Kananmunia käytetään usein nostamaan ja parantamaan koiran ruuan proteiinimäärää sekä tuomaan lisää potkua energiaan. Vielä jokunen aika sitten kiivaimman ylituotannon aikana munien käyttö oli jopa edullista, mutta nykyhinnoilla saa jo hieman harkita, että kannattaako munien käyttö.
Proteiinien nostaminen toimii lisäravinteillakin ja tavalliselle koiralle ruuan perusproteiinimäärän pitäisi olla riittävä – ainakin lihapohjaisessa ruokinnassa.
Kuivamuonilla munat ovat kuitenkin harkitsemisen arvoinen lisä, jos 50/50-ruokinta ei ole vaihtoehto. Vitamiinilisänä munat eivät ole useinkaan järkevä valinta. Vaikka vitamiineja löytyy erilaisia, niin määrät ovat kaikesta huolimatta vaatimattomia. Munien kuoret ovat kuitenkin useille pelkkää jätettä, mutta näin ei tarvitsisi välttämättä olla.
Kananmuna ei ole kuitenkaan turha raaka-aine, varsinkaan pienemmille koirille. Isommilla ne taasen ovat enintään lisä, jonka hyödyllisyys riippuu täysin muusta ruokinnasta.
Ravintosisältö
Kananmunasta löytyy lähes kaikki tarvittavat ravintoaineet, paitsi C-vitamiini ja kuidut. Sen proteiinit ovat hyvänlaatuisia ja rasvahappokoostumus käytännössä erinomainen. Valmistuksella ei ole käytännön merkitystä ravintosisällön kanssa, mutta vähintään hyydytetyn valkuaisen proteiinit ovat kokonaan, käytännössä, hyödynnettävissä, raa’assa einen verran vähemmän.
Yhdestä 55 g munasta saadaan 328 kJ (79 kcal) energiaa. Rasvaa löytyy 5,7 grammaa (noin 63 % kokonaisenergiasta) josta rasvahappoina 3,08 g. Proteiineja saadaan 6,9 g (36 % energiasta).
Keltuainen (34 % massasta) sisältää vettä, proteiinia, rasvaa, rasvaliukoiset A-, D-, E– ja K-vitamiinit, vesiliukoisia B-ryhmän vitamiineja (erityisesti B12-vitamiinia, riboflaviinia, niasiinia ja foolihappoa) sekä kivennäisaineita (jodia, seleeniä ja sinkkiä).
Valkuainen (66 % massasta) sisältää proteiinia (suurin osa), vesiliukoisia B-ryhmän vitamiineja (erityisesti riboflaviinia) sekä kivennäisaineita.
Ravintoainesisältöön vaikuttavat kanan rotu, ikä, ravinto ja munan koko. Merkittävimmät muutokset munan ravintoainesisällössä saavutetaan ruokinnalla. Kanan rehun koostumuksella voidaan vaikuttaa ainakin A-, D-, E-, K- ja B12- vitamiinien, riboflaviinin, jodin, seleenin, sinkin, mangaanin ja raudan määrään munassa. Suurin käytännön merkitys on munan rasvahappokoostumuksen muokkauksella. Lisäämällä rehuihin erilaisia öljyjä saadaan keltuaisen rasvahappokoostumusta muutettua öljyn rasvahappokoostumuksen suuntaan.
Ravintoainesisältöön ei vaikuta väri, tuotantotapa tai keittäminen, lukuun ottamatta proteiinin hyödyntämistä ja avidiinin tuhoutumista. Munan värin määrää kanan rotu, mutta munien ravintoainesisältöön munan värillä ei ole vaikutusta. Keltuaisen väri puolestaan määräytyy kanan rehun sisältämistä luontaisista tai luontaisen kaltaisista väriaineista ja niiden määristä. Väriaineilla ei kuitenkaan ole vaikutusta munan ravintoainesisältöön. Tuotantotavankaan ei ole havaittu käytännössä vaikuttavan munan ravintoainesisältöön, sillä suurissa tuotantokanaloissa käytetään standardoituja rehuseoksia tuotantotavasta riippumatta.
