Herpes on virustauti, joka löytyy kaikilta eläimiltä. Osalla lajeista herpesviruksia tunnetaan useampi, kuten ihmisillä, osalla vain yksi, kuten koiralla. Koiraherpes on hengitystietauti, ei sukupuolitauti. Kuten yleensä virustaudeissa, niin myöskään herpesvirukseen ei ole lääkettä. Koirille on herpesrokote, mutta se ei ole yleisessä käytössä.

Koirien herpestä tunnetaan vain yksi, ja se tarttuu kaikkiin koiraeläimiin, koti- sekä villikoiriin. Herpestä esiintyy maailmanlaajuisesti, mutta tutkimusten mukaan noin 10 prosenttia koirista kantaa sitä.

Tarttuminen

Koiraherpes tarttuu suorassa kosketuksessa suun ja hengitysteiden kautta. Koska se tuhoutuu herkästi elimistön ulkopuolella, se ei tartu yhtä herkästi esimerkiksi kengänpohjista kuten parvo.

Vaikka herpes voikin tarttua astutuksessa sukupuoliteitse, niin riskiä pidetään lähinnä teoreettisena.

Herpes on erittäin herkkä lämmölle sekä useimmille desinfektioaineille.

Kun koira on kerran saanut herpeksen, se saa siitä vastustuskyvyn koko iäkseen, eikä tartuta tai saa tartuntaa uudestaan.

Herpes saattaa – tosin erittäin harvoin – nartuilla aktivoitua uudestaan synnytyksessä. Tästä ei ole kuitenkaan pennuille vaaraa, sillä ne saavat emän vasta-aineet maidossa. Nämä vasta-aineet suojaavat pentua niin kauan, että se on vahvistunut tarpeeksi ja elimistö oppinut säätelemään lämpöään, jollon se sitä kautta itse tappaa viruksen.

Oireet

Aikuisella koiralla herpes esiintyy joko täysin oireettomana tai lievänä hengitystieinfektiona, jossa on pientä niiskutusta sekä sierainvuotoa, ja joka on nopeasti ohi. Herpes voi aiheuttaa myös lievää sukuelinten (esinahan tulehdus, emätinvuotoa) tulehdusta.

Kantavilla nartuilla herpestartunta on huolestuttavampi.

• Jos narttu saa tartunnan tiineyden puolessa välissä, saattavat kaikki pennut kuolla. Tämä saattaa olla yksi selitys tapauksille, joissa kantavaksi todettu narttu jääkin mystisesti tyhjäksi.
• Jos tartunta saadaan tiineyden loppuvaiheilla, viimeisten kolmen viikon aikana, kaikki kehittyvät pennut saavat tartunnan. Joskus herpestartunta aiheuttaa ennenaikaisen synnytyksen, tai pennut syntyvät normaalia pienempinä ja/tai kuolevat ensimmäisten päivien aikana. Herpestä pidetään yhtenä mahdollisena syynä fading puppy syndroomaan.

Pennuille herpes on hengenvaarallinen tauti. Koska herpes on lämpöherkkä virus, se ei kestä kunnolla edes normaalia ruumiinlämpöä. Pikkupennuilla herpesvirus alkaakin lisääntymään kun pennun ruumiinlämpö on päässyt laskemaan alle 37 asteen. Tämä tapahtuu helposti, sillä pentu kykenee säätelemään omaa ruumiinlämpöään vasta samoihin aikoihin kun silmät aukeavat. Itämisaika on 6-9 vuorokautta, ja ensimmäisten oireiden ilmaannuttua taudin kulku on nopeaa. Pentu ei syö, se on veltto, saattaa aristaa vatsaa, uloste on pehmeää ja vihertävänkeltaista, alavatsalle saattaa ilmaantua punaista ihottumaa, sieraimista valua harmahtavaa eritettä ja pentu huutaa jatkuvasti. Viruksen levitessä hermoston alueelle pentu saa pakkoliikkeita ja saattaa kouristella pahasti. Mikään hoito tai lääkitys ei auta, ja pentu kuolee yleensä 24-48 tunnin kuluessa.

