Parathormoni (PTH) eli lisäkilpirauhashormoni on eräs tärkeimmistä elimistön käytössä olevista kalsiumin säätelijöistä, koska se vastaa veressä olevan kalsiumin määrästä. Samalla parathormoni osallistuu kiertoteitse luuston rakentamiseen, koska luusto on tärkein kalsiumvarasto. Lisäkilpirauhaset ovat pienenpieniä, ihmisillä noin nuppineulan pään kokoisia, sisäeritysrauhasia kilpirauhasen pinnalla. Lisäkilpirauhasen toimintaa ja ongelmia ei saa sekottaa kilpirauhaseen, jolla on oma tehtävänsä sisäerityksessä ja samalla kilpirauhanen on lisäkilpirauhasen vastavaikuttaja.
Kun lisäkilpirauhanen saa munuaisten avulla tiedon, että elimistö tarvitsee enemmän kalsiumia, niin parathormonin määrä nousee ja se aktivoi osteoklastit. Osteoklastit ovat luunsyöjäsoluja, jotka vapauttavat kalsiumia verenkiertoon. Samalla parathormoni käskyttää munuaisia tehostamaan kalsiumin talteenottoa. Lisäksi parathormoni käynnistää reaktion, jossa munuaisissa aletaan valmistamaan D-vitamiinin aktiivista muotoa kalsitriolia.
Kalsitrioli (usein merkitään 1,25(OH)2D tai 1,25-(OH)2D3) muunnetaan munuaisissa kalsidiolista (lyhennetään 25(OH)D), joka on D-vitamiinin eräänlainen epäaktiivinen varastomuoto. Maksa muuttaa ruuasta saadun D-vitamiinin kalsidioliksi, joka joko varastoidaan tai pidetään veren mukana kierrossa. Aktiivinen kalsitrioli metabolisoidaan lopuksi vesiliukoiseen muotoon munuaisissa ja poistetaan virtsaan. Kun verikokeella mitataan paljonko on D-vitamiinia, niin siinä mitataan nimenomaan epäaktiivisen varastomuodon kalsidiolin määrää, ei aktiivisena työskentelevän kalsitriolin määrää.
Kalsitrioli kiihdyttää kalsiumin ja fosforin ottoa suolistossa. Tätä tarkoitetaan, kun sanotaan D-vitamiinin tehostavan kalsiumin imeytymistä. Ruuan D-vitamiinilla ei siis ole asiassa mitään roolia, vaan kyse on jo käytössä olevasta D-vitamiinista, jos veressä on munuaisten mielestä liian vähän kalsiumia. Ruuassa oleva D-vitamiini ainoastaan paikkaa varastoja, joita hukataan.
Kun kalsiumin määrä on noussut riittävästi, ja samalla kalsitriolin määrä, niin kalsitrioli käskee lisäkilpirauhasta vähentämään parathormonin eritystä.
Mukana on myös kalsitoniini, joka on kilpirauhasen erittämä hormoni. Se lisää luutarakentavien solujen, osteoblastien aktiivisuutta ja vähentää samalla luunsyöjäsolujen, osteoklastien, toimintaa. Kalsitoniini myös ohjaa munuaisia erittämään enemmän kalsiumia virtsaan. Koska luustoa rakennetaan enemmän ja munuiset poistavat osan kalsiumista virtsaan, niin myös kalsitoniini säätelee vähentämällä veressä olevan kalsiumin määrää. Kaiken kaikkiaan munuaisten erittämän kalsitoniinin vaikutus lyhytaikaisena ja nopeana kalsiumin säätelijänä on kuitenkin vähäisempi.
Lyhyesti kierto menee yksinkertaistettuna näin:
- veressä on liian vähän kalsiumia
- munuaiset herättävät lisäkilpirauhasen tuottamaan parathormonia
- parathormoni käskee ottamaan kalsiumia luustosta
- parathormoni käskee munuaisia ottamaan kalsiumia talteen
- parathormoni käskee munuaisten tehdä aktiivista D-vitamiinia
- D-vitamiini lisää kalsiumin imeytymistä ruuansulatuksesta
- veressä alkaa olla riittävästi kalsiumia
- D-vitamiini lopettaa lisäkilpirauhasen parathormonin tuotannon
- D-vitamiini ottaa verestä kalsiumia luustolle
- D-vitamiini käskee munuaisia poistamaan kalsiumia
Ylipäätään kaikki, joka sotkee tuon kierron, aiheuttaa ongelmia. Parathormonin kohdalla kyse on yleensä kolmesta tekijästä:
- lisäkilpirauhasen kasvaimesta (yleensä hyvälaatuinen) tai liikakasvusta, jolloin parathormonia erittyy liikaa ja luusto hukkaa koko ajan kalsiumia sekä samalla solut eivät saa tarvitsemaan kalsiumia, josta saattaa seurata mm. lihasongelmia
- liian vähäinen kalsiumin saanti, joka pakottaa lisäkilpirauhasen tuottamaan koko ajan parathormonia, jotta solut saisivat tarvitsemansa, mutta samalla heikentyy luusto
- liian suuri D-vitamiinin saanti, joka estää parathormonin erittymisen; jos D-vitamiinia tulee huomattavasti liikaa ja kalsiumia liian vähän, niin menetetään kalsiumia, mutta jos myös kalsiumia tulee liikaa, niin kalsiumia alkaa kertymään pehmytkudoksiin
