Ruokinnassa maksa on paitsi ehkä eniten käytetty, niin myös arvokkain sisäelin. Elävälle eläimelle se lienee tärkein elin, vaikka moinen arvotus hieman typerä onkin. Aivokuolleena pystyy elämään jonkun aikaa määrätyissä tilanteissa, mutta ilman maksaa kuolee erittäin nopeasti. Maksa huolehtii ikään kuin keskusyksikkönä suurimmasta osasta aineenvaihdunnallisia reaktioita ja käytännössä kaikki, mikä ruuasta on imeytetty, kiertää ensin maksan kautta. Tästä syystä maksan ravintoarvo on erittäin suuri. Maksaa kuitenkin pelätään paikoin, useimmiten turhaan. Maksakammo juontaa 80-luvulle, jolloin terveydenhuolto oivalsi, että erittäin suurina määrinä syötynä määrätyissä, mutta kohtuullisen harvoissa tilanteissa, on olemassa riski, että maksan sisältämä A-vitamiini saattaisi aiheuttaa ongelmia sikiölle raskaana olevilla naisilla. Tyypilliseen suomalaiseen neuvolamaailman liioitteluun silloin lyötiin stoppi ylipäätään maksan syömiseen ja jopa maksalaatikko sekä maksamakkara jäivät hyllylle, Suomalaiseen kansanluonteeseen (ja toimittajien kyvyttömyyteen ymmärtää mitä uutisoivat) kuuluu ilmeisesti vastaava liioittelu ja joksikin aikaa koko kansakunta lopetti maksan syönnin. Typerää, varsinkin raskaana olevilta, ja nimenomaan kaikilta muilta.
Paitsi että A-vitamiinin saanti romahti hetkeksi aikaa, niin raskaana olevat menettivät sikiön immuniteetille elintärkeän vitamiinin. Olisi hauska tietää, että onko tuona aikana syntyneillä ehkä enemmän allergioita tai vauva-aikana ripuleita tai korvatulehduksia enemmän kuin aiemmin syntyneillä. Show johtui siitä, että hyötyeläinpuolella, varsinkin sikateollisuudessa, oltiin alettu käyttämään entistä enemmän A-vitamiinia teuraseläinten ruokinnassa – nimenomaan paremman yleisen immuniteetin toivossa. Vaikka sitä ei usein sanotakaan ääneen, niin siihen aikaan rutiininomaisten antibioottikuurien vähentämisen ja lopettamisen myötä A-vitamiinilisien käyttö rehuissa yleistyi. Toki karjateollisuudella lähti eräällä tavalla mopo keulimaan ja ruuaksi myytävän maksan A-vitamiinipitoisuudet olivat lähteneet nousemaan, mutta vaihtoehtoina olisi ollut ehkä joitain muitakin ratkaisuja kuin pelotella kansakunta henkihieveriin A-vitamiinin tappavuudella.
Tuo kaikki on kuitenkin eräällä tavalla muinaishistoriaa ja nyt, noin 30 vuotta myöhemmin, vastaavaa A-vitamiiniongelmaa ei rehupuolella enää ole. Silti määrätty yhteneväisyys virallisen terveyspuolen reagointiin D-vitamiiniin mietityttää.
Ravintopommi
Maksaa on käytetty koiramaailmassa ehkä eniten paistettuna ja/tai kuivattuna koirien nameissa ja palkitsemisessa. Useimmat koirat pitävät paistetun maksan mausta, mutta osalle raa’an maksan vahva haju on jopa ylitsepääsemätöntä. Jos koira ei kerta kaikkiaan suostu syömään maksaa, niin muutoin nirsoille kokeiltu temppu ruokkia nälän kautta ei useimmiten toimi. Silloin on turha lähteä riitelemään, sillä vaikka maksa ravintoarvoiltaan arvokas onkin, niin syömättömän ruuan ravintoarvo on puhdas nolla. Raakaruokinnassa maksan käyttö on kuitenkin lähes pakkorako, ja vaikka sen voikin jossain määrin korvata munuaisilla, niin maksakammoisten kohdalla on kolme vaihtoehtoa:
- luovutaan raaka-etuliitteestä ja paistetaan maksa
- kokeillaan jonkun muun eläimen, kuten broilerin, maksalla
- käytetään vitamiini- ja hivenainelisiä purkeista.
Koska maksan arvo on ehkä suurimmillaan rasvaliukoisissa vitamiineissa, niin sitä ei tarvitse käyttää päivittäin, vaan esimerkiksi kerran viikossa riittää. Tosin silloin menetetään maksan muita etuja. Itse suosin naudan maksaa ja kahdesta syystä. Se ei ole yhtä pistävän hajuista kuin sian maksa, ja kun sitä ostaa kerralla enemmän, niin samasta annoksesta saa niin koirille kuin ihmisillekin ruuan. Toki isommille koirille kannattaa ostaa koiranruokakauppiailta maksa jauhettuna ja pussitettuna, eikä kantaa selkä vääränä useampaa kiloa maksaa lähikaupan lihatiskiltä ostettuna – mutta tuo on puhtaasti oma valinta, eikä liity koirien ruokintaan.
