Hoidossa olevaa eläintä ei saa jättää hoidotta tai hylätä. Eläimen on saatava riittävästi sille sopivaa ravintoa, juotavaa ja muuta sen tarvitsemaa hoitoa. Eläimen sairastuessa sen on saatava asianmukaista hoitoa. Eläimen hyvinvointi ja olosuhteet on tarkistettava riittävän usein.[ref]SDK 247/1996[/ref]

Melkoinen osa Suomen eläinsuojelurikkeistä ja -rikoksista lankeaa Eläinsuojelulain toisen luvun viidenteen momenttiin. Eläimiä ei ole hoidettu, ei ruokittu, ei juotettu. Sairaita ei ole hoidettu ja eläintenpitopaikka on ollut järkyttävässä kunnossa. Kaikki ovat raivoissaan, soihdut palavat ja lynkkausmentaliteetti huutaa kuolemaa.

Useimmiten kyse on tuotantoeläimistä. Aina silloin tällöin hallinnasta karanneesta lemmikkien pidosta. Lopputulos ei ole hyväksyttävä, mutta surkeaan tilanteeseen johtaneet syyt ovat kuitenkin ymmärrettäviä – ainakin jos omaa hiukankaan empatiaa. Taustalla on

• mielenterveysongelmia,
• taloudellisia romahduksia,
• yksinäisyyttä ja parisuhdekriisejä
• totaalista väsymistä

Suomessa harvemmin rahan ansaitsemisen takia, ahneudesta, päästään tuomiolle. On niitäkin ollut, mutta yksittäistapauksia. Pääosin tuomiot tulevat aivan muista lainkohdista, kuten

• salakuljetuksesta,
• asiakkaiden harhauttamisesta
• velallisen epärehellisyydestä
• veronkierrosta

Noissakin tapauksissa naamaryhmät huutavat murhaa sekä vanhatestamentillista kostoa. Melkoisen ymmärrettävää, koska taustalla ei ole inhimillistä kärsimystä, vaan raha. Empatiaa ei tarvita.

Ihmisillä on hyvinkin jyrkkä ja mustavalkoinen suhtautuminen eläinsuojelullisiin ongelmiin ja eläinsuojelulain rikkomiseen. Siksi on hieman skitsofreenista, että suhtautuminen on kuitenkin erittäin valikoivaa. Kunhan itse uskoo tekevänsä oikein, niin kaikki paha on pesty pois.

Ei puututa tällä kertaa siihen miksi jopa niin moni eläinlääkäri kannustaa koirien kanssa rikkomaan toisen pykälän seitsemättä momenttia:

Leikkaus tai muu siihen verrattava kipua aiheuttava toimenpide saadaan eläimelle suorittaa vain, jos se on eläimen sairauden tai muun siihen verrattavan syyn vuoksi tarpeellista.

Pysytään eläimen oikeudessa saada hoitoa aidossa sairaudessa.

Asianmukainen hoito

Laki on hankala siinä suhteessa, että se ei määrittele asianmukaista hoitoa. Se kylläkin määrittelee eläinlääkäritoimen rajat ja antaa suuntaviivat sille kuka saa tehdä minkälaisia operaatioita. (Vaikka lupasin, että en käsittele mukavuussterilisaatioita, niin pidän hassuna, kun ilman lääketieteellistä perustetta koiranartun sterilisoinut eläinlääkäri huutaa eläinsuojelurikosta maallikon keinosiementäessä nartunsa.). Myös lääkkeet on määritelty huolellisesti lainsäädännössä.

Voidaan siis olettaa, että sairaan eläimen hoitaminen vaatii eläinlääkäriä ja hänen harkintansa mukaista lääkitystä sekä hoitoa eläinlääkärin oman ammattikoulutuksen puitteissa. Jos niitä ei anna, niin syyllistyy eläinrääkkäykseen eli eläinsuojelulain rikkomiseen.

Jos minulla on sairas koira kotona, joka pitäisi ymmärtää viedä lääkärille yleisen elämänkokemuksen ja harrastamisen perusteella, ja tehdään elsu-käynti, niin olen nesteessä. Olen piittaamaton eläinrääkkääjä. Olen jättänyt noudattamatta lain vaatimusta antaa koiralle hoitoa.

