Kalsium on elimistön yleisin kivennäisaine ja erittäin tärkeä elektrolyytti lihasten ja hermojen toiminnalle samalla kun se on luuston tärkein rakennusaine. Pentujen ravitsemuksessa se on ehkä eniten tutkittu komponentti, koska on haluttu selvittää sen rooli luuston kehityksessä sekä kasvuhäiriöissä.

Tutkimusmääristä huolimatta yhteys tai sen puute nivelten kehityshäiriöissä on edelleen epäselvä. Toinen syy tutkimusten keskittymisessä kalsiumiin on sen helppous, koska sitä saadaan määrällisesti niin paljon ruuan mukana.

Tutkimusintoon on toki vaikuttanut historiallisetkin syyt, sillä niihin aikoihin kun kalsiumtutkimuksia on vahvimmin tehty, ei tunnettu vaikkapa D- tai K-vitamiinin roolia yhtä hyvin kuin tänään – eikä niiden toimintaa tunneta täysin vieläkään.

Kolmas syy on se, että aidon tarpeen suhteen koirien kalsiumtutkimukset ovatkin olleet ihmisten tarpeisiin tehtyä perustutkimusta, koska vanhuuden osteoporoosi ja siitä aiheutuvat ranne- ja lonkkamurtumat ovat suuri kansantaloudellinen ongelma läpi koko kehittyneemmän maailman.

Kalsiumin saantia pidetään usein ruokinnassa mineraaleista suurimpana ongelmana, vaikka se itse asiassa on ehkä helpoin. Se on noussut eräällä tavalla ylikorostuneeseen asemaan. Samalla painotukset kalsiumin roolissa ruokinnassa sekä koiran kehitykselle ja terveydelle ovat lähteneet sivupoluille. Oleellista on absoluuttinen saanti, ei mikään muu, prosenttisuhteet vähiten.

Jos raakaruokinnassa käytetään edes hivenen luita, tai ns. koirien jauhelihoja, joihin on jauhettu luuta, niin kalsiumista ei ole käytännössä koskaan puutetta. Kuivamuoniin on lisätty kalsiumia niin paljon, että siitä ei tule koskaan puutetta. Ylipäätään kalsiumin kohdalla pitäisi miettiä ylisaannin mahdollisuutta enemmän kuin puutetta.

Saantia ja säätelyä

Kalsiumin varastona on luusto ja siellä se on hydroksiapatiittina Ca10(PO4)6(OH)2. Paitsi että kalsium tekee luustosta niin kovan, että se pitää kehon ryhdissään, niin sitä myös vapautetaan sieltä elimistön muuhun tarpeeseen joka kerta, kun esim. ravinnosta ei saada tarpeeksi kalsiumia tai tulee muu akuutti tarve, vaikkapa rasituksen jälkeen.

Tätä ns. vapaata kalsiumia löytyy joka paikasta – verestä, solunulkoisesta nesteestä ja ylipäätään kaikista kehon soluista. Ionisoitu kalsium (Ca++) on edellytys sille kaikelle tiedonsiirrolle kehossa, ja sitä on noin puolet vapaasta kalsiumista.

Toinen puoli on sitoutuneena albumiiniin. Ilman sitä eivät johdu solunsisäiset tai solujen väliset signaalit, eivätkä hermosignaalit. Rauhaseritys kaatuisi ilman vapaata kalsiumia, ja melkoinen määrä entsymaattisia reaktioita jäisi tapahtumatta. Kehon kalsiumpitoisuus pidetään lähes vakiona erittäin kapealla vaihteluvälillä ja on luultavasti tarkimmin säädelty homeostaasi, tasapainotila, elimistössä. Tärkeys liittyy kalsiumin rooliin olla mukana säätelemässä elimistön pH-tasapainoa.

Kun koira syö kalsiumia sisältävää ruokaa, vaikka sitten sen broilerin koipireisipalan tai kalsiumlisättyä kuivamuonaa, niin varsinainen kalsiumin imeytyminen tapahtuu suolistossa. Ruuan kalsium sekoittuu ruuansulatusnesteiden kalsiumiin ja koko velli otetaan käyttöön ohutsuolessa joko passiivisesti tai aktiivisesti, joka vaatii myös energiaa.

