Pyridoksiini (B₆-vitamiini) on yhteisnimi, joka pitää sisällään ainakin neljä vitameeria, joista kolme muotoa on biologisesti aktiivisia. Se osallistuu B-vitamiinien tavoin koentsyymien osana useisiin koiran elimistön aineenvaihdunnallisiin tehtäviin ja sitä pidetään myös yhtenä ns. neurovitamiineista.

Tärkeimpiä vaikutuksia

• osallistuu mineraali-, proteiini- ja hiilihydraattiaineenvaihduntaan
• tuottaa hermovälittäjäaineita
• säätelee punasolujen muodostumista
• estää veren kokkaroitumista

Tärkein saantitie

• sianliha
• linnut
• kala

Tarve

• NRC: 49 µg/kgME
• ruuan korkea proteiinipitoisuus nostaa tarvetta
• FEDIAF: 150 µg/100 gKA

Muunnos

• Pyridoksiinin määrä ilmoitetaan analyyseissä pyridoksiini vitameeri HCL vastaavana määränä

Pyridoksiinin vitameereista aktiivisia ovat vapaa pyridoksiini, pyridoksaali ja pyridoksamiini. Ne muutetaan maksassa, punasoluissa ja muualla elimistössä kahdeksi muodoksi, pyridoksaalifosfaatiksi ja pyridoksamiinifosfaatiksi, jotka ovat proteiinisynteesin koentsyymejä. Niitä käytetään mm. aineenvaihdunnassa sekä proteiinisynteesissä. Varsinkin tryptofaanin aineenvaihdunta on riippuvainen pyridoksiinin määrästä. Samaten rikin käyttö vaatii pyridoksiinia, sillä tauriinia, kysteiiniä ja metioniinia ei voida käyttää aineenvaihdunnassa ilman sitä.

Elimistössä suurin osa pyridoksiinista on lihaksissa ja pienempi osa maksassa. Kummassakin se on glykogeenifosforylaasi-entsyymin osana, joka kiihdyttää glykogenolyysiä eli glykogeenin (varastosokerin) pilkkomista glykoosiksi energian tuotantoon soluissa.

Ruuassa pyridoksiini on joko vapaassa muodossa tai sitoutuneena glukoosiin, ja se imeytetään ohutsuolesta joko suoraan tai osittain hydrolisoituna. Pyridoksiini eritetään virtsaan, ja keskimääräisesti ilmoitetaan, että annostellusta pyridoksiinista on koirilla noin 20 prosenttia löydettävissä virtsasta. Märehtijät tuottavat itse suolistoflooran avulla tarvitsemansa pyridoksiinin, mutta vaikka myös koirat tuottavat osan pyridoksiinista paksusuolessa, niin sekä imeytymisen vaikeus kuin myöskin määrät aiheuttavat sen, että oma tuotanto ei riitä.

Pyridoksiinista on harvemmin varsinaista puutosta, mutta lievempää vajaasaantia voidaan tavata sairausaikoina, stressissä, tiineyden ja imetyksen aikana sekä kovassa rasituksessa.

Puutokseen liittyy aina luuston ja hermoston oireita, sekä sekalaisesti oksentelua, painon laskua, väsymistä, ärtyneisyyttä, masennusta, pienisoluista anemiaa, hilseilevää kasvoihottumaa, limakalvomuutoksia ja suupielten halkeilua. Ihmisillä on lapsilla havaittu myös epilepsiaa ja aikuisilla huimausta, ääreishermojen tulehduksia sekä rannekanavaoireyhtymää.

Puutosoireiden laajuus liittyy usein siihen, että pelkästä pyridoksiinista on harvemmin puutetta, vaan usein on kyse laajasta B-vitamiinien puutteesta. Se vaatii koirilla huomattavan vähäistä lihan ja elinten käyttöä, ja normaaliruokinnalla puutetta ei saada aikaiseksi.

Pyridoksiini on ruuassa kohtuullisen vakaa ja sen kypsennyshävikki on matala. Sen sijaan se ei kestä valoa, ilmaa eikä emäksisyyttä.

Naisilla on pyridoksiinia käytetty PMS-vaivoihin ja raskauspahoinvointiin, mutta suurilla annoksilla. Onnistumisprosentti on kuitenkin ollut kehnohko. Olisi mielenkiintoista tietää, että voisiko B₆-vitamiini auttaa nartuillakin vastaavissa kiimaan ja tiineyteen liittyvissä ongelmissa. Olen kokeillut sitä muutamilla nartuilla, mutta hyötyä en havainnut.

Pyridoksiini imeytyy passiivisesti eli mitä suurempi määrä sitä saadaan, niin sitä enemmän sitä myös imeytetään. Riboflaviinilla sen sijaan on aktiivisempi imeytyminen, joka kyllääntyy määrän noustessa ja imeytymistä vähennetään. Säätelyä ei siis siltä osin pyridoksiinilla ole. Tästä aiheutuu se, että pyridoksiini luokitellaan B-vitamiineista helpoimmin myrkytyksiä aiheuttavaksi. Siitä huolimatta riboflaviinilla on alhaisempi LD₅₀-arvo akuutille suun kautta saadulle annokselle – pyridoksiinille LD₅₀suun kautta saatuna on 1 g/kgEP.

Ihmisillä 100 – 500 mg annokset ovat pitkäaikaisessa käytössä aiheuttaneet osalle neurologisia ongelmia, mutta koirilla ei ole saatu oireita annoksilla 20 – 25 mg/kgEP. Sen sijaan 50 mg/kgEP aiheutti oireita. Vielä isommat annokset, yli 150 mg/kgEP vähintään viikon ajan ovat aiheuttaneet hermosto-oireita sekä painonlaskua, jotka ovat korjautuneet kun annostusta on laskettu. 90-luvulla on beagleille ilmoitettu myrkylliseksi annokseksi kolme grammaa, joka olisi noin 200 mg/kgEP. Laajempia hermostovammoja saatiin koirille aikaiseksi antamalla 150 mg/kgEP 100 – 112 päivän ajan.

Määrät ovat niin isoja, että yliannostus on ravintoteitse täysin mahdotonta. Myrkytyksen saaminen edellyttää lisäravinteita, kuten purkin ryöstämisen, ja siinäkin pidemmällä aikavälillä. Ruuassa turvalliseksi rajaksi on ilmoitettu 1 g/kgMA enintään 60 päivän ajan ja 500 mg jos ruokitaan yli 60 päivää. Nyrkkisääntönä on, että tarvitaan yli tuhatkertainen ylitys tarpeeseen, ennen kuin saadaan myrkytys aikaiseksi.