Lääkehiili on ehkä yleisin ensiapu koiran myrkytyksiin. Aktiivihiilen toivotaan imeävän itseensä myrkylliset kemikaalit. Jossain määrin se niin tekeekin, mutta vain edellytyksellä, että sitä annetaan tarpeeksi nopeasti varastetun lääkkeen tai muun myrkyn syömisen jälkeen.

Parin tunnin tauko alkaa olla jo liian pitkä, mutta toki tuossakin on eroja sen suhteen mitä koira on saanut. Suurin osa lääkkeistä on kuitenkin suunniteltu niin, että ne imeytyvät mahdollisimman nopeasti. Depot-kapselit ovat tietysti poikkeus.

Suklaa, tai oikeammin sen sisältämä teobromiini, lienee aikavälin suhteen poikkeus koiran erilaisen aineenvaihdunnan takia ja lääkehiili auttaa ainakin jonkun verran myöhemminkin annettuna.

Yksi lääkehiilen käyttökohde on myös suolisto-ongelmat: ripulit ja jopa ilmavaivat.

Lääkehiilen toinen nimi on aktiivihiili. Sitä ei kuitenkaan käytetä Suomessa suuremmin. En tiedä miksi, mutta saattaisi olla täysin mielikuvakysymyskin. Aktiivihiili on useimmiten tehty puusta poltetusta hiilestä, joka joka on jauhettu siten, että murusiin on saatu lisää kuoppia ja koloja. Sen jälkeen tuote puhdistetaan ylimääräisistä aineista ja kun aktiivihiiltä on puhdistettu tarpeeksi, niin se muuttuu lääkehiileksi.

Lääkehiiltä saa ostettua apteekista käsikauppatavarana. On hieman makuasia minkä tuotteista ostaa, mutta itse suosin aikuisille ripulin hoitoon pillereitä ja koirien ensiapulaukkuun (sekä lapsille) rakeita. Aikuiselle voi selittää miksi hänen täytyy niellä melkoisen iso määrä pillereitä, mutta koiran kanssa rakeet ja niistä tehty neste lienee helpommin annettava – tosin pakkojuottoon ruiskulla siinäkin mennään.

Koiran myrkytys

Jos koira on syönyt jotain myrkyllistä, niin ensimmäinen mietittävä asia on oksettaminen.

Jos koira ei ole tajuissaan, niin oksennuttaminen ei ole vaihtoehto. Samaten jos koira on syönyt jotain happoa tai emäksistä, niin oksettaa ei saa.

Lääkeaineissa on syytä miettiä hieman aikaväliä. Jos koira on ryöstänyt vaikka kipulääkepurkin, ja aikaa on kulunut luokkaa muutamakin tunti, niin oksettaminen on aika turhaa. Voi sitä kuitenkin koittaa ja se, että saa ylipäätään koiran oksentamaan, onnistuu helpoiten vetyperoksidilla.

Suolaa suositellaan, mutta sillä ei läheskään aina onnistu ja on periaatteessa mahdollista saada koiralle muun hauskan lisäksi vielä suolamyrkytys.

Koiran oksettamisen (tai oksennuttamiseen) tarvittavat määrät ovat:

• haavojen puhdistukseen tarkoitettua 3 % vetyperoksidia 2 ml/kg ja maksimissaan 50 ml isoillakin koirilla. Se laimennetaan pienellä määrällä vettä ja ruiskutetaan nieluun. Itse oksennutin 30 kg koiran 20 millillä.
• Otetaan ½ tl – 1 rkl verran suolaa (koiran koosta riippuen) kämmeneen, laitetaan muutama tippa vettä ja pyöritetään pallo. Pallo työnnetään koiran nieluun, ja jos se ei toimi, niin periaattessa ei toisteta – koira kylläkin kestää suolaa huomattavasti suurempia määriä, joten ei peloiteltua myrkytystä ihan helposti saa aikaiseksi. Pallon pitäisi olla reippaan kokoinen, mutta koiraa ei ole tarkoitus tukehduttaa sillä. Koko on kuin antaisi ison kapselin – isompi kuin jos antaisi Synoluxin, jos se on kokoluokkana tuttu. Liian pieni määrä saa koiran vain kyselemään, että onko tänään jodipäivä.

Koiran myrkytykseen, aitoon tai oletettuun, voidaan antaa lääkehiiltä, jos koira nielee. Koska määrät ovat korkeita, niin hiili kannattaa liuottaa veteen, liettää. Silloin sen saa annettua ruiskulla.