Perusarvot
Kanan ruokinta vaikuttaa vahviten munien rasvan koostumukseen. Siksi markkinoille on saatu omega-3 kananmunia. Vanha nyrkkisääntö, että keltuaisesta saadaan rasva ja vitamiinit, kun valkuainen tuo proteiinit, pitää paikkaansa yhdeltä osin – keltuaisen suhteen. Vaikka valkuaisessa hieman enemmän onkin proteiineja, niin kokonaissaanti on käytännössä puolet ja puolet.
| koko muna 55 g | keltuainen 18.7 g | valkuainen 36.3 g | |
|---|---|---|---|
| proteiini g | 6.9 | 3 | 4 |
| kosteus g | 41.9 | 10 | 32 |
| rasva g | 5.2 | 5 | 0.1 |
| tuhka g | 0.6 | 0.3 | 0.2 |
| hiilihydraatti g | 0.7 | 0.4 | 0.3 |
Aminohappokoostumus
Kananmunan aminohappoprofiilin tunteminen on puhdasta high techiä. Se kuuluu tietoon, jolla ei tehdä käytännön ruokinnassa koskaan yhtään mitään. Aminohappokoostumuksen tunteminen tulee oleelliseksi hyvin harvoin määrätyissä aineenvaihduntaan liittyvissä sairauksissa, joissa joudutaan rajoittamaan proteiinin saantia. Useimmiten niissäkään kananmuna aminokoostumuksen tiedolla ei ole suurtakaan merkitystä, koska ruokinnan apuna käytetään proteiinilisiä, joilla saadaan haluttu aminoprofiili alimmalla mahdollisella proteiinimäärällä.
| koko muna 55 g | keltuainen 18.7 g | valkuainen 36.3 g | ||
|---|---|---|---|---|
| alaniini | 0.40 | 0.16 | 0.26 | tarvitsee glutamiinihappoa |
| arginiini | 0.45 | 0.21 | 0.24 | välttämätön |
| asparagiinihappo | 0.73 | 0.29 | 0.44 | |
| kysteiini | 0.15 | 0.05 | 0.10 | tarvitsee metioniinia |
| glutamiinihappo | 0.92 | 0.37 | 0.56 | tarvitsee alaniinia |
| glysiini | 0.24 | 0.09 | 0.15 | tarvitsee treoniinia |
| histidiini | 0.17 | 0.08 | 0.11 | välttämätön |
| isoleusiini | 0.37 | 0.16 | 0.24 | välttämätön |
| leusiini | 0.60 | 0.26 | 0.39 | välttämätön |
| lysiini | 0.50 | 0.23 | 0.29 | välttämätön |
| metioniini | 0.21 | 0.07 | 0.14 | välttämätön |
| fenyylialaniini | 0.37 | 0.13 | 0.25 | välttämätön |
| proliini | 0.28 | 0.12 | 0.16 | tarvitsee glutamiinihappoa |
| seriini | 0.53 | 0.25 | 0.29 | tarvitsee glutamiinihappoa |
| treoniini | 0.31 | 0.13 | 0.16 | välttämätön |
| tryptofaani | 0.09 | 0.03 | 0.05 | välttämätön |
| tyrosiini | 0.27 | 0.13 | 0.17 | tarvitsee fenyylialaniinin |
| valiini | 0.47 | 0.18 | 0.29 | välttämätön |
Törmäsin tällaiseen Facebookin antoisassa maailmassa:
mulle sisätauteihin erikoistunut ellu neuvoi että koira saa parhaat aminohapot raa’asta keltuaisesta, ei siis valk. ollenkaan, annostus 1 keltuainen/10 kg joka pvä
Kuten välittömästi huomaa, niin ellun olisi kannattanut keskittyä sisätauteihin ja unohtaa ravitsemus. Molemmista, niin valkuaisesta kuin keltuaisesta, saadaan samat aminohapot, mutta valkuaisesta saadaan grammoina enemmän. Eläinlääkärin olisi kannattanut mieluummin todeta, että munasta ei saa hukata mitään, sillä kananmunan arvo on koko paketissa, ei jossain osassa. Mutta koska eläinlääkäreille ei opeteta ravitsemusta, ei teoriassa eikä käytännössä, eikä ravitsemus kuulu myöskään sisätautien erikoistumiseen – joka on erittäinkin omituista – niin hän ei voinut tietää tuollaista ravitsemuksen perusasiaa.
