Ehjänä eläkkeelle on videoluento, jolla on vahva yleissivistävä merkitys. Se on jaettu omiin kokonaisuuksiinsa alkaen esittelystä, mennen pentuvaiheen kautta nuoriin aikuisiin ja siitä aktiivin uran jälkeen tavoitteeseen: jos ei rauhalliseen, niin ainakin seesteisen terveisiin eläkevuosiin.
Harrastavien koirien omistajat painivat aina kahden asian kanssa:
- miten koiran kanssa pärjätään
- miten koira saadaan pysymään ehjänä
Lähes kaikissa harrastuksissa joudutaan tekemään pientä riskiarviointia. Jokaisessa harrastuksessa on riskinsä. Toisaalta, ei arkipäiväkään ole riskitöntä. Silti riskejä on minimoitava aina kun mahdollista.
Riskien arviointi vaatii ymmärrystä koirasta, miten mitkäkin asiat harrastuksessa vaikuttavat koiraan ja missä ne aidot riskit piilevät.
Intro:
Audio:
Voit ladata luennon diat tästä:
Lataa “Ehjänä eläkkeelle” Ehjana_elakkeelle.pdf – Ladatty 586 kertaa – 2,50 Mt
Pentuaika
Pentuaikana tehdään pohja tulevalle uralle. Yleensä pennut ovat kohtuullisen turvassa, sillä niillä ei ei riitä voima eikä vauhti aiheuttamaan mitään vakavampaa. Se, että jossain vaiheessa jalat vievät nopeammin kuin pää, voi muuttaa tilannetta.
Audio:
Pentu ei saa itseään rikki, ellei sen rakenne ole jo syntymästään pielessä. Jos pentu hajoaa liikkuessaan synnynnäisten tai perinnöllisten vikojen vuoksi, niin sillä ei olisi ollut muutenkaan eväitä elämään. Surullista. mutta näin asiat ovat. Siksi pentua ei saa pitää kuplamuoviin pakattuna lasipallossa.
Liikkuminen tekee kolme asiaa:
- se vahvistaa elimistöä, myös niveliä
- se paljastaa synnynnäiset ongelmat
- se parantaa pennun koordinaatiota
Samalla toki lihaksisto vahvistuu, mutta se ei ole samanlaista vahvistumista kuin aikuisen lihastreeni. Siinä lihaksisto oppii ja valmistautuu treeniä varten sillä hetkellä, kun kasvuhormoni lakkaa kasvattamasta luustoon pituutta ja muuttukin lihasvoimaa tekeväksi työkaluksi. Pentuna riittävästi liikkuneen lihaksisto ei tarvitse yhtä paljon työtä kehittymiseen kuin sohvalla maanneen, joka aloittaa nollapisteestä.
Nuori aikuinen
Nuoret koirat ovat välimuoto. Kroppa alkaa olla valmis, mutta mieli ei. Tekeminenkin on hieman samanlaista.
Audio:
Koiralla on hyvin samankaltainen kehittyminen kuin ihmislapsella. Vauvavaihe on ennen luovutusta kasvattajalla. Lapsuus alkaa siinä kuuden viikon korvilla ja jatkuu noin puoleen vuoteen asti. Alkaa murrosikä. Noin kahdeksan kuukauden kohdalla käyttäytydytään kuin 15-kesäinen teini ja siitä siirrytään nopeasti eteenpäin nuoruudessa. Vuoden kohdalla koira vastaisi ihmisissä jotain 17 – 19 vuoden väliä. Ollaan nuoria aikuisia, mutta ei ihan vielä aidosti.
Tuo oli kaavamainen kuvaus ja pätee noin 30 kg kokoluokassa. Toki yksilöeroja kehitysvauhdissa löytyy, kuin myös roduissa, mutta suurempi merkitys on koiran kokoluokalla. Kääpiöt kehittyvät kasvussaan nopeammin ja ovat usein käytännössä aikuisia jo viimneistään puolen vuoden kohdalla. Kiihkein kasvu, joka on merkityksellisin mittari, on pienillä koirilla ohitettu jo samoihin aikoihin kun otetaan toiset rokotukset. Jäteillä kehitys on taasen hitaampaa. Niillä kiihkeä kasvu saattaa alkaa vasta kuuden kuukauden jälkeen ja loppua 10 kuukauden tietämissä. Kasvu on käytännössä loppunut viimeistään 14 kk kohdalla.
