Koira syö ruohoa tai nuoleskelee mattoa. Kotidiagnoosi on valmis: sitä närästää. Jos moinen lisääntyy ja siihen kytkeytyy myös ns. tyhjän vatsan oksentelu ja suolisto-oireilua – yleensä löysyyttä tai ripulointia – niin eläinlääkäri varmistaa omistajan oman diagnoosin. Kyllä, koiraa närästää.
Närästys on useimmiten seuraus jostain muusta ongelmasta. Se voi johtua refluksitaudin tyyppisestä ongelmasta, gastriitista, haimatulehduksesta, IBD/IBS-tyyppisestä oireilusta, stressistä… tai ihan vain sopimattomasta ruuasta. Silloin närästystä itsessään harvemmin hoidetaan kuin akuuttina, vaan keskitytään poistamaan se aito syy. Hieman samoin kuin että jos on luunmurtuna, niin kipulääkkeeillä poistetaan kipu, mutta aito syy – murtuma – on korjattava, jonka jälkeen myös kipu lakkaa.
Osalle koirista määrätään melkoinen lääkearsenaali, osalta muutetaan ruokintaa ja aloitetaan närästyslääkitys, yleensä ihmisten käsikauppatuotteilla, Rennietä, Losecia ja vastaavia. Joskus ne auttavat, mutta useimmiten käsissä on krooninen ja pitkä tie. Ruokinnan muutoksilla on ehkä saatu paras apu ja vältettävä ainesosa riippuu usein koirasta. Useimmiten – ainakin foorumikirjoitusten pohjalta tuntuu siltä – omistaja huolestuttaa nimenomaan se, että vaikka aina välillä pelkkä kuivamuonamerkin vaihto riittää, niin pääsyylliseksi nousisivat luut, rustot, liha ja rasva.
Tilanne on outo, sillä useimmiten syyllinen on kuitenkin refluksitauti eikä ns. liikahappoisuus, jota useimpien närästyslääkkeiden avulla neutralisoidaan. Refluksitaudissa ylempi vatsaportti, eli se joka erottaa nielun vatsalaukusta, päästääkin hapokasta ruokasulaa takaisin ylöspäin, ja koska siellä ei ole suolahapolta suojaavaa limakalvoa, niin se aiheuttaa poltetta ja korvennusta. Lääkkeenä happopitoisuutta neutralisoiva lääkitys refluksissa on siis kuin lappoisi uppoavasta ruuhesta vettä pois, eikä laittaisikaan pohjatulppaa takaisin kiinni. Toki närästyslääkkeet helpottavat oloa, koska ruokasulan happamuus poistetaan, mutta oireen lääkitsemistä se silti on, ei syyn.
Voit ladata luennon Koiran närästys havainnekartan tästä:
Lataa “Koiran närästys” koiran_narastys.pdf – Ladatty 6258 kertaa – 65,70 kt
Lyhyesti:
Närästyksen oireet ovat usein epäselvät ja vaikeasti tunnistettavia. Periaatteessa ne ovat selviä, mutta syy saattaa olla jokin muukin. Yleensä jos
- oireet liittyvät selvästi ruokaan, joko heti syömisen jälkeen tai parissa tunnissa syömisen jälkeen
- oireilu on selvästi sidottu määrättyyn vuorokauden aikaan, useimmiten aamuyöhön
niin syy on hyvin usein närätyspohjaista.
Kun miettii närästääkö koiraa, niin kannattaa hieman verrata koiran käyttäytymistä omaan itseen ja mitä tekisi jos kulkisi nelinkontin, eikä pääsisi lääkekaapille, Tyypillisiä oireita ovat:
- nuoleskelu
- nieleskely
- röyhtäily
- oksentaminen
- levottomuus
- syömättömyys
Närästyksen syyt ovat koirakohtaisia, mutta ne voidaan jakaa kolmeen pääryhmään:
- ruuasta johtuvat
- sairaudesta johtuvat
- ulkoiset tekijät
Useimmiten koiran närästyksen aiheuttaja voi olla samaan aikaan useammasta tai kaikista ryhmistä. Myöskään se, että mikä on aito syy ja mikä seuraus, ei ole aina niin selvää.