Vitamiinikoostumus
Kokonaisen kananmuna ravintokoostumus on helpoimmin löydettävissä Finelistä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että siellä määrät ovat per 100 grammaa. Kananmunien koko vaihtelee, ja itse käytän yleensä laskuissa 55 grammaa. Mitään perusteltua syytä tuolle ei ole, olen vain alkanut käyttämään sitä jossain vaiheessa ja olen pysynyt siinä. Aivan yhtä perusteltua tai toimivaa olisi käyttää munan kokona vaikkapa 60 grammaa.
Munan valkuaisen ja keltuaisen eriteltyjä ravintoarvoja on hieman hankalampi löytää, heti ja helposti. Olen koonnut määrätyt tärkeimmät vitamiinit1 taulukkoon laskettuna 55 kananmunalle, jolloin valkuaisen osuus olisi 36,3 g ja keltuaiselle jäisi 18,7 g. Vitamiinimäärissä on hivenen heittoja, jotka johtunevat pyöristysvirheistä. Arvot ovat kaikki mikrogrammoina.
| µg | koko muna 55 g | keltuainen 18.7 g | valkuainen 36.3 g |
|---|---|---|---|
| niasiini - B3-vitamiini | 41.3 | 4.5 | 2.9 |
| riboflaviini - B2-vitamiini | 251.4 | 98.7 | 159.4 |
| kobalamiini - B12-vitamiini | 0.5 | 0.4 | 0 |
| pantoteenihappo - B5-vitamiini | 843.2 | 559.1 | 69.0 |
| A-vitamiini | 89.1 | 80.9 | 0 |
| tiamiini - B1-vitamiini | 22 | 32.912 | 1.452 |
| pyridoksiini - B6-vitamiini | 93.5 | 65.45 | 1.815 |
| foolihappo | 25.9 | 27.3 | 1.5 |
| E-vitamiini | 577.5 | 482.5 | 0 |
| D-vitamiini | 1.1275 | 1.01915 | 0 |
| luteiini ja zeaksantiini | 276.7 | 204.6 | 0 |
Taulukosta huomaa heti, että vaikka kananmuna onkin profiililtaan laaja ja sitä myöten arvokas ravintona, niin absoluuttisissa grammoissa mitattuna kanamunaa pitäisi kuitenkin syöttää lihaa vastaavia määriä, että siitä saataisiin riittävät ”tehot”.
Mineraalikoostumus
Mineraalikoostumukseen (kuin myös vitamiineihinkin) on syytä suhtautua pienellä varauksella, koska lähtötiedot ovat yhdysvaltaiselta tuottajien keskusliitolta. Kysymys ei ole tietojen luotettavuudesta, vaan munimakanojen ruokinnassa. Rehut vaikuttavat munien ravintosisältöön ja niin kauan kun ei tiedetä maiden ja mantereiden eroa kanojen ruokinnassa, niin arvoihin ei kannata suhtautua absoluuttisena totuutena. Niitä on syytä käyttää enemmänkin suhdelukuina kun muuntaa Finelin tietoja valkuaista ja keltuaista koskeviksi numeroiksi.