Kasvun merkitys terminä ei ole aina aivan selvä, ja siksi monet vetävät tässä vaiheessa syvään henkeä ja aloittavat vastaväitteet. KAsvun loppuminen tarkoittaa, että koira on saavuttanut 95 – 97 % aikuiskorkeudestaan. Se voi vielä kasvaa hieman säkäkorkeutta lisää, mutta sillä ei ole enää merkitystä koiran fysiologialle. Kasvu ei tarkoita henkistä kasvua, joka saattaa osassa rotuja viivästyä jopa lähelle elinikää (tai ei tapahdu koskaan). Kasvu ei myöskään tarkoita lihavuutta ja painoa. Se on lihomista. Kasvu ei myöskään tarkoita lihaksikkuutta. Se tulee treenaamalla. Kasvu on vain ja ainoastaan litkien luiden pituuskasvua ja sitä kuuluu mitata säkäkorkeudesta.
Suositus: Koiran kasvu
Suositus: Pennun ruoka ja kasvu
Nuoruus ei muuta mitään koiran elämässä, kun mietitään treeniä. Tehdään samaa kuin pentunakin. Määrää ja rasitusta lisätään koko ajan sen mukaan miten koira jaksaa ja kykenee. Mutta lajista riippuen ollaan kilpatreenin kynnyksellä.
Koulutettavissa lajeissa ollaan koko ajan treenattu osaamispuolta. Se aloitettiin samana päivänä kun pentu tuli kotiin. Fyysisissä lajeissa taasen viimeistään vuoden kohdalla aletaan siirtämään painotusta varsinaiseen treeniin. Tässä on kuitenkin pidettävä jalat maassa. Koiran henkisen ja fyysisen kypsyyden on riitettävä.
Greyhoundeissa on hyvin tyypillistä, että pienillä nartuilla päästään aloittamaan varsinainen työ hyvin nuorena ja ne ovat valmiita kilpailuihin 14 kk ikäisenä. Isoilla uroksilla on tuon ikäisenä mielessä enemmänkin leluautot ja hiekkalaatikko, kuin työnteko. Fysiikkaa ehkä olisi, mutta jalat eivät kulje samassa tahdissa. Niillä joudutaankin usein odottamaan seuraavaan kesään, antamaan käytännössä vuosi enemmän aikaa kypsyä.
Valjakot ja vinttikoirat ovat ääriesimerkkejä syntymäajan merkityksestä. Jo pelkästään siksi, että niiden ura on vuodenaikasidonnainen. Agilityssä on siltä osin helpompaa, koska varsinaista kautta ei ole – unohdetaan nuorilla koirilla arvokilpailujen sijoittuminen kalenteriin. Koiria voidaan niputtaa syntymävuoden mukaan vasta komivuotiskaudelta eteenpäin. Sitä ennen ikä on muutakin kuin numeroita. Se on hyvinkin merkityksellinen asia.
Kun koulu alkaa, niin samana vuonna syntyneet ovat samalla luokalla ja ovat samanikäisiä. Tammikuun ensimmöinen syntynyt on vuoden vanhempi kuin uudenvuidenaattona lahjansa avaava ja se näkyy. Nuorilla muutos 13 ja 14 välillä voi olla hyvinkin radikaali. 17 vuotias ei kykene lähellekään sitä mitä 19 vuotias pystyy. Sen sijaan 30 ja 40 ovat samalla akselilla. Ero vahvistuu taas vanhemmiten. 40 ja 50 vuoden välillä on jo suurempi kuilu kuin edellisellä kymmenjaksolla. 55 ja 60 ero vain kasvaa.
Koirissa pätee aivan sama. Aikavälit ovat vain huomattavasti lyhyempiä. Tämä tulee pitää takaraivossa, kun esittää, että fyysissä lajeissa 8 vuotias on elämänsä kunnossa ja laittaa sen kilpailemaan kolmevuotiaita vastaan. Tilanne on täysin sama, kuin että laittaisi 50 vuotiaan kilpailemaan 20 vuotiaiden kanssa. Ihmissä ei kukaan vakavissaan esitä, että moinen olisi järkevää. Jos koirissa 8-vuotias voittaa, niin se ei kerro mitään tuosta vanhuuden kynnyksellä olevasta. Se kertoo masentavaa tarinaa kolmivuotiaiden tasottomuudesta.
Koulutuksellisissa lajeissahan ikä on helpostikin etu. Silti lajin vaatimukset fysiikalle on mietittävä.
Nuoren koiran tyypillisimmät vammat
Kun jalat vievät nopeammin kuin pää, niin jotain aina tapahtuu. Hyvä puoli on siinä, että keho korjaantuu myös nopeasti.