Ruoka
Närästysriskiä lisäävät
- öljyt ja rasvat
- luut ja rustot
- merilevä ja ravintolisät, kuten mineraalit tai öljypohjaiset vitamiinit
Kerrataan ensin perusasiat mitä me tiedämme vatsahapoista, käytännössä siis suolahaposta. Kun vatsaan tulee ruokaan, niin suolahapon eritys alkaa. Sen tarkoitus on liuottaa eli sulattaa ruokaa, jotta ohutsuolessa (ja jo jossain vaiheessa vatsalaukussakin) entsymaattinen pilkkominen onnistuisi ja ruuan tarvittavat aineet mm. amino- ja rasvahapot saadaan elimistön käyttöön. Kun ruokaa on hapotettu ja vellottu tarpeeksi, niin se siirretään alemman vatsaportin kautta ohutsuoleen alkuun ja neutralisoidaan bikarbonaatilla. Viimeistään tässä vaiheessa vatsalaukussa saadut pari entsyymiä alkavat toimimaan, sillä ne eivät kykene toimimaan liian hapokkaassa ympäristössä. Koiran vatsalaukun pH on kuivamuonalla, eli vahvasti viljapohjaisella hiilihydraattipitoisella ruualla kolmen paikkeilla. Osaltaan siksi, että se ei tarvitse niin vahvaa happokylpyä, mutta kylläkin pidemmän entsyymikäsittelyn. Mitä enemmän koira syö kypsentämätöntä lihaa (ja luita sekä rustoja) niin sitä alemmas pH painuu – lihaa syövillä koirilla alle kahden aina pH 1 asti.
Ja nyt luistelemme heikoille jäille, sillä alamme tehdä kehää kiertävistä kehäpäätelmistä mallia.
Koska kuivamuonat sulavat hitaammin, osaltaan korkeamman pH:n takia, niin ruoka joutuu olemaan vatsalaukussa pidempään kuin mitä raaka liha olisi. Jos koiralla on taipumusta refluksiin, niin koska ruoka joutuu olemaan vatsalaukun pyörityksessä pidempään, niin riski “ylävuodosta” kasvaa. Tästä saimme yhden selityksen miksi kuivamuonat saattavat aiheuttaa osalle koirista närästystä. Jos tähän annetaan lääkkeeksi happoja neutralisoivaa, niin mennään ojasta allikkoon – ruoka sulaa vielä kehnommin, koska happokäsittely jää vajaaksi. Tässä saattaa olla yksi syy siihen, miksi turhan monella närästyksestä kärsivällä on myös imeytymis- ja suolisto-ongelmia. Närästystä hoidettaessa ohutsuoleen päästetään vajaasti sulanutta ruokaa, jota ei voida hyödyntää ja joka paksusuolessa aiheuttaa ongelmia bakteerifermentaation kautta.
Kun kuivamuonalla ollut refluksikoira siirretään lihalle, tai edes 50/50-mallille, niin ongelmaksi muodostuu taas vajaa happamuus. Ruoka ei sula tarpeeksi tehokkaasti, koska vaadittaisiin vahvempaa happoa. Ruokamassa hyörii ja pyörii, ja taas ylempi vatsaportti tekee kiusaa. Otetaan happamuutta vähentävää närästyslääkettä, ja loppu on sama kuin kuivamuonakoirilla. Rasvassa ongelma lienee sekretiinin eritys, jonka eritystä vatsahapot kiihdyttävät, joka taasen stimuloi haimanesteen eritystä, joka on taasen edellytys rasvojen pilkkomiselle. Kun happoa ei ole tarpeeksi tai se neutralisoidaan, niin rasvat eivät pilkkoudu tarpeeksi tehokkaasti, jolloin koira laihtuu ja turkki kärsii sekä ulosteet muuttuvat löysiksi ja paksusuolen ongelmat alkavat olla arkipäivää. Kun yksi dominonappulaa kaatuu, niin koko systeemi romahtaa.
Luiden ja rustojen suhteen tuskin tarvitsee selitellä tätä mallia, kun muistetaan, että vahvoillakin hapoilla niiden sulaminen vatsalaukussa lasketaan päivissä, ei tunneissa.