| koko muna 55 g | keltuainen 18.7 g | valkuainen 36.3 g | |
|---|---|---|---|
| kalsium mg | 30.8 | 24.1 | 2.5 |
| rauta mg | 1 | 0.5 | 0 |
| Magnesium - mg | 6.6 | 0.9 | 4 |
| fosfori mg | 108.9 | 73 | 5.4 |
| kalium mg | 75.9 | 20.4 | 59.2 |
| natrium mg | 78.1 | 9 | 60.3 |
| sinkki mg | 0.7 | 0.4 | 0 |
| kupari µg | 40 | 14 | 8 |
| mangaani µg | 15 | 10 | 4 |
| seleeni µg | 17 | 10 | 7 |
Avidiini
Kananmunan valkuainen sisältää avidiini -nimistä proteiinia. Munansyöttäjille sen ongelma on siinä, että avidiini sitoo itseensä biotiinia. Tämä sidos on erittäin luja, eikä sitä kyetä ruoansulatusjärjestelmässä rikkomaan. Avidiini ei siis tuhoa biotiinia, kuten usein kuulee väitettävän. Se ainoastaan estää biotiinin imeytymisen. Ohutsuolen epiteelisoluissa on erityisiä soluja, joiden tehtävä on ”kaapata” biotiini ja imeyttää se elimistöön. Avidiinimolekyyli on kuitenkin niin iso, että se ei pysty kiinnittymään näihin soluihin. Ja vaikka pystyisikin, niin siitä ei olisi apua, sillä avidiinin ja biotiinin sidosta ei saada rikki, eikä suolisto päästä vierasta proteiinia läpi elimistöön.
Teoriassa siis valkuaisen avidiini aiheuttaa biotiinin puutetta. Mutta ainoastaan teoriassa.
Avidiini ei kykene ”koskemaan” elimistön biotiinivarastoihin. Se ei myöskään kykene vaikuttamaan ennen munaa, ja munan jälkeen syötyyn biotiiniin. Lisäksi kaikki keltuaisen biotiini ei koskaan ole tekemisissä valkuaisen avidiinin kanssa – avidiini ei ole mikään aktiivinen metsästäjä, joka jahtaa biotiinia suolistossa. Liitoksen syntymistä varten tarvitaan molekyylien kosketus. Ja avidiini pystyy sitomaan itseensä enintään neljä moolia biotiinia, tämä ei siis tarkoita, että se sitoisi nimenomaan neljä – se voi myös sitoa vain yhden, tai ei yhtään.
Vaikka pitkään on opetettu, että avidiinista selviää kypsentämällä munan, tai vain hyydyttämällä valkuaisen, niin se ei pidä paikkaansa. Munaa on kypsennettävä sadassa asteessa vähintään 10 minuuttia, eikä siinäkään vaiheessa ole tuhottu kaikkea avidiinia. Sen sijaan avidiini ei kestä happamuutta, joten vatsalaukku sulattaa sen kuten kaiken muunkin proteiinin.
Kuoret
Raakaruokkijat ovat jo pitkään käyttäneet munan kuoria kalsiumin lähteenä. Oikeammin niitä käytettiin alun perin korjaamaan Ca/P-suhdetta, jos barffissa joutui antamaan (vahingossa) liikaa lihaa. Ylipäätään kalsiumin ja fosforin suhteen todellinen merkitys on erittäinkin kyseenalainen, joten kuorien aito arvo on kalsiumissa. Yhdestä kananmunan kuorista saadaan jauhettuna aika tarkkaan teelusikallinen eli 4-5 grammaa. Usein ilmoitetaan, että tuossa määrässä on 1760 mg kalsiumia, joka riittää n. 32 kg koiran perustarpeen tyydyttämiseen tai kilon lihan Ca/P-suhteen tasapainottamiseksi lähelle 2:1.
