Meille kaikille on opetettu vitamiineista paljonkin, mutta vain yksi sääntö on jäänyt jokaiselle muistiin: vesiliukoinen ei varastoidu ja rasvaliukoinen varastoituu. On hyvä, että edes jotain on jäänyt koulun penkiltä muistiin. Vaikka sitten se turhin ja osaksi jopa vääräkin tieto.
Vesiliukoisiin kuuluvat:
Rasvaliukoisiin kuuluvat
- A-vitamiinit
- D-vitamiinit
- K-vitamiinit (vaikka sen muotoja ei sinällään vitamiineiksi lasketakaan ja ovat vitamiineissa historiallisista syistä sekä epävarmuuden takia)
Liukoisuus on kuljetusta
Liukoisuus määrittää vain reitin mitä kautta vitamiini saadaan elimistöön. Ei muuta. Eivät vesiliukoiset varastoidu huonosti siksi, että ne ovat vesiliukoisia. Se johtuu siitä, että niitä saadaan paljon ja koko ajan ruuasta, eikä evoluutiolla ole koskaan ollut tarvetta varastoida mitään. Lisäksi niitä käytetään suhteellisesti ottaen suuria määriä koko ajan.
Rasvaliukoiset imeytyvät rasvojen reittiä myöten. A- ja D-vitamiineja saadaan paljon huonommin, joka on syy varastointiin. Niiden kulutus on myös suhteellisesti ottaen vähäisempää – joka sekin on paha yleistys, koska vesiliukoinen B12-vitamiini varastoituu vuosien tarpeiksi.
Eikä tuokaan ole noin helppoa. B-vitamiineissa on erilaisia johdoksia, jotka imeytyvät osaksi myös rasvan avulla. B12-vitamiini vaatii erillisen kuljettajaproteiinin ja imeytyy itseasiassa proteiinien kulkureittejä pitkin.
Varastot joka puolella
Rasvaliukoisuuteen liittyvä toinen väite on, että ne varastoidaan rasvaan, läskiin. Vaikka D-vitamiinia löytyy läskistä – taas kerran suhteellisesti ottaen – hieman enemmän kuin muista kudoksista, niin se johtuu siitä, että läskiä on enemmän samassa paikassa kuin muuta kudosta omassaan. Käytännössä D-vitamiini jakautuu hyvinkin tasaisesti ympäri elimistöä kaikkiin kudoksiin.
Läskivarastojen suhteen D-vitamiini on poikkeus. Se on ainoa, joka käyttää ylipäätään rasvaa sisältäviä kudoksia varastointiin. Kaikki muut käyttävät maksaa ja se on se syy miksi maksa on varsinainen ravinnepommi, varsinkin A-vitamiinien suhteen. D-vitamiinin varastot eivät kuitenkaan ole niin suuret kuin usein luullaan. Ihmisillä D-vitamiinia löytyy 6 -8 viikon varastot. Ylipäätään mikä tahansa yliannos on hävinnyt elimistöstä kahdessa kuukaudessa, joten rajansa on varastoinnillakin.
Koska nisäkkäät käyttävät D-vitamiinia täysin samoin kuin ihminen ja koska koirilla on plasman pitoisuudet täysin samat kuin ihmisellä, niin samat varastoitumisajan pätenevät koirillakin. Ainoa ero on siinä, että ihminen pystyy tuottamaan Auringon UVB-säteilyllä D-vitamiinia, mutta koira on täysin riippuvainen ruuastaan. Voidaankin sanoa, että keväästä syksyyn D-vitamiini ei ole ihmiselle vitamiini. Koiralle on, aivan vuodenajasta ja turkin nuoleskelusta huolimatta.
Munuaisissakin on hieman, koska munuaiset mm. muuttavat D-vitamiinin sellaiseen muotoon, että sitä voidaan ylipäätään käyttää (itseasiassa D-vitamiinia muutetaan muutamaankin otteeseen, mutta munuaisissa tehdään varsinainen aktivointi – se johtuu siitä, että munuaiset tietävät tarvitaanko kalsiumia enemmän vai ei).
E-vitamiini on rasvaliukoinen, mutta sitä ei varastoida. Ja taas täytyy muista E-vitamiinien peruste kasville – ne suojaavat kasvin rasvoja, ei rasvaliukoisuudella muuta merkitystä ole, eikä varastoimattomuuden suhteen yhtään mitään merkitystä. C-vitamiinikaan ei juurikaan varastoidu (ihmisillä varasto on noin kaksi viikkoa), mutta ei sekään liity mitenkään vesiliukoisuuteen. C-vitamiini tekee kasvin vetisissä osissa samaa kuin E-vitamiinit öljypuolella: suojaavat. Ja koska kumpikaan ei osaa muuta kuin olla antioksidantti, niin molemmat jatkavat samaa roolia syöjän elimistössä.
C-vitamiini on vain esimerkkinä mukana, koska koiralle C-vitamiini ei ole vitamiini. Koiran maksa valmistaa C-vitamiinin itse.
Onko liukoisuudella merkitystä
Ei ole. Liukoisuus kertoo vain vitamiinin ominaisuuksista, mutta koiran ruokinnassa ja vitamiinien annostelussa asialla ei ole pienintäkään roolia tai merkitys. Ymmärrys liukoisuuden merkityksestä siirtotienä ja mitä milläkin vitamiinilla tehdään, kuuluvat sarjaan yleissivistys.
Koiran ruokinnassa on kaikkien vitamiinien ja mineraalien määrät otettava huomioon. Niiden kysy varastoitua mahdollistavat harvemman kuin joka päivä -annostelun, eikä se koske kuin D-vitamiinia ja A-vitamiineja. Varastoituminen on siten sinällään poikkeus, eikä liity rasva- tai vesiliukoisuuteen mitenkään.
Heti kun tulee tunne, että vesiliukoisuus on jokin ongelma ruokinnassa, niin kannattaa muistaa, että jokainen mineraali on vesiliukoinen. Eikä sekään ole ongelma varastoitumiselle. Ylipäätään koko varastoitumista ei tarvitse edes miettiä. Riittää, että antaa täysipainoista ravintoa.
