Doping on koiran suorituskyvyn keinotekoista nostamista tai laskemista. Dopingissa ei ole kyse pelkästään moraalisesta tai eettisestä ongelmasta, vaan myös juridisesta. Suomessa eläindopingista seuraa aina poliisitutkinta ja mahdollisesti käräjäoikeuteen joutuminen. Siksi on syytä selvittää, mistä oikein on kysymys. Tietämättömyys kun ei ole puolustus, ja treenari vastaa aina koirastaan.

Doping voidaan käsitteenä jakaa kolmeen ryhmään:

1. Tahallinen doping
2. Vahinkodoping
3. Varoaikarikkomus

Tahallinen doping

Tahallisessa dopingissa koiran suorituskyvyn nostamisesta tai laskemisesta ei ole epäilystäkään. On käytetty esim. anabolisia steroideja, EPO:a, piristeitä, rauhoitteita jne.

Näitä ei ole Pohjoismaissa ollut koskaan greyhound racingissä.

Nopeuttava doping on ylipäätään vaikeaa koirien suhteen. Yleensä Ison Maailman tapauksissa kyse on ollut yrityksestä treenata enemmän ja lujempaa, sekä saada koira palautumaan nopeammin. Hidastavaa dopingia tavataan myös, ja siinä on aina kyse vedonlyönnin manipuloinnista. Maailman valtamaissa näitäkin tapauksia on huomattavan vähän. Treenarit tietävät, että aineet näkyvät kauan ja testit ovat tarkkoja. Nopeuttavaa dopingia, yleensä piristeitä, kuitenkin myös tavataan. Kyseessä on käytännössä aina pientreenari tai omistaja huonosti ajavan koiran kanssa pikkukilpailussa yrittämässä vedätystä vedonlyönnissä. Näitä ei kuitenkaan ole esim. Irlannissa kuin kourallinen ja he ovat lähes aina mistään mitään ymmärtämättömiä maajusseja tai pikkurikollisia.

Vahinkodoping

Vahinkodoping aiheutuu, kun koiralle annetaan jotain, jonka koostumuksesta ei tiedetä. Luullaan noudatettavan sääntöjä, ja ollaankin ihmeissään kun testit antavat positiivista. Yleensä vahinkodopingissa pitoisuudet ovat niin pieniä, että itseasiassa kyse ei edes ole varsinaisesta dopingista, vaan ainoastaan positiivisesta dopingtestistä. Näissä tapauksissa ei treenari koskaan joudu oikeuteen asti, vaan asia voidaan käsitellä liiton sisäisenä sääntörikkomuksena.

Tapauksia on ollut muutama Ruotsissa ja Suomessa, ja niissä kaikissa on kyetty löytämään positiivisen tuloksen aiheuttaja.

Luultavammin jonkun ystävällisen ihmisen antama suklaamakeinen, teehen perustuva C-vitamiinivalmiste, rauta/vitamiinivalmiste, koirankeksit… Treenari vastaa aina siitä, mitä koiralleen antaa. Ja mitä muutkin sille antavat.

Varoaikarikkomus

Lääkkeillä on erilaiset poistumisajat, ja ne ovat määritelty lääkeryhmittäin. Tällä on haluttu varmistaa se, että koira juoksee varmasti terveenä. Lisäksi osalla lääkeaineista, vaikkapa kortisonilla, on myös suorituskykyyn vaikuttavia ominaisuuksia.

Varoajat ovat määritelty tunteina. Johonkin pieneen naarmuun kesähelteillä annettu lyhyt antibioottikuuri saattaa houkutella laskemaan varoaikaa sekuntikellon kanssa, mutta on muistettava ettei kaikkien koirien metaboli toimi samalla tavalla. Myös kehon rasvapitoisuudella on monesti merkityksensä puoliintumisaikojen suhteen.

