Osa antaa koiralleen suolaa, koska uskoo sen tarvitsevan suolalisää, varsinkin helteellä. Käsitys juontaa ihmisten tarpeesta, koska me hukkaamme natriumia ihon kautta hikoillessa. Koiralla tätä ongelmaa ei ole. Sen sijaan koira saattaa tarvita kaliumia ja bikarbonaattia läähätyksen takia syntyvästä vajeesta.
Aidosti vaje tulee munuaisten kautta erityksestä virtsaan, mutta syy juontuu läähätyksessä menetetyn hiilen aiheuttamasta veren pH:n muutoksesta, jota neutralisoidaan lihassolujen kaliumilla ja bikarbonaatilla.
Yleisimmin koiralle suolaa käytetään jodin lähteenä ja siinä vaihtoehdot ovat tavallinen pöytäsuola tai mineraalisuola, jos ei merilevää halua käyttää.
Suolapelko perustuu suoraan liiallisen suolan saannin haittoihin ihmisillä. On hyvinkin kyseenalaista, että moniko niistä koskee koiria. On muistettava kaksi asiaa: koira elää 10 – 15 vuotta ja ihminen toivottavasti yli 75 vuotta. Ylipäätään ravinto ja sen käyttö, aineenvaihdunta, ovat hyvin erilaisia. Ihmisillä korkea kolesteroli aiheuttaa ongelmia, kun taasen koirilla korkeaa kolesterolia ei ole.
Ihmisillä, siis noin 65 kg kokoluokassa, natriumin tarve on noin 600 mg eli 1,5 grammaa suolana ja se saadaan suoraan ravinnosta. Tosin kuten aina ravitsemuksessa, niin tässäkin on epäselvyyksiä.
1,5 gramman suositus tulee Valtion ravitsemusneuvottelukunnalta ja koskee perusravitsemusta. Yhdysvaltalaiset ravintotieteilijät suosittavat optimisaanniksi vajaata kolmea grammaa natriumia eli päälle seitsemää grammaa suolaa.
Nykyisellään Suomessa suositellaan sydäntautipuolelta kokonaissuolan saanniksi viittä grammaa eli teelusikallista.
Koiran tarve natriumille oletetaan olevan 26,2 mg/kgME eli 30 kg koiralle 336 mg, joka vastaa suolana noin kahta grammaa – puolikasta teelusikallista – päivässä. Ero ihmisiin tulee hikoilusta ja natrium (sekä suola) onkin niitä harvoja ravintoaineita, joissa koiran tarve on pienempi kuin ihmisellä.
Suolaa kuitenkin suositellaan – ainakin minä suosittelen usein – jodin lähteeksi. Silloin ylitetään natriumin saanti. Tämä on yksi syy siihen miksi ehdotankin aina ensimmäiseksi mineraalisuolan käyttöä, jolloin natriumin saantia leikataan lähes puoleen siihen mitä tavallisesta ruokasuolasta saadaan.
Toinen syy on seuraus natriumin vähentämisestä, sillä tilalle saadaan kaliumia ja magnesiumia.
Mutta ennen kuin jatketaan, niin katsotaan mitä eri ravintoaineille ja niiden saanneille suolan käyttö jodin lähteenä tarkoittaa.
Suolojen saannit
Käytän lähteenä Fineliä, vaikka se ilmoittaakin keskiarvot. Syy on laajemmassa eri mineraalien kirjossa kuin mitä valmistajat ilmoittavat. Liitän mukaan porsaan munuaiset vertailuksi, vaikka munuaisia enemmänkin seleenin lähteenä käytetään kuin jodin. Munuaisten käyttö kuitenkin nostaa koiran kokonaissuolan käyttöä.
