Suoliston mikrobit, se elimistön normaalifloora, osallistuvat huomattavan moneen asiaan: pilkkoo, valmistaa vitamiineja ja lyhytketjuisia rasvahappoja sekä osallistuu immuniteettiin. Liuta tutkijoita oli kartoittanut ihmisen suoliston bakteerikantaa ja havainnut, että ihmisillä on kolmea erilaista pääbakteerikantaa (Arumugam ym. 2011¹. Nämä erilaiset enterokannat ovat hieman samalla tavalla ”vakioita” kuin ihmisten veriryhmät – jokainen kuuluu johonkin. Ryhmät on nimetty niiden sisältämän suurimman bakteeriryhmän mukaan: Bacteroides, Prevotella ja Ruminococcus.

Tällä on se merkitys, että eri bakteerikannat selittävät sen miksi määrätyt lääkkeet ja ravintoaineet imeytyvät ja hyödynnetään eri tavalla. Lisäksi humaanipuolella tämä saattaa osaltaan auttaa selvittämään ja estämään vaikkapa suolistosyöpien, diabeteksen ja Crohnin taudin syntyä. Eri bakteerikannat tuottavat esim. vitamiineja eri tavalla. Bacteroides-ryhmässä suolistomikrobit tuottavat enemmän C-, B₂–, B₅-vitamiineja  ja biotiinia, kun taas Prevotella-kannan omaavat ihmiset saavat enemmän B₁-vitamiinia ja foolihappoa.

Oma kysymyksensä on, että pätevätkö nuo samat bakteeriryhmät koirillakin. Periaatteessa se on mahdollista, mutta jako saattaa olla erilainen. Lisäksi olisi mielenkiintoista tietää, että miten pentuna (tai ihmisillä vauvana) tapahtuva bakteerikolonisaatio vaikuttaa. Vastasyntyneellähän suolisto on periaatteessa steriili ja alkaa keräämää bakteerikantaa heti syntymän jälkeen. Silloin saatu ravinto ja muut ulkoiset tekijät vaikuttavat bakteerikantojen syntyyn.

Koirilla se on yksi selittävä tekijä miksi osa kestää maitosokeria, osa ei. Jos maitotuotteita ei saa enää koirilla kohtuullisen lyhyen imeväisvaiheen jälkeen, niin maitosokerin tehokkaaseen pilkkomiseen kykenevät bakteerit häviävät taistossa.

Oletettavaa myös on, että suoliston bakteerifloora on riippuvainen siitä, millaista ravintoa pentu saa kun kasvattaja aloittaa kiinteän – onko tarjolla lihaa vai viljaa. Ja koska pentuna kasvatettu bakteerifloora seuraa läpi koko elämän ja kantojen ”valtasuhteiden” muuttaminen on hidasta sekä hankalaa, niin tästä voi myös löytyä selitys koirien lisääntyville ruuansulatusongelmille sekä hiivalle.

Prebiootit (bakteerikantaa tukevat) ja probiootit (bakteerikantaa synnyttävät) ovat kasvavien markkinoiden takia kiihtyvän tutkimuksen alla. Toki asia kiinnostaa muutenkin, mutta myynnin ja kysynnän noustessa tutkimusrahoituksen saaminen on helpompaa. Jos me jokainen kuulumme todellakin yhteen kolmesta enterotyypistä, niin se määrittelee mistä pre- ja probiooteista hyödymme eniten.

Ja tästä on enää lyhyt loikkaus siihen, että koirillekin saataisiin ”täsmäsuunnattuja” probiootteja. Nykyäänhän koirille käytetään samoja maitohappobakteereja kuin ihmisillekin, vaikkakin näiden kahden eläinlajin suolisto, ruuansulatuksen toiminta ja ravinto ovat erilaisia. On pitkään jo kyseenalaistettu, että ovatko ihmisten probioottivalmisteet optimeja koirilla – saadaanko oikeat bakteerit oikeaan kohtaan suolistossa.

Vaikka asian tutkiminen onkin vielä kesken, niin tutkijat uskovat, että ravinnolla tai ruokailutottumuksilla ei olisi merkitystä sen suhteen mihin entero-tyyppiin kuuluu. Asiaan ei myöskään vaikuttaisi rotu tai asuinmaa. Syy on siis jossain muulla. Samaten ei olisi mahdollista ”kasvattaa” itselleen suurempaa bakteerikantaa, eli ottaa hyöty irti joka ryhmästä – suolisto kykenisi elättämään vain määrätyn määrän ns. vakioasukkaita. Kaikki tulokset ja johtopäätökset perustuvat myös kohtuullisen pieneen otantaan, joten koko paletti saattaa vielä muuttua moneen kertaan ennen kuin homma on valmis.

Ja sitä odotellessa odotellaan myös, että he tekisivät samalla joitain tarkentavia tutkimuksia koirilla.

Kuva: Nature ja tutkijat

1. Manimozhiyan Arumugam, Jeroen Raes, Eric Pelletier, Denis Le Paslier, Takuji Yamada, Daniel R. Mende, Gabriel R. Fernandes, Julien Tap, Thomas Bruls, Jean-Michel Batto, Marcelo Bertalan, Natalia Borruel, Francesc Casellas, Leyden Fernandez, Laurent Gautier, Torben Hansen, Masahira Hattori, Tetsuya Hayashi, Michiel Kleerebezem, Ken Kurokawa, Marion Leclerc, Florence Levenez, Chaysavanh Manichanh, H. Bjørn Nielsen, Trine Nielsen, Nicolas Pons, Julie Poulain, Junjie Qin, Thomas Sicheritz-Ponten, Sebastian Tims, David Torrents, Edgardo Ugarte, Erwin G. Zoetendal, Jun Wang, Francisco Guarner, Oluf Pedersen, Willem M. de Vos, Søren Brunak, Joel Doré: Enterotypes of the human gut microbiome. Nature 2011 May 12;473(7346):174-80 doi:10.1038/nature09944[↩]