Aktiivinen imeytyminen on tärkein ja tehokkain, ja tässä tulee kuvioihin mukaan kalsiumlisän ehkä se parhain kaveri: D-vitamiini. Aktiivi imeytyminen on täysin riippuvainen 1,25-dihydroksi-D3-vitamiinin (1,25(OH)2D) toiminnasta, ja jos D-vitamiinista on puutetta, niin imeytymistä ei suuremmin tapahdu aktiivista eli tehostettua tietä.

Ja jos halutaan tehdä asia vielä hiukan vaikeammaksi, niin tuokaan ei riitä. Kokonaisimeytymiseen vaikuttaa vahvasti myös suolinesteestä tapahtuva uudelleen imeytyminen ja siihen tapahtuva eritys.

Harmittava tilanne pentujen suhteen on se, että aktiivinen imeytyminen käynnistyy vasta noin puolen vuoden iässä. Mukavaa on taasen se, että sillä ei ole merkitystä, ellei ruuan kalsiummäärää romauteta.

Aktiivinen imeytyminen

Aikuinen koira kykenee säätelemään kalsiumin imeytymistä. Riippuen koiran sen hetkisestä tarpeesta, niin koira imeyttää haarukassa 0 – 80 % (tai 90, lähteestä tai laskutavasta riippuen) saatavilla olevasta kalsiumista. Saatavilla oleva ei läheskään aina tarkoita samaa kuin ruuan kokonaiskalsium, mutta jos kalsiumin lähteenä oleva ruoka, usein luu, liukenee mahahapoissa, niin kalsium on saatavilla.

Jos ruuassa on riittävästi kalsiumia, niin kalsium imeytyy passiivisesti, ilman että imeytymistä täytyy tehostaa. Mutta jos ruuassa on vähemmän kalsiumia, niin D-vitamiinin avustuksella käynnistyy aktiivisen säätelyn kautta tehostettu imeyttäminen.

Riittävänä määränä pidetään 1,1 % kuiva-aineesta ja vähemmän (eli ilmeisesti riittämätön) on 0,55 % KA. Tämä on syy, miksi 1,1 % pidetään niin tärkeänä penturuuissa.

Mutta tässä on koukku, jota ei koskaan muisteta mainita. Prosentti ei ole yksinään mitään, vaan se on pelkkä suhdeluku, yksi sadasta. 1,1 % kalsiumia kuiva-aineesta on riittävä määrä täyttämään pennun kalsiumin tarpeen ilman aktiivista imeytymistä vain ja ainoastaan sillä edellytyksellä, että pentu syö laskennallisesti oikean määrän ruokaa eli saa tarpeensa mukaisen määrän kalsiumgrammoja ruuasta.

1,1 % on siten sidottu ruuan energiamäärään.

• Jos ruokaa joudutaan antamaan laskennallista määrää enemmän, niin pentu saa myös kalsiumia enemmän kuin mitä sen tarve on, mutta silti 1,1 % pitää paikkaansa.
• Jos pentu syö vähemmän, ja saa kalsiumia grammoina vähemmän, niin sille syntyy kalsiumin puutos huolimatta siitä, että prosentti on oikea 1,1 %.

Tuossa tilanteessa aikuinen yrittäisi tehostaa aktiivisen imeytymisen kautta kalsiumin saantia, mutta pentu ei siihen kykene.

1,1 % on reseptiikkaa

1,1 % kuiva-aineesta on kuivamuonavalmistajien sääntö, joka perustuu kahteen syyhyn.

Ensimmäinen on, että samalla reseptillä aivan jokainen koira ikäluokastaan ja rodustaan riippumatta saa riittävän määrän kalsiumia, mutta ei totaalisen liikaa.

Ruuassa on 1,1 % KA kalsiumia, ja 30 kg koira syö sitä 500 grammaa.

• Se saa silloin kalsiumia 3,3 grammaa.
• Tästä se imeyttää passiivista reittiä 0 – 80 % ja jos otetaan rajaksi pennuilta tuttu 40 % imeytyminen, niin se saa 2,2 grammaa kalsiumia.
• Sen tarve on 1,7 grammaa.

