Melatoniini on elimistön oma hormoni, joka säätelee unen ja valveen rytmiä. Aivoissa sijaitseva käpyrauhanen erittää melatoniinia, joka säätelee unen ja valveillaolon rytmiä silmien kautta saadun valon määrän mukaan.
Ihmisillä melatoniinimäärät ovat korkeimmillaan siinä aamukahden aikoihin. Aina silloin tällöin unirytmi menee sekaisin. Vuorotyö on yksi melkoisen vahva syyllinen, samaten matkustavammilla luonteilla aikaerorasitus (jet lag), mutta myös stressi sotkee.
Aikaisemmin unihäiriöitä korjailtiin ihan vain liikunnalla, rauhoittumisella tai unilääkkeillä, joista kaksi ensimmäistä ovat edelleenkin tehokkaita – jos vain elimistön oma hormonitoiminta tukee sitä.
Bentsodiatsepiinejä (nukahtamislääkkeitä) ja alkoholia ovat monet yrittäneet, mutta niillä mennään eräällä tavalla ojasta allikoon, ainakin lievemmissä tapauksissa. Molemmat nimittäin vähentävät melatoniinin eritystä, eikä elimistö saa edes mahdollisuutta korjata itse itseään.
Melatoniinia erittävän käpyrauhasen täysi merkitys elimistölle on hämärän peitossa, samaten melatoniinin merkitys laajemmassakin mittakaavassa kuin vain unihiekan heittäjänä. Tietoa tullee hiljakseen lisää, sillä melatoniinin käyttö lisäravinteena ja lääkkeenä on kohtuullisen uusi tuttavuus ja laajempi tutkimustyö on vasta käynnistymässä.
Suomi lienee Euroopan ainoa maa, jossa varsinainen pitkävaikutteinen melatoniini on reseptilääke. Tilanne on ilmeisesti hiljakseen muuttumassa, koska lisäravinteena myytävän lyhytvaikutteisen melatoniinin käsikauppa on vapautettiin, kunhan määrä on pillerissä yksi milligrammaa – eli edelleen kuitenkin suojellaan apteekkien bisnestä.
Reseptilääkkeenä melatoniini ”vaikuttaa” pidempään, sillä sen puoliintumisaika on viiden tunnin paikkeilla. Sen pitäisi siis ylläpitää rauhallisempaa ja syvempää unta pidempään. Lisäravinne-melatoniinin puoliintumisaika on alle tunnin, ja sen vahvin etu rajoittunee nukahtamiseen.
Tutkimuksia ei suuremmin ole, mutta vapaasti myytävän melatoniinin suosio vuorotyöläisten parissa on melkoisesti kasvanut, eikä vähiten hintojen laskun myötä kilpailun tultua melatoniinimarkkinoille.
Melatoniini ei ole nukahtamislääke, eikä unilääke. Se aiheuttaa luonnollista väsymistä ja rukkaa sisäistä kelloa paikalleen kertomalla keholle, että yö on nukkumista varten.
Melatoniini ei toimi kaikilla, eikä se nosta kehon omaa melatoniinmäärää jos käpyrauhasen tuotanto on riittävä. Lisänä otettu melatoniini ei myöskään ”sammuta” käpyrauhasta, kuten tyroksiinilisä tekee kilpirauhaselle. Ylimäärä melatoniinia, kuten oikeastaan kaikki yön aikana syntynyt, eritetään aamulla virtsaan.
Suomalaisten yksi ongelma on lyhyt päivänvaloaika, joka sekin saattaa sekoittaa käpyrauhasta, jolloin melatoniinin määrä ei laske päiväksi ja olo tuntuu koko ajan tokkuraiselta sekä väsyneeltä. Tähän perustunee kirkasvalolamppujen teho, sillä nimenomaan valo laskee melatoniinin eritystä vereen. Kun pimeän takia melatoniini on koko ajan korkealla, niin käpyrauhanen tekee hetken kuluttua ylitöitä ja rajusti.
