Kuivamuonat ovat eniten käytetty tapa ruokkia koiria. Syy on selvä. Se on helppo ja vaivaton tapa, jossa ei tarvitse pohtia mitään muuta kuin määrää, jonka kippoon laittaa. Täysravintojen yleisyys antaa myös harhakuvan, että ihmiset tietävät mitä kuivamuonat ovat ja se ei pidä paikkaansa. Juurikin helppouden takia ei ole tarvinnut opetella mitään. Sekin on yksi täysravintojen pointti.

Ihmiset ovat eksyksissä kuivamuonaviidakossa. Siksi niihin liittyviä kysymyksiä esitetään niin paljon. Ja kun kukaan ei ole opettanut, niin melkoinen osa kysymyksistä koskee melkoisen perusasioita. Yritetään vastata osaan niistä.

Ultra Premium on parempaa kuin premium

Valmistajien premium-merkinnät ovat puhtaasti jokaisen valmistajan omaa keksintöä, pelkkää mainostusta. Ne eivät kerro yhtään mitään laadusta eivätkä mistään muustakaan. Lyhyesti: niillä ei ole mitään merkitystä.

Jos haluaa etsiä laadukasta ruokaa, niin se täytyy arpoa raaka-aineista. Mitä enemmän valmistaja on kikkaillut esim. tuoreella lihalla, erilaisilla yrteillä tai sydäntä hellyyttävillä pakkauskuvilla, sitä nopeammin aletaan lähestyä kehnoa laatua.

Markettiruuat ovat sontaa

Lyhyesti: myyntipaikalla ei ole mitään tekemistä laadun kanssa, kuten ei myöskään hinnalla.

Marketit ovat isojen tukkuketjujen omistuksessa ja jotta sinne saisi jotain myyntiin, täytyy olla mahdollisuus suostua ketjun kohtuullisen kovaan katteeseen. Ne ruuat, joita myydään lemmikkitarvikeliikkeissä, ovat niin matalalla katteella myytyjä, että jos K tai tai S löisivät hintaan 40 % päälle, niin niitä ei kukaan ostaisi. Myyntipaikka kertoo siis vain ja ainoastaan hinnoittelusta. Tämä on hyvin suomalainen kysymys, ja esimerkiksi USA:ssa kaikki meillä mietityt erikoislaadukkaat ruuat ovat myynnissä nimenomaan marketeissa.

Suurimmat kikkailut ja laaduttomimmat vedätykset kuivamuonamarkkinoilta löytyvät nimenomaan erikoisliikkeiden tarjonnasta.

Kallis on vain kallista, niin ostaa ja käyttää. Mutta toki ääripää edullisuuden suhteen kertoo jotain. Lihat, myös rehulihat, eivät ole halpoja jos mietitään raaka-aineiden maailmanmarkkinahintoja. Jos kuivamuonasäkki irtoaa pikkurahalla, niin ei siinä suuremmin voi olla (hyvälaatuista) lihaa. Mutta synkkä totuus selviää yleensä säkin kyljestä, jossa tuoteseloste on enemmänkin vegaaniruuan seloste kuin pedolle tarkoitetun evään.

Mutta kannattaa muistaa, että tuo sääntö pätee vain halpojen suhteen. Sen sijaan kova myyntihinta ei kerro jostain ylimaallisesta laadusta, vaan valmistajan kovasta katteesta.

Ikäkausi- ja roturuuat

Lyhyesti: penturuuat ovat aikuisten aktiiviruokaa ja rodut ovat vain painatuksia säkeissä.

Ikäkausiruuissa ei ole mitään taikaa, eivätkä ne täytä jollain mystisellä tavalla eri ikäluokkien tarpeita. Käytännössä jako perustuu niinkin simppelille asialle, kuin koirien lihomiselle määrätyissä maissa (lue: USA). Pentujen korkeampi ravintotarve täytyy aivan samalla tavalla aikuisten HE-ruuilla, mikäli nappulakoko ei ole liian suuri.

Junior-ruuat ovat aikuisten ylläpitoruokia. Osa junnuruuista, varsinkin isoissa roduissa, ovat aidosti samaa kuin aikuisten light-ruuat ja perustuu vain ja ainoastaan pelkoon koirien lihomisesta. Niillä ei ole mitään tekemistä sellaisten taikauskoisten typeryyksien kanssa kuin kasvun säätely tai nivelten terveys.

Senior-ruuat ovat lähes aina lähellä sahajauhoa ja se johtuu vain ja ainoastaan aikuisena tapahtuneesta lihomisesta sekä anglomaissa vallalla olevasta tavasta steriloida/kastroida koiria rutiinisti ilman perusteltuja syitä, jonka takia paino-ongelma vain pahenee vanhuuden myötä.

