jos kotona on 400 mg tabletteja, niin ensiksi mainittuun tarvitaan 13 tablettia ja jälkimmäiseen 30 tablettia – kahdeksansatasilla tietysti vain puolet. Määrät ovat niin korkeita, että ne eivät liity mitenkään kivun lievitykseen, vaan koiran ryöstöretkiin. Kääpiöiden suhteen sen sijaan omistaja saattaa olla ongelma, koska 5 kg koiralle tarvitaan munuaisvaurioihin ”vain” 875 mg eli yksi vahvempi burana saattaa olla kohtalokas.
Parasetamolin vaikeus koiralle johtuu maksan sitä metabolisoivien entsyymien vähyydestä, jolloin parasetamoli poistuu hitaammin, jonka takia pidempiaikaisessa antamisessa sen pitoisuus alkaa kertymään. Yleensä parasetamolin myrkytysoireet johtuvat koiran varastamista pillereistä, ei siksi että omistaja olisi antanut liikaa. Oireisiin kuuluu tuttuja oksentelua, masentuneisuutta ja ruokahaluttomuutta.
Kaikkia kipulääkkeitä, varsinkin ihmisten, on käytettävä varoen kun käsissä on munuais- tai maksasairas koira, erittäin vanha koira tai koira, jolla on muu perussairaus, kuten suolisto-ongelmia.
Kun kipulääkkeitä annetaan, niin oikean annostuksen ja riskien ymmärtämisen lisäksi hoidossa on muistettava kaksi asiaa. Ensimmäinen on, että kivun lievitys alkaa lääkkeestä riippuen 30 min – 2 h antamisen jälkeen. Toinen on puoliintumisaika eli koska kivunlievitys lakkaa. Tässä on paljon eroja lääkkeiden välillä ja ne vaihtelevat ketoprofeenin muutamasta tunnista meloksikaamin jopa muutamaan päivään.
Lääkkeiden kanssa ei kannata omin päin ruveta säätämään, jos ei tiedä mitä tekee. Useimmiten lääkärin tavoittaa ainakin puhelimella, jolloin saa varmistettua mitä voi ja ei voi tehdä.
- Milla Luukko: Tulehduskipulääkkeiden farmakokinetiikka koiralla, kirjallisuuskatsaus. Eläinlääketieteen lisensiaatin tutkielma 2009[
]
Kun asuin Irlannissa, niin maassa oli kaksi koiria koskevaa lainsäädäntöä: toinen koirille ja toinen greyhoundeille. Suomessa on käytännössä vain yksi lainsäädäntö eläimille ja kun siihen tehdään muutoksia (yleensä teurasoikeuden tai luomukorvausten suhteen), niin se tehdään per tapaus.
Suomessa ovat kaikki eläinlääkkeet reseptillä. Se ei liity mitenkään lääkkeiden haittoihin tai muihin, vaan koska tuotantoeläimillä lääkitys täytyy olla tiedossa ja kontrolloitua - aika ilmiselvistä syistä. Mutta siitä seuraa se, että myös lemmikit saavat lääkkeensä vain reseptillä.
Kun omistajalla särkee pää, niskahartiat huutaa hoosiannaa huonosta asennosta tai lihakset särkee liiasta treenistä, niin hän ottaa buranaa juuri niin paljon kuin haluaa. Jos sattuu olemaan polvet loppu, niin burana tulee hyvinkin tutuksi. Jos purkki on tyhjä, niin lisää haetaan apteekista. Ihan ilman reseptiä.
Kun koiralla on kipuja, vaikka aivan samoista syistä, niin omistajan pitää mennä eläinlääkärille. Osa lekureista on joviaaleja ja laittavat reseptin apteekkin ilman sen kummempia, tai myyvät purkin omalta tiskiltä. Yhä useampi on päättänyt alkaa noudattamaan lakia, joka vaatii eläimen tutkimisen. Joten kun koira on kolhaissut tassunsa, niin Rimadyliä varten yritetään saada aika jostain. Se on sitten ihan tuurista kiinni mihin pääsee vai pääseekö mihinkään.
Jos on päivystysaika, niin ajan saaminen on vielä tuskallisempaa. Osalla on mahdollisuus hyödyntää 24h eläinsairaaloita ja jokainen tietää mikä hinta sille Rimadyl-purkille silloin tulee - ihan tavallisena virka-aikanakin se muutama pileri maksaa yli satasen, ja muina aikoina ihan tavallinen tulehduskipulääke muuttuukin kilohinnaltaan maan kalleimpiin kuuluvaksi lääkkeeksi.
Jos sitten sattuukin asumaan alueella, jossa ei moista 24h asemaa ole, niin sitten yritetään saada kunnaneläinlääkäri kiinni. On sitten ihan luojan huomassa onnistuuko se, vai onko hän jotain nautaa auttamassa. Plus läheskään kaikkialla päivystävä kunnaneläinlääkäri ei ole ihan naapurissa - me asutaan Vihdissä, ruuhka-Suomessa ja meiltä olisi matkaa alkaen 30 km suunta. Ei paha. Osassa maata puhutaan 300 kilometristä.
Jotta asia muuttuu mahdollisimman ongelmalliseksi eläinsuojelun kannalta, niin yleensä samat lainkuuliaiset eläinlääkärit, joiden on pakko kipulääkkeen takia nähdä koira, eivät myöskään myy vahingossakaan yhtään ylimääräistä tabua. Sillä taataan mm. se, että omistajalla ei ole koskaan kotona koiralle kipulääkettä.
