Törmäsin Facebookissa ruotsalaisten jakamaan, mutta ilmeisesti yhdysvaltalaista alkua olevaan varoitukseen diklofenaakin vaarallisuuteen koiralle. Suomessa tuo tulehduskipulääke tunnetaan paremmin nimellä Voltaren. Jos koira hiukankaan nuolaisee omistajastaan kipulääkerasvaa, niin se kuolla kupsahtaa välittömästi, sillä diklofenaakki on koirille äärimmäisen vaarallista.
Hyvä että varoitellaan. Paitsi että varoitus oli täysin turha, eikä koiralle tule yhtään mitään moisesta omistajansa hoitotoimenpiteestä. Enintään paha maku suuhun, jos koiralle olisi moinen makuaisti.
Ihmisten tulehduskipulääkkeet ovat usein hankalia koirille ja kissoille. Johtuu täysin eläinlajien eroista. Mutta osaa ihmisten NSAID-tulehduskipulääkkeitä on mahdollista antaa koiralle, ainakin hetken. Toki koirien omat kipulääkkeet kuuluvat ensiapulaukkuun – mutta aina tilanne ei ole noin onnellinen, eikä päivystävää eläinlääkäriä saada apuun.
Diklofenaakki ei ole ongelmaton muille kuin ihmisille. Sitä käytetään eläinlääkinnässä, mutta sen jäämät vaikuttavat lintuihin (mm. raadonsyöjät, kuten korppikotkat saavat munuaissairauden) ja Itämeressä se vaurioittaa niin sinisimpukoita kuin kalojakin.
Ruotsissa yksi kilpa-greyhound sai kipulääkepositiivisen dopingnäytteen. Lääkkeeksi ilmoitettiin Voltaren. Treenari uskoi, että koira oli nuollut sitä hänen kädestään. Minulla on paljon synkempi mielikuvitus, koska koira oli ontunut edellisen starttinsa jälkeen. Niin tai näin, niin koira oli muutoin hyväkuntoinen.
Käyttö koiralla
Diklofenaakin käytöstä koiran kivun lievityksessa ihon kautta ei ole tutkimuksia. Ainakaan en löytänyt. Mutta tiedän, että Voltarenia ja vastaavia tuotteita on käytetty koiralle – minä yhtenä. Hyöty… en osaa sanoa, koska koirat saivat samaan aikaan suun kautta toista kipulääkettä.
Ihmisillä kipulääkevoiteet- ja geelit imeytyvät kahta tietä. Marraskeden läpi, johon on jäänyt sarvesituneiden solujen väliin eräällä tavalla tyhjää tilaa, sekä ihon läpäisevien hikirauhasten ja karvatuppien kautta. Ei se tehokas reitti ole, sillä iho on vahva panssari. Mutta kipulääkkeiden kuljettajat ovatkin erikoislaatuisia.
Koirilla ihon rakenne on erilainen, kuin myös kudosrakenne ihon alla. Siksi koiralle voidaan laittaa nestettä ihon alle, mutta ihmisillä se olisi kovinkin tuskainen kokemus. Silti myös koiralla kipulääkegeeli voi läpäistä marraskeden. Hikirauhaset eivät ole koiralle reitti, kun niitä ei ole, mutta karvatuppeja löytyy sitäkin enemmän – nekin on tosin rakenteeltaan erilaisia kuin ihmisillä. Mutta koirilla on käytetty vettä ja ultraääntä avustamaan imeytymisessä ja sen tehosta löytyy paljonkin kokemusperäistä tietoa.
Yhdysvalloissa ei ole FDA:n hyväksymää diklofenaakkipohjaista kipulääkettä koirille, mutta eläinlääkäreillä on lupa käyttää ihmisten tuotteita. Sitä käytetään varsinkin ortopediassa sekä silmäleikkauksissa sekä -sairauksissa. Naudoille ja sioille on omat diklofenaakkilääkkeensä.
Myrkyllisyys koiralle
Määrä erottaa lääkkeen ja myrkyn. Tämä pitää paikkaansa varsinkin NSAID-kipulääkkeissä. Koiran LD50 suun kautta annosteltuna on 59 mg/kgEP. 5 kg koiralla olisi siis periaatteessa 50/50-mahdollisuudet jos se saisi 295 mg ja 30 kg koira riskeeraisi henkensä 1770 mg Voltaren-annoksella. Voltaren Fortessa 23,2 mg/g, joten jos pikkukoira nuolee ruokalusikallisen ja isompi söisi pienen tuubillisen, niin omistajalla olisi hätä lähteä eläinlääkärille.
Tosin Merck Vet Manual ilmoittaa paljon korkeamman määrän: 500 mg/kg[ref]Merck: Prescription Nonsteroidal Anti-inflammatory Drugs (Toxicity). Tilanne 5.3.2019[/ref]. Se tarkoittaisi sitä, että koiran aivan koosta riippumatta olisi käytännössä mahdotonta syödä kerta-annoksena henkeäuhkaavaa määrää.
Toki koira voi sairastua pienemmistä määristä. Beagleille annettiin kolmen kuukauden ajan diklofenaakkia 1 mg/kg ja ne laihtuivat, tuli mahaärsytystä ja veriarvot heikkenivät (EMEA 2003[ref]EMEA: DICLOFENAC – SUMMARY REPORT. September 2003[/ref]). Määrä ei ole suuri, beaglelle noin 1/4 teelusikallista – joten ei kannata antaa koiran nuolla Voltarenia vuosineljänneksen ajan joka päivä.
Mielenkiintoista oli, että kun uroksille annettiin 2 mg/kgEP päivässä iholle levitettynä, niin 28 päivän ajan esisiittiöiden määrä lisääntyi, jonka jälkeen tilanne tasaantui. En silti koe, että Voltarenia kannattaisi sivellä uroksen ristiselkään kuukauden ajan vain siitosuran takia.
Voitaneen varmaan summata, että vaikka koira nuolisikin emännän kipeää nilkkaa tai kättä Voltarenin jälkeen, niin ei eläinlääkärille tarvitse lähteä. Mutta kuten aina lääkkeiden kanssa: pidetään ne poissa koiran ulottuvilta.