Eri eläinten maksoissa on jonkun verrankin eroja ravintoaineiden määrissä. Pääsääntöisesti järjestys on, että naudan maksassa on eniten, sitten siassa ja broilerin maksa on laihinta. Tällä on yksi käytännön merkitys, ja se on tarvittava annosmäärä – broilerin maksaa tarvitaan enemmän kuin nautaa, jotta saataisiin sama ravintoarvo. Toki tuota kautta myös ”hyötyhinnalla” – paljonko ravintoa saat eurolla – on myös eronsa, mutta sekin on taasen omistajan valintakysymyksiä.
Useimmiten syötettävän maksan määrä lasketaan A-vitamiinin kautta, koska sitä on eniten. Muita ravintoaineita sitten saadaan mitä saadaan. On käytännössä mahdotonta koostaa paperilla täydellistä ruokaa, koska kun yhden arvon saa kohdalleen, niin toista on liian vähän ja kolmatta taasen liikaa. Maksan proteiinia ja pieniä määriä rasvaa sekä hiilihydraatteja ei käytännössä tarvitse miettiä. Proteiinin suhteen maksa vain korvaa saman määrän lihaa (paitsi hifi-laskuissa, joissa mietitään aminohappokoostumusta) ja rasvan saa kuitattua lorauksella mitä tahansa muuta rasvaa jos kokee, että maksan osuus ruoka-annoksessa leikkaisi rasvan määrää liikaa – jota se ei kylläkään käytännössä tee. Tai oikeammin sillä ei ole merkitystä.
A-vitamiini
Finelin mukaan sadassa grammassa maksaa on:
- nauta: 19674 µg
- sika: 15200 µg
- broileri: 9747 µg
Jos A-vitamiinin tarpeeksi hyväksytään 30 µg/EPkg (100 KY), niin maksaa tarvittaisiin seuraavasti per painokilo:
| maksaa | EPkg/vko | 80% imeytyminen |
|---|---|---|
| nauta | 1,1 g (~1g/1EPkg) | 1,3 g |
| sika | 1,4 g | 1,7 g |
| broileri | 2,2 g (~1g/0,5EPkg} | 2,7 g |
Kerrot taulukon jommankumman sarakkeen arvon koiran painolla ja saat siitä sen grammoina sen määrän maksaa kuin mitä koira viikossa tarvitsee A-vitamiinin tyydyttämiseksi – pyöristä se johonkin helposti annosteltavaan lukuun. Ensimmäinen sarake on laskettu riittävällä likiarvolla maksan kokonaisvitamiinimäärän mukaan ja toinen oletuksella, että vain 80 prosenttia A-vitamiinista imeytyy. Tällöin 20kg koira tarvitsisi noin 20 tai 25 grammaa maksaa viikossa. Ei puhuta siis suurista määristä. 100 grammaa naudan maksaa tyydyttää päälle 90 kiloisen koiran viikon A-vitamiinin perustarpeen.
Maksan antaminen kerran viikossa perustuu A-vitamiinin saantiin ja on kompromissi helppouden kanssa. Järkevintä olisi antaa maksaa joka päivä. Kun olet laskenut ylläolevan taulukon mukaan koiran tarvitseman maksan määrän, niin jaa tulos seitsemällä, niin saat määrän, jonka koirasi tarvitsee päivässä.
Jos paistat maksan, niin A-vitamiinista menetetään noin 10 prosenttia. Jos kuivaat sen ohuina paloina, niin hävikki on suurempi. Silloin aletaan olla tilanteessa, että kuivattua maksaa annetaan aivan yhtä paljon kuin tuoretta.
Kun mietit ruokinnassa tarvittavaa maksan määrää, niin huomioi myös palkitsemisessa ja makupaloina annettu maksa.
Tiamiini
Tiamiinia (B1-vitamiinia) aikuinen koira tarvitsee noin 20 µg/EPkg. Tiamiinin määrä vaihtelee broilerin maksan 200 µg/100 g sian maksan 330 mikrogrammaan. Vesiliukoisena (ja laskemista helpottaen) kannattaa käyttää yleisenä määränä 200 mikrogrammaa. Silloin tarvittaisiin maksaa 10 g/EPkg/vrk. Kun 30kg koira tarvitsi viikossa noin 30 grammaa maksaa A-vitamiiniin, niin tiamiinin tarpeen tyydyttämiseksi maksaa ainoana saantilähteenä vaadittaisiin viikossa 2,1 kiloa. Onneksi tiamiinia saa muualtakin, mutta kokonaislaskuissa maksa on huomioitava – jollain tasolla.
B12-vitamiini
Niin oleellisen tärkeä kuin kobalamiini eli B12-vitamiini onkin, niin silti ei tiedetä paljonko koiran olisi sitä saatava. NRC 1985 arvuuttelee koiran minimitarpeeksi 0,92 µg/MEkg, mutta suositeltava tarve lienee korkeampi ja jos koiralla on suolisto-ongelmia, niin huomattavasti korkeampi.