Hormoneilla ja henkisellä tilalla on suunnaton merkitys yleiselle hyvinvoinnille. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja kun yksi dominopalikka kaatuu, niin se vie mukanaan koko paletin. Stressi sotkee kaiken. Eräs kärsijä on yöunen laatu, ja kun uni ei virkistä, niin fyysinen sairastuminen on lähellä. Melatoniini ei poista tai laske stressiä, mutta toimii apuna pyrkiessään antamaan syvemmän unen ja sitä myötä psyykelle mahdollisuuden nollautua ja fysiikalle aikaa palautua.
Ihmisillä melatoniin annostuksessa yli 5 mg määrät ovat turhia, sillä määrä ei enää tuon jälkeen vaikuta melatoniinitasoihin edes heillä, joilla oma tuotanto on alentunut. Tarkoittaa sitä, että kun lisäravinnepuolen melatoniinituotteet ovat usein 3 mg tabletteina, niin annostus aikuiselle olisi kaksi tablettia eli 6 mg otettuna noin tunti ennen nukkumaanmenoa.
Koirilla melatoniinia ei ole vielä suuremmin käytetty, ainakaan julkisesti, ja ne jotka tiedän, ovat saaneet annostuksella 3 mg ja jätit tuplana, osalla kahtena annoksena eli vuorokaudessa siis kaksinkertaisesti normiin nähden.
Melatoniinin käyttö rajautuu nykyään käytännössä pelkästään unen syventäjäksi. Sille on kuitenkin löytymässä aivan uusia aluevaltauksia, toivon mukaan.
Tryptofaani
Valo on siis suurin kehon oman melatoniinin määrää säätelevä tekijä sisäisessä, kirkaadisessa kellossa. Mutta on muitakin tekijöitä.
Melatoniinin valmistamista varten tarvitaan tryptofaania, joka on välttämätön aminohappo. Voitaisiin kuvitella, että tryptofaanin lisääminen vaikkapa kananmunalla tai soija-isolaatilla voisi lisätä elimistön omaa melatoniinituotantoa. Valitettavasti asiat ovat harvoin näin yksioikoisia, sillä kehon oma säätely vaikuttaa, ja harvoin rakennusosan lisääminen lisää lopputuotteen valmistusta.
Närästys
Brasiliassa annettiin yhdelle ryhmälle melatoniinia, l-typtofaania ja B12-vitamiinia ja toiselle omepratsolia. 40 päivän jälkeen melatoniiniryhmässä ei yhdelläkään ollut närästystä, ja lähes kaikki mainitsivat yöunen parantuneen – uneliaisuutta kylläkin tituleerattiin sivuvaikutukseksi, joka on hivenen outo luonnehdinta koska kyse oli nimenomaan melatoniinista. Omepratsolia käyttäneistä osa oli keskeyttänyt päänsäryn vuoksi ja osa kärsi ripulista.
Egyptissä tehtiin myös koe, jossa oli kolme ryhmää: ensimmäinen otti omepratsolia, toinen melatoniinia ja kolmas popsi molempia. Neljän viikon kohdalla omepratsoli oli tehokkain ja melatoniini heikoin, mutta kahdeksan viikon jälkeen kaikki ryhmästä riippumatta olivat päässeet eroon närästyksestä (Kandil ym. 20101). Tuon mukaan pidempiaikaisena melatoniini toimisi yhtä hyvin kuin varsinainen lääkitys, mutta ilman sivuvaikutuksia.
Kandilin tutkimuksessa havaittiin myös pari mielenkiintoista nyanssia.Närästyksestä kärsivillä oli oli päiväsaikaan matalammat melatoniinitasot kuin terveillä verrokeilla. Klupinskan tutkimusryhmä tuloksissa havaittiin, että limakalvoja vaurioittavassa närästyksessä (ns. erosiivinen refluksitauti) öisetkin melatoniinitasot olivat matalammat ja että oireilu kulki käsi kädessä yöllisten melatoniinitasojen kanssa (Klupińska ym. 20062).
