Kyy on Suomen ainoa myrkkykäärme. Matelijoista se on kohtuullisen harmiton, itseasiassa jopa hyödyllinen, mutta hyökkää joutuessaan ahdistetuksi. Vaikka kyy on erittäin arka, niin se joutuu vuosittain noin sata kertaa tilanteeseen, jossa se puree ihmistä. Koirien puremamääristä ei ole tietoa.

Kyyn myrkky

Kyyn myrkkyrauhaset sijaitsevat niskan takana, ja se ruiskuttaa myrkyn saaliiseen, tai puolustautuessaan, hampaidensa kautta. Kyymyrkky koostuu itseasiassa useammasta erilaisesta myrkystä, joilla on eri vaikutusmekanismit. Myrkyn varsinainen tehtävä on lamaannuttaa saalis, ja aloittaa ruuansulatus. Osa myrkyistä vaurioittaa pienten verisuonten seinämiä, joka johtaa sisäiseen verenvuotoon, nesteen tihkumiseen muuhun kudokseen ja aiheuttaa usein erittäin voimakkaan turvotuksen. Lisäksi se aiheuttaa ensialkuun puremapaikan ympäristössä kudostuhoja ja myöhäisemmässä vaiheessa yleisoireita.

Kyy ei kuitenkaan eritä myrkkyä jokaisessa puremassa, edes silloin kun myrkkyrauhaset ovat täynnä. Tämä on yksi syy siihen, miksi osa purruista ei saa koskaan mitään oireita.

Pureman vaikutukset

Periaatteessa kyyn puremassa on kaksi noin 3-4 mm etäisyydellä olevaa pistoreikää. Puremajäljet voivat kuitenkin olla erilaisia, eikä niihin tai ylipäätään niiden löytymiseen voi tai saa tuudittautua. Pureman jälkeen pistopaikka yleensä turpoaa ja se on erittäin kivulias. Johtuen koiran tavasta liikkua, niin useimmiten pistopaikat ovat eturaajoissa tai pään ja kuonon alueella. Jos pistos aiheuttaa erittäin nopeasti vakavia oireita, kuten kurkunpään turvotusta ja hengityksen vaikeutumista, kyseessä on myös allerginen reaktio, joka saattaa pahimmillaan muodostua analyfaktiseksi shokiksi.

Myrkyn aiheuttama sisäinen verenvuoto ja nestehukka, ja sitäkautta suuren nestemäärän äkillinen häviäminen saattaa johtaa shokkiin, joka on aina hengenvaarallinen tila. Lisäksi punasolujen hajoaminen johtaa anemiaan.

Ensiapu ja hoito

Ensiapuna ei paljoa voi tehdä. Missään nimessä myrkkyä ei saa ruveta imemään pois. Koira on kuljetettava mahdollisimman nopeasti eläinlääkäriin. Kantaminen autolle olisi paras vaihtoehto, mutta koska aika on kriittisempi tekijä kuin puremapaikan rauhoittaminen, niin koira voi myös itse kävellä. Se on pienempi paha kuin odottaminen, tai koiran stressaaminen sitä raahaamalla. Paljon tietysti riippuu myös koiran koosta, mutta yli 30 kiloista koiraa ei moni kanna metsästä edes muutamaa sataa metriä.

Kyytablettien antoa ei suositella, paitsi jos hengitystiet turpoavat. Kyytablettien kortisoni ei tehoa, ja saattaa pahimmillaan aiheuttaa myrkyn kanssa munuaisvaurioita. Kortisoni auttaa allergisiin reaktioihin, mutta kyyn puremassa on kyse myrkytyksestä ja silloin kortisoni on täysin voimaton. Jos kyytabletteja kuitenkin antaa, niin kannattaa noudattaa määrättyä varovaisuutta. Purema on voi olla erittäin kipeä, ja silloin koira saattaa olla erittäin yhteistyöhaluton ja jopa purra omistajaa.

Tulehduskipulääkkeitä ei saa antaa, myös munuaisvaurioriskin takia.

