Valkosolut eli leukosyytit ovat verisoluja. Ne auttavat elimistöä torjumaan tartuntatauteja osana immuunijärjestelmää. Valkosoluja on eri tyyppejä, joten niiden elinikäkin vaihtelee, mutta lyhytikäisimmästä pitkäikäisimpään 2 tuntia – 8 kuukautta. Tipassa verta on 50 000 valkosolua. Veren lisäksi valkosoluja on pernassa, imusuonistossa ja imusolmukkeissa.
Valkosolut eivät ole valkoisia, vaan läpinäkyviä. Nimitystä käytetään luultavasti vain erottamassa niitä punasoluista.
Valkosoluista osa etsii ja merkitsee elimistölle vieraita organismeja, osa valmistaa vasta-aineita ja osa tuhoaa vieraita organismeja, yleensä ’syöden’. Valkosolut ovatkin elimistön imuunijärjestelmän perusta. Ne myös siivoavat elimistöä tulehduksen jälkeen, siksi niiden määrä kertookin olevasta tai olleesta tulehduksesta.
Valkosoluja on viittä tyyppiä, ja jokaisella on oma tehtävänsä. Siksi aina määrätyn valkosolun kohonneet arvot kertovat tarkemmin millaisesta ongelmasta on kyse.
- Neurofilit
Suurin ryhmä, ja valkosoluista näitä on eniten veressä. Ne ovat erittäin liikkuvia ja aktiivisia ollen ensimmäisenä elimessä jossa tulehdus on alkamassa. Ne ovat siis immuunijärjestelmän ensimmäinen puolustuslinja. Ne käyttävät erästä entsyymiä ”syödessään” bakteereja. Kortisoni estää tämän entsyymin vaikutuksen ja antaa tulehduksen levitä. Siksi kortisonin käyttöä tulisi harkita erittäin vakavasti, jos on tulehdusmahdollisuus.
- Lymfosyytit
Toiseksi suurin valkosolkuryhmä veressä. Ne tuottavat vasta-aineita tai hyökkäävät suoraan. Voidaan sanoa, että lymfosyytit ovat se toinen puolustuslinja. Niiden määrä nousee pitkittyneissä tai kroonisissa tulehduksissa, sillä niiden määrän raju nousu vie viikosta kahteen tai pidempään.
- Monosyytit
Monosyytit ovat isoja soluja, joiden keskeinen tehtävä on siivota elimistä tulehdusten jäämät. Monosyytti muuttuu makrofagiksi (syöjäsoluksi) poistuessaan verenkierrosta kudoksiin. Kun verikokeesta löydetään suuri määrä monosyyttejä, niin se kertoo että elimistössä krooninen tulehdus, jonka immuniteettijärjestelmä on itse voittamassa.
- Eosinofilit
Nämä toimivat allergisissa reaktioissa sekä loistartunnoissa. Kun tulee paikallinen tulehdus, kuten pisto, purema, viilto jne., niin ne muotoutuvat renkaaksi vahingoittuneen paikan ympärille pyrkien estämään sen leviämisen terveelle alueelle. Allergisissa reaktioissa ne pyrkivät suojelemaan elimistöä vapauttamalla antihistamiinia. Eosinofiilien määrä nousee myös kun luonnollisen kortisonin taso on alhainen. Niiden määrä vähenee kun luonnollisen tai injektoidun kortisoonin määrä on korkea. Eosinofiilien vähentäminen kortisonilla voi myös aiheuttaa tulehduksen leviämisen.
- Basofilit
Näitä valkosoluja on erittäin vähän, eikä niiden toimintaa oikein tunneta. Määrän nouseminen voi osoittaa, että koiralla on sydänmatotartunta.
Neljä ensimmäistä ovat niitä, joista treenarit ja eläinlääkärit ovat kiinnostuneita
Leukemia ja lymfooma ovat syöpiä, joissa valkosolut lisääntyvät hallitsemattomasti.
Valkosolujen kokonaismäärä
Tyypillinen määrä hyväkuntoisella racing greyhoundilla Sandown Greyhound Veterinaty Clinicin mukaan on 3500 – 4500 valkosolua kuutiomillimetrissä verta. USA:n ja Australian välillä on vähän ero sen suhteen että mikä on ”normaali”. Davis ja kumppaneiden (1983) mukaan voittavilla greyhoundeilla on taipumusta alhaisempiin valkosolujen määriin. Sandown Greyhound Veterinary Clinicillä havaitaan säännöllisesti, että kun fyysinen kunto nousee, niin valkosolujen määrä laskee normaalialueen alalaidalle. Jollain erittäin hyväkuntoisilla terveillä greyhoundeilla on vain 3500 valkosolua per mm³ jonka takia erittäin hyväkuntoiset urheilijat (ihmiset ja eläimet) ovat alttiita lieville tulehduksille.
Valkosolujen määrän nousu yhdistetään joko tulehduksiin, luuydinsyöpään tai lymfoomaan. Koska kilpaileva greyhound on iältään suhteellisesti ottaen nuorehko koiraurheilija, niin on erittäin epätavallista että syöpä olisi syynä nousseisiin valkosolujen määriin. Korkeat valkosolumäärät ovat greyhoundilla yleensä merkki tulehduksesta, mutta ongelma on siinä, että greyhoundin korkea tarkoittaa usein muiden rotujen normaalia.