Maksoissa on eroja kobalamiinin suhteen, sillä
- naudassa on 110 µg/100g
- siassa on 40 µg/100g
- broilerissa on 21 µg/100g
Tuon perusteella naudan maksa on noista kolmesta vaihtoehdosta ehdottomasti paras mietittäessä B12-vitamiinin saantia. Jos maksa olisi ainoa saantireitti, niin tarvittaisiin lähes 200 grammaa joka päivä per painokilo.
Kalium
Maksa on kaliumin lähteenä banaanin veroinen, joka usein unohdetaan. Koirille ei ole määritelty varsinaista suositeltavaa määrää, mutta NRC 1985 ilmoittaa mahdolliseksi suositeltavaksi alimmaksi saanniksi 70 mg/EPkg. Koska sadasta grammasta maksaa saadaan kaliumia eläimestä riippumatta noin 360 mg, niin ainoana kaliumin lähteenä maksaa tarvittaisiin silloin noin 20 g/EPkg/vrk. Tuolloin ylitettäisiin rajusti kaikki A-vitamiinisuositukset, joten maksaa ei voida huomioida tärkeänä kaliumin lähteenä, mutta on yhtenä tekijänä mukana kokonaissaantia mietittäessä.
Magnesium
Koiralle suositeltava magnesiumin saanti saattaisi olla 10 mg/EPkg. Koska maksassa on 20 – 24 mg magnesiumia sadassa grammassa, niin joka päivä tarvittaisiin luokkaa 50 grammaa maksaa per painokilo – jos maksa olisi ainut tapa saada magnesiumia. Taas kerran ylitettäisiin A-vitamiinisuositukset. Rajusti. Mutta aivan samalla tavalla maksan magnesium on kuitenkin huomioitava kokonaissaannissa.
Rauta
Maksaa pidetään tärkeänä raudan lähteenä, ja sitä se onkin punaisen lihan lisäksi. Raudan saantisuositukset vaihtelevat käyttötarkoituksen mukaan – urheilukoirilla saattaa olla hieman suurempi tarve korkeamman hemoglobiinin takia. Lisäksi raudan imeytymisessä ja hyödyntämisessä on eroja. Yleisenä arvona, jossa on tarkistettu hieman matalampi biosaatavuus, on paikoin käytetty 4 mg/EPkg – tosin maksan sisältämä rauta on helposti hyödynnettävää hemirautaa.
Tosin on sanottava, että tuo tarve perustuu NRC:n osalta kuivamuoniin ja moista rautamäärää on mahdotonta saada ruuasta ilman reippaampaa jokapäiväistä maksan tarjoilua. Lihassa on tyypillisesti noin 3 mg/100 g rautaa, ja se tarkoittaisi, että 30 kg koiran pitäisi syödä lihaa luokkaa 3 kg päivässä, ettei muuttuisi aneemiseksi. Ja tiedetään, että tuo ei pidä paikkaansa.
Naudan ja broilerin maksa tarjoaa hieman yli 8 mg/100g, mutta sian maksassa on korkeammat arvot: 31,4 mg/100g. Tällöin ainoana raudan lähteenä ensiksi mainittuja tarvittaisiin 50 g/EPkg/vrk, mutta sian maksaa riittäisi hieman yli 10g/EPkg.
Sian maksan korkeampi rautapitoisuus on omien kokemusten perusteella suurin syy miksi osa menee (mustalle) ripulille saadessaan sitä hiukankaan enemmän. Kyse on niin yksinkertaisesta asiasta kuin akuutista rautamyrkytyksestä. Sinänsä vaaratonta, mutta ilkeää siivota ja kertoo sen, että missään nimessä raudan määrää ei ainakaan kannata lisätä.
Summa summarum
Maksa on arvokas raaka-aine, mutta kuten huomata saattaa, niin se ei toimi ainoana. Lisäksi sen korkea A-vitamiinipitoisuus rajoittaa olkoonkin, että koira säätelee A-vitamiinitasojaan. Mutta tuo määrää sen, että maksalaskujen perustana pitäisi aina olla paljonko A-vitamiinia tarvitaan.
Silti maksa on yksi tärkeimmistä saantireiteistä määrätyille vitamiineille ja mineraaleille, ja sitä tulisikin käyttää mieluummin hieman liikaa kuin liian vähän.
Jos tunnet olosi eksyneeksi ja sinulla on todella epävarma olo koirasi terveellisen ruokinnan kanssa, niin buukkaa puhelinaika. Poistetaan yhdessä epävarmuus ja tehdään simppelistä asiasta yksinkertaista.
Ja kun pohdit minkä eläimen maksaa antaisit, niin tutustu tähänkin juttuun: Maksa ja maksa. Mutta ehdottomasti helpoin tapa on maksalaatikko.
