Jakke Lehtonen on Katiskan päättävä elin, ja ahkerin sisällöntuottaja.
Vastaan viime kädessä Katiskaan liittyvistä koulutuksista ja sivujen toiminnasta. Olen tehnyt pitkän uran koirien parissa. Historian alkutaipaleellani hakkasin päätään seinään PK-lajeissa, ja kun ei menestystä oikein tullut (laiskuus ja kärsimättömyys ovat huono yhdistemä koirien kouluttamisessa), siirryin greyhoundeihin.
Blogin asetusten kohdassa Omat tietosi luki aikoinaan lyhyesti:
Jakke Lehtonen.Tieto. Taito. Osaaminen. Teoria. Käytäntö. Tuuri. Kyseenalaistaminen. Kokeilu. Onni. Määrä. Tekeminen. Kysyminen, Sekä onni ja tuuri. Nuo ovat menestyksen rakennuspalikoita. Koirissa ja elämässä. Opittu Suomessa, Ruotsissa ja Irlannissa.
Rotuja on mahtunut useampikin elämänuraan: saksanpaimenkoiria, cockerspanieli, hollanninpaimenkoiria, dobermanneja, beauceroneja, kaukaasianpaimenkoiria, whippetejä, malinois, greyhoundeja, russeleita, sekarotuisia, valjakkokoira… Kaikista piti myös perheessä yrittää siitosmenestystä. Joskus onnistui, joskus ei. Menestyksen suurimpia esteitä eivät olleet koirat, vaan oma kärsimättömyys ja kädettömyys.
Greyhoundit ovat kuljettaneet minua ympäri Eurooppaa, aina asumaan Ruotsiin puoliammattilaisena ja voittamaan siellä kutsukilpailujen lisäksi maan tärkeimmät Derbyn ja Veteraani-Derbyn ja lopuksi Irlantiin tekemään greyhoundeja täysipäiväisesti. Oppivuosiin mahtuu satoja koiria oikkuineen ja ongelmineen.
Menestys greypuolellakaan ei ole ollut automaatio – vanhat uskomukset ovat vesittäneet valmennusta ja kisamenestystä. Vasta, kun koirien kanssa rikottiin perinteiset kaavat ja alettiin etsiä parempaa tapaa toimia, joka perustui siihen mitä aidosti
- koirien fysiikka ja aineenvaihdunta tekee
- ruoka ja ravintoaineet toimivat
- sprintterin fyysinen treeni pitää sisällään
niin myös menestystä alkoi syntymään.
Perheen Lehtonen ja Turunen greyhoundit olivat Suomen menestyneimpiä lähes millä tahansa mittapuulla. Kaikki mikä oli voitettavissa, voitettiin useampaan kertaan. Meillä on myös hallussa kaikkien kuningasmatkojen rataennätykset. Vuoden menestyneimmän kilpakoiran Vuoden Koira titteleitä eri kategorioista löytyy vino pino palkintohyllystä.
Hyvin tehty työ ja koirien kokonaisvaltainen hoito näkyvät tuloksissa.
Vuosikymmenten peräksiantamaton oppiminen sekä aidon tutkitun tiedon perkaaminen koiramaailman vallanneiden uskomusten, luulojen ja kuvitelmien joukosta loivat vahvan ja vakuuttavan osaamisen koirien ruokinnassa ja ravitsemuksessa. Asiakokonaisuus, joka on aina ollut suurin intohimo. Suurempi, kuin koirien treenaaminen ja niillä voittaminen.
Koirien ruokinta ja ravitsemus tuli harrastuksena kuvioihin kolmattakymmentä vuotta sitten, ja jossain vaiheessa siitä tuli osa elantoa, kun tulot riippuivat koirien mahdollisimman hyvästä fyysisestä suorituskyvystä sekä terveydestä.
Teoriaa on kahlattu tietomäärältään muutamankin yliopistotutkinnon verran, ravitsemusta ja urheilulääketiedettä, mutta ilman tutkintoja. En minä titteleitä tarvitse, vaan tietoa. Koirien ravitsemusta ei missään opeteta, joten eläinlääkinnän, fysiologian sekä tutkimustyön materiaalit tulivat tutuiksi. Ei minulla Google ole eniten käytetty hakukone – se on PubMed. Käytäntöä onkin sitten harjoiteltu useamman sadan, tai tuhannen, koiran kanssa. Sama tarina fyysisen puolen kanssa.
Tätä nykyään olen päätoiminen koirien ravintoneuvoja ja omistajia kouluttava luennoitsija, jonka live-toiminnan pääpaino on pienryhmille toteutettavissa ravintoklinikoissa, ravinto-ongelmien ratkaisuissa sekää urheilukoirien erityistarpeissa.
Toinen puoli työstä koirien ravinto-ongelmien ratkaisuissa tapahtuu suoraan koiranomistajien kanssa.