Valkosolujen määrästä ei voi kuitenkaan määritellä missä tulehdus sijaitsee. Joskus infektio voidaan paikallistaa kliinisillä tutkimuksilla, esim. nielurisat, keuhkot tai suolisto. Toisissa tapauksissa on tehtävä tutkimus virtsa- tai ulostenäytteistä. Joskus tarkan infektiopesäkkeen etsiminen on liian kallista tai aikaavievää. Useimmat treenarit valitsevat silloin laajemman antibioottihoidon, jotta greyhound saataisiin toipumaan mahdollisimman nopeasti.
Suomessa on hyvä pitää nyrkkisääntönä, että jos verenkuvan perusteella lääkäri toteaa, että greyhoundilla on hivenen kohonneet valkosolut, mutta ollaan rajojen sisäpuolella, niin se on aina merkki tulehduksesta. Mittalaitteet on kalibroitu ns. tavallisille roduille, eivätkä lääkärit yleensä tunne greyhoundien taipumusta alempiin leukosyytteihin.
Eri valkosolujen määrä
Joskus, vaikka valkosolujen kokonaismäärä tiedetäänkin, eläinlääkäri voi haluta selvittää kuinka monta solua neljässä eri pääryhmässä todella on.
Kunnossa olevalla terveellä greyhoundilla neurofilien ja lymfosyyttien suhde on 2:1 tai erittäin lähellä sitä. Tämä tarkoittaa, keskimäärin, noin 2000 – 2500 neurofilia ja 1000 – 1500 lymfosyyttia. Jos neurofilien suhde lymfosyytteihin on korkeampi, ja valkosolujen kokonaismäärä on normaalia korkeampi, jossain saattaa olla uusi (akuutti) tulehdus.
Jos kokonaismäärä on normaalia korkeampi, ja neurofili/lymfosyytti-suhde on kuitenkin noin 2:1 tai jopa alle, niin se on merkki kroonisesta tulehduksesta (joka on vaivannut koiraa jo jonkun aikaa).
Jos valkosolujen kokonaismäärä on normaalin rajoissa, mutta neurofilien ja lymfosyyttien suhde on suurempi kuin 2:1, ja eosinofilien määrä erittäin matalasta nollaan, niin joko
- greyhound kärsii stressistä, jonka aiheuttajana esimerkiksi liian kova harjoittelu- ja kilpailutahti, liian kylmä tai kuuma kennel, se pelkää muita koiria kennelissä tai löytyy joku muu stressiä aiheuttava syy
- greyhoundiin on injektoitu kortisonia ja on hoidon takia stressaantunut sekä väsynyt
Mikäli stressikuvio johtuu kortisoni-injektiosta, niin treenari on tietoinen tästä ja sen vaikutuksista. Jos kortisonia ei ole annettu, niin moinen valkosoluprofiili indikoi vakavasta stressistä. Greyhound on laitettava lepoon. Treenarin on kiinnitettävä huomiota kennelin hoitoon ja treeniohjelmaan. Greyhoundit, joilla on tapana kilpailla hyvin heti levon jälkeen ja sen jälkeen pudota huippukunnostaan alentuneella suorituskyvyllä (ilman lihas- ja luusto -ongelmia) kuuluu kategoriaan helposti stressaantuvat greyhoundit. Nämä vaativat säännöllisesti lyhyen 2-3 viikon tauon ja lyhyen kilpailuohjelman lepojen välissä.
Matalia valkosolumääriä tavataan hyväkuntoisilla greyhoundeilla. Kuitenkin matalat määrät sairailla ja väsyneenoloisilla greyhoundeilla osoittavat akuuttia virusinfektiota. Ne vaativat hyvää hoitoa ja huolellisesti suunniteltua lääkitystä.
Korkeat eosinofililukemat muutoin terveillä greyhoundeilla yhdistetään seuraaviin:
- Sisäänhengitettyjä allergisia tekijöitä kuten pölyä, heinien tai istutusten siitepölyä. Greyhoundilla saattaa olla vuotavat silmät, valuva nenä, aivastelua, yskimistä tai muita heinänuhan tyyppisiä oireita (koira ei koskaan voi saada varsinaista heinänuhaa, ja oireet johtuvatkin ärsytyksestä).
- Kosketuksesta aiheutuneet ihotulehdukset, kuten saippua, shamppoot, kylvyt, pehmikkeet, linimentit ja siivoukseen käytetyt antiseptiset aineet. Greyhoundilla saattaa olla kutiava iho, aristaa harjatessa, raapia itseään tai hangata päätään seiniin.
- Ravinnossa tulevat allergisoivat aineet kuten vihannekset, hevosenliha, lampaan tai vuohenliha, maito, valkoinen leipä, hiiva jne. – käytännössä siis mikä tahansa proteiini.
- Matotartunta, varsinkin hakamatoja.
Yleisesti ottaen greyhoundilta, jolla on korkeat eosinofililukemat, täytyy poistaa allergisia reaktioita aiheuttavat tekijät, hoitaa madotus, lääkitä kortisonilla allergiaoireita ja antaa mahdollisesti antibioottilääkitys mahdollisen bakteeri-infektion varalta sen ajan, jolloin greyhoundin oma vastustuskyky on alentunut allergian takia.
