Metioniinin on yksi luonnon yleisimmistä aminohapoista, sekä ravitsemuksessa välttämätön aminohappo. Se on kysteiinin kanssa toinen rikin saantiteistä. Metioniinilla on ehdottoman tärkeä merkitys proteiinien valmistuksessa alun translaatiovaiheessa.

Tärkeimmät saantitiet

• elimet ja liha
• kala
• kanamuna

Tarve

• NRC: metioniini 110 mg/kgME
• NRC: metioniiniä ja kysteiiniä yhteensä 210 mg/kgME (kysteiinin määrä max. puolet)
• FEDIAF: metioniinia 310 mg/100 gKA
• FEDIAF: metioniinia ja kysteiinia 620 mg/100 gKA (kysteiiniin määrä max. puolet)
• rikkipitoisia aminohappoja vähintään 1,06 g/1000 kcalME
• kysteiinin määrä saa olla puolet
• lisätty metioniini vähentää kaseiinin kanssa typen saantia, eli heikentää aminohappojen laatua. Samaten soijan proteiinit ovat ongelma, vaikka analyysit näyttäisivätkin riittäviä määriä.
• kaikki suositukset olettavat ruuan raakaproteiiniksi 16 %KA

Metioniini ja kysteiini

Metioniini on välttämätön aminohappo, joka on saatava ruuasta. Kysteiini voidaan siis valmistaa elimistön omassa synteesissä. Mutta tässä on koukku. Jos ruuasta ei saada riittävästi kysteiiniä, niin sitä valmistetaan metioniinista ja mukana käytetään metioniinin tuomaa rikkiä. Metioniinia tarvitaan silloin huomattavasti enemmän kuin muutoin ja samalla poistetaan metioniinia elimistön muusta tarpeesta.

Jos kysteiinin määrä on noin puolet metioniinin määrästä, niin suhde on lähellä optimia, mutta myös lähellä ongelmarajaa. Nimittäin jos kysteiinin määrä ylittää puolet metioniinin määrästä, mutta kokonaismäärä ei nouse, niin aiheutetaan metioniinista puutetta, koska metioniini on välttämätön aminohappo.

Tiedetään, että metioniini muuttuu kysteiiniksi käytännössä sataprosenttisesti, mutta koska niiden moolimassa on erilainen, kysteiini on isompi, niin metioniinista saadaan aina vähemmän kysteiiniä aikaiseksi.

Onko tällä käytännön merkitystä, on hyvinkin epävarmaa – varsinkin kun täysin kysteiinivapaata ruokaa ei saada normaalitilanteissa ilman kikkailuja aikaiseksi.

Hyvä puoli on siinä, että kyseessä on aika akateeminen ongelma. Jos käyttää kuivamuonia, niin valmistaja on huomioinut mahdollisen ongelman, jos noudattavat vaatimuksia.

Jos käyttää lihaa ja elimiä, niin asiaa ei tarvitse edes pohtia, koska metioniinin ja kysteiinin suhde ja tärkeimpänä määrät ovat aina oikein, ja samalla myös rikin saanti on riittävää.

Mutta jos käyttää suuria määriä kasviksia koiran ruokinnassa ja vähentää lihan määrää, niin kysteiinin määrä saadaan nousemaan. Tämä on yksi monista syistä miksi vegaaniruokavalio on koirallekin ongelma.

DL-metioniini

Metioniinilla on kaksi isomeeriä, D- ja L-muoto, joista L on ns. luonnollinen muoto. D-isomeeriä ei sellaisenaan lihassa tai muualla koskaan ilmene.

Isomeeri kertoo molekyylin ”kätisyyden”, eli rakenne on itsessään sama, mutta ne ovat toistensa peilikuvia. Se määrää usein yhdisteen, oli se sitten proteiini, vitamiini jne., aktiivisuuden ja toiminnan kehossa.

Synteettisesti valmistettu isomeeri on joko epäaktiivinen, aktiivinen, omaa jotain aktiivisuutta tai on pahimmillaan jopa vaarallinen, riippuen yhdisteestä. Aminohapoissa synteettinen D-muoto on joko aktiivinen tai epäaktiivinen, myös sen stabiiliudessa säilönnän aikana voi olla eroja suhteessa luonnolliseen L-muotoon.

Kun aminohappoja valmistetaan synteettisesti, niin lopputuote on useimmiten raseeminen D- ja L-muodon suhteen, eli kumpaakin on yhtä paljon. Jos halutaan myydä vain L-muotoa, niin D-muoto täytyy erikseen poistaa ja se nostaa hintaa. Se on syy, miksi osassa lisäravinteita myydään DL-muotoa, ei puhdasta L-muotoa. Samaten jos D-muoto on haitallinen tai täysin hyödytön, niin se poistetaan, vaikka kustannukset nousevat.