Sairaudet
Yleensä kaikkiin ruuansulatuskanavan toimintaan liittyviin sairauksiin kytkeytyy myös närästys. Suolisto-oireet harvemmin vaikuttavat suoraan närästykseen, koska välissä on vatsaportti tai paksusuolen tapauksessa metreittäin ohutsuolta. On muistettava, että närästys syntyy aina ja poikkeuksetta vatsassa ja nielussa. Suolistossa ei ole närästystä, vaan siellä kiusaa alavatsakipu, kaasut ja ripulointi. SIksi paksusuolen häiriöihin annettu maitohappobakteeri ei koskaan paranna närästystä.
Sen sijaan se, joka aiheuttaa oireita suolistossa, kuten ruoka, saattaa myös aiheuttaa närästystä. Mutta silloinkaan ongelma ei johdu suolistosta, vaan sopimaton tekijä on vain sama. Haimatulehdus ei aiheuta närästystä entsyymivajeen takia, vaan se on kipureaktio tai seuraus huonovointisuudesta.
Yleisimpiä syitä ovat:
- suoliston ja mahan sairaudet
- IBS/IBD
- haiman sairaudet
- refluksi tai vastaavan tyyppinen oireilu
Ulkoiset tekijät
Koiralla närästystä aiheuttavat tekijät ovat epäselviä ja niiden selvittäminen voi vaatia melkoisestikin salapoliisityötä. Usein ne kulkevat myös käsi kädessä muiden syiden kanssa. Mutta ne on mahdollisuuksien mukaan selvitettävä, koska usein oireilu syntyy useammasta tekijästä, mutta lieventyy tai jää kokonaan pois. kun karsitaan yksi tai useampi tekijä.
Tyypillisiä altistavia tekijöitä ovat:
- kosteus ja kylmyys
- stressi
- joskus jopa ruokinta-aika
Suositus: Närästys
Suositus: Allergianärästystä
Suositus: Syysnärästys
Närätykseen eliminaatio
Närästys on yhtä helppo hoitaa kuin allergia. Poistetaan syy ja koira on oireeton. Ja aivan kuten allergioissakin, niin todellisuus on paljon hankalampaa kuin teoria. Joutuu tekemään useita asioita, eikä silti voi olla varma, etteikö seuraava närästyskohtaus vaanisi kulman takana.
Hyvä puoli on sentään se, että närästys itsessään on harvemmin vaarallinen. Erittäin epämukavaa kylläkin.
Närästyksen syyn etsimisen helppous tulee sen nopeudesta. Kun ruoka on poistunut vatsalaukusta, niin se ei enää närästä. Siksi meitä kiinnostaa vain aikajakso noin 15 minuutista 12 tuntiin. Joten aina kun tulee kohtaus, niin mietitään mitä on tapahtunut vähän aikaa sitten tai edellisenä päivänä.
Mutta taas kerran, asiaan vaikuttaa hieman närästyksen aiheuttaja.
Lyhyesti:
Kun aletaan diagnosoimaan ja lääkitsemään vakavaa kroonista närästystä tai siltä vaikuttavaa oireilua, niin se on aina lääkärin tehtäviä. Omistajan harteille jää sopivan ruuan seulonta. Akuutti närästys taasen on puhtaasti omistajan harteilla. Sen takia ei lähdetä viemään vastaanottoaikaa joltain aidosti apua kaipaavalta.
Vaikka koirien ruoka-aineallergiat ovatkin luultua harvinaisempia, niin reagointi johonkin ruoka-aineeseen on ehkäpä yleisin närästyksen aiheuttaja refluksin jälkeen. Lääkärin on seulottava pois gastroenteriitti (maha-suolitulehdus), koliitti (paksusuolitulehdus), IBS ja IBD (ns. ärtyneen suolen oireyhtymä ja tulehduksellinen suolistosairaus) vaikka niiden diagnosointi vaikeaa onkin ja haimatulehdukset. Samaten refluksitauti on huomioitava. Osa lääkäreistä tekeekin tarvittavat tutkimukset aloittaen närästyksissä yleisimmästä eli refluksista, ja lääkärin hoito-ohjeita on pääsääntöisesti noudatettava. Mutta asioista on myös keskusteltava, ja happamuutta poistavan närästyslääkinnän pidempiaikaista käyttöä lienee syytä tarkkaan harkita. Akuuttejahan närästyskohtauksia tulee meille kaikille, niin koirille kuin omistajillekin, eikä niihin kannata sen suurempaa huomiota ja vaivaa uhrata.
