Ihmisillä on pitkään paasattu suolan haitoista. Jos ruuassa on suolaa, niin ensin saa sydän- ja verisuonisairauksia ja sitten kuolee liian nuorena sydänkohtaukseen. Syynä oli se, että Suomessa käytettiin aikoina aivan liian paljon suolaa, joka paikassa.

Nyrkki voita ja kourallinen suolaa, niin hyvää tuli. Se, että joskus käytettiin liikaa, on johtanut maailmaan, jossa mikään ei maistu miltään, koska liikakäyttöä on muutettu täydelliseen välttämiseen. Kuten aina, niin äärilaidat ovat haitallisia ja totuus löytyy jostain sieltä välimaastosta.

Suolakammo ja uskomus suolan haitallisuudesta on siirretty koiriinkin. Perusteluna tuodaan esille aivan samat kuin ihmisilläkin – sydän- ja verisuonitaudit. Ongelma on siinä, että tälläkään kertaa vertailu ei ole toimiva. Koira ei koskaan syö kokonaissuolaltaan samanlaisia määriä kuin ihmiset. Toki suolasta voi saada koiralle ongelmia, jos ruokinta perustuu puhtaasti ihmisten ruuanjätteisiin, ja itse käyttää päättömästi suolaa. Muutoin? Vaikeaa se on, eikä onnistu käytännön ruokinnassa tonnikalasäilykkeillä tai valmiiksi marinoiduilla broilerin reisillä.

Suola on terveellistä

Me kaikki tarvitsemme suolaa, omistajat ja lemmikit. Aikoinaan krampit olivat urheilevien koirien ongelma, ja silloinkin lähes aina greyhoundien kirous. Syy oli käytännössä aina ruokintavirhe.

Käytettiin huonolaatuisia kuivamuonia, joissa oli korkea proteiini, vielä korkeampi hiilihydraatti ja matala rasva. Kilpailuihin valmistauduttiin hiilihydraattitankkauksella antamalla pastaa tai valkoista leipää.

Kramppien lähtökohta ei siis ollut suolan tai muiden elektrolyyttien puute, vaan ravinnon aiheuttama nestehukka, kuivuminen, sekä täydellinen mineraaliköyhyys siinä vaiheessa kun olisi pitänyt juurikin niiden määriä nostaa. Tuota sitten korjailtiin jälkikäteen elektrolyyttilisillä.

Tällä hetkellä on alkanut tulla vastaan laiskoja kotikoiria, joilla on kramppityyppistä ongelmaa, joita hoidetaan pääosin hieronnalla ja muulla lihashuollolla. Niillä on aina yksi yhteinen tekijä. Koirat ovat pieleen suunnitellulla raakaruokinnalla, ja niiden ravinnosta puuttuu täysin suola. Oikeammin siis natrium ja kloori.

Kun puhutaan suolasta, niin käytännössä aina tarkoitetaan natriumkloridia eli tutummin ruokasuolaa, ja se mitä pidetään haitallisena (tai hyödyllisenä) on nimenomaan natrium.

Suolan lähteet

Hedelmät ja vihannekset eivät suuremmin tarjoa natriumia, joten siltä osin barffaajien ei tarvitse ruokintaansa miettiessään murehtia kasvissoseiden osuutta natriumin saannissa.

Raa’assa, prosessoimattomassa lihassa saattaa olla jopa kolmisen grammaa natriumia 100 grammassa kuiva-ainetta (noin 300-400 g märkää). Finelin perusteella naudanliha antaa keskiarvona noin 184 mg/100gKA eli ~50 mg/100g – mutta tuossa puhutaan ihmisille myytävästä lihasta, koirien jauhelihoissa lienee enemmän natriumia.

Kuivamuonissa natrium on lisättynä mineraaliseoksessa.

Läheskään aina tuoteselosteissa ja analyyseissä ei ole mainittu suolan määrää, ei lisättyä eikä luonnostaan raaka-aineissa olevaa. Kokonaisnatrium sen sijaan löytyy – ja natriumiahan on eläimissä niin suolana kuin ns. vapaanakin.

Elintarvikkeissa käytetään likiarvona suolan laskemisessa kertomalla natriumin määrä 2,5:llä. Tuo ei täysin toimi, eikä ole tarkka, mutta menee riittävän lähelle. Se on sitten eri asia, että mitä tekee tiedolla suolan määrästä, kun käytännössä vain natrium kiinnostaa.