D-metioniinin antioksidanttivaikutus elimistössä on sama kuin L-metioniinilla, joten siltä osin muodoilla ei ole ole eroja. Se sijaan D-metioniini on vakaampi yhdisteenä kuin L-metioniini, joka hapettuu herkemmin.

Kananpojilla tehtyjen tutkimusten mukan D-metioniini tuki kasvua heikoimmin ja aiheutti pienemmällä annoksella myrkytyksen. L-muodolla taasen kasvua tuettiin parhaiten, ja yliannostus oli turvallisempaa. DL-muoto tuki kasvua enemmän kuin mitä raseeminen 50/50 suhde olisi antanut olettaa. Kysymysmerkki on, että ”kumoaako” L-muoto D-muodon ominaisuuksia vai eikö seos ollutkaan täysin raseeminen.

Myös kanoilla tehtyjen tutkimusten perusteella tiedetään, että L-metioniini hyödynnetään tehokkaammin kuin D-metioniini. Koska L-muoto on ruuasta saatava, niin elimistö osaa käyttää sitä suoraan, mutta D-isomeeri on kierrätettävä aineenvaihdunnan kautta ennen kuin se käyttökelpoisessa muodossa. Tämä tapahtuu kanoilla munuaisissa, ja silloin osa menetetään virtsaan.

Muutoin aineenvaihdunnassa ja typen saannissa isomeereillä ei ollut eroja ja ongelmat, jotka on saatu aikaiseksi ovat johtuneet annettaessa pelkkää D-metioniinia isoja määriä. Tätähän ei tapahdu koskaan käytännössä, edes lisäravinteilla.

Selviö kuitenkin on, että ainakin kanoilla D- ja L-muodon kokonaisaktiivisuudessa on eroja.

Kasvu

Beaglen pennuilla saatiin vuonna 1981 kokeellisessa ruokinnassa normaali kasvu ja typpitasapaino aikaiseksi, kun annettiin ruokaa, jossa oli metioniinia 0,39 % ja todettiin, että kysteiinin määrä saisi olla kokonaisrikkipitoisten aminohappojen määrästä puolet.

Vuotta myöhemmin toteutettiin hieman samantapainen koe, mutta beaglen ja labradorinnoutajan pennuille. 0,39 % metioniinimäärällä kasvu kärsi. Tarvittiin vähintään 0,57 % metioniinia tai kaikkiaan rikkipitoisia aminohappoja 154 mg/100 kcalME, että saatiin kasvu kohdilleen ja todettiin, että määrä noudattaa sitä mikä jo tiedettiin kasvavien sekasyöjien tarpeeksi.

Kun annettiin rikkiä sisältäviä aminohappoja 117 mg/100 kcalME, niin beaglet tulivat toimeen, mutta labradorinnoutajat eivät. Joten riippumatta metabolisen painon merkityksestä, niin isompi ja kovempi kasvu tarvitsi absoluuttisesti enemmän.

Tässä tutkimuksess ruuan energiamäärä oli 468 kcalME/100 g, joka ei ole kovinkaan korkea. Sen merkitystä voi arvailla.

Yliannostus

Nyrkkisääntö on, että aminohappojen yliannostus ei ole haitallista, kunhan säätely toimii ja liika poistetaan. Sääntö on täysin toimiva kun yliannostus saadaan ravinnosta, mutta lisäravinteet ja aminohappolisät ovatkin jo ongelmallisempia.

Niissä normaalia suurempi saanti aiheuttaa, hieman aminohaposta riippuen, eräällä tavalla kertyviä vaikutuksia. Pääsääntöisesti puhutaan halutuista vaikutuksista, kuten vaikka stressiä alentavasta tai fyysistä suorituskykyä parantavista, mutta metioniin kohdalla ollaan hankalampien kysymysten äärellä. Se johtuu homokysteiinistä.

Homokysteiini on aminohappo, joka muodostuu metioniinista kuten kysteiinikin voidaan muodostaa. Ero tulee siitä, että homokysteiini on kysteiinin homologi, joka tarkoittaa, että siinä yksi CH₂-yksikkö enemmän kuin kysteiinissä. Tämä pieni ero muuttaa sen toimintaa elimistössä.

Homokysteeniä pidetään mahdollisena sydän- ja verisuonisairauksien aiheuttajana ihmisillä. Tämä oletus perustuu vanhempiin tutkimuksiin, joissa veritulpissa ja sydänkohtauksissa löydettiin kohonneita veren homokysteiinipitoisuuksia.

Tuoreemmissa tutkimuksissa kuitenkin havaittiin, että pitoisuuden lasku ei vähentänyt sydänongelmia. Lisäksi huomattiin, että nuorilla ihmisillä korkeammat homokysteiinipitoisuudet eivät ennustaneet vanhempana sydän- ja vesisuonisairauksia, mutta jo sairastuneilla sen sijaan korkeat homokysteenitasot antoivat huonomman ennusteen hoidolle. Tästä on vedetty oletus, että homokysteiini ei ehkä itsessään aiheuta sairauksia, mutta saattaa nousta korkeammalle sairauden takia.