Varoaikapositiivisia on Pohjoismaissa ollut pari. Suomessa yksi antoi positiivisen pannuksen hoitoon tarkoitetusta kortisonilääkityksestä. Kyseessä oli silloin sääntöjen mukaan sallittu paikallishoito, jonka ei edes pitänyt näkyä testeissä. Näkyi kuitenkin, ja koira oli luonnollisesti pois radoilta tutkinnan ajan. Treenari ei tietenkään saanut rangaistusta. Mutta kesä 2004 oli vaikea ampiaiskesä, ja moni antoi kyytabletin pitokseen. Kortisonilla on pitkä varoaika, ja olenkin varma että muutama koira kilpaili riskirajoilla. Ruotsissa eräs koira jäi kiinni tulehduskipulääkkeistä. Valmisteena oli Suomessa myytävää Mobilat-geeliä vastaava tuote, ja tulkinnan mukaan koira oli nuollut jonkun toisen jalkaa tai ihmisen kättä. Itse olen täysin vakuuttunut, että koska koiralla oli aikaisemmin ollut ongelmia ranteen kanssa, niin sitä oli hoidettu ja tullut virhe varoajan suhteen. Treenari sai joka tapauksessa rangaistuksensa.

Kielletyt aineet

GRL:n sääntöjen doping-pykälä on hyvin yksinkertaista tekstiä:

Kilpailuun osallistuvalle koiralle ei saa antaa kemiallista valmistetta tai lääkettä, joka voi vaikuttaa sen suorituskykyyn. Normaalit suun kautta annettavat ravintoaineet eivät kuulu tämän kiellon piiriin. Jos koiralle sairauden, tapaturman, heikentyneen yleiskunnon tai muun eläinlääkinnällisen syyn vuoksi annetaan lääkettä tai kemiallista valmistetta, pitää viimeisestä käsittelystä kulua ainakin neljä vuorokautta (96 tuntia) siihen, kun koira osallistuu kilpailuun. Sen tulee olla täysin toipunut ja kilpailukelpoisessa kunnossa. Kortikoidiryhmän hormonien ja non-steroidi anti-inflammatoristen valmisteiden (NSAID ryhmä = särkylääkkeet) käyttö on kielletty 12 vuorokauden (288 tunnin) aikana ennen kilpailua. Anabolisten steroidien ja androgeenisten hormonien käyttö on kielletty 30 vuorokauden (720 tunnin) aikana ennen kilpailua. Koiranomistaja on velvollinen ottamaan selvää koiraa hoitavalta eläinlääkäriltä lääkehoidon jälkeisen kilpailukiellon pituudesta ja pyydettäessä selvittämään koiran lääkitystä rataeläinlääkärille.

Tuo teksti perustelee hyvin selvästi, miksi esimerkiksi vitamiinit, aminohapot tai elektrolyytit eivät ole dopingia.

Kiellettyjen aineiden lista

Suomessa ei ole kiellettyjen aineiden listaa, eikä suomalaisen oikeuskäsityksen mukaan koskaan tulekaan. Ruotsissa tällainen lista on, mutta on muistettava ettei sekään ole sitova. Se on ainoastaan muistilista lääkkeistä, jotka listan tekohetkellä sisälsivät humaanipuolella kiellettyjä lääkkeitä. Ihmisillähän määrätyt pitoisuudet ovat sallittuja, mutta greyhoundeilla on käytössä nollatoleranssi – yhtään ei saa löytyä. Suomen Kennelliitto julkaisee myös omien sääntöjensä mukaista listaa, mutta siihenkään ei ole listattu kaikkia lääkkeitä, eikä sitä voi käyttää perusteluna käryn sattuessa. Sekin on siis ainoastaan opastava muistilista.

Varsinaista kattavaa tuotelistaa on mahdoton tehdä. Valmisteiden määrä vaihtelee koko ajan: vanhoja poistuu markkinoilta uusien tullessa tilalle. Puhumattakaan kohtuullisen villistä luontaistuote- ja yrtti”lääke”markkinoista.

Olen kuullut kaivattavan listaa kemiallisista yhdisteistä. USA:ssa on paikoin käytössä huumausainelista, joka määrittää huumausaineiksi luokiteltavien aineiden kemiallisen koostumuksen. Tämä lista laahaa synteettisten huumeiden suhteen koko ajan jäljessä. Kun yksi kielletään, niin vaihdetaan yhden hiiliatomin paikkaa, jolloin saadaankin uusi yhdistelmä, jota ei ole kielletty.