Audio:
Se, että kasvavaa koiraa ei saa pitää lasipallona, tarkoittaa myös sitä, että aina jotain tapahtuu. Kasvuaika itsessään saattaa aiheuttaa ongelmia. Ne ratkaistaan aina sitä mukaa, kun niitä tulee. Kasvava koira opettelee itseään ja ympäristöään törmäilemällä. Itse uskon vakaasti noin. Aidosti kyse on kuitenkin siitä, että koordinaatio ja silmä kehittyvät hitaammin kuin nopeus ja voima. Omia rajoja ja rajoitteita ei tunneta ja sitten kolisee.
Kasvun ongelmat, tapaturmat ja rasitusvammat kannattaa luokitella sen mukaan kuinka nopeasti niistä toivutaan ja voiko ne hoitaa kotona. On toinenkin luokitus, mutta siitä kukaan ei pidä: vaikuttaako se treenamiseen ja uraan, ja jos kyllä, niin kuinka pahasti.
Hieman yllätyksettömästi nuoren koiran vammat keskittyvät jalkoihin. Kun tulee sivuosumaa vartaloon, niin se johtuu kolarista – joko koira juoksee toista koiraa vastaan, tai sitten puu ei väistänytkään. Kaatumiset ovat myös yleisiä.
Työssä käyvä aikuinen
Jos kasvuajan merkitys eläkeajoille riippui enemmänkin tuurista, niin aikuisaikana omistaja päättää näkeekö koira terveitä eläkeläisvuosia vai ei. Toki tuuri ja onni on edelleen mukana. Ei rouva Fortunasta päästä koskaan täysin eroon.
Audio:
Kun puhutaan rasituksesta, niin ahneus tappaa. Se ei liity mitenkään rahapalkintoihin, vaan omistajan persouteen maineeseen ja menestykseen. Mitä enemmän taistellaan kunniasta, niin sitä suuremmassa riskissä ovat koirat. Olen usein puhunut amatööreistä ja ammattilaisista. Jako ei liity rahaan, vaan suhtautumiseen. Amatöörit harrastelevat ja heille ei ole mikään ongelma, jos koira hiukan ontuu. Balanssi on tuntematon termi tai sen kuvitellaan liittyvän etäisesti ruokaan. He hakevat titteleitä, koska koiralla on on kivaa. Ammattilaiset myöntävät kilpailuviettinsä ja halunsa voittaa. Siksi he opettelevat asioita ja pitävät kilpakoiransa kunnossa. Jos koira ei ole balansissa, niin sitä ei viedä töihin. Ontuva koira rikkoo itsensä ja sen jälkeen sillä ei voi kilpailla. Ammattilainen tietää, ettei koira halua kilpailuihin, Koira tekee töitä vieteillään eikä erota treeniä finaalista.
Kaikki ne asiat, jotka vaikuttavat tekemiseen ja mitä mistäkin seuraa, voidaan laittaa kaavioon. Kaavion rakenne riippuu täysin tekijästä, hänen arvostuksistaan sekä painotuksistaan ja mitä halutaan esittää. Luennolla esitettu syy/seuraus-rakenne on siten vain yksi tapa esittää asiat.
On ymmärrettävä, että koiraa ja sen hoitoa, treenaamista sekä kilpailemista ei voida toteuttaa vuokaavioilla. Kaavioissa on kyse perusteoriasta. Teorian toteuttaminen vaatii ymmärrystä siitä kokonaisuudesta, jota kutsutaan todellisuudeksi. Teoriaa ja siihen liittyviä seurauksia käytetään kahteen asiaan: tekemisen syiden ymmärtämiseen ja ongelmien ratkaisuun.
Kaavio näyttää monimutkaiselta siksi, että monet asiat ovat päällekkäisiä. Ne pitäisi esittää kolmiuloitteisessa matriisissa, mutta siihen ei ole tekniikkaa. Ehkä joskus hologrammiaikana sitten.
Veteraani-ikä
Veteraani käsitteenä on tuttu näyttelyistä ja kaikissa sellaisissa lajeissa, jossa vanhoja koiria säästetään nuorten ylivoimalta. Se milloin koira siirtyy käsitteellisesti veteraaneihin, säännöt ovat oma asiansa, riippuu vahvasti lajin rasittavuudesta.
Audio:
Koiralla on kaksi mittaria:
- kalenteri
- tuntimittari
Kalenteri mittaa ikää, luonnollisesti. Mutta tarkoitan sitä, että vanheneva koira ei enää ole nuori. Tuo ollaan ymmärtävinään, mutta ei sitä aina aidosti tajua. Ikääntyvät ihmiset ymmärtävät asian helpommin ja joskus jopa osaavat tulkita sitä koirillaankin. Kun nuorena kolautti polvensa, niin saattoi kahden viikon päästä ihmetellä, että mistä tuo mustelma on tullut. Kun viidenkympin jälkeen kolauttaa polvensa, niin ensimmäisen viikon harkitsee sairaslomaa ja ontuu hivenen vielä kuukaudenkin kuluttua. Kovempi kolaus muistuttaa itseään loppuiän.