Paljonko suolaa ruuasta

Tiedämme, että natriumin tarve koiralla on noin 26,2 mg/kg. Se vastaa ruokasuolana pyöreästi laskettuna

• 10 kg koiralle hieman päälle puolta grammaa (Na 262 mg)
• 30 kg koiralle kahta grammaa (Na 786 mg)
• 60 kg koiralle neljää grammaa (Na 1572 mg = 1,6 g)

Teelusikallinen suolaa painaa hieman lusikasta ja kukkuraisuusasteesta riippuen 5 – 6,5 grammaa. Joten siitä saa hieman suhdetta, että paljoko koira suositusten mukaan tarvitsisi suolaa, jos se on ainoa natriumin lähde.

Mutta useimmiten suositusmäärä on alle todellisen saannin, asiasta riippuen todellisen ruokinnan antama ylitys voi olla reipaskin. Jotta tietäisi pitääkö huolestua, niin on tiedettävä myös missä menee liikasaannin raja.

NRC on määritellyt korkeimman turvallisen saannin 15 grammaan per ruuan kuiva-ainekilo. Minä käytön arvoa 18. Syy tähän on selvä. Ensinnäkin NRC:n 15 on lähes hatusta vedetty arvo. Toinen, että olen jo laskenut mitä määriä 18 g/kgKA vastaa – pääsen helpommalla.

Jos ylärajana käyttää määrää 285 mg/kgEP, joka siis vastaa ruuassa 18 g/kgKA, niin siitä saa

• 10 kg koira 2,85 g natriumia = n. 7,5 grammaa suolaa
• 30 kg koira 8,55 g natriumia = 23 g suolaa
• 60 kg koira 17,1 g natriumia = 45 g suolaa

Pienimmässä kokoluokassa puhutaan siis vajaasta kahdesta teelusikallisesta, mutta 30 kg kohdalla yli ruokalusikallista ja jätti saisi saada kaksi kukkurallista ruokalusikallista.

Kuivamuonat

Kuivamuonissa pitäisi olla lähes vakioituna natriumin saanti, koska kaikki merkit perustuvat käytännössä samoihin standardeihin. Mutta eroja silti on, paikoin suuriakin merkkien välillä. Käytän esimerkkinä Royal Caninia – pelkästään siksi, että he antavat erittäin täydelliset tuotetiedot ja saadaan jotain vertailupistettä kun käytetään samaa brändiä. (– paitsi ettei käytetty, kirj.huom.)

Mini Adult antaa analyysin mukaan 0,4 % natriumia. Jos noudatetaan valmistajan annosohjeita ja annetaan 10 kg koiralle 177 g ruokaa (oletus yli tunti liikuntaa päivässä), niin natriumia saadaan 708 mg. Suositus siis ylitetään reippaasti, mutta aivan yhtä reippaasti jäädään ylärajan alle.

Maxi Adult ei ilmoita natriumin määrää ollenkaan. RC ei katso tarpeelliseksi kertoa sitä myöskään mediumeissa ja gianteissa. Juuri kun ehdin mainitsemaan, että RC:llä on hyvä analyysit… Siis ei näin.

Joten valitaan joku muu brändi. Orijenin kotimaiset sivut antavat error 404:en tuotteissa. Kokeillaan Brit Carea. Ei ilmoita natriumia.

Seuraava.

Jeppe kana-riisi sisältää 3,5 g/kg. Annostelu 30 kg koiralle olisi tarjoiluehdotuksessa 400 g (siis oikeasti, ei se riitä) ja siitä saataisiin natriumia 1,4 grammaa, joka vastaa suolana noin 3,5 grammaa. Taas mentiin yli, noin tuplaten, suositukset – ja jäätiin todella paljon ylärajasta.