Kyyn puremaan ei ole käytännössä saatavilla vastamyrkkyä. Ihmisten entisen seerumit olivat vaarallisia käyttää, koska ne saattoivat aiheuttaa erittäin vakavia yliherkkyysreaktioita. Nykyään on turvallisempikin seerumi olemassa, mutta sitä käytetään vain ihmisillä erittäin vakavissa myrkytystilanteissa. Hoitona käytetään käytännössä nesteytystä, antibiootteja, huolehditaan verenkierrosta ja poistetaan mahdolliset allergiset oireet. Pahimmissa tapauksissa joudutaan turvautumaan verensiirtoihin. Vaikka koirilla riski ei olekaan suuri, niin jäykkäkouristusriski on huomioitava.

Suurin osa koirista, varsinkin isommista, terveistä aikuisista, kestää kyyn pureman ilman ongelmia. Tähän ei saa kuitenkaan tuudittautua, vaan koira on aina vietävä hoitoon.

Kyyn karkottaminen

Pihapiirissä paras tapa on pitää ruohikko lyhyenä, jolloin kyy ei mielellään tule paikalle. Metsässä moinen ei toimi, ja siellä paras tapa onkin pitää ääntä. Käärmeillä ei ole korvia, joten huutaminen ei toimi, mutta ne aistivat maan värähtelyt. Tömistäminen ja hiipimisen välttäminen on aina toimiva keino. Kyiden polttaminen lienee myös toimimaton keino. Ja niiden elävältä käristäminen on julmaa eläinrääkkäystä. Elävältä grillaamista on perusteltu niiden erittäin korkeilla tuskanhuudoilla, jotka pelottavat muita lähistöllä olevia. Päätön selitys ottaen huomioon niiden kehnon kuulon. Haju saattaisikin toimia, mutta on myös kyseenalaista tunnistaako kyy lajitoverinsa käristyvän lihan hajun, vai pelottaisiko niitä vain pelkkä palavan lihan tuoksu. Jos viimeinen, niin silloin pelkkä perisuomalainen makkaran yligrillaaminen hoitaisi saman asian – ainakin jos käytetään A-luokan grillimakkaraa.

Kyy ei ole rauhoitettu eläin, joten sen saa tappaa. Joskus tämä on perusteltua pihapiirissä, mutta ei koskaan luonnossa. Samaten vanhaan kansanuskoon perustuva kyyn polttaminen on lähinnä eläinrääkkäystä elävän kyyn ollessa kyseessä, ja osoitus melkoisesta mauttomuudesta kuolleenkin kanssa.

Jos ympäristössä on erittäin paljon kyitä, niin Suomen Herpetologinen yhdistys saattaa kyetä auttamaan.

Kyyn kierrätyskäyttö

Jos kyyn joutuu kuitenkin tappamaan, niin sitä ei kannata hukata. Käärmeen liha ei ole ollenkaan hassumpaa. On syytä muistaa, että Suomessa käärmeet, kyytä lukuunottamatta, ovat rauhoitettuja, mutta esim. auton alle jääneen eläimen voi käyttää, jos se on säilynyt hyväkuntoisena.

Käärmekeitto

Käärmeestä lasketaan veri pois, katkaisemalla kaulasta verisuoni. Tämän jälkeen käärme nyljetään eli nahka irrotetaan niskasta ja nahka vedetään tuppeen. Ruuansulatuskanava poistetaan. Käärme pestään ja paloitellaan. Kyyltä katkaistaan pää pois niin, että niskasta tulee mukaan myrkkyrauhaset. Sitten lihapalat keitetään soppamausteiden kanssa. Keittoaika on iästä riippuen ½ tunnista 2 tuntiin. Kun liha irtoaa selkärangasta, liha on kypsää. Soppaan lisätään kasviksia aina perunasta alkaen. Kaukoidässä mausteena on usein inkivääriä. On syytä muistaa, että Suomessa käärmeet, kyytä lukuunottamatta, ovat rauhoitettuja, mutta esim. auton alle jääneen eläimen voi käyttää, jos se on säilynyt hyväkuntoisena.

Grillikäärme

Kyyn käsittely kuin keitossakin, mutta terävällä fileointiveitsellä irrotetaan rangan polemmilta puolilta pitkät fileet.

Marinadi ala Vipera berus:

1 dl oliiviöljyä
½ dl soijakastiketta
2 rkl riisiviinietikkaa
1 tl seesamiöljyä (paahdettua)
1/4 tl cayannea
suolaa

Tunnin marinointi ja grilliin.