Kyse 1,1 % suosituksessa ei siis ole mistään muusta kuin että koira saa pennuilta lainatulla 40 % passiivisella imeytymisellä tarpeensa mukaisen määrän kalsiumia. Tuolta osin puhutaan siis täysin turhasta painotuksesta ruokinnassa.

Toinen syy on iänaikainen fosforin ja kalsiumin suhde. Raaka-aineista johtuen fosfori on aina haarukassa 0,8 – 1 % kuiva-aineesta, ja jos halutaan säilyttää Ca/P-suhde, niin kalsiumin on oltava vähintään 1,1.

Viimeiset vuosikymmenet ruokintaa ohjannut säännöstö ei siten perustu yhtään mihinkään muuhun kuin reseptiikkaan ja Ca/P-suhteeseen. Kalsiumin imeytymiselle, hyödyntämiselle ja saannille sillä ei ole mitään merkitystä. Märkäruuassa kalsiumia olisi oltava noin 0,5 %, että saataisiin kalsiumin tarve tyydytettyä. Jos oletetaan 65 % kosteus, niin ollaan noin 1,5 % kuiva-aineessa.

Prosenteilla ja suhteilla ei ole merkitystä, ellei aina verrata samaa asiaa ja koiralle on oleellista vain ja ainoastaan syödyt grammat.

Pennun säätely

Pennuilla kyse on hieman hankalammasta asiasta, mutta vain hiukan.

Alle 5 – 6 kk ikäisellä pennulla aktiivinen säätely ei toimi. Se ei siis kykene tehostamaan kalsiumin imeytymistä, vaan imeyttää aina 40 – 80 % ruuan kalsiumista, ainakin teorian mukaan. Samalla sen kyky erittää kalsiumia on rajallinen.

Pentu siis imeyttää aina vähintään 40 % saamastaan kalsiumista, joten periaatteessa yliannostaminen on haitallista itse kalsiumin suhteen päinvastoin kuin aikuisilla. Kyky säädellä imeytymistä alkaa kehittymään 12 – 16 viikon iästä ja toimii täysillä viimeistään 6 kk iässä samaan aikaan tarpeen laskiessa. Tuona aikana pitäisi siis huolehtia tarkemmin saannista. Tästä syystä ainoastaan tasapainotetuilla ruuilla on mahdollista saada luustoltaan terve pentu – tai ainakin näin väitetään.

Säätelyn puute ei kylläkään ole oleellista ns. passiivisessa saannissa eli tuossa maagisessa 40 prosentissa, joka imeytyy aina. Oleellista on se, että pentu ei kykene aktiiviseen säätelyyn, eli lisäämään kalsiumin sisäänottoa, kun ruuan kalsiumin määrä vähenee. Kyseessä on kohtuullisen tärkeä asia, koska sillä on perusteltu jo pitkään useita ratkaisuja pentujen ruokinnassa, joten selvitetään vielä lisää mitä passiivinen imeyttäminen tarkoittaa käytännössä.

Pennun tarve on oleellinen

Jos 10 kg pennun kalsiumin tarve on 3823 mg ja sille annetaankin huimat 10 grammaa eli 10000 mg kalsiumia, niin 40 % imeytymisellä se saa 4000 mg. Tuolla erolla ei ole yhtään mitään merkitystä. Kun asiaan ynnätään vielä bioaktiivisuus, eli että ylipäätään useimmista kalsiummuodoista imeytyy 40 – 50 %, niin todellinen riski yliannostukselle on nolla.

Puhumattakaan jos nuo määrät yritettäisiin saada luusta, jonka painosta noin 20 % on kalsiumia. Jotta saataisiin esimerkin 10 kg pennulle 10 grammaa kalsiumia, niin se pitäisi syödä puhdasta luuta 50 grammaa. Koska esimerkiksi siipien painosta noin kolmannes on luuta, niin se edellyttäisi 150 grammaa siipiä, eikä vielä oltaisi edes riskirajalla eli määrä, jota ei saa ylittää on 1250 mg/kgME – tässä esimerkissä siis kalsiumina 7029 mg.