Kannattaa olla hieman hereillä, sillä myöskään aktiivi- tai ikäkausiluokitusta ei määrätä missään, vaan valmistaja päättää sen itse. Siksi markkinoilta löytyy hyvin laihojakin penturuokia ja aktiiviruokana myydään sellaista, joka aidosti on laiskan ylläpitoruokaa.

Lihan määrä kertoo laadun

Lyhyesti: lihan määrä kertoo lihan määrän, ei laatua. Mutta jos liha on ilmoitettu lihajauhona, niin se kertoo paremmasta laadusta kuin tuoreiden lihojen ilmoittaminen, joiden laatua ei määrätä missään.

Kuivamuonavalmistajat ovat lahjakkaita mainostamisessa. Se johtuu siitä, että ruuat ovat perustaltaan samanlaisia, ja kun markkinat eivät kasva, niin erottuminen kilpailijoista täytyy tehdä jollain tavalla. Se, että hetken kuluttua aivan kaikki mainostavat samaa asiaa, vie kylläkin idean erottumisesta.

Lihan määrä on mainosasia. Aidosti lihan määrä on hyvin lähellä samaa kaikissa kuivamuonissa. Aivan riippumatta mitä mainoksissa sanotaan, niin lihaa (tai lihaksi kutsuttua) on yleensä 20 – 30 prosenttia. Löytyy myös merkkejä, joissa on vähemmän, mutta ne ovat niitä, joissa on poikkeuksellisen edullinen hinta ja yleensä huono maine – tosin maine on kehno kriteeri tehdä valintoja, koska se rakentuu kovaäänisten varaan.

Lihan määrä ei kerro laadusta mitään, vaan käytetyn lihan laatu ja sitä ei säkin tiedoista suoraan näy. Se, että valmistaja ei lisää kalsiumia kertoo suoraan, että on käytetty luista lihaa, eikä sitä ole koskaan mielletty laadukkaaksi.

Liha täytyy olla ensimmäisenä valmistusaineissa

Lyhyesti: liha ei ole koskaan valmistusaineissa ykkösenä ilman, että valmistaja kikkailee. Se, että liha on ensimmäisenä, kertoo vain ja ainoastaan siitä, että valmistaja ei ole täysin rehellinen. Tai ainakaan reilu.

Valmistusainelistassa on eri raaka-aineet ovat määrällisessä suuruusjärjestyksessä suurimmasta pienimpään. Ensimmäisenä olevaa on siten eniten. Aikoinaan varoiteltiin siitä, että valmistaja jakaa viljoja erilaisiin osiin tai käyttää useampaa viljaa, jolloin niiden yksittäinen määrä laskee ja ne tipahtavat listassa alemmas. Silti koiralle ravitsemuksessa on aivan sama onko ruuassa pelkkää vehnää, vai vehnää, maissia ja riisiä. Se vaikuttaa vain siihen, että silloin liha näyttää suurimmalta, mutta silti muita on koko ajan noin 70 prosenttia. Samaa tehdään myös perunalla ja bataatilla, jotka ovat aivan samaa pelkkää tärkkelystä, mutta kun ne ovat erikseen, niin ne eivät nouse ykköseksi.

Tuota on kehitetty käyttämällä tuoretta lihaa. Kuivamuonassahan ei voi olla tuoretta lihaa, koska se on kypsä kuivatuote. Mutta kun valmistusaineena esitetään märkäpainossa oleva liha, jonka painosta noin 60 – 65 % on vettä (joka otetaan pois valmistuksessa), niin voidaan väittää, että liha on ykkösenä ja sitä on 80 % – vaikka aidosti sitä on se sama 25 – 30 % kuin kaikilla muillakin.

Kuivamuonat ovat tasapainoisia

Lyhyesti: mitään sellaista kuin tasapaino ei ole olemassa, vaan on vain toisistaan erossa olevia eri ravintoaineiden tarpeita, jotka kaikki on täytettävä. Kuivamuonissa tasapainoisuus tarkoittaa, että ne ovat täysravintoja, jonka erillinen mainostaminen on vain typerää.

Joskus annetaan ymmärtää, että tasapaino liittyisi jotenkin kalsiumin ja fosforin suhteeseen, joka on puhdasta sumutusta. Kun kalsiumia annetaan sellaiset grammamäärät, jotka koira tarvitsee, niin Ca/P-suhde on automaattisesti oikein. Kyse on siis vain ja ainoastaan kalsiumin määrästä. Lisäksi on muistettava, että kalsiumin määrä vaihtelee hieman ruuissa, vajaasta prosentista noin 1,5 prosentiin, joten kenen Ca/P-suhde on sitten oikein, kun kaikki mainostavat olevansa täysin tasapainoisia juuri sinun koirasi suhteen? Vastaus on, että jokainen ja ei yksikään. Edelleenkin kyse on vain ja ainostaan siitä, että koirasi syö juuri sitä kuivamuonaa niin paljon, että se saa kalsiumin tarpeensa tyydytettyä.