Kyse on siitä, että elimistö ei enää palaudu ja korjaannu kuin ennen. Koira ei ole yhtään erilaisempi. Viiden vuoden kohdalla koira on kuin 40 tai 50 vuotias. Vauhtia piisaa edelleenkin, mutta joutuu hieman useammin istua hengähtämään. Ei olla nuoria enää, vaikka haluaisikin. Harmaatakin saattaa löytyä, vaikka se onkin enemmälti geneettinen taipumus.
Keski-ikäiselle vuoden vanheneminen ei ole isompi juttu. Tuntuu vain tapahtuvan tiheämmin kuin nuorena. Koiralle vuoden vanheneminen vastaa helpostikin ihmisten kymmentä vuotta. Toki tuo on osaltaan rotu- ja yksilökysymys. Oikeammin rodun kokoon liittyvä. Pieni terrieri potkii helposti menemään lähelle 20 vuotta. Irlannin susikoira ei näe kymmenettä ikävuottaan. Jäteillä viiden vuoden kohdalla tapahtuva romahdus on nopea ja jyrkkä. Terrierillä se on huomaamattomampi, mutta alamäki silläkin on. Tuota alamäkeä omistajan on kunnioitettava.
Tuntimittari pyörii kun koira on työssä. Se, että onko kyse treenistä vai kilpailusuorituksesta, ei ole merkityksellinen. Greyhoundeissa on vakaa usko, että reisilihaksella on kilometrimittari. Kun se tulee täyteen, niin se oli siinä ja hoidetaan revähdystä. Kyllä, uskon tuohon itsekin. Itseasiassa en tiedä greyhoundeista ensimmäistäkään osaavaa täysipäistä treenaria, joka ei väitettä allekirjoittaisi. Osaksi tuon takia menestyjät eivät tee turhia ratatreenejä. Aito syy on kuitenkin se, että treeni on yhtä riskialtis kuin kilpailu, ja turhan treenin takia ei riskejä kannata ottaa.
Tunti- tai kulutusmittari kuvaa ajatusta, että elinikäinen kuormitus kertyy ja vaikuttaa koiraan. Se vanhenee nopeammin. Ajatus ei sinällään ole uusi. Vanhan suomalaisen sananlaskun mukaan juokseva koira ei elä vanhaksi. Se on samaa ajattelutapaa.
Se, että voidaanko veteraanilla harrastaa ja kuinka kauan, riippuu tietenkin koiran lisäksi lajista. Mitä fyysisempi laji, niin sitä aikaisemmin aletaan keventämään ja harventamaan työtaakkaa. Kilpailut ovat aina yhtä raskaita, mutta kilpailu- ja treenikertoja voidaan harventaa.
Eläkepäätös on myönnetty
Kun koira siirtyy eläkkeelle, yleensä erittäin lyhyen veteraanikauden jälkeen, niin se todellakin on eläkkeellä. Töihin ei mennä.
Audio:
Eläkeikä tarkoittaa muutamaa asiaa:
- paino saa noustaa
- puuhaillaan kaikkea hauskaa
- saa nukkua, jos nukuttaa
- EI TEHDÄ TÖITÄ
Vanhusta hoidetaan hyvin pitkälle aivan samalla tavalla kuin pentua. Liikutaan sen minkä koira pakottamatta haluaa ja syödään hyvälaatuista ruokaa. Ei laihdutella eikä murehdita vyötäröstä – lihapullaksikaan ei tulla. Leikitään, jos leikityttää. Nukutaan, jos nukuttaa.
Se siitä. Urakoira on ehtoopäivien levon ansainnut ja omalla tavallaan itse eläkkeensä maksanut. Se kuinka pitkä ehtoo on odotettavissa, on luojan huomassa – ja hiukan siitä miten omistaja on vastuunsa kantanut edeltäneinä vuosina.
Kysyttävää?
Jos sinulle tuli jotain kommentoitavaa, ajatuksia tai kysyttävää, niin käytä sivun kommentointia.
Tarvitsetko apua oman koiran fysiikkatreenien kanssa, mietityttääkö palauttaminen, ruokintaongelmia vai kaipaatko apua terveysongelmissa? Anna Katiskan ammattilaisten auttaa ja buukkaa puhelinaika.