Jos sen sijaan ymmärrän esitellä homeopaattisia lääkkeitä ja kehua lisäksi, että diagnoosin teki aito eläinhomeopaatti, joka myös määräsi lääkkeet, niin asia on täysin toinen. Saan ujon vinkin piipahtaa eläinlääkärillä ja se siitä. Tilanne ei muutu riippumatta siitä olenko päästänyt kylään vapaahtoisia eläinsuojeluharrastajia, korvauksen harrastuksestaan saavan kenneltarkastajan tai virkavallan voimaoikeuksilla liikkuvan virkaeläinlääkärin.

Jossain kohtaa on unohdettu kolme asiaa:

• diagnosointioikeus rahaa vastaan on eläinlääkärillä ja muilla vastaavilla terveyspuolen laillistetuilla ja rekisteröidyillä ammattilaisilla, kuten fysioterapeuteilla
• lääkkeet ovat tarkkaan määrättyjä, kuin myös funktionaaliset väitteet
• lain hengen, ja aidosti myös sanan, mukainen hoitovelvollisuus on jätetty täyttämättä

Ei tämä maa tarvitse puoskarilakia, Riittäisi, että voimassaolevaa lainsäädäntöä valvottaisiin ja noudatettaisiin. Ruokavirasto, Fimea ja Valvira voisivat joskus panostaa tärkeämpiinkin asioihin kuin sinkkilisiin tai takavuosina suhteettoman mielenkiinnon saaneeseen melatoniiniin.

En jaksa selittää miksi homeopatia ei ole hoitoa. Jokainen aikuinen ihminen 2000-luvulla tietää mikä on taikauskoa ja jos päättää luottaa näkymättömiin voimiin, niin se on joko typeryyttä tai… en minä tiedä, jotain, uskovaisúutta varmasti. Koiran hoidon suhteen se on kuitenkin samaa kuin plasebo, eli ei hoitoa; elimistö hoitaa itse itsensä, jos pystyy.

Homeopatian kohdalla järkyttävyys tulee rahasta. Bullshit-hoitajat veloittavat nollasta ja asiakkaat maksavat tolkuttomia kilohintoja maitosokerista. Onko ilmaisu kate kohdallaan tuttu? Väännän tätä vielä rautalangasta: homeopaatit ottavat rahaa siitä, että neuvovat ihmisiä olemaan hoitamatta eläimiään. Ja hölmöt maksavat onnessaan ja ovat vielä ylpeitä.

Se, että miksi homeopaattien hoitamattomuus ei ole eläinsuojelurike tai -rikos, mutta aktiivinen piittaamattomuus kylläkin, on se täysin käsittämätön asia.

Olen aikoinaan sanonut, että barf ei ole ruokintatapa, vaan ruokintavirhe.

Nyt sanon, että homeopatia ei ole hoitotapa, se on eläinsuojelurikos.

—

Katiskan naamaryhmässä ei enää selitetä ihmisille, että koiran jättäminen kuumaan autoon helteellä on idioottimaista. Katiskan naamaryhmässä ei enää myöskään selitetä ihmisille, että maitosokeri ei paranna, homepatia on taitauskoa ja homeopaatit ovat kusettajia.

—

Eräs homeopaatti perusteli homeopatian toimivuutta sillä, että hän on tehnyt sitä 30 vuotta. Siinä tapauksessa myös Jumala on ehdottomasti olemassa, koska paavi Franciscus on ollut uskova yli 70 vuotta.