Kroonisen närästyksen hoidossa melatoniini on parissa tutkimuksessa toiminut yhtä hyvin kuin happosalpaajat, mutta ilman sivuvaikutuksia. Useammalle närästyksestä kärsivälle koiralle on annettu melatoniinia, ja useimmilla närästysoireilu loppui.
Tuolle tee-se-itse-testille ei kuitenkaan voi antaa suurtakaan painoarvoa, ainakaan melatoniinin suhteen, koska samaan aikaan muutettiin ravintoa ja koira laitettiin liikkumaan. Pari tuttua on tehnyt itsellään ihmiskokeen, eivätkä saaneet apua.
IBS ja suolisto-ongelmat
Luin parista tutkimuksesta, jossa melatoniinia oli annettu IBS-potilaille. Mutta koska en löytänyt varsinaisia tutkimuksia, ainoastana siteerauksia niihin, ja koska niissä oli ilmeisesti käytetty vain muutamaa potilasta, niin en ole linkittänyt niitä. Mutta jos päästään lähellekään niitåä toiveita, joita jutuissa viljeltiin, niin melatoniini tulee olemaan todella arvokas tukihoito kaikille suolisto-ongelmista poteville.
Mutta vihdoin kohdalle osui katsaus, jossa oli menty läpi nimenomaan IBS-tutkimuksia, joissa oli kokeiltu melatoniinin käyttöä (Siah ym. 20143). Ensimmäisen kerran kirjoitin melatoniinin käytöstä 2011, ja vuoteen 2014 saatiin odottaa ensimmäistä kattavampaa koostetta aiheesta. Ihmispuolelta tosin.
Valinnanvaraa ei kuitenkaan ollut paljon vieläkään. Katsaukseen oli valikoitu ainoastaan neljä tutkimusta, kolme Aasian suunnalta ja yksi eurooppalainen. Tutkimukset eivät olleet turha laajoja, sillä niissä oli ollut vähimmillään 18 IBS-potilasta, suurimmassa 80. Jokainen oli kuitenkin satunnaistettu ja lumekontrolloitu. Tutkimusten kestot olivat olleet parista viikosta puoleen vuoteen. Annetut annokset olivat olleet 3 mg annettuna ennen nukkumaan menoa. Koirille muutettuna puhuttaisiin ehkä määrästä 50 – 100 mg/kgEP.
Tutkimusten perusteella melatoniini saattaa auttaa turvotukseen ja vatsakipuun, mutta ei muuttanut yöunta.
Ja koska täytyy kokeilla, niin sittenhän kokeillaan. Yksi kroonisesti ”löysä”, yksi ripulista ja turvotuksesta kärsivä ja yksi ns. diagnosoitu IBS-tapaus – kaikki ihmisiä. Jokaikinen sai apua melatoniinista, eikä mikään muu muuttunut. Täysin oireettomaksi ei muuttunut yksikään, mutta hyvien päivien määrä ylitti selvästi oireellisten, ja kohtuullisen lyhyen käyttöajan jälkeen.
Yhdelle IBS-tyyppiselle koiralle kokeiltiin myös, ja sillä oireet hävisivät. Mutta koska taasen tehtiin muutakin (ruokinnan muutos, pre- ja probiootit), niin ei uskalla edes arvata melatoniinin merkitystä.
Minä en tiedä mikä melatoniinissa vaikuttaisi suoliston toimintaan ja sen bakteerikantaan. Ehkä niinkin yksinkertainen syy kuin että moni oireilee stressiä vatsallaan ja kun uni paranee, niin suolisto-ongelmatkin vähenevät.
Painonvartija
Melatoniini on antanut jo viitteitä siitä, että siitä saattaisi olla apua tyypin II diabeteksen sekä hyperlipidemia, rasvan normaalia suurempi määrä veressä, hoidossa. Syytä ei kuitenkaan tiedetä.