Suuri yleisö tuntee minut myös koiratiedon suurimman tietopankin ja Suomen suurimman koirasivuston Katiskan taustalta.
Muualla somessa en suuremmin vaikuta, mutta löydät hieman sellaista koira-asiaa, jota ei täällä näy, esimerkiksi Mastodonissa , joka on korvannut täysin Xwitterin käytön. Mutta varoituksen sanaa, että Mastodonissa julkaisemani mikrobloggaukset lähes aina käsittelevät aivan muita asioita kuin koiria.
Se mistä sinun kannattaa tavoitella minut, ja varsinkin koira-asiaa monen muun aihepiirin lisäksi, on Katiskan foorumi. Vilkaise – paljon parempi paikka kuin Facebook.
Koiranomistajien ruokintaongelmien lisäksi työskentelen B2B-akselilla. Teen pääsääntöisesti reseptiikkaa ja tuotteistusta rehumarkkinoille sekä lisäravinnepuolella, mutta myös kasvavissa määrin markkinoinnin konsultaatiota. Asiakkaina on ollut useita suomalaisia yrityksiä, mutta yhteistyötä löytyy myös Ruotsista, Saksasta, Hollannista sekä Irlannista.
Kun tekee töitä yritysten kanssa, jotka tekevät tuotteet, sekä kuluttajien kanssa, joille tuotteet on suunnattu, niin saa mahtavasti oppia sekä kokemusta eräällä tavalla aidan molemmilta puolilta. Paitsi että kasvaa ymmärrys mitä tuotteet ovat, miksi ne on tehty ja mitkä ovat niiden potentiaalit sekä heikkoudet, niin on oppinut yhdistämään molempien puolien tarpeet niin, että kaikki voittavat.
Työskentely koko ketjussa aina koiranomistajista kaupan kautta teollisuuteen on opettanut myös elintärkeän asian: milloin voi tehdä kompromisseja koiran ruokinnan ja ravitsemuksen kanssa, ja milloin on oltava ehdoton. Noudatan tuota käyttäytymismallia horjumatta, koska se on ainoa tie tehdä asiat koiran parhaaksi.
Jos tarvitset apua koirasi ruokinta-asioista, pienissä kuin isoissakin pulmissa, niin anna minun selittää asiat niin, että ymmärrät mitä teet ja miksi. Buukkaa puhelinaika Katiskan Storesta.
En pidä itsestäni keskustelemisesta, vaikka pidänkin itseäni usein esimerkkinä. Varsinkin jos ja kun asiat menevät pieleen. Mutta toin tämän foorumille vain ja ainoastaan linkitystä varten.
Kun säännönmukaisesti, varsinkin ns. tavisten kohdalla, kun väite ei mene läpi, niin kohtuullisen nopeasti tulee, kuin ässä hihasta, kysymys:
Aika säännönmukainen vastaukseni on:
Radio- ja TV-asentaja sekä kevytpeltiseppä ja luokkahitsari. Entä sinun?
Ymmärrän puhtaan uteliaisuuden kun ollaan akselilla miten voin tietää koirista(kin) niin paljon. Mutta tuo kysymys esitetään yhdeksän kertaa kymmenestä siinä vaiheessa, kun omat kyvyt ja tiedot on kevyiksi punnittu ja muutakaan ei enää ole.
Seuraava kommentti on yleensä aika vakio myös:
Johon…
Jos olisin jumala, niin en olisi luonut idiootteja. Ja kaikkitietävä en ole, enkä osaa korjata auton moottoreita. Mutta koirista, ruokinnasta ja ravitsemuksesta tiedän ihan helvetisti, enkä
Greyhoundeissa(kin) on sellainen jalostustermi kuin proven, todistettu tai toteennäytetty. Käytetään useimmiten narttujen kohdalla, koska niillä ei ole — tietenkään — yhtä paljon jalostusnäyttöä kuin uroksilla. Se tarkoittaa, että narttu on periyttänyt yhden tai useamman ison voittajan.
Kun puhutaan käyttäjalostuksesta, niin siitoskoiran omalla kilpailumeriiteillä ei ole yhtään mitään merkitystä sen jälkeen, kun sillä on jälkeläisiä. On aivan sama kuinka helvetin lujaa sen on mennyt, tai tehnyt mitä tahansa omassa lajissaan, jos sen jälkeläiset ovat paskoja. Se on silloin huti. Ja hitti on tietenkin toisinpäin.
Tuo liittyy minuun yhdellä tavalla. Olen tässä alalla jo niin hemmetin vahva proven, että minun ei tarvitse selitellä koulutuksella yhtään mitään kenellekään. Näytöt riittää. Ja perustelut.