Neste valutetaan kielen syrjästä nielun alareunaa pitkin. Sitä ei ruiskuteta kuin paloletkusta suoraan nieluun, ellei tarkoituksena ole hukuttaa koiraa.

Lääkehiili liukenee noin määrällä yksi gramma (luokkaa neljäsosa teelusikkallinen) viiteen millilitraan (eli hieman päälle teelusikallinen) vettä. Muistisääntö on siis, että 1 osa hiiltä, 5 osaa vettä.

Annettava määrä vaihtelee. Yleensä suositellaan

• 1 – 4 g/kg 4 – 6 tunnin välein, mutta olen törmännyt myös 8 mg/kg annokseen

Huolehtiva omistaja siis antaisi annoksella 4 g/kg 4 tunnin välein. 30 kg koiran omistajalla menisi 120 g kerrallaan.

Tämä tarkoittaa sitä, että lääkelaukusta täytyy periaatteessa löytyä kahta eri hiilituotetta. Osa saattaa ostaa tuotetta Carbo Medicinalis tai vastaavaa, joka on tarkoitettu nimenomaan ripuliin. Siinä on 200 – 250 mg hiiltä yhdessä tabletissa ja isommassa purkissa on 150 pilleriä.

Tarkoittaa, että jos esimerkkinä olevalle 30 kg koiralle yrittäisi antaa tuota myrkytyksen takia, niin tarvittaisiin 480 pilleriä kerrallaan.  Se olisi hieman päälle kolme purkkia kerta.

Normaalisti annetaan vain yksi annos ja eläinlääkärille pitäisi päästä ennenkuin neljä tuntia on kulunut ja pitäisi antaa uusi annos. Sen jälkeen eläinlääkäri päättää jatkohoidosta.

Jos koira on saanut turhan paljon suklaata, niin kannattaa varautua siihen, että lääkehiilen antamista jatketaan kolmekin päivää.

Suklaan myrkyllisyyden aiheuttava teobromiini on ongelma syystä, jota kutsutaan nimellä enterohepaattinen kierto. Maksa palauttaa teobromiinin sappinesteen mukana ohutsuoleen, josta se imeytetään uudestaan kiertoon. Tämän kierteen katkaisemiseksi lääkehiiltä annetaan pidempään.

Carbomix on rae, joka on tehty nimenomaan liuosta varten ja myrkytysten ensiapuun. Siinä on yhdessä annoksessa 50 g lääkehiiltä, joten esimerkin koiralle menisi kolme annosta.

Ja nyt päästiin siihen ilkeään kohtaan. Kuopion yliopiston apteekin verkkokaupassa yksi annos maksaa 37,61 euroa. Joten yksi hoitokerta maksaisi 112,83 euroa.

Toki koiran hoito saa maksaa mitä vain, mutta fakta on, että kun kotiapteekkiin ostetaan  yksi annos aikuiselle ja yksi annos koiralle, niin pelkkä lääkehiili maksaa pian saman verran kuin kaapin muu sisältö. Joten aivan turhan takia lääkehiiltä ei kannata antaa, jos rahalla kuitenkin on merkitystä.

Lääkehiilellä on yksi harmittava ominaisuus. Se imee, jos on imettävää, noin puolen tunnin ajan ja sen jälkeen hiili alkaakin vapauttamaan kaappaamiaan aineita.

Toki jos puolen tunnin  aikana ollaan saatu aine siirrettyä pois ”imeyttävältä” suoliston osalta, niin ongelmaa ei ole. Tuo tarkoittaa kuitenkin sitä, että lääkehiilen kanssa pitäisi antaa jotain laksatiivia, jotta suolisto saataisiin tyhjennettyä nopeammin. Parafiiniöljy ei kelpaa, koska se estää lääkehiilen toiminnan.

Lääkehiiltä ei anneta, jos on syöty

• jotain syövyttävää, kuten happoa tai emästä
• glykolia (jäähdytysnestettä)
• alkoholia
• petrolia (haluaisin nähdä koiran, joka juo petrolia vapaaehtoisesti)
• fluoria
• metalleja, kuten rautaa tai litiumia (lisäravinteet ja varsinkin nappiparistot)
• lääkettä tarpeeseen

Lääkehiili on harkitsemisen arvoinen, jos myrkytyksen aiheuttaja on

• suklaa
• kasvit
• sienet
• lääkkeet
• rotanmyrkky
• sinilevä

Koiran ripuli

Yleensä koiran äkillinen ripuli kannattaa hoitaa paastolla, mutta toki kannattaa käyttää sitä kuuluisaa maalaisjärkeä. Jos itse lähtisit lääkäriin, niin sitten lähtee koirakin.