Munan kuoressa on useita eri mineraaleja, joista tärkeimmät ovat
- kalsium n. 400 mg/g
- magnesium n. 5 mg/g (teelusikallisessa/yhdessä kuoressa n. 22,5 mg)
Muita mineraaleja on häviävän pieniä määriä, eikä niillä ole merkitystä. Kuoren kalsiumin ja muiden kivennäisaineiden määrään vaikuttaa vahviten kanan ruokinta ja yleistyksenä voidaan sanoa, että jos kuori hajoaa erittäin helposti, niin siinä on vähemmän kalsiumia – määrä voi vaihdella 380 – 415 mg/g välillä (Schaafsma ym. 20002).
Raa’oilla kuorilla imeytyminen on noin 25 % paikkeilla, joten tuosta 400 mg kalsiumista koira saa hyödynnettäväkseen sadan milligramman verran. Tai jos yleisesti käytetystä teelusikkamäärästä lasketaan, niin 440 milligrammaa. Tämä tarkoittaa, että yhden munan kuoret eivät riitäkään 32 kilolle, vaan ne hyödyntää ”vain” noin 5 kg koira. Se 32 kg koira tarvitsee siten vajaan neljän munan kuoret kalsiumin tarvettaan varten.
Kuorijauheelle löytyy toisenlaisiakin arvoja. Useiden Finelin täydentäjänä käyttämä SelfNutritionData ilmoittaa kuorijauheelle
- kalsiumia 900 mg/g
- magnesiumia 24 mg/g
- fosforia 8,4 mg/g
- kaliumia 8 mg/g
- natriumia 9 mg/g
Määrät ovat huomattavasti korkeammat kuin muilla lähteillä.
Kuorien sulavuutta on usein epäilty, minä muiden muuassa. Epäily on perustunut siihen, että suuremmat kuoren kappaleet näkyvät sulamattomana joukossa. Ahkerimmat jauhavat munat jauhoksi, ja ovat perustelleet imeytymistä sillä, että jauhoa ei ole kakkakasoissa näkynyt. Hevosilla hiekka on terveysriski, ja hiekan määrää suolistossa voidaan arvioida ulosteiden perusteella – mutta niissäkään sulamaton hiekka ei takuulla näy silmin, se pitää liettää esille. Tarvitaan siis hieman vahvempia perusteluja.
Ihmispuolella tutkitaan paljon kaikkea mahdollista, joka on muutoin jätettä, mutta se voisi ravintoarvoiltaan olla käyttökelpoista – kunhan se sulaa. Kananmunankuoret kuuluvat tähän ryhmään.
Schaafsma ja Beelen tutkivat miten jauhetun kuoren kalsium imeytyy possuilla (19993. Tutkimuksen mukaan kuorijauheen kalsium oli paremman hyödynnettävää kuin vertailuna käytetty kalsiumkarbonaatti (CaCO3). Tässä tutkimuksessa kalsiumia ei merkitty radioaktiivisesti, vaan imeytyminen tutkittiin ulosteista. Kuorijauhe annettiin kahden erilaisen rehun, oikeammin proteiinilähteen mukana, ja se vaikutti kalsiumin imeytymiseen. Kaseiinipohjaisella ruokavaliolla kalsiumkarbonaatin imeytymiselle saatiin 66,9 % ja munankuorelle 71,3 prosenttia. Soijaisolaattia käytettäessä kalsiumkarbonaatti imeytyi 46,7 prosenttisesti ja kuorijauheelle saatiin 65,9 %. Häiritsevän korkeiden prosenttien sijaan tutkimuksen suurin arvo oli, että kuorijauheen kalsium imeytyy ainakin possuilla. Korkeat prosentit ovat kuitenkin selitettävissä kasvuajalla, jolloin kehon oma säätely pyrkii nostamaan kalsiumin imeytymistä. Tutkimuksesta ei ollut saatavilla kuin yhteenveto, siis ilmaiseksi, joten yksi kysymysmerkki on, että mitä aidosti tutkittiin. Tulos oli kuitenkin yhdeltä osin selvä, kuorijauheen kalsium imeytyy paremmin kuin puhdas kalsiumkarbonaatti.