Tämän tapainen lista on kuitenkin olemassa. Se on luettavissa GRL:n dopindpykälästä. Kun lääke tulee markkinoille, niin se luokitellaan vaikuttavan aineensa perusteella johonkin ryhmään – ja nämä aineet näkyvät testissä.

Hyvin paljon yksinkertaistettuna ja mutkia oikoen: homma toimii kuten CSI:ssä; lyödään pissa- tai verikoe koneen toiseen päähän, ja toisesta päästä tulee ulos lista kaikesta jota näyte sisälsi. Jokainen aine näkyy hieman eritavoin, ja ovat tunnistettavissa. Jos ne kuuluvat johonkin kiellettyjen kategoriaan, niin treenarin on syytä alkaa säästämään rahaa – sillä hän maksaa silloin koko rumban.

On muistettava, ettei dopingtestissä yleensä näy se varsinainen lääkeaine, vaan sen aineenvaihduntajäämät – olkoonkin että osassa erittyy myös hiukan varsinaista vaikuttavaa ainettakin. Siksi esimerkiksi suklaa näkyy kofeiinipositiivisena, koska teobromiini antaa samanlaisen metabolijäämän kuin kofeiini. Suklaahan itsessään ei ole käytännössä kummoinenkaan piriste, mutta sitä on tuosta syystä mahdoton erottaa varsinaisesta kofeiinista.

Eräs lääkeluokittelu

Annettavat lääkkeet voidaan jakaa neljään eri ryhmään, eikä sillä minkä liiton antidoping-säännöillä tai varoajoilla kilpaillaan ole paria poikkeusta lukuunottamatta merkitystä.

Sallitut lääkkeet

Ryhmään kuuluvat normaalit, eläinlääkärin määräämät tai itsehoitona käytetyt lääkkeet, kuten esimerkiksi antibiootit, kipulääkkeet, anaboliset steroidit (Kennelliitossa kilpailukielto), antihistamiinit ja hormonit. Positiivisessa dopingnäytteessä treenari voidaan tuomita varoaikarikkomuksesta, edellyttäen että määrä on ollut pieni ja lääkkeen käyttöön on ollut selvät perusteet. Toki sallittujakin lääkkeitä voidaan käyttää suorituskyvyn parantamiseen, tyypillisimmin kipulääkkeitä näkyvän kivun poistamiseen.

Kielletyt lääkkeet

Ryhmään kuuluvat ne lääkkeet, joilla ei voida katsoa olevan mitään perusteltua käyttöä greyhoundin yleisessä tai päivittäisessä terveyden ylläpidossa tai sairauksien hoidossa. Niiden ainoa hyöty on suorituskyvyn parantaminen tai sen yrittäminen – käytetyn aineen aidolla hyödyllä ei ole merkitystä. Nämä tulkitaan aina dopingiksi.

• Stimulantit, kuten kofeiini, efedriini tai amfetamiini, joilla voidaan yrittää parantaa koiran suorituskykyä, aktiivisuutta tai ”työmoraalia”.
• Rauhoittavat, kuten antidepressiiviset, ahdistusta poistavat (esim. Valium), barbituraatit sekä matkapahoinvointilääkkeet, joilla yritetään esimerkiksi rauhoittaa yliaktiivista, vähentää pelkotilaa tai kiihdyttää.
• Analgesic, kuten morfiini tai DMSO, jotka sulkevat kivun tuntemuksen vaikuttaen hermosolujen reseptoreihin, jotka vähentävät kivun tuntemusta esim. vapauttaen kehon omia endorfiinejä, sekä saattavat lisäksi poistaa tulehdusta ja siitä johtuvaa kipua.
• Paikallispuudutteet, kuten lidokaiini.