Joskus tasapainoa kehutaan proteiinin ja rasvan määrillä, joka on ehkä vielä typerämpää kuin kalsiumin ja fosforin tasapainosta puhuminen. Onko Luppa siis tasapainoisempaa kuin Royan Canin 4800, vai ehkä kyse on Orijenista, jossa on ylläpitorasva ja kikkailtu korkea proteiini? Vastaus on, että jokainen on tasapainossa, jos syöty ruokamäärä ei hävitä lihaksia ja paino saadaan pidettyä juuri sillä koiralla. Joten vastaus on myös, että yksikään ei ole tasapainossa, koska proteiinien ja rasvojen saanti eivät riipu toisistaan.

Ravinteiden saanti riippuu merkistä

Lyhyesti: ei riipu, vaan kaikki kuivamuonat antavat samat vitamiinit ja mineraalit ja vielä käytännössä samat määrät.

FEDIAF määrittelee EU:ssa mitä saa kutsua täysravinnoksi ja määrittelee melkoisen tiukkaan mitä kuivamuonasta on saatava. Suomessa asiaa tarkentaa lisäksi rehulaki. Tämä aiheuttaa sen, että kaikissa kuivamuonissa ravintoaineita on käytännössä saman verran. Aino ero kuivamuonien välillä on proteiinien ja rasvojen määrä.

Koska ihmiset eivät aina tiedä mistä puhuvat, niin tämä sekoitetaan hyvinkin yleisesti kahteen täysin eri asiaan:

• miten ruoka ylipäätään sopii koiralle
• mitä raaka-aineita ruuan valmistuksessa on käytetty

Vehnä/riisi/maissi/possu/nauta/kana (valitse haluamasi) on eniten allergisoiva

Lyhyesti: ei tiedetä mikä on eniten allergisoiva raaka-aine ja luulot siitä vaihtelevat maittain. Ylipäätään ruoka-aineallergiat ovat harvinaisia ja eläinlääkärit tekevät paljon niin vakavia virhediagnooseja, että ne menevät jo hoitovirheen puolelle.

Käsitys siitä, että milloin mikäkin raaka-aine kuivamuonien valmistuksessa aiheuttaa allergioita, johtuu valikoivasta havainnoinnista. Valitaan yksi yksittäin tekijä pitkästä listasta valmistusaineita, ja jos se sopii omaan ruokamaailmankatsomukseen, niin päätetään, että se on allergeeni.

Koirien allergioiksi kutsutut sekalaiset suolisto- ja iho-oireet johtuvat yleensä ruuan sopimattomuudesta sille koiralle. Toki siltä osin, että syy on ylipäätään ollut ruuasta johtuva. Se, että ruokavaliota voidaan ja käytetään tukihoitona, ei kerro ruoka-aineallergioista, vaan esimerkiksi laadun ja saannin parantamisesta mm. proteiinien ja rasvojen suhteen. Jos koiralle sopimaton kanariisi-kuivamuona aiheuttaa vaikka hiivaa, ja rustoilla sekä nahalla jatkettu broileri aiheuttaa samat oireet, niin ei se kerro automaattisesti broilerin olevan allergeeni. Se kertoo, että koiralla on ongelmia huonolaatuisen ja huonosti sulavan ruuan kanssa.

Hiilihydraatit ovat vaarallisia koiralle

Lyhyesti: hiilihydraatit eivät ole vaarallisia koiralle ja koira käyttää ne energiaksi ilman ongelmia. Se, että koira ei ehdottomasti tarvitse ravitsemuksessaan hiilihydraatteja, on eri asia. Kuivamuonissa hiilihydraatit ovat kuitenkin välttämättömiä, koska muutoin ei saada energiaa tarpeeksi.

Hiilihydraatteja pelätään pääosin kahdesta eri syytä. Yksi on se, että hiilihydraatin lähde, kuten vaikka maissi, ei sula kunnolla ja aiheuttaa suolisto-oireita tai hiivaa. Mutta on ymmärrettävä, että syy ei ole hiiliihydraateissa, vaan siinä kasvissa, josta hiilihydraatit otetaan.

Toinen syy on masentavin. Samaan tahtiin kun maailmalla leviää VähäHiiliHydraattisten ruokavaliloiden aika ajoin hyvinkin huuhaapohjainen intoilu, niin kuivamuonien hiilihydraatteja vältellään samaan tahtiin.