Yleensä veriripuli on selvä syy etsiä lähin avoinna oleva eläinlääkäri – mutta älä vie ripulia sairastavaa koiraa vastaanottotiloihin. Riittää, että oma koirasi on sairas. Ei ole mitään tarvetta sairastuttaa koko kulmakuntaa, ja vähiten muutoinkin eläinlääkärille hakeutuneita.

Pieniä annoksia lääkehiiltä käytettiin kohtuullisen yleisesti ihmisillä pienten, ja miksi ei suurempienkin, vatsatautien hoitoon, kun olin itse nuori. Eli aika kauan aikaa sitten.

Nykyään ainakin minä törmään hiilen käyttöön harvemmin ja nopealla kahden nuoren sairaanhoitajan kattavan otoksen perusteella lääkehiilen käyttöä ripulin kotihoidossa ei enää edes tunneta. Tiedän, että osa käyttää hiiltä myös suolisto-oireilevilla koirilla säännöllisesti.

Lääkehiili estää osan aineiden imeytymisen, mutta suolisto-oireiden hoidossa käytettävät annokset ovat niin pieniä, että sillä ei pitäisi olla merkitystä. Saattaisi silti olla syytä antaa silloin lääke ruokailujen välillä, jos mahdollista. Tosin jos koira on kuivamuonalla ja syö kaksi kertaa päivässä, niin on ihan se ja sama milloin lääkkeen antaa. Vatsalaukussa on kuitenkin ruokaa ja sen mukana annettua lääkehiiltä.

Varsinaista tarkkaa annosta ei koirille ole. Mutta ihmisillä käytetään varsinaisen pidentyneen ripulin hoitoon

• lapsilla 200 – 1250 mg 3 – 4 kertaa päivässä
• aikuisilla 400 – 2500 mg 3 – 4 kertaa päivässä

Jos tehdään hyvinkin epätieteellinen rutiinimuutos aikuisten maksimäärästä 30 kg mukaan, niin koirilla oltaisiin määrässä 80 mg/kg ruuan yhteydessä.

Kuivamuonat ja lääkehiili

Osassa kuivamuonissa on alettu käyttämään lääkehiiltä. Käytännössä aina, kun markkinoidaan ns. suolistoruokaa tai digestionia. Lääkehiili yhdessä kuitu- ja prebioottituotteiden kanssa sallii terveysväitteet, jolloin voidaan myydä funktionaalista ruokaa vaikka IBD:n tukihoitoon.

On muistettava, että eläinten rehuissa funtionaalista ei ole määritelty kuin ihmisillä, eikä toimivuudesta ole mitään takeita. Käytännössä aina luvataan enemmän kuin annetaan.

Kun tuote antaa terveysväitteen, eikä vaikuttavan aineen määrää tiedetä, niin asiaan kannattaa suhtautua hyvin epäilevästi. Mutta jotain voi yrittää haarukoida tuoteselosteen mukaan.

Valmistusaineet täytyy ilmoittaa määräjärjestyksessä, eniten lisättyä ensin.  Jos edeltävää ainetta on vaikka 2100 mg/kg ja sitä seuraavaa 1000 mg/kg, niin välissä olevaa on sitten jotain väliltä 1000 – 2100 mg/kg. Haarukka on laajahko ja koska jotain, jota ei ole, ei saada vaikka omat excelit sanoisivat mitä, niin laskut on tehtävä pessimistisimmän oletuksen mukaan.

Jos lääkehiiltä on lisätty ruokaan 1000 mg/kg, niin sitä on silloin 1 mg grammassa ruokaa. Jos esimerkkinä pidetty 30 kg koira söisi 350 grammaa, niin se saisi ruuasta 350 mg lääkehiiltä.

Se, että riittääkö moinen määrä aitoon suolisto-oireiden hoitoon, on aivan herran hallussa. Tässä nimenomaan on ”funtionaalisten eläinlääkäriruokien” perimmäinen ongelma. Riittää, että ainetta on. Toimivuutta ei tarvitse todistaa. Mutta 350 mg oletuksella koira saisi 11 mg/kg lääkehiiltä ja omistajan vastuulle jää pohtia onko se ostopäätökseen vaikuttava määrä.