| per 1 gramma | mineraalisuola | ruokasuola | merisuola (jodioimaton) | munuaiset (100 g) |
|---|---|---|---|---|
| natrium | 210 mg | 387 mg | 376 mg | 165 mg |
| suola (NaCl yht.) | 535 mg | 986 mg | 958 mg | 420 mg |
| kalium | 179 mg | 0,37 mg | 0,56 mg | 230 mg |
| magnesium | 1,1 mg | 0,33 mg | 0,37 | 18 mg |
| jodi | 25 µg | 25 µg | 0,74 µg | 6 µg |
Taulukosta näkee suoraan, että
- ainoastaan lisätty jodi antaa riittävästi jodia
- 100 grammaa munuaisia antaisi käytännössä saman kuin gramma mineraalisuolaa, mutta ei jodia – mutta veisi ruokakipossa ”tilaa” ruualta
Verrataan vielä mitä mineraali- sekä ruokasuolan määrät tarkoittaisivat koiran saannille, kun haetaan täysi jodisaanti 29,6 µg/kgME 10 ja 30 kg koirille.
| 10 kg | 30 kg | |||
|---|---|---|---|---|
| jodin tarve | 166 µg | 379 µg | ||
| jodioitua suolaa | 6,6 g | 15,1 g | ||
| grammat antavat | ||||
| mineraalisuola | pöytäsuola | mineraalisuola | pöytäsuola | |
| natriumia tarve: 26,2 mg/kgME | 1386 mg tarve: 147 mg | 2554 mg tarve: 147 mg | 3171 mg tarve: 336 mg | 5844 mg tarve 336 mg |
| kaliumia tarve: 140 mg/kgME | 1181 mg tarve: 787 mg | 2 mg tarve: 787 mg | 2703 mg tarve: 1794 mg | 5 mg tarve: 1749 mg |
| magnesiumia tarve: 19,7 mg/kgME | 7 mg tarve: 110 mg | 2 mg tarve: 110 mg | 16 mg tarve: 252 mg | 5 mg tarve: 252 |
| suolaa, ylin turvallinen: 10 kg: 7500 mg 30 kg: 23000 mg | 3531 mg | 6507 mg | 8078 mg | 14888 mg |
Ei ole mikään yllätys, että suolan ja natriumin saanti nousee yli suositusten. Mutta huomioitavaa on, että kaliumin määrä saadaan helposti tyydytettyä mineraalisuolalla. Magnesium on taasen on mitättömissä määrissä.
Kaliumin nousu on oleellinen tekijä minkä vuoksi ehdotan nimenomaan liikkuville ja urheileville koirille mineraalisuolaa jodin lähteeksi.
Yliannos, onko heitä
Se, että käyttääkö jodin lähteenä apteekin pillereitä, merilevää tai suolaa, on maku- ja tulkinta-asia. Usein milloin mitäkin toimintapaa kutsutaan mielipidekysymykseksi, mutta on pidettävä mielessä, että faktat eivät ole koskaan mielipideasioita. Sellainen on vaikkapa mitä suolasta saadaan. Tai merilevästä.
Ravintoarvot eivät koskaan muutu tai riipu mielipiteistä.
Ravitsemus ei kuitenkaan ole suoraviivaista, kuten jokainen tietää tai ainakin pitäisi tietää. Jo pelkästään sellainen simppeli perusasia kuin ravinnon energian, kaloreiden, tarve riippuu yksilöstä.
Tutkimuksilla vedetään selkeitä raja-arvoja, mutta todellisuus rakentuu harmaana alueena rajan molemmilla puolille. Osaksi yksilöiden takia, osaksi niiden reunaehtojen takia, joilla raja on laskettu.
Kuten vaikka kalsiumin tarpeen 130 mg/kgME, joka pätee, jos edellytetään passiivista imeytymistä matalalla D-vitamiinimäärillä kalsiumkarbonaailla. Asia muuttuu muilla yhdisteillä, muilla ruuankoostumuksilla, muulla D-vitamiinin pitoisuuksilla elimistössa ja vaikkapa aktiivisuuden myötä.
Aivan sama pätee kysymyksessä onko paljon suolaa liikaa ja koska liika on liikaa.
Katiskassa on jo kirjoitettu ylipäätään suolasta ja natriumista koirille. Lue ne, en näe tarpeelliseksi kopioida niitä tähän tekstiin. Pointti on siinä, että tarve, joka on pakko saada, ja yliannos, joka aiheuttaa ongelmia, ovat hyvinkin kaukana toisistaan.