Vahingossa saadut lääkkeet

Muualla maailmassa ryhmään kuuluvat esimerkiksi lihasta saadut antibiootti- tai lopetukseen käytettyjen lääkkkeiden jäämät. Suomessa suurin riski on koiran itse varastamat lääkkeet, tai vahingossa tai tarkoituksetta annettu suklaa. Dopingpositiivisen kohdalla nämä tapaukset ovat vaikeita, eikä pystytä ennakoimaan tuomitaanko se varsinaisena dopingina. Se riippuu annetun selityksen luotettavuudesta sekä lääkejäämän suuruudesta. Lihasta saatavat jäämät ovat kuitenkin riski Suomessakin, mikäli liha ostetaan ”pimeästi”.

Piilottavat/peittävät aineet

Ryhmään kuuluvat aineet tai lääkkeet, jotka piilottavat tai saattavat näyttää pienempää pitoisuutta varsinaisesta lääkkeestä. Tällaisia ovat esimerkiksi B₁-vitamiini, thiabendatsoli määrätyissä matolääkkeissä (ei tiettävästi kaupan Suomessa) ja polyetyleeni glykooli (PEG). PEG on yhdiste, jota on käytetty tekemään vitamiineja ja muita kemiallisia yhdisteitä mikstuuraan helpommin liukeneviksi. PEG:iä on muualla maailmassa löydetty joistain injektoitavista kortikosteroideista, joka on aiheuttanut huolta AD-toiminnassa. Suomessa käytettävällä tekniikalla PEG ei kykene piilottamaan mitään. DMSO:ta on muualla käytetty piilottamaan esimerkiksi piristeitä, mutta tutkimukset ovat osoittaneet tuon oletuksen vääräksi. Asia on päinvastainen, koska DMSO avustaa lääkeaineita läpäisemään ihon: se saattaa jopa aiheuttaa positiivisen tuloksen kun lääkettä on ollut tarkoitus käyttää vain ulkoisesti.

Poistumisajat

Vaikka jokaisen liiton säännöissä onkin määritelty lääkkeille niiden varoajat, ja niiden noudattaminen on pakollista, niin on myös ymmärrettävä mitkä asiat vaikuttavat lääkkeiden poistumiseen elimistöstä. Varoajat eivät ole sama asia kuin poistumisaika, vaan niissä on huomioitu muitakin asioita, kuten koiran palautuminen sairaudesta ja hoidosta. GRL:n ja Kennelliiton varoajoissa on lisäksi eroja. GRL:n ei tarvitse käytännössä huolehtia kuin greyhoundeista, kun Kennelliitolla on samat säännöt rodusta ja koosta riippumatta. Käytännön kokeiluihin perustuvia poistumisaikalistoja löytyy greyhoundeille, koska muualla maailmassa varsinaisia varoaikoja ei ole, vaan treenari itse vastaa siitä, että koira kilpailee puhtaana. Niitä voi käyttää apuna, mutta niitä ei pysty käyttämään puolustuksena, jos positiivinen testitulos osuu kohdalle varoaikojen noudattamatta jättämisen takia.

Annostustapa

Lääkkeet annostellaan pääsääntöisesti viidellä tapaa: oraalisesti eli suun kautta, injektiona suoneen (IV, intravenous), lihakseen (IM, intramuscular), ihon alle (SQ, subcutaneous) tai rektaalisesti eli peräaukon kautta. Annostelutapa vaikuttaa kuinka nopeasti lääkeaine imeytyy verenkiertoon ja saadaan sitä kautta kohdesoluihin, kuinka nopeasti lääkeaineen huippupitoisuus saavutetaan sekä kuinka nopeasti lääkeaine saadaan eritettyä elimistöstä.

Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että suun kautta annosteltuna lääke imeytyy hitaasti ja huippupitoisuus saavutetaan pidemmän ajan kuluttua, jolloin myös poistumisaika on pidempi. Injektiossa suoneen taasen huippupitoisuus saavutetaan nopeasti ja lihakseen injektoituna poistumisaika on pidempi.