Yksi tekijä saattaa olla melatoniinin kyvyssä lisätä ruskean rasvan määrää ja aktivoida sitä (Jimenez-Aranda ym 20134). Ruskea rasvahan eroaa valkoisesta siinä, että valkoisen varastoidessa rasvaa, niin ruskea polttaa sitä energiaksi ja voi jopa sopivissa tilanteissa muuttua lihakseksi.
Rotille annettiin 10 mg/kgEP melatoniinia, ja koska niiden aktiivisuus ei muuttunut, mutta rasvaa paloi, niin ainoa selitys oli melatoniinin termogeenisellä vaikutuksella. Tähän mennessä vastaavaa on saatu aikaiseksi, tosin aineenvaihdunnan nopeutta lisäämällä, käytännössä vain chilillä.
Maksa ja antioksidanttivaikutus
Melatoniinin ja foolihapon yhteistyötä kokeiltiin maksasairailla rotilla. Tulokset olivat erittäin lupaavia. Annettiin sitten melatoniinia, foolihappoa tai kumpaakin yhdessä, niin maksan toimintaa kuvaavat markkerit palautuivat normaaleiksi (Ebaid ym. 20135). Käytetyt annokset olivat 2,5 mg/kgEP foolihappoa ja 10 mg/kgEP melatoniinia.
Ennen kuin ryntää lisäravinneostoksille maksasairaan koiransa takia, niin on muistettava, että kysymyksessä oli aiheutettu tila, ei ns. aito sairaus. Mutta tulos laittaa kuitenkin miettimään, että ehkä kumpaakin, foolihappoa ja melatoniinia, olisi kuitenkin syytä käyttää tukihoitona.
Toinen heräävä kysymys on, että onko meillä nyt käsissä uusi K- ja D-vitamiini: yhdiste, jolle on aikoinaan vajaiden tutkimusten myötä ”paalutettu” tarkka toiminta-alue, mutta uusien tutkimusten myötä huomataankin, että hormoni tai hormoninkaltainen ei toimikaan täsmänä, vaan vaikuttaa monessa mukana.
Eroahdistuskokeilu
Yhdelle eroahdistuksesta kärsivälle koiralle aloitettiin melatoniini. Painoa 24 kg ja aamulla ennen töihin lähtöä omistaja antoi 3 mg ja yön korvilla ennen nukkumaanmenoa toisen 3 mg. Muutama päivä, ja oireilu oli täysin loppunut. Mitään muuta ei tehty.
Olettamus on, että eroahdistuksen yksi peruspilari – syystä tai toisestakin – on koiran kyvyttömyys rentoutua ja levätä; sille tulee eräänlainen henkinen ylirasitustila.
Päinvastoin kuin nykyään toimitaan, niin koiran ei kuulu olla suurinta osaa päivästä aktiivinen, ja usein jo pelkästään aktivointilelut pahentavat tilannetta.
Toinen syy lienee positiivinen dominanssi, jossa koira – ilman aggressiota – painostaa omistajaansa kuin uhmaikäinen lapsi ja ihminen menee halpaan palvellen ja ollen paikalla kun koira niin haluaa ja vaatii.
Dominanssiongelmaan tuskin auttaa muu kuin omistajan asennemuutos, mutta muuhun kyvyttömyyteen rentoutua melatoniini saattaisi auttaa. Ajattelimme, että melatoniini voisi nostaa koiran hormonitasoja päivälläkin, jolloin se torkkuisi helpommin. Ihmisen unirytmi on pidempi, kun taas koira nukkuu lyhyemmin ja useammin, joten ehkä melatoniinin käyttäytyminen koiralla ei olisi niin riippuvainen päivänvalosta. Emme ole vieläkään hajulla oliko teoria oikea, mutta se toimi.
Se on toiminut nyt kahdeksasta kokeillusta kolmella. Mutta edelleenkin: muitakin asioita tehtiin saman aikaan.