Eli ei riski aivan nolla ole, koska ihmisten kykyä tehdä hölmöyksiä ei koskaan saa aliarvioida. On mahdollista antaa niin suuria kalsium- tai luumääriä, että se aiheuttaa puolen vuoden aikajaksolla luutumishäiriöitä sekä kudosten mineralisoitumista, mutta se vaatii melkoista yrittämistä. Sillä oletuksella tietenkin, että pentu selviää hengissä eikä kuole suolistotukokseen.

Suurempi riski saattaa olla vajaasaanti. Yleisesti käytetyn määrittelyn mukaan, joka on kylläkin huomattavan epätarkka ja jopa väärä ja itse asiassa aiheuttaa ylisaantia aiheuttamatta kuitenkaan ongelmia, luovutetun pennun pitää saada vähintään 560 mg/kgME kalsiumia.

Koska se on lähes viisi kertaa enemmän kuin aikuisella, niin omistajien sisäinen mittari käytännön annostelussa saattaa pettää.

Mutta ympäri käydään ja yhteen tullaan – palaamme takaisin ”kyvyttömyyteen” säädellä imeytymistä, eli imeyttää passiivisesti aina 40 %. Korkean minimisaannin takia ei oikeastaan voida edes puhua kyvyttömyydestä säädellä, koska reaalimaailmassa tuo 40 % sääntö on ainoastaan varmistamassa, että minimisaanti saataisiin hoidettua.

Tehdään asiasta vielä hiukan monimutkaisempaa.

Pennun kalsiumin aktiivinen säätely alkaa kehittymään noin 16 viikon iässä ja toimii täydellä teholla noin 6 kk iässä. Kääpiöillä kaikki alkaa aikaisemmin, ja viimeistään 4 kk kohdalla niillä toimii aktiivinen säätely tehokkaasti. Voidaan sanoa, että säätely toimii normaalisti, kun kasvuhuippu on saavutettu eli hetki, jona kasvuvauhti on kovimmillaan – isoilla roduilla se on noin viiden kuukauden iässä.

Jos kaikki rodut koosta riippumatta niputetaan samaan kaavaan, niin kalsiumin tarve on

• 630 mg/kgME neljän kuukauden ikään asti,
• 315 mg/kgME puolen vuoden ikään ja siitä
• vajaaseen vuoden ikään asti sama tai vain hieman yli aikuisen tarpeen.

Vierotetut pikkupennut

Kun pikkupennut vieroitetaan, niin laskuissa käytetään yleisemmin tunnettuja pentujen vaatimuksia, kuten proteiinissa noin 14 g/kgME ja kalsiumissa 630 mg/kgME. Tuo ei kylläkään ole pikkupentujen tarve, vaan niiden keskimääräinen saanti emän maidosta.

Mutta kukaan ei pysty säätelemään ruokaa vieroitetuille noiden mittarien mukaan, eikä kuulukaan. Pikkupennulle annetaan niin paljon hyvälaatuista eläinproteiinia ja -rasvaa kuin ne jaksavat syödä.

Lihaisia luita on turha tarjota, kun puruvoimaakaan ei suuremmin ole, joten luun on oltava jauhettuna joukossa tai käytetään kalkkilisää. Jos kalsium haetaan kalkista (tai muusta vastaavasta ravintolisästä) niin silloin voi kokonaismäärän laskea yhteensä kaikille pennuille. Eniten syövä saa eniten ja vähiten syövä vähiten, ja määrät noudattavat riittävän tarkasti silloin pentujen tarvetta.

Kalsiumista ei tarvitse huolehtia ennen kuin emä lopettaa imettämisen, tai suurin osa syödystä on kiinteää. Jos emä ruokkii ”pennut alla” eli pentulaatikossa, niin oikea aika aloittaa kiinteä on siinä vaiheessa, kun pennut tuntevat mielenkiintoa emän ruokaa kohtaan. Toinen merkki on pentujen painokasvun hiipuminen. Silloin maito ei enää riitä ravinnoksi. Yleensä pennut muuttuvat silloin myös levottomiksi ja yrittävät syödä jatkuvasti.