Imeytyminen ja erittyminen

Päätekijä lääkkeen imeytymisnopeudelle ja kuinka nipeasti se päätyy kudoksiin on sen rasvaliukoisuudessa. Lääkemolekyylin on oltava mahdollsimman rasvaliukoinen päästäkseen nopeimmin ja tehokkaimmin soluun ja vaikuttamaan. Mutta mitä rasvaliukoisempi lääke on, sitä vaikeampi sitä on erittää elimistöstä, eli sen poistumisaika ja sitä kautta varoaika on pidempi. Kehon on käytettävä eräitä entsyymitoimintoja, joilla rasvaliukoinen molekyyli saadaan ”sidottua” vesiliukoiseen komponenttiin, jolloin se voidaa erittää joko maksan tuottaman sapen tai munuaisten kautta virtsaan. Tähän poistumisnopeuteen vaikuttavat siis lääkkeen rasvaliukoisuus, maksan ja munuaisten toimintakyky, virtsan pH sekä eläimen laji. Hevosella ja koiralla on erilaiset poistumisajat eri lääkkeillä. Antibiootti nimeltään prokaiini metabolisoituu kahdeksi aineenvaihduntatuotteeksi hevosella minuuteissa, koska sillä on sitä hajoittava entsyymi veressä. Greyhoundilla taasen tuota entsyymiä ei ole, ja sen onkin eritettävä lääke hitaampaa tietä. Virtsatestissä greyhoundista olisi löydettävissä lääkettä vielä tuntien kuluttua, kun hevoselta olisi löydettävissä ainoastaan pieniä määriä metaboliitteja.

Lääkeaineet virtsassa

Greyhoundilla, kuten muillakin koirilla, pääasiallinen tapa erittää lääke elimistöstä on suodattaa se munuaisten kautta virtsaan. Koska virtsaa konsentroidaan, eli vahvistetaan, myös lääkejäämät ja niiden matabolit konsentroituvat. Siksi dopingtesti otetaan yleensä virtsasta. Veritestissä määrättyjen lääkeaineiden löytäminen on vaikeampaa. Lääkeaineen konsentroituminen virtsassa on taasen riippuvainen greyhoundin kuivumisen asteesta sekä kuinka konsentroitunutta itse virtsa on.

Tämä aiheuttaa suoraan määrättyä vaihtelua poistumisajoissa yksilöiden välillä. Jos koira on kuiva, sekä virtsa erittäin konsentroitunutta, niin lääkeaineen määrä virtsassa on suurempi sekä helpommin ja kauemmin löydettävissä. Tämä on eräs asia, joka on huomioitava, jos laskee varoaikaa minuutilleen.

Diureettien, joita elektrolyytitkin itseasiassa monesti ovat, käyttö aiheuttaa testaamisen kannalta konsentraatioon liittyvän ongelman. Ne eivät niinkään huuhtele elimistöä tai munuaisia, mutta lisätessään virtsantuotantoa lääkejäämien konsentraatio virtsassa pienee, ne siis laimenevat. Jos pitoisuus elimistössä on jo pieni, eli ollaan lähellä varoajan loppumista, niin diureeteilla voidaan onnistua saamaan negatiivinen tulos. Tämä on se syy, miksi esimerkiksi Ruotsissa testattavalle koiralle saa antaa vain vettä, kaikki palautusjuomat ja elektrolyyttivalmisteet ovat kiellettyjä.

Puoliintumisaika

Lääkkeille ilmoitetaan niiden puoliintumisaika, merkitään yleensä T_1/2. Tällä ilmoitetaan se aika, jossa lääkeaineen pitoisuus putoaa veressä puoleen sen alkuperäisestä määrästä. Yleisesti sääntönä pidetään, että seitsemän puoliintumiskerran jälkeen lääkeaine on lähes kokonaan poistunut elimistöstä.

Ongelma tulee siinä, että useimmissa lääkkeissä greyhoundin puoliintumisaikaa ei tutkitusti tiedetä. Vielä vähemmän muiden koirarotujen suhteen. Useimmille lääkkeille ilmoitetut T_1/2-ajat ovat ihmisten tai rottien, eikä niihin voi luottaa.

