Pyometra tunnetaan myös nimillä kohtutulehdus tai märkäkohtu. Se on infektio, tulehdus, kohdussa, jonka aiheuttaa normaalisti nartun kiimakierron hormonien tasojen muutokset sekä vaginan tai suoliston bakteerien pääseminen kohtuun. Se ei siis ole sama kuin vaginitis eli emätintulehdus, vaikkakin ne joskus sekoitetaan toisiinsa. Greyhoundilla on harvoin pyometraa, mutta se ei ole poikkeuksellinen.
Pyometran synty
Kiiman (estrus) jälkeen nartun progesteronitasot ovat koholla 8 – 10 viikkoa ja kohtu valmistautuu tiineyteen paksuntamalla kohdun seinämiä. Jokaisen kiiman jälkeen ja nartun vanhentuessa kohdun seinämät paksuntuvat entisestään ja niihin alkaa kehittyä pieniä kystia. Nämä eritteineen muodostavat otollisen kasvuympäristön eri bakteereille ja siksi pyometra, märkäkohtu, vaivaakin useimmiten vanhempia narttuja, olkoonkin että nuoretkin voivat saada sen.
Kohtutulehduksessa voidaan eristää useita eri bakteereja yhdessä tai erikseen, kuten Escherichia coli, Streptococcus spp., Salmonella spp., Campylobacter spp., Mycoplasma spp., Ureaplasma spp. ja Chlamydia spp.. Tilannetta pahentaa korkealla oleva progesteroni, joka estää kohtua supistumasta ja siten tyhjentämästä itseään.
Kun narttu ei ole kiimassa, niin kohdunkaula on sulkeutuneena ja suojelee siten kohtua. Mutta kiiman aikana kohdunkaula aukeaa päästäkseen siittiöt hedelmöittämään munasolut. Valitettavasti samalla myös bakteerit pääsevät kohtuun.
Normaalissa kohdussa bakteerit eivät pääse lisääntymään ja kohtu kykenee poistamaan tai tuhoamaan bakteerikasvuston. Tämä yhdessä lievän tai alkavan vaginitiksen kanssa saattaa olla yksi syy narttujen tyhjäksi jäämisiin.
Asiaan kannattaa kiinnittää huomiota nimenomaan keinosiemennyksissä. Silloin mennää vaginaan ja usein kohtuu asti mekaanisilla välineillä, ja vaikka puhtaudesta huolehdittaisiinkin, niin vagina itsessään ei ole steriili. Lisäksi siemennys toimenpiteenä aiheuttaa aina haavaumia kohdunkaulaan, kirurgisessa siemennyksessä tulee haava itse kohtuun. Vaikka tulehduksen oireita ei olekaan, niin muutaman päivän antibioottikuuri tukihoitona on suositeltavaa, jotta voitaisiin varmistaa ettei minkäänlaista bakteeritulehdusta pääse edes syntymään.
Pyometran oireet
Pyometraa on kahta eri tyyppiä, avoin ja sulkeutunut.
Avoimessa kohdun kaula on auki, ja tulehduseritteet pääsevät valumaan ulos emättimen kautta. Se näkyy yleensä tummana, haisevana eritteenä virtsatessa sekä hännässä ja reisissä. Myös makuualustalta saatetaan löytää merkkejä eritteestä. Lisäksi nartulla on kuumetta ja se voi olla haluton ja väsynyt.
Sulkeutuneessa kohdunkaula on kiinni, eikä tulehduseritteet pääse ulos. Tämä pyometran tyyppi on kaikista vakavin. Bakteerien eritteet tulehduttavat ja paisuttavat kohdun, sekä niiden erittämät myrkyt leviävät verenkiertoon jolloin narttu tulee erittäin nopeasti todella sairaaksi.
Nartun vatsa näyttää turvonneelta ja on kosketusherkkä. Bakteerien myrkyt vaikuttavat munuaisten toimintaan ja sitä kautta nestetasapainon säätelyyn. Tämä näkyy lisääntyneenä juomisena. Muita oireita ovat kuume, väsyneisyys ja yleinen kivuliaisuus. Lisäksi saattaa olla ripulia ja oksentelua.
Yleensä kannattaa aina ottaa huomioon pyometran mahdollisuus, jos vanhempi narttu kiiman jälkeen lopettaa syömisen ja alkaa juomaan huomattavan paljon. Tätä esiintyy kummassakin pyometrin tyypissä.
Pyometran diagnosointi
Varman diagnoosin pystyy tekemään ainoastaan eläinlääkäri. Edellä mainitut oireet yhdessä kohonneiden valkosolujen sekä gobuliini-arvojen kanssa ovat selvä merkki, olkoonkin että kaksi viimeksimainittua liittyvät ylipäätään bakteeritulehduksiin.