Kun hiilihydraattipelko yhdistetään muihin tekijöihin, kuten allergiapelkoon, niin aletaan olla mielenkiintoisissa tilanteissa, joissa vehnää vältellään, mutta lähes 100 prosenttisesti hiihydraatteja sisältävä peruna ja bataatti ovatkin hyväksyttäviä.

Ne ongelmat, jotka kuivamuonissa liitetään hiilihydraatteihin, kuten kuivuminen, pöhö jne, johtuvat liiasta hiilihydraattien määrästä yhdessä liian vähäiseen rasvaan. Kyse on siis siitä, että kun 20/10 ruuassa hiilihydraatit ovat ongelma, niin se on hyvin kaukana siitä mitä 30/20 ruoka antaa.

Jos koiraa haluaan laihduttaa, niin rasva tipautetaan niin alas kuin mahdollista ja käyttöenergia otetaan hiilihydraateista. Hiilareista edelleenkään ei saa kuin maksimissaan puolet rasvan kaloreista ja aidossa elämässä – johtuen hiilihdraattilähteen heikommasta sulavuudesta – usein reippaasti vähemmän kuin puolet.

Hiivan suhteen on muistettava, että sulanut ja imeytetty hiilihydraatti ei ruoki hiivaa. Se palaa kaloreiksi. Sen sijaan sulamaton hiilihydraatti ruokkii paksusuolen bakteerikantaa ja saattaa villiinnyttää hiivan – aivan kuten sulamaton proteiinikin, tai jos mietitään raaka-ainetasolla, niin rustot, ja kuitu.

Susi ei laidunna vehnäpellossa

Lyhyesti: ei niin, mutta syö ruohoa kuten koiratkin.

Susivertaukset eivät liity kuivamuoniin, eivätkä ylipäätään ruokintaan. Ne ovat vain ja ainostaan raakaruokauskovaisten informaatiosotaa, ja kun ei muuta keksitä, niin vedetään kuin ässänä hihasta vehnäpeltoesimerkki.

Ässä muuttuu vaan mustaksi pekaksi, jos aletaan keskustelemaan pötsin syömisestä.

Lihansyöjänä koira ei tarvitse viljoja, ei perunoita, eikä niitä yrteiksi kutsuttuja rikkaruohoja, joita kuivamuoniin myös lisätään. Mutta jos koira syö kuivamuonaa, niin se tarvitsee ehdottomasti mukana olevat viljat, koska kuivamuona ei ole vitaminisoitua kuivalihaa.

Kuivamuona on kompromissi hinnan, laadun ja helppouden suhteen. Tuo täytyy ymmärtää. Suurinta osaa maailman koirista tuo kompromissi ei vaivaa ja ne tulevat toimeen aivan mahtavasti kuivamuonilla. Ja aivan samoin kuin että osa kuivamuonista on riski, niin myös osa raakaruokavirityksistä on riski. On syytä ymmärtää, että oleellista on ruuan kokonaisuus ja sen sopivuus koiralle, ei mikään muu.

Eläinlääkärien ruuat ovat lääkkeitä

Lyhyesti: eläinlääkärien myymät ruuat ovat kuivamuonia, joihin on lisätty jotain, joka sallii terveysväitteet. Myyntipaikka on tukkurin päättämä, eikä perustu mihinkään muuhun.

Funktionaaliset ruuat ovat kuuma peruna kuivamuonamarkkinoilla ja lähinnä siksi, että niiden lupaukset ovat hyvin kaukana todellisuudesta, eivätkä moiset olisi laillisia ihmismarkkinoilla.

Rehuissa riittää, että ruokaan on lisätty jotain, jolle on sallittu määrätty terveysväite. Määrää saa olla vaikka kuinka alhainen ja terveyslupaukset vaikka mitä, kunhan ne pohjaavat perusväitteelle.

Siksi ollaan tilanteessa, että kun ruokaan lisätään huomattavan iso määrä kuitua, ja tipautetaan rasva ehdottomalla täysravintojen alarajalle, niin meillä on käsissä suolistoa hoitava erikoisruoka. Tai kun edes osa proteiineista on tuotu urheilulisien tapaan hydrolysaattina, niin voidaan antaa terveysväite anallergenic tai hypoallergenic ruuasta – ihmispuolella vastaava johtaisi välittömiin tuotteen takaisinvertoihin, markkinointikieltoon ja ryhmäkannemaailmassa mehukkaisiin korvausjuttuihin. Tai että tehdään virtsakiviruoka, joka happamoittaa ja emäksöi, samaan aikaan.