Oikeus lajityypilliseen ravintoon

Ravinto on aina yhtä hankala kysymys. Sille kun ei ole kunnollista määritelmää. Ruuan on kuitenkin täytettävä eläimen, tässä koiran, kaikki ravitsemukselliset tarpeet eikä se saa sairastuttaa – ainakaan tahallisesti yleisen elämänkokemuksen sekä tiedon mukaan. Jos ruokaa myydään, niin ero tulee siinä, onko se

• rehua
• täydennysrehua
• täysirehua

Rehu saa olla mitä vaan. Kukaan ei kysele mitään. Jos haluaa myydä koiralle heinää, niin se onnistuu. Jos haluaa myydä koiralle täysrehua aivan piittaamatta mitä se aidosti sisältää, niin sekin onnistuu. Ainoa, joka ei onnistu, on myydä täydennysrehua, joka täyttää 100 prosenttia tai yli koiran tarpeista. Vilkaiskaapa D-vitamiinipurkkinne kyljestä mitä siellä sanotaan päivittäisen tarpeen ylityksestä… 200 % ei herätä ketään missään. Mutta koirien tuote poistuisi markkinoilta j0 50 % tarpeen täyttyessä.

Tuossa on kuitenkin kysymys Ruokaviraston rehuvalvonnasta. Se ei liity mitenkään eläinsuojelulain velvoitukseen tarjota koiralle ”riittävästi sen tarvitsemaa ravintoa”. Siksi koiralle voidaan myydä millaista kalsiumia tahansa, tai kuinka vahvaa E-vitamiinia tuottaja katsoo tarpeelliseksi hevosten säiliöstä koiraetiketillä pullottaa. Moiset rajoitukset koskevat vain D-vitamiinia ja sinkkiä.

Samasta syystä koiralle saa syöttää pelkkää lihaa. Aivan samasta syystä koiran lisät ja muun ravitsemuksen voi jättää hoitamatta, koska ei mieti omaakaan. Lapsen kohdalla sen sijaan lastensuojelu puuttuu tilanteeseen, jos lapsi sairastuu tai on laiha. Ei ennen.

Sama pätee koirilla. Niin kauan kun se ei kuole nälkään, niin kukaan ei kysele lain vaatimuksen perään. Sanamuoto ”riittävästi tarvittavaa ravintoa” tarkoittaakin nimenomaan kaloreita. Ei yhtään mitään muuta. Joten koiran ruokkiminen kasviksilla kookosöljyn kera on täysin laillista puuhaa, kunhan koira ei laihdu. Jos koira sitten sairastuu, niin pääasia on muistaa viedä se eläinlääkärille. Jos siitä luistaa, niin  tulee kova tuomio. Se, että onko koiraa vavautunut hoitamaan käynnin jälkeen, tai onko koira saanut rahaa vastaan asiallista hoitoa, ei kiinnosta – ainakin niin kauan kun on hiljaa omasta hoitamattomuudesta ja on osoittaa eläinlääkärin kuitti.

Ei, tämä ei ole vain uhkakuva. Tiedän moisen tapauksen.

Koira on lihansyöjä. Koira ei ole sekasyöjä. Koira ei ole myöskään vegaani, ei edes plant base linjan kasvissyöjä. Jos joku ruokkii kaniaan lihalla, niin saa ottaa kellosta aikaa eläinsuojeluvalvonnan saapumiseen. Jos ruokkii nautojaan lihalla, niin asia on kunnossa, kunhan hullun lehmän nimissä ei syötä keskushermostoa. Jos ruokkii koiraansa kuin märehtijää, jäniseläintä tai lintua, niin sekään ei kiinnosta ketään.

Itseasiassa moiseen saa vienti/tuonti- sekä markkinointitukea, kunhan osaa pyytää oikeasta paikasta.

Tuleeko sellainen olo, että säännöt eivät ole samat kaikille ja pelataan merkityillä korteilla sekä painotetuilla nopilla? Minulla on ollut sellainen olo jo vuosia.

Kyse on siitä, että kissa saa saada luun murtumia D-vitamiinin puutteessa. Koira saa kuolla sopimattoman ravinnon aiheuttamiin suolisto-ongelmiin. Molemmat tapaukset rikkovat eläinsuojelulain määräyksiä vastaan. mutta se ei kiinnosta.

Joten toivottakaa eläinten, jotka eivät tee valintaa, vegaaniruuat tervetulleiksi. Ne tekevät kauppansa, koska omistaja luulee

• lajityypillisen ravinnon koskevan vain villieläimiä
• pelastavansa maapallon

Vaikka sitten ihan vaan vähän lakia rikkomalla, koska eihän se koske omaa lemmikkiä.