Tuntuuko siltä, että olen aiheeseen pahasti kyllästynyt, väsynyt ja vittuuntunut? Nappiin meni. En vaan jaksa enää kuunnella turhaa länkytystä sellaisilta, jotka eivät tiedä edes ruokien perusteita.
Kysyä saa. Mutta väitteissä ja varsikin vastaan väittäessään on sitten perseen syytä kestää merivettä
No, en ihmettele jos aiheeseen on kyllästynyt, sen verran usein olen törmännyt tuohon kysymykseen.
Edelleenkään EI OLE koulutusta tai tutkintoa joka antaisi pätevyyden koiranruokinnan osaamiseen.
?)
(Mitä Jagster veikkaat koska tähän kohtaan tulee joku takertumaan
Kouluista tai opistoista saa kyllä todistuksen vaikka mihin, mutta se ei kyllä useinkaan takaa mitään.
Ei tässä ympäristössä kukaan. Mutta muualla saattaa joku hemmetin agrologi vai mitä agronomeja ne onkaan tulla selittämään muuta. Joskus joku näyttönä suoritetun eläintenhoitaja/kenneltoiminnan läpikäynyt on jotain vastaavaa yrittänyt. Niin ja pari dogrisk-eläinlääkäriä. Ensimmäiset eivät tiedä edes kuivamuonista, toiset eivät tiedä sitäkään ja kolmas poppoo ei edes tiedä mitä ruoka tarkoittaa
Röyhkeääkö? Taatusti. Mutta paras mikä minulle on tullut vastaan oli yksi seton kouluttama, joka tuli selittämään, että olen väärässä väitteessä, että koulutusta ei ole.
Tää esittelyhän oli hyvä
Musta on mielenkiintoista lukea ihmisistä ja siitä mistä he on oppinsa saanut. Varsinkin kun itsekin ennemmin opin tekemällä kuin lukemalla ja niillä tutkinnoilla ei ole mitään virkaa paitsi jos haet jotain virkaa
Jotakin näitä muistan ja oletin että ne on samat tyypit.
Seuraavaksi joku laukoo Riitta Kempen, Petri Marjetan, Merja Hellemanin, Petri Griinarin ja lauman muita “asiantuntijoita”. Jotka tietävät ja ovat osaavia koiran ruokinnan asiantuntijoita.
Heistä yhdelläkään ei ole minkäänlaista ravitsemuksen koulutusta. Tai on Kempellä, mutta ei koirista, ja Griinarilla (tarkoitat varmaan Mikkoa?), ja hänkin on suurtalouspuolelta.
Asia, joka säännönmukaisesti unohdetaan. Itseasiassa Helleman menee lähimmäksi, mutta ei muodollisen koulutuksen kautta, vaan oppi-isänsä kautta yliopistolla.
Jep, Mikko se taitaa olla.
Kaikkein paeasta on kuin nää tyypit pitää koulutuksia elleille ja kandeille
.
Oikeasti ei saisi nauraa vaan pitäisi itkeä.
Ja sitten näissä kotimaisissa koiranruokatehtaissa toimii laadun- ja ravitsemuksen asiantuntija eläinlääkäreitä, huoh.
Kyllähän noista jokainen oman alansa osaajia ovat. Ei siitä ole kyse. Kyse on siitä, että heilläkään ei ole sitä koulutusta, jota minulta vaaditaan.
Se, että antaako heidän muu koulutuksensa sitten osaamispohjan siihen mitä he koirien ruokien ja ravitsemuksen puolella tekevät, voisikin olla keskusteltavissa.
Mieluummin keskustelisin vaikka aiheesta, että onko kuivamuonamuunnokset excelissä sama asia kuin koiran tarkoituksenmukainen tai edes tarpeet täyttävä ravitsemus. Tai miten meijeriteollisuus sopii koirien rasvan käyttöön.
Ja kaikista mieluiten keskustelisin siitä, että miten mikään palvelee tavoitetta.
Mikään noista ei sitten enää liity koulutukseen.
Ei, en todellakaan aliarvioi koulutuksen merkitystä sinällään. Kyse on siitä, että mitä koulutus antaa — noista jokainen osaa ja ymmärtää taatusti minua paremmin tieteellisten tutkimusten rakenteen. Se, että miten se sovitetaan käytäntöön ja varsinkin ongelmiin, onkin sitten ihan oma tarinansa ja siihen ei yliopisto valmenna.
Minua vituttaa myös raskaasti käsitys, että tieto on jotenkin salattua (kyllä, osan päällä akateeminen maailma istuukin ja kaupallinen julkaisu on iso hidaste) ja sitä ei kykenisi oppimaan, ymmärtämään ja soveltamaan ilman yliopistoa. Anteeksi vaan, mutta suurinta osaa tiedosta ei opeteta luennoilla heille, joiden oppiminen perustuu kuultuun.
Joopa joo.