Turvarajat terveillä koirilla ylittävät noin tuplasti ne määrät, joita vaikkapa mineraalisuolasta saadaan suolan ja natriumin osalta.
Koirille annettiin 80-luvun alun kokeessa 30 kilon koiralle 23 grammaa suolaa vastaavaa määrää, eikä se vaikuttanut muuhun kuin veren arvoihin suolan määrässä.
Ihmisillä natriumia (ja siten suolaa) murehditaan siksi, että vuosien saatossa liikasaanti natriumia nostaa verenpainetta.
Toinen ongelma ovat erilaisista munuaissairauksista kärsivät, mutta heilläkin ongelma on omat munuaiset – joka kylläkin saattaa olla seurausta korkeasta verenpaineesta.
Samaten aivohalvauksen riski nousee.
Mutta toisaalta, sydämen vajaatoiminnassa suolan vähyys saattaa tappaa, mutta ylimäärä suolaa ei aiheuta ongelmia.
Koko ajan kierrettäessä ja kaarrettaessa palataan kahteen asiaan: natrium nostaa verenpainetta ja sairaat munuaiset eivät kestä korkeampaa natriummäärää. Eivät ne kestä montaa muutakaan asiaa.
Suolalla on kuitenkin ”vastavaikuttaja” ja sen nimi on kalium. Kun kaliumin saanti nousi, niin suolan/natriumin haitat laskivat.
Mineraalisuola antaa ylimäärän kaliumia, joten jos halutaan tehdä maallikkotason yksinkertaistus, niin kalium vähentäisi niitä riskejä, jota korkeampi suola tuo mukanaan – jos oletetaan koiran olevan kuin ihminen ja kärsivän mm. suolan aiheuttamasta korkeammasta verenpaineesta.
Mineraalisuolaa käytettäessä kaliumin saanti ylittyy suosituksiin nähden. Koiralle kaliumia tarvitaan einen enemmän kuin kalsiumia, mutta sitä ei juuri koskaan murehdita perusruokinnassa. Kuinka usein muistatte nähneenne kysymyksen kaliumin saannista ilman jotain kytkentää urheilemiseen? Sen sijaan kalsiumin saannista kysellään lähes päivittäin.
Tämä johtuu siitä, että kaliumia saadaan helposti, koska siellä missä on vettä sisältäviä soluja, tuppaa löytymään myös kaliumia. Samasta syystä natriumista ei ole koskaan puutetta ravintoteitse, vaan puutokset liittyvät sairauksiin tai liian suureen määrään juotua vettä.
Koska kaliumia (ja natriumia) tulee sinällään riittävästi joka puolelta, ja koska kumpaakin tarvitaan soluille melkoisen usein, niin evoluutio on kehittänyt kolme mekanismia:
- imeytymistä ei käytännössä säädellä
- erittäminen on nopeaa munuaisten kautta virtsaan
- liikasaanti aiheuttaa oksennusrefleksin
Joten kunhan koira ei oksenna, niin kaikki on hyvin.
Muistettavaa
- Suolan käyttö jodin lähteenä on valinta, se ei ole pakko. Jos et halua käyttää suolaa, niin vaihtoehtoja on olemassa, kuten merilevä.
- Älä käytä suolaa ominpäin missään muodossa munuaisvikaiselle tai jos koiralla on jokin muu perussairaus. Kysy osaavalta tai buukkaa puhelinaika, koska yleensä silloin suolan tai jodin saanti on se vähäisin kysymysmerkki ruokinnassa ylipäätään.
- Pidä huoli, että koiralla on vettä saatavilla. Suola janottaa ja ongelmia tuleekin yleensä silloin, jos munuaiset eivät saa natriumia poistettua virtsan kautta, koska koira on kuiva. Kääntäen – suolalla saadaan koira juomaan helpommin, joka on usein haluttua vaikkapa virtsatiekivissä tai muuten vaan nesteytyksessä.
