Ruuansulatuksen kestoon törmää aika ajoin, yleensä luiden syötän yhteydessä. Luuaterian ja muun ruuan välillä pidetään 12 tunnin väli, että luut ehtivät sulamaan ennen muuta ruokaa. Toki luut tarvitsevat pidemmän sulamisajan, mutta on hyvin kyseenalaista riittääkö 12 tuntia mihinkään, koska se on minimiaikoja mitä tavallinenkin ruokaa vaatii. Jotta aiheeseen saataisiin lisää mittareita, niin vilkaistaan tutkimusta, jossa oli haarukoitu koiran koon vaikutusta ruuansulatuksen kestoon.
Jos kääpiöitä ja jättejä syötetään samalla kuivamuonalla, niin hyvin usein kääpiöiden ulosteet ovat paremman laatuisia kuin isojen. Tämän käytännön faktan tunsivat myös Hernot tutkimuskumppaneineen, kun he alkoivat tutkia, voisiko ruuan läpikulkuaika ruuansulatusjärjestelmässä vaikuttaa asiaan (2005[ref]Hernot DC, Biourge VC, Martin LJ, Dumon HJ, Nguyen PG.: Relationship between total transit time and faecal quality in adult dogs differing in body size. J Anim Physiol Anim Nutr (Berl). 2005 Apr-Jun;89(3-6):189-93[/ref]).
50 koiraa 13 rodusta, alkaen mäyräkoirista aina tanskandogeihin, saivat värimarkkerin, jonka perusteella arvioitiin ruuan läpikulkuaikaa. Ulosteiden laatu pisteytettiin päivittäin mm. kiinteyden ja kosteuden mukaan. Tulokset vahvistivat ennakko-odotuksen, että säkäkorkeus ja ulosteiden laatu kulkee käsi kädessä niin, että laatu heikkeni koiran suurentuessa. Koiran koko vaikutti huomattavan paljon ruuan kulkuaikaan suusta takaisin ulos. Kääpiövillakoiralla läpikulkuaika oli 22 tuntia ja suursnautserilla jo 59 tuntia.
Koska tutkijoiden mukaan aikaisempien tulosten perusteella koiran koolla ei ollut merkitystä ruokamassan kulkuajalla ylemmässä ruuansulatuskanavassa, niin eron täytyy johtua suoliston loppupäästä eli käytännössä paksusuolesta. Ja koska pidempi aika aiheutti kehnompaa ulostetta, niin sen täytyisi johtua bakteeritoiminnasta, fermentaatiosta.
Tämä tarkoittaisi sitä, että suurilla koirilla olisi ravintokuidun suhteen suurempi tarve kuin pienillä, jo ihan pelkästään kaupunkiomistajan oman mukavuuden takia siivotessaan koiransa jälkiä, ja että tässä tapauksessa metabolinen paino, jonka perusteella pienillä on isompi suhteellinen tarve kaikkeen, ei pätisi.