Kalsiumin suhteen turvallisin valinta on yrittää ynnäillä määrää vastasyntyneiden 630 mg/kgME saannin kautta. Paino sanalla yrittää, koska ei kalsiumin määrää voida käytännön elämässä annostella joka päivä erilaisellla määrällä – puhumaattakaan pentukohtaisesta ruokinnasta. Eikä tarvitsekaan, sillä vaikka kasvu on kiihkeää, niin puhutaan muutaman viikonajanjaksosta. Pääasia, että tulee riittävästi.

Pikkupentujen kohdalla aikuispainon käyttö laskennan perusteena ei toimi. Aikuispainoa käyttävät omistajat.

Saantisuositus

Raakaruokinnassa kalsiumia saa riittävästi kun ruuassa on luita gramma per painokilo, tai kun ruokaan jauhetusta luusta saadaan kalsiumia noin 0,5 % ruuan märkäpainosta.

• aikuisille 130 mg/kgME tai 60 mg/kgEP
• 630 mg/kgME kolmen kuukauden ikään asti (tai hieman päälle 500 mg). Tai kaavalla pentujen yhteispaino x 400 mg, ja kaikki syövät samasta kupista
• 315 mg/kgME puolen vuoden ikään ja siitä vajaaseen vuoden ikään asti sama, tai vain hieman yli aikuisen tarpeen laskettuna oletetusta aikuispainosta
• ruokakipossa kalsiumgrammat kerrotaan aina kahdella, jolloin huomioidaan imeytyminen

Oleellisin asia ymmärtää pennun ja aikuisen välisissä suosituksissa on se, että kaikesta huolimatta eroa ei ole. Kaikki mahtuvat samaan haarukkaan, kun syötetään energian tarpeen mukaisesti.

Usein kuulee sanottavan, että energian saantia ei voi käyttää mittarina kalsiumin saannissa kokoerojen vuoksi ja siksikalsiumin suhteen tasapainotetut penturuuat ja mielellään vielä rotukohtaiset ovat ainoa turvallinen tapa ruokkia. Väite on täysin päätön.

Jos kuvitellaan, että kalsium on tasapainotettu 1,1 – 1,4 prosenttiin, niin edelleen energian saanti määrää kalsiumin saannin riippumatta merkistä ja rotukysymyksestä. Samankokoisilla pennuilla on helposti melkoisiakin eroja kulutuksessa, jolloin ne syövät erilaiset määrää ruokaa ja saavat automaattisesti erilaisen määrän kalsiumia.

Se, että kaikissa kuivamuonissa markkinoilla on käytännössä sama määrä kalsiumia, mutta ruokien energiat eli rasvamäärä vaihtelevat paljonkin jopa penturuokien välillä riippumatta rotujen (ja pentujen) kokoerosta, romuttaa totaalisesti kuvitelman tasapainotetuista kuivamuonista.

Prosentti antaa aina sadalle grammalle saman määrän, vaikkapa sen 1,1 grammaa kalsiumia, jolloin oleelliseksi muuttuu syöty ruokamäärä ja jos ruokamäärä halutaan kalsiumin nimissä pitää kaikille suunnilleen samana, niin silloin ruuan rasvan määrää pitäisi vaihdella aktiivisuuden nimissä. Erot ruokien välillä eivät ole niin suuret.

Tasapainottamisen mahdottomuus näkyy parhaiten imevissä pennuissa. Emän maidossa on kohtuullisen vakiosti 1,2 % kalsiumia maidon määrästä, laadusta ja emän rodusta riippumatta. Määrä, jonka pennut imevät vuorokausitasolla, vaihtelee kuitenkin huomattavan paljon niin pentueen kuin saman rodunkin sisällä.

Kaikkien prosenttilaskuihin perustuvien ja tasapainotusta saarnaavien oppien mukaan emän maito olisi silloin kaikkea muuta kuin tasapainoista ja terveellistä luustolle, ja kylväisi ensimmäiset kasvuhäiriön siemenet.

Teksti löytyy myös e-kirjasta Koiran ravitsemuksen ABC: Pennun ruokinta

Tutustu myös tähän luentoon: Pennun ruokinta ja kasvu