Melatoniiniin ei kannata suhtautua minään ihmelääkkeenä. Mutta se saattaa olla harkitsemisen arvoinen lisäravinne kun pohditaan unta ja sen merkitystä.
Alzheimer hiirillä
Kun aikoinaan teimme ensimmäisen eroahdistuskokeilun, niin melatoniinin käyttö ns. henkisissä ongelmissa tuntui kaukaa ja tähtäämättä tempaissulta heittolaukaukselta; kun mitään muutakaan ei enää keksitty, niin kokeiltiin melatoniinia. Nyt alkaa tulla merkkejä siitä, että silloinen arvaus ei ehkä niin päätön ollutkaan.
Hiirille aiheutettiin k0lme eri tyyppistä alzheimerin sairauden astetta. Hiirille annettiin melkoisen korkeita määriä melatoniinia, 10 mg/kgEP, ja siihen yhdistettiin vapaaehtoinen liikkuminen.
Kuuden kuukauden kuluttua sairaiden hiirien tila oli lähempänä terveitä kuin alzheimerin edellyttämää, joten hiirillä sairaus oli heikentynyt, joskaan ei parantunut (Garcia-Mesa ym. 20126).
Luuston kovettaja
Osteoporoosi ja sen aiheuttamat luunmurtumat ovat niin suuri ongelma länsimaissa, että lähes kaikkea tutkitaan jossain vaiheessa mahdollisena luuston kovettajana. Tämä koskee myös melatoniinia.
Vanhoille rotille annettiin melatoniinia ja havaittiin, että niiden luusto oli vahvempaa ja joustavampaa kuin kontrolliryhmällä (7). Koska melatoniini ei kuitenkaan sinällään osallistu mitenkään luuston muodostamiseen, niin selitys piti löytää jostain muualta. Ja se löytyi sisäisestä kellosta.
Luustoa rakentava solu, osteoblasti, on aktiivisimmillaan päivällä kun taasen luunsyöjäsolu, osteoklasti, joka purkaa vanhaa luusolustoa, on aktiivisin öiseen aikaan. Vanhemmiten sisäinen kello alkaa jätättämään, tai edistämään miten sen haluaa miettiä, mutta yöunien määrä vähenee.
Tästä seuraa kaksi asiaa: ensimmäinen on, että luunemosolut osteoblastit hidastavat luun rakentamista, koska valveaika on pidempi, ja toisena, että luunsyöjäsolut osteoklastit kiihdyttävät toimintaansa entisestään, koska yöunet ovat lyhempiä.
Kun annetaan melatoniinia ja saadaan sillä parannettua yöunia, mutta varsinkin rukattua sisäistä kirkaanista kelloa takaisin ”normaaliin”, niin luuta purkavat osteoklastit rauhoittuvat, eivätkä pura enää luuta yhtä kiihkeästi.
On hieman hankalaa saada tästä rakennettua koirille hyödyllistä ratkaisua, koska koirat ylipäätään nukkuvat enemmän vanhemmiten ja niiden kohdalla suurempi ongelma onkin vanhuksen aktivointi, ei saada sitä nukkumaan enemmän. Mutta jos koiran omistaja saadaan melatoniinilla pysymään liikkeessä ja ulkoiluttamaan koiriaan, niin siitä hyötyvät aivan jokainen.
Kiimakierto
Naaraskissoille annettiin niskanahan alle kaikkiaan 18 mg melatoniinia sisältävä implantti tai suun kautta 4 mg/katti. Kyseessä oli pitkäaikainen koe, jossa selvitettiin melatoniinin vaikutusta puberteetin alkuun ja kiimakiertoon. Villi veikkaus on, että kyseessä oli aidosti ihmispuolen perustutkimusta, jolla haluttiin selvittää melatoniinin vaikutusta kuukautiskiertoon.