Science Plan Canine Adult Advanced Fitness Large Breed Lamb & Rice (oikeasti, kuka näitä nimiä keksii) kertoo antavansa 0,23% natriumia. 60 kg koiralle Hill’s olisi antamassa 14,5 % rasvalla olevaa ruokaa keskimäärin 600 grammaa – enpä enää ihmettele, että Hill’sin ruuilla tuppaa laihtumaan. Mutta alin natriummäärä heillä kuitenkin on. 60 kg rekkumme saisi tästä ruuasta natriumia noin 1,38 grammaa, suolana 3,5 grammaa. Annostelusuosituksen keskimääräisellä ruokakipolla jäätäisiin alle suosituksen. Tämäpä oli yllätys. Vasta kokoluokan maksimiannoksella saataisiin suosituksen mukainen määrä natriumia.

Paitsi että ei saataisi. Aivan samasta syystä miksi muiden ylitykset jäävät laskettua vajaimmiksi. Natrium imeytyy hyvin, mutta mitä enemmän tulee ulostetta, niin sitä enemmän hukataan natriumia. 85 % lasketuista määristä olisi ehkä lähempänä totuutta.

Raakaruuat

Raakaruuat ovat hankalia laskea, koska luotettavia määriä suolasta tai natriumista ei saa. Joten leikitään numeroilla.

Fineli ilmoittaa naudalle natriumia 51 mg/100 g ja sialle 63 mg/100 g. Koska koirien lihoissa on muutakin, niin leikitään, että niistä saisi 100 mg/100 g – todellisuus lienee kuitenkin masentavampi. Mutta jos ruokitaan kilo lihaa päivässä, 100 mg oletuksella saataisiin natriumia siis gramma päivässä vastaten päälle 2,5 grammaa suolaa.

Kilo lihaa päivässä arpomillamme arvoilla tyydyttäisi siis noin 38 kg koiran natriumin tarpeen ja 500 g riittäisi tietysti 19 kg rekulle.Tai jos haluaa laskea koiralleen painolla X:

• n. 30 g lihaa koiran painokiloa kohden
• 100 g lihaa riittää vajaalle neljälle koirakilolle

kun haetaan vain natriumia.

Opimme tästä kaksi asiaa. Ensimmäinen on se kuinka mahdotonta ruokintasuunnittelu on raakaruuilla. Jotkut siihen kuulemma pystyvät – en vain ymmärrä miten ilman lähtöarvoja. Toinen on se, että ilman suunnittelua jokin kohta pettää. Oravanpyörä.

Broilerin koipireidet

Koska raakaruuat ovat liian vaikeita, niin siirrytään ihmispuolelle. Broilerin koipireisiin. Rainbown koipireidet ovat maustamattomia, joten niissä ei ole lisättyä suolaa. Analyysi kertoo, että niissä on 200 mg/100 g natriumia ja jos oletetaan yhden painoksi 350 grammaa, niin silloin moisesta saisi 700 mg natriumia, suolana vajaa kaksi grammaa; 30 kg koira tyydyttää natriumin tarpeensa yhdellä maustamattomalla 350 gramman koipireidellä.

Marinoiduissa sitten suolaa riittääkin. Atrian tuoteseloste on hauska. Sanotaan, että suolaa ei ole, mutta hiukan alempana kerrotaan, että suolaa onkin 0,8 g/100 g ja natriumia 400 mg/100 g. Joka tapauksessa Atrian reisistä saadaan natriumia tuplasti Rainbown naturelleihin verrattuna. Kariniemen kananpojan (hauska kiertoilmaisu broilerille) reisissä on suolaa 1,1 g/100 g ja natriumia 500 mg/100g – enemmän kuin Atrialla.

Uskon, että jos/kun joku marinoituja käyttää, niin marinadi pestään pois. Itse pesen. Okei, pesen sen vaikka itse syötäisiin ja ostan niitä vain jos ovat hyvässä tarjouksessa. Esinnäkin tuo vakiomarinadi maistuu vain pahalta. Toiseksi kokonainen grillattu kana on fiksumpi, ja jos teemme jotain muuta kanasta, niin rinta ja file toimii paremmin. Mutta tämä ei ole enää koirien ruokintaa.

Pesu huuhtelee osan suolasta pois, mutta kukaan ei tiedä kuinka paljon. Joten arvio on, että hiukan enemmän natriumia löytyy kuin mitä Raimbown tuotteista.

Tonnikala

Tonnikalapurkit ovat eräänlainen ikuisuuskysymys foorumimaailmassa. Aina joku kertoo antavansa, ja aivan yhtä aina sen suolaisuudesta varoitellaan.