Sairastuneiden pentujen eristämisestä ei ole herpeksen tarttumisen suhteen mitään hyötyä. Pennut ovat saaneet tartunnan emältään, eivätkä tartuta siten toinen toisiaan. Mutta emän kannalta sairastuneen pennun siirtäminen saattaa olla suositeltavaa, sillä kramppaava ja huutava pentu todennäköisemmin stressaa emää suunnattomasti.

Hoito

Herpekseen ei ole lääkitystä.

Ainoa, jota voi hyödyntää, on viruksen huono sieto lämpöä vastaan. Pentuhuoneen lämpötila nostetaan 28 asteeseen. Pennuille tuodaan lämpöpulloja ja niiden ruumiinlämpöä pyritään kohottamaan, pikkupentuhan ei itse kykene säätelemään omaa ruumiinlämpöään.

Valitettavasti tämä tapa on enemmänkin ennaltaehkäisyä kuin hoitoa, ja pennun henkiinjääminen johtuukin enemmän onnesta kuin kasvattajan tai eläinlääkärin työskentelystä.

Kun herpes on edennyt pidemmälle, on syytä erittäin vakavasti harkita sairastuneen pennun eutanasiaa.

Jos pentu selviää herpeksestä, sille ei jää sairaudesta vammoja. Lisäksi se saa elinikäisen suojan herpestä vastaan.

Ennaltaehkäisy

Ainoa tapa yrittää välttää herpestä on koirakontaktien välttäminen. Nuorilla ja aikuisilla tässä ei ole mitään järkeä, sillä haitat ovat huomattavasti hyötyjä suuremmat: aikuisella koirallahan herpestartunta ei ole mikään uhka. Sairastumisen aiheuttamasta imuuniteetista johtuen koiralle kannattaisikin itseasiassa yrittää saada herpestartunta.

Herpesvasta-aineet on nykyään mahdollista tutkia verinäytteestä, mutta sitä ei kyetä joka paikassa tekemään.

Jos astutetulla nartulla ei ole ollut herpestä, niin se on ehkä syytä eristää koirakontakteista kun varmuus kantavuudesta on saatu. Kriittisimmät ajat ovat kolme viikkoa ennen ja jälkeen synnytyksen. Silloin vieraita koiria ei päästetä emän ja pentujen lähelle, ja omat kädet pestään aina ennen kuin niitä käsitellään. Tämä on järkevää muutenkin, sillä herpestä suurempi uhka on parvo. Itseasiassa, vieraita koiria ei tulisi päästää edes samaan talouteen. Ihmiskyläilyjäkin kannattaa rajoittaa, varsinkin jos kävijällä on itselläänkin koiria.

Kasvatuskennelit

Herpestä on jo pitkään pidetty yhtenä merkittävän tekijänä mystisissä pentukuolemissa, jotka tunnetaan useasti nimeltä fading puppy syndrooma. Tämä saattaa kulkea käsi kädessä myös sen kanssa, että kennelissä, joissa tyhjäksi jääneet nartut ovat ongelma, on havaittu olevan enemmän herpesvasta-aineita kantavia koiria kuin muissa kenneleissä. Mikäli narttu saa herpes-tartunnan kannon aikaisessa vaiheessa, siitä seuraa useasti keskenmeno. Suomessa tutkittiin lisääntymisongelmista kärsiviä kenneleitä ja havaittiin että niissä oli huomattavasti enemmän herpesvasta-aineita kantavia kuin verrokkikenneleissä (Johnsson 2006).

Vääriä luuloja

Herpeksen suhteen viljellään paljon vääriä luuloja. Sellaisia ovat esimerkiksi että:

• herpekseen sairastuneen nartun astunut uros tartuttaa kaikki muutkin nartut (väite sukupuolitaudista)
• herpekseen sairastuneella nartulla ei voi koskaan tehdä pentuja
• herpes on sukupuolitauti ja ainoa vaihtoehto on keinosiemennys
• herpes jää itämään ja muhimaan talon rakenteisiin
• koiraherpes voi tarttua ihmisiin