Joten tuo tarkoittaa sitä, että jos ja kun ei saa eläinlääkäriä kiinni tai ei pääse sinne, ja jos kunnassa ei ole päivystävää apteekkia edes puhelinreseptiä varten, niin sitten koiran kipua ei tule hoitaa.
Koirien tukehduskipulääkkeet eivät ole mitään myrkkyjä. Ne ovat aivan yhtä turvallisia kuin ihmisten tulehduskipulääkkeet ja niissä on tismalleen samat haitat. Ainoa ero on siinä, että ihmiset saavat silti ostaa kipulääkkeitä. Eläimille ei.
Katiskan eniten haettu ja Googlesta hakusanoihin osunut juttu on nimenomaan tämä. Jos joku hetkenkään kuvittelee, että se johtuu ihmisten haluttomuudesta käyttää koirille tarkoitettuja kipulääkkeitä, on väärässä. Kyse on siitä, että koirien kipulääkkeiden saaminen on joko mahdotonta tai maksukyvyn yläpuolella – se selittää esimerkiksi se miksi juttuun klikataan huomattavan usein yöllä, viikonloppuisin ja pitkien pyhien aikana.
Joten ehdottomuus olla käyttämättä ihmisten kipulääkkeitä akuutissa hoidossa perustuu aina kahteen pääsyyhyn:
Hieman OT, mutta hassuahan on se, että voin mennä koska tahansa apteekkiin ostamaan koiralle kortisonia, mutta en tavallista kipulääkettä
Yliopiston Apteekki toteaa, että kortisonitabletti kuuluu jokaisen (koira)kodin ensiapukaappiin ja ohjeistaa antamaan koiralle 5mg/kg.
Eli jos meidän 27kg luppakorvaa pistäisi ampiainen, apteekin ohjeen mukaan voisin syöttää sille 135mg kortisonia kyselemättä elliltä apua.
Onhan se särkylääke suurempi uhka. Parempi pitää pois koiran ensiapukaapista
https://www.yliopistonapteekki.fi/neuvot/farmaseutinneuvot/ampiaisenpiston_hoito_koiralla
Ja hassua, että voit mennä ostamaan vaikka muutaman viikon ikäiselle ihmisen lapselle sitä kipulääkettä apteekista kipuun tai kuumeeseen ilman reseptiä.
Siellä se on hyllyssä ota, maksa ja kävele ulos putiikista.
Eräs vanhempi eläinlääkäri kerran ehdotti, että apteekeissa olisi myytävänä sellainen pienempi pakkaus ns ensiapupakkaus kipulääkettä lemmikille niin johan kollegat tyrmäsivät tämän täysin. Ei sitä kuule maallikko voi ymmärtää kipulääkkeiden antamisesta eläimelle mitään kun eläin ei puhu.
Mutta vauvoille niitä saa kyllä antaa.
Facebookissa kysyttiin Mobilatin käytöstä koiralle. Johon tietysti tuli nippu vastauksia, joissa ei ehdottomasti saa käyttää iholle levitettävää kipugeeliä, koska koiralle ei saa antaa ibuprofeenia. Ja jos antaa, niin ensin täytyy ehdottomasti kysyä eläinlääkäriltä lupa.
Yritin selittää mistä oikein on kysymys ja kopioin tänne pari erillistä vastausta yhdistettynä:
Eläinlääkärit tietävät vain jos ovat penkoneet asiaa lääketutkimuksista. Koulutuksensa puolesta eivät tiedä.
Ibuprofeenin ongelmat ovat annossidonnaisia sekä mitä kautta se annostellaan. Koira ei saa ongelmia aiheuttavaa lääkemäärää koskaan ihon kautta tai nuollessaan.
Ibuprofeeni ei muuten ole lähtökohtaisesti mikään myrkky koiralle. Sitä ei haluta käyttää siksi, että ero turvallisen ja toksisen annoksen välillä on kapeampi kuin muilla ja pelätään tilannetta, että ihmiset alkavat antamaan pitkiä aikoja 2x400 buranaa koiralleen.
Ibuprofeeni ei ole sinänsä myrkyllistä koiralla. Se on vain hieman tarkempi yliannoksen suhteen. Ei sen käyttöä ”kielletä” siksi, että se olisi koiralle vaarallinen — se on itseasiassa ihan tehokas akuutti kipulääke. Sitä vältellään siksi, etteivät ihmiset ala syöttämään paketti toisensa jälkeen liian isoa annosta kroonisessa kivussa.
Aivan eri asia kuin Mobilatin käytössä jänne- tai pehnytkudosvammassa, jossa ei päästä annoksessa minkäänlaiselle ongelmia aiheuttavalle tasolle.
Koko ajan kannattaa muistaa, että määrä tekee myrkyn. Ja sen perusteella eräät pahimmista myrkyistä koiralle ovat vesi, suola, sokeri ja kalaöljy.
Jos syö koko tuubin, niin asia muuttuu hieman — mutta ei siinäkään oleellisest. Mutta sama pätee Rimadylissäkin. Jos koira syö koko paketin tai litkii pullollisen, niin se muuttuu maksatoksiseksi.
Pidän tätä hieman mielenkiintoisena kysymyksen asetteluna. Nimittäin Sirdalud esimerkiksi on paljon suurempi riski kuin ibuprofeeni koskaan, ja sitä kyllä uskalletaan käyttää.