Otan esimerkiksi Pirkan tonnikalapalat öljyssä. Öljyssä siksi, että tonnikalaa ei kannata vetisenä koiralle antaa, jos haluaa täyden hyödyn. Purkissa on sisältöä 150 grammaa ja suolan määrä ilmoitetaan kuluttajalle vaikealla tavalla: 1,2 prosenttia. Oletetaan, että se on laskettu 150 grammasta, eikä koko 200 g painosta. Vertailuna Rainbown vaaleat tonnikalapalat öljyssä 185/140 g sisältää gramman suolaa (n. 0,7 %), eli vähemmän kuin Pirkka. Pirkassa on siis 1,8 g suolaa, josta natriumia noin 707 mg.

Tonnikalapurkki siis kattaisi yksinään 30 kg koiran natriumin tarpeen, joten sitä pienemmät alkaisivat saada periaatteessa liikaa. Mutta vain periaatteessa, sillä 10 kg kohdallakin ollaan vielä kaukana turvallisen saannin ylärajasta.

Kokonaissaanti kuitenkin ratkaisee, ja moniko syöttää 10 kg painoluokassa kokonaisen purkin tonnikalaa?

Nakki

Nakkeja käytetään aika paljon palkkiona koulutuksessa ja ahkerasti työskentelevälle nakit saattavat jopa olla melkoisen suuressa roolissa kokonaissyömisen suhteen. Ja kuten ihmisten varoituksista tiedetään, niin makkarat ja einekset edustavat suurta osaa ihmisten ”suolakuormassa”.

Atrian tavallisessa nakissa on natriumia 800 mg/100 g. Nyt pitäisi tietää yhden nakin paino, mutta veikkaus on, että 28 gramman paikkeilla liikutaan. Tällöin yksi nakki antaisi 224 mg natriumia. Muistisääntönä voitaisiin siis pitää, että yksi nakki kattaa kymmenen painokilon verran natriumin tarpeesta.

Puurot

Puuropohjaisissa ruuissa on sen verran natriumia mitä siihen lisätystä lihasta tulee, ei siis paljoakaan. Siksi yrjölää kokkailevien pitää lisätä suolaa – kuten alkuperäinen ohjekin sanoo.

Grammassa merisuolaa on 376 mg natriumia, kun taasen tavallisessa pöytäsuolassa oli se 393 mg. Merisuolaa saa siis annostella hieman ”raskaammalla# kädellä – mutta vain hiukan. Muutoin eri suoloissa, olivat ne sitten intiaania tai ruusua, ei ole mitään käytännön eroa tavalliseen natriumkloridiin. Niiden erot värin suhteen johtuvat pienen pienistä epäpuhtauksista, ja niihin kytketyt terveysväitteetkin ovat enemmän uskon akselilla.

Kristallisuola/intiaanisuola/ruususuola sisältää puhtaaseen pöytäsuolaan verrattuna hiukan kaliumkloridia ja magnesiumsulfaattia. Värikin tulee vain mm. mangaanista ja raudasta. Kaikki ovat mineraaleja, joita saadaan muutenkin ruuasta ja kun suolan annostelumääräkin on vähäinen, niin muiden mineraalien määrät ovat vielä vähäisempiä.

Kaiken merkitys?

1. Natriumia on mahdollista saada riittävästi, mutta myös liikaa, kun taasen haitallisten määrien antaminen on jopa vaikeaa, jos ei raakaa suolaa anna.
2. Natriumin saantimäärien laskemiseen ei kannata käyttää turhan paljon aikaa. Siedettävä haarukka annostelussa on niin suuri. Riittää, että kerran hahmottaa natriumin määrän suunnilleen ja varmistaa riittävän saannin.
3. Natriumin tarkempi lisäannostelu koskee vain joitain urheilevia koiria.
4. Natrium ei aiheuta koirille sydänsairauksia. Se saattaa suurissa määrin kerätä nestettä, mutta silloinkin syy on yleensä muualla – kuten hiilihydraateissa. Natriumin pelkääminen siksi, että ihmiset useiden kymmenien vuosien aikana ehtivät saada terveydelle haitallisia määriä natriumia yhdessä muiden hyvinkin epäterveellisten tapojen kanssa, on turhaa ajan ja stressin hukkaa koirien ruokinnassa.