Ilmeisesti on syytä tarkistaa mielipidettä kuorien imeytymisestä sen verran, että jauhettuna se on käyttökelpoista, kunhan jauhaminen tarkoittaa todella hienojakoista. Mutta edelleenkään en usko kuorista saatavan sanottavaa hyötyä vain rikkomalla ne kuppiin. Jauheen tekoon kannattaa käyttää konetyövoimaa ja viimeistellä morttelilla. Mutta ennen jauhamista kuoret kannattaa pestä, antaa kuivahtaa ja kuumentaa uunissa 150 asteessa vartin verran. Vaikka salmonella ei olekaan ongelma, niin turhaa bakteerikasvustoa on silti tarpeetonta tukea – kalsiumin hyödyntämiseen tuolla ei ole merkitystä ja vanha Katiskastakin löytynyt väite, että keitettyjen kuorien kalsiumia ei kyetä hyödyntämään, näyttää olevan väärä.
Harhaluuloja
Kananmunaan liitetään yleisesti kaksi harhaluuloa. Ensimmäinen on, että raaka valkuainen muodostaa vatsalaukun sisäpinnalle kalvon, joka estää muiden ravintoaineiden imeytymisen. Kalvoa voi jokainen tutkia itsekin kaatamalla valkuaisen joukkoon vaikka sitruunahappoa, sekoittamalla ja katsomalla mitä tapahtuu. Lisäksi on muistettava, että vatsalaukku on paikka, jossa ruokamassa sulatetaan. Imeytyminen tapahtuu ohutsuolessa.. Toinen harhaluulo liittyy vanhoihin ihmispuolen ruokintaoppeihin. Munien syömistä rajoitettiin, koska sen uskottiin nostavan kolesterolia. Tämä ei pidä paikkaansa enää edes ihmisillä, eikä kolesteroli ole muutenkaan ongelma koirilla.
Tuotenimet
Munia myydään nykyään useilla eri tuotenimillä. Osalla on ravitsemuksellista merkitystä, osalla ei.
KultaOmegaKultamunat, DivaOmega, Hyvänolon kananmuna, Sydänystäväksi Omega jne. sisältävät runsaasti alfalinoleenihappoa ja omeag-3-rasvahappoja sekä enemmän E-vitamiinia. Jotta rasvahappokoostumusta on pystytty muuttamaan, niin kanoille on syötetty räätälöityä rehuseosta, jossa täysjyväviljaa ja kylmäpuristettua pellavansiemenöljyä tai rypsiöljyä. Suurin osa kanoista on häkkikanaloissa.
Vapaan kanan kultamuna, ja muut Vapaan kanan, Onnellisten kanojen tai Herkulliset lattiakanan munat on tuotettu normaalilla rehulla, eikä niiden ravintosisällössä ole eroa ”normimunaan” verrattuna. Kanat ovat lattiakanaloissa.
Luomumunissa olosuhteita ja rehua kontrolloivat erilaiset määräykset ja luomu-merkkejä myöntävät järjestöt. Ne eivät eroa ravintosisällöltään, mutta niissä on hieman kovempi kuori. Kanat kasvavat ns. luomukanaloissa.
Ruskeat munat eivät eroa ravintosisällöltään valkoisista. Väri tulee kanan rodusta.
Munia kannattaa ostaa varastoon kerralla enemmän, sillä se säilyy kohtuullisen pitkään. Myyntiaika tuoreelle munalla on 28 päivää, ja vielä viikko sen jälkeenkin muna luokitellaan tuoreehkoksi. Tämänkään jälkeen muna ei ole vielä pilalla, vaan ainoastaan vanha. Vanhoissa munissa ravintoarvot alkavat hieman heiketä, mutta ei oleellisissa määrin. Munan säilyvyyttä heikentää lämpö ja lämpötilan vaihtelut, viileässä ja hämärässä säilytetty muna on käyttökelpoinen pitkään.