Maalaisjärki

Vaikka maalaisjärki ei ole kaikilla sama, niin sillä pääsee erittäin pitkälle. Jos jotain tuotetta mainostetaan ”piristävänä ja energiaa antavana” tai se lupaa ”rauhoittavan olon vähentäen stressiä” niin jonkun varoituskellon on soitava. Sillä, että kyseessä on käsikauppatuote, ei ole mitään merkitystä. Samaten kaikkiin luontais- ja yrttituotteisiin on suhtauduttava varauksella.

Suklaa antaa kofeiinipositiivisen, sen tietävät kaikki. Mutta moniko tietää, että guarana ja ging-sen ovat luonnon omia efedriinejä – käry käy auttamatta. C-vitamiinipurkissa lukee, ettei sisällä kofeiinia. Ei sisälläkään, ihmispuolen määräysten mukaan. Mutta valmistusainelistasta selviää, että tuote on valmistettu vihreästä teestä. Käry käy – ja kävi – auttamatta, vaikka pitoisuus oli mikrogramman luokkaa. Elinvoimaa ja energiaa antava monivitamiini- ja rautavalmiste sisälsi kofeiinia, kilpailukielto treenarille.

Ylipäätään kaikki, jotka eivät kuulu koiran normaaliin ruokavalioon, ovat periaatteessa kiellettyjä. Luonnollisesti tuolla perusteella voitaisiin kyseenalaistaa vaikkapa sitten banaanikin, mutta se ei sisällä mitään sellaista jota koira ei saisi myös normaalista ravinnostaan. Tassu-koirankeksikäry on eräällä tavalla poikkeus. Sen sisältämä kaakao antoi kofeiinipositiivisen, mutta treenari selvisi rangaistuksetta, koska koirankeksien katsottiin kuuluvan koiran normaaliin ruokavalioon. Tutkinta-ajan koira oli kuitenkin poissa radoilta. Tuohon päätökseen ei kannata kuitenkaan liian vahvasti nojata, sillä GRL:n hallituskin totesi, ettei tehtyä päätöstä voida pitää ennakkopäätöksenä. Minun oma mielipiteeni kuitenkin on, että päätös oli silloin puhtaasti poliittinen – ja joku toinen treenari olisi rangaistuksen saanut.

Maiden väliset erot

Se, mikä on Suomessa sallittua, ei ole sitä välttämättä muissa maissa. Suomalainen koira tulee kilpailemaan Ruotsiin, treenarin mielestä koira on hiukan jäykkä ja sille annetaan laseria sekä hierotaan – ja dopingrikkomus Ruotsiin tultaessa on valmis. Koiralla on pieni naarmu, ja mystiikkaan uskova treenari antaa kuurin homeopaattista tuotetta – taas rikotaan Ruotsin dopingsääntöjä. Irlantilainen treenari pitää nartun kiimattomana testosteronilla tai anabolisiin steroideihin kuuluvalla lauraboliinilla ja myy sen Suomeen – dopingrikkomus Suomessa jos kilpaillaan. Suomessa pannuskoiraa saa hoitaa ja sillä voi kilpailla, Ruotsissa kilpailu on ehdottomasti kielletty (pannuskoirasta saa muuten Ruotsissa vakuutuksesta kuolinvaran ulos).

Kun matkustetaan maiden välillä, niin myös kohdemaan sääntöihin on tutustuttava.

Lääkitseminen

Koiran lääkitseminen ei ole dopingia. Koskaan.

Jos koiralta murtuu raaja, tai reisi repeää kokonaan, niin anabolisten käyttö on enemmän kuin suositeltavaa. Samaten kipu on poistettava ja tulehdukset parannettava. Sillä, että haluaako kilpailla, ei ole mitään merkitystä. Ei myöskään sillä, mitä jonkun liiton säännöt sanovat lääkkeestä – kun käytetään lääkärin määräämiä terapeuttisia annoksia eläinlääkinnässä, niin koiran terveys menee aina ohi liiton dopingohjeistuksen.

Varoajoista on vain huolehdittava.