Tuloksena oli, että iso määrä melatoniinia pitkällä aikavälillä ei vaikuttanut sukukypsyyden alkamiseen, mutta pidensi hivenen kiimakiertoa (Faya ym. 20118). Koirien ja kissojen kiimakierrossa on sen verran paljon eroa, että epäilen melatoniinin mahdollisuuksia narttujen kiimakierron pidentäjänä. Mutta suurin anti tutkimuksessa olikin se, että yhdelläkään kissalla ei havaittu sivuvaikutuksia. Melatoniini on siis turvallinen käyttää, isoillakin annoksilla ja pidemmän aikaa.
Ei saa käyttää jos…
Ihmisillä melatoniinia ei saisi käyttää, jos sairastaa sokeriaineenvaihdunnan sairauksia tai on saamelainen, jolla on laktaasin puutos (?). Myöskään autoimmuunisairauksissa melatoniinia ei saisi käyttää.
Pengoin perusteluja noihin, ja varsinkin autoimmuunikielto näyttäisi olevan tuttua ja turvallista ollaan-erittäin-varovaisia-kun-ei ole-tutkittu akselia. Itse en moisesta suuremmin piittaisi. Mutta jokainen tekee itse omat valintansa.
- Kandil TS, Mousa AA, El-Gendy AA, Abbas AM.: The potential therapeutic effect of melatonin in Gastro-Esophageal Reflux Disease. BMC Gastroenterol. 2010 Jan 18;10:7. PMID: 20082715[↩]
- Klupińska G, Wiśniewska-Jarosińska M, Harasiuk A, Chojnacki C, Stec-Michalska K, Błasiak J, Reiter RJ, Chojnacki J.: Nocturnal secretion of melatonin in patients with upper digestive tract disorders. J Physiol Pharmacol. 2006 Nov;57 Suppl 5:41-50. PMID: 17218759[↩]
- Siah KT, Wong RK, Ho KY. Melatonin for the treatment of irritable bowel syndrome. World J Gastroenterol 2014;20(10):2492-2498[↩]
- Aroa Jiménez-Aranda, Gumersindo Fernández-Vázquez, Daniel Campos, Mohamed Tassi, Lourdes Velasco-Perez, Tx Tan, Russel J. Reiter and Ahmad Agil. Melatonin induces browning of inguinal white adipose tissue in diabetic fatty zucker rats. Journal of Pineal Research, 2013; September DOI: 10.1111/jpr.12089[↩]
- Hossam Ebaid, Samir AE Bashandy, Ibrahim M Alhazza, Ahmed Rady, Sultan El-Shehry: Folic acid and melatonin ameliorate carbon tetrachloride-induced hepatic injury, oxidative stress and inflammation in rats. Nutrition & Metabolism 2013, 10:20 doi:10.1186/1743-7075-10-20[↩]
- Yoelvis García-Mesa, Lydia Giménez-Llort, Luis C. López, Carmen Venegas, Rosa Cristòfol, Germain Escames, Darío Acuña-Castroviejo, Coral Sanfeliu. Melatonin plus physical exercise are highly neuroprotective in the 3xTg-AD mouse. Neurobiology of Aging, 2012; 33 (6): 1124.e13 DOI: 10.1016/j.neurobiolaging.2011.11.016[↩]
- Isabel Tresguerres, Faleh Tamimi, Hazem Eimar, Jake Barralet, Santiago Prieto, Jesus Torres, Jose Luis Calvo-Guirado, Jesús Angel Fernández-Tresguerres. Melatonin dietary supplement as an anti-aging therapy for age-related bone loss. Rejuvenation Research, 2014; 140311120122003 DOI: 10.1089/rej.2013.1542[↩]
- M. Faya, A. Carranza, M. Priotto, D. Graiff, G. Zurbriggen, J.D. Diaz, C. Gobello. Long-term melatonin treatment prolongs interestrus, but does not delay puberty, in domestic cats. Theriogenology
Volume 75, Issue 9 , Pages 1750-1754, June 2011[↩]