Eettiset ongelmat
Kananmunien suhteen on käynnissä hintasota liikatuotannon takia. Tämä on tietysti taloudellinen etu kuluttajalle hintojen pysyessä alhaalla. Ongelma tulee tuottajapuolelta, jotka yrittävät tipauttaa kulunsa niin alas kuin mahdollista.
Suurin osa munakanoista elää teollisissa häkkikanaloissa. Neljä kanaa on aina yhdessä häkissä, ja 20 kanalle lasketaan yksi neliämetri riittäväksi tilaksi. Korkeutta ei ole täysin edes suorana seisomista varten. Häkkikanaloissa kanojen olot ovat surkeat, ja EU onkin todennäköisesti kieltämässä häkkikanalat. Suurkanalat ovat arkipäivää Suomessa, ja noin 95 % suomalaisista munakanoista on häkkikanaloissa.
Lattiakanaloissa kanoilla on suurempi liikkumisen vapaus. Niissä saa olla enintään 7 kanaa per neliömetri ja kuopsutukseen on varattu 1/3 pinta-alasta ja niillä on pesäkopit. Lattia on peitetty hiekalla, oljilla, puulastuilla tai pehkulla. Kanat syövät tavallista rehua, mutta olot ovat lähellä luomukanalaa. Kanalassa ei ole yleensä ikkunoita, ja siinä elää yhdessä parituhatta kanaa. Lattiakanaloissa elää noin 5 % kanoista.
Pienkanaloista suurin osa on lattiakanaloiden tyyppisiä, mutta niillä on lisäksi orret, ja ne pääsevät kesällä ulos. Munia ei yleensä saa kaupoista, vaan ne myydään tiloilta suoraan. Kanoja on kanalassa korkeintaan muutama sata.
Luomukanalassa kanat saavat liikkua vapaasti, ja niillä on omat orret ja pesät. Kanalassa täytyy olla myös ikkunat. Kanoja saa olla enintään 5/m2 ja kesällä niiden täytyy päästä ulos. Olot ovat siis hyvin paljon lattiakanalan tyyppiset. Luomukanaloissa saa syöttää ainoastaan luomurehua. Vitamiinit ja kivennäiset saavat olla tuontitavaraa, mutta ravinnossa ei saa olla hormoneja tai geenimuunneltua.
munakennosta löytyy numerosarja, jonka jälkeen on alkuperämaan tunnus, Suomessa FI. Ensimmäinen numero kertoo tuotantotavan.
0 = luomumuna
1 = ulkomuna
2 = lattiamuna
3 = häkkimuna
Salmonella
Salmonella ei ole suurikaan uhka koiralle johtuen sen lyhyestä suolistosta, mutta koira voi myös sairastua. Omistaja on kuitenkin suurimmassa riskissä, varsinkin nykyään kun koiran ulosteet kerätään lähes säännönmukaisesti. Vaikka koira ei sairastukaan, se voi silti tartuttaa. Suomessa kananmunissa ei ole suurtakaan salmonellariskiä tiukan valvonnan vuoksi. Tapauksia onkin ollut vain muutama. Mutta jos salmonella huolestuttaa, niin munan kypsentäminen ratkaisee ongelman.
- American Egg Board: Nutrient composition tilanne 29.6.2014[↩]
- Schaafsma A, Pakan I, Hofstede GJ, Muskiet FA, Van Der Veer E, De Vries PJ.: Mineral, amino acid, and hormonal composition of chicken eggshell powder and the evaluation of its use in human nutrition. Poult Sci. 2000 Dec;79(12):1833-8.[↩]
- Schaafsma, A. and Beelen, G. M. (1999), Eggshell powder, a comparable or better source of calcium than purified calcium carbonate: piglet studies. J. Sci. Food Agric., 79: 1596–1600. doi: 10.1002/(SICI)1097-0010(199909)79:123.0.CO;2-A[↩]