Mikäli kohdunkaula on kiinni, röntgenkuva riittää. Kohdunkaulan ollessa auki tarvitaan ultraäänitutkimus, jotta tulehdus saataisiin erotettua tiineydestä.
Pyometran hoito
Pyometraa ei kuulu itsehoidettaviin ongelmiin, vaan vaatii aina eläinlääkäriä. Yleisin tapa, pyometran tyypistä riippumatta, on kohdun ja munasarjojen poisto eli sterilisointi. Asiasta kannattaa kuitenkin keskustella eläinlääkärien kanssa, varsinkin jos kyseessä on siitosnarttu tai siitosuraa on suunniteltu.
Irlannissa pyometraa on hoidettu menestyksekkäästi lääkkeillä, sillä nartun sterilointi on useimmiten viimeinen mahdollinen vaihtoehto. Yhtenä syynä saattaa olla se, että niissä harvoissa tapauksissa on aina ollut kyseessä avoin kohtutulehdus kiiman aikana. Hoito on siten ollut helpompaa.
Avoimessa pyometrassa, varsinkin jos tila ei ole päässyt liian pitkälle, voidaan onnistua pelkillä antibiooteilla. Usein hoitoon yhdistetään prostaglandiini -hoito. Me ovat hormoneja, jotka laskevat veren progesteroni-tasoa, rentouttavat ja avaavat kohdunkaulaa sekä supistavat kohtua aiheuttaen kohdun tyhjenemistä bakteereista ja niiden eritteistä.
Kaikki nartut eivät kuitenkaan vastaa toivottavasti prostaglandiineihin sekä niiden käytölle on muitakin rajoituksia. Mikäli prostaglandiini ei auta 48 tunnissa, se ei todennäköisemmin auta ollenkaan. Koska prostaglandiini lisää kohdun supistuksia, se saattaa pahimmassa tapauksessa aiheuttaa kohdun repeämisen ja tulehduseritteiden leviämisen vatsaonteloon. Prostaglandiinihoidon onnistumismahdollisuus muilla roduilla on 75-90%, jos kohdun kaula on auki, mutta vain 25-40%, jos kohdun kaula on kiinni.
Sulkeutuneessa pyometrassa käytännössä ainoa hoitomuoto on kohdun poisto.
Yleensä sanotaan, että pyometran uusiutumisriski on 50-75 %, tosin greyhoundilla uusiutumista pidetään huomattavasti harvinaisempana. Silti jopa avoimessa pyometrassa kannattaa harkita kohdun poistoa, mikäli narttua ei aiota käyttää siitokseen. Toki sillä on vaikutusta kilpailutasoon, mutta toiseen vaakakuppiin kannattaa laittaa nartun terveys. Pyometra on hengenvaarallinen sairaus.
Siitosnarttujen suhteen on muistettava, että pyometran jälkeisen astutuksen tiinehtyvyys muilla roduilla on 50-75 %. Greyhoundien suhteen arvioita ei ole.
Pyometran välttäminen
Pyometraa ei voida välttää tai estää, mitään ennaltaehkäisevää hoitoa ei ole.
On kuitenkin yksi tapa laskea riskiä, mutta se ei ole käytännössä mahdollinen Suomessa. Vähäinen määrä injektoitavaa anabolisia steroideja lihakseen annettuna kerran kuukaudessa laskee tutkimusten mukaan pyometran riskiä huomattavasti. Syynä on nartun kiimattomana pysyminen ja progesteronin vaikutuksen väheneminen. Narttu voidaan pitää kiimattomana esim. lauraboliinilla jopa viisi vuotiaaksi asti ilman, että se vaikuttaa alentavasti tiinehtyvyyteen. Tämä on itseasiassa nartulle ja sen kohdulle huomattavasti terveellisempi vaihtoehto kuin antaa sen tulla kiimaan joka kerta.
Anabolisten käyttö ei ole kuitenkaan enää mahdollista edes Irlannissa, Suomesta puhumattakaan, jo edes dopingsääntöjen takia. Ainoa tapa pitää narttu kiimattomana ovat keltarauhashormoniin perustuvat lääkkeet. Estrogeeni kuitenkin vahvistaa progesteronin vaikutusta elimistössä, jolloin voidaan kyseenalaistaa niiden merkitys pyometran estämisessä.
Epäillään, että kohtutulehdukset liittyisivät myös jalostukseen (esim. lisääntynyt degenaraatio) tai ulkoisiin syihin, kuten saasteisiin, mutta näistä ei ole mitään todisteita. Mutta perimän osuutta puolustaisi se, että kohtutulehdusalttius näyttäisi kulkevan suvuissa. Ehkä syynä on suvun tai jopa koko rodun sairaammaksi muuttunut rakenne, jonka takia suolistobakteereja pääsee emättimeen ja kohtuun.