Koirille tästä kaikesta on vaikeaa vetää mitään selvää johtopäätöstä. Voitaisiin kuitenkin arvailla, että jos koiralla on sydänsairaus, niin sille ei ehkä kannattaisi ainakaan antaa lisäravinteita, joissa on lisättyä metioniinia.

Usein hevosille suunnatuissa lisäravinteissa on korkeitakin metioniinimääriä, mutta se johtuu siitä, että niiden luontaisessa ravinnossa – nehän ovat vegaaneja – on matalat metioniinimäärät. Sen koiralla rotutyypillisessä lihapohjaisessa ravinnossa taasen on itsessään paljon metioniinia.

Homokysteiinin epällään olevan myös yhtenä syynä vanhuuden muistisairauksille, mutta toisalta taasen kun Hollannissa tehdyssä tutkimuksessa 2014 saatiin homokysteiinin määrää alemmaksi B₁₂-vitamiinilla ja foolihapolla, niin se ei silti vähentänyt muistisairaisten määrää.

Homokysteiinin määrä aleni siksi, että se pystyy muuttumaan takaisin metioniiniksi juurikin B₁₂-vitamiinin ja foolihapon avulla. Samasta syystä johtuen mm. B12-vitamiinin vähyys tai puute nostaa homokysteiinin määrää.

Luontaistuotemaailma on vakuuttunut siitä, että homokysteiini aiheuttaa huomattavasti ongelmia. Suomen lisäravinnekaupan suuri nimi Tolonen väittää, että mm. antioksidantit ”suojaavat siten sydän- ja verisuonitaudeilta, luukadolta, masennukselta, syövältä, munuaistaudeilta, muistihäiriöiltä, dementialta, Parkinsonin taudilta ja ennenaikaiselta synnytykseltä ym”, joita homokysteiinin uhataan aiheuttavan. Väitteet ovat vähintään pelottelevan liioittelevia.

Lääketieteen puolella homokysteiinia sen sijaan ei enää pidetä suurenakaan ongelmana. Jo pelkästään folaatteja sisältävien ruokien syöminen alentaa tehokkaasti homokysteiinimääriä, ainakin ihmisillä. Sen sijaan ruokiin lisätyn foolihapon tehosta samaan ei ole tietoa, riittävä tutkimusnäyttö puuttuu.

Ylipäätään homokysteiini on ongelma, koska sen haittojen arviointia vaikeuttaa sekin, että ei edes tiedetä mikä se rooli ylipäätään on tai miksi osa metioniinista muuttuu homokysteiiniksi – prosessi tunnetaan, mutta syytä ei. Homokysteiinia ei käytetä edes proteiinisynteesissä muiden valmistusaineena.

Akuutti yliannostus

39 kg labradorinnoutaja ryösti noin 350 tablettia, jotka sisälsivät 150 mg/tabletti metioniinia, yhteensä noin 52 grammaa – noin 1346 mg/kgEP. Koira oksenteli ja sai ataksiaa, joka oli oireiltaan samantyyppistä kuin selkäydinvammassa. Koiraa hoidettiin ja kotiutettiin seuraavana päivänä.

Rasvattomassa naudanlihassa on hieman vajaa gramma metioniinia sadassa grammassa. Jotta pääsisi metioniinissa yhtä suurin määriin, niin mainitun labradorin pitäisi syödä 5,5 kg paikkeilla lihaa ja siinäkin tapauksessa pitäisi olettaa, että metioniini imeytyisi yhtä nopeasti kuin lisäravinteesta, jota se ei tee.

Kissat ovat koiria herkempiä saaman yliannostusoireita metioniinista, jolloin niille saattaa kehittyä hematologinen anemia, joka aiheutuu heinzin kappaleista.

Virtsan happamoittaminen

Metioniinia käytetään virtsan happamoittamiseen. Jos koiralla on struviittikiviä, ja se on eläinlääkärin määräämällä ns. urinary-kuivamuonalla, niin ennen kuin sille annetaan lisäravinnetta, jossa on lisättyä metioniinia, niin on varmistuttava kokonaissaannista ja päätettävä, nouseeko se mahdollisesti riskirajoille.

Jos koiralle tule ruokahaluttomuutta, nenävuotoa, oksentelua tai ripulia, ja se saa suurempia määriä metioniinia, niin yliannostusriski on huomioitava. Useimmiten hoidoksi riittää metioniinin määrän laskeminen ja aika. Jos koira saa lisäksi hermostoperäisiä oireita, niin oikea osoite on eläinlääkäri, jolle kerrotaan oma epäily mahdollisesta metioniiniyliannoksesta.