Tukihoitoja kannattaa aina harkita. Närästykseen (ja refluksiin) altistavia tekijöitä ovat taas kerran ylipaino ja kehno fyysinen kunto. Ruokamäärän jakamista useampaan annokseen kannattaa harkita ainakin siihen asti, että varsinainen ongelma on selvitetty ja hoidettu. On syytä käyttää niin hyvin sulavia ruokia kuin mahdollista, joten jos on pakko käyttää kevyesti kypsennettyä ja matalarasvaista vaaleaa lihaa, niin sitä sitten käytetään. Ihmisillä on kokeiltu happamuutta lisääviä suolahappokapseleita, ja niistä on olemassa hyviä kokemuksia – varsinainen tutkimusnäyttö on kylläkin melkoisen vajaata.
Tiekartta närästyksen syyn selvittämiseen on kaavamaisesti helppo:
- karsinta
- syy
- välttäminen
Perusidea on tismalleen sama kuin eliminaatiossa. Mutta muutoksia voidaan tehdä joka päivä.
Melatoniini
Mielenkiintoinen uutuus närästyksen hoidossa on melatoniini. Jos suolahappoterapian kohdalla tutkimukset ovat hieman heikoilla kantimilla, niin sitä ne vasta ovat melatoniinin käytössä närästyksen hoitoon. Melatoniinihan on elimistön oma hormoni, joka säätelee unirytmiä ja unen laatuakin. Melatoniinia on käytetty jo pitkään esim. vuorotyön aiheuttamien unihäiriöiden hoitoon. Brasiliassa annettiin yhdelle ryhmälle melatoniinia, l-typtofaania ja B12-vitamiinia ja toiselle omepratsolia. 40 päivän jälkeen melatoniiniryhmässä ei yhdelläkään ollut närästystä, ja lähes kaikki mainitsivat yöunen parantuneen – uneliaisuutta kylläkin tituleerattiin sivuvaikutukseksi, joka on hivenen outo luonnehdinta koska kyse oli nimenomaan melatoniinista. Omepratsolia käyttäneistä osa oli keskeyttänyt päänsäryn vuoksi ja osa kärsi ripulista. Egyptissä tehtiin myös koe, jossa oli kolme ryhmää: ensimmäinen otti omepratsolia, toinen melatoniinia ja kolmas popsi molempia. Neljän viikon kohdalla omepratsoli oli tehokkain ja melatoniini heikoin, mutta kahdeksan viikon jälkeen kaikki ryhmästä riippumatta olivat päässeet eroon närästyksestä (Kandil ym. 2010). Tuon mukaan pidempiaikaisena siis melatoniini toimisi yhtä hyvin kuin varsinainen lääkitys, mutta ilman sivuvaikutuksia.
Kandilin tutkimuksessa havaittiin myös pari mielenkiintoista nyanssia. Närästyksestä kärsivillä oli oli päiväsaikaan matalammat melatoniinitasot kuin terveillä verrokeilla. Klupinskan tutkimusryhmä tuloksissa havaittiin, että limakalvoja vaurioittavassa närästyksessä (ns. erosiivinen refluksitauti) öisetkin melatoniinitasot olivat matalammat ja että oireilu kulki käsi kädessä yöllisten melatoniinitasojen kanssa (Klupińska ym. 2006).
Elämme mielenkiintoisia aikoja, myös närästyksen hoidon suhteen. Asioita kannattaa seurata, koska uudemmat käytännöt tulevat normaalihoitoihin erittäin suurella viiveellä, lääkärin omasta kiinnostuksesta (ja vapaa-ajasta käyttää kiinnostukseen) riippuen.
Linkitetään mukaan närästyslääkemainos. Ihan siksi, että mainostuksesta huolimatta se on joltisekin informatiivinen.
Tarvitsetko apua?
Onko sinulla yleistä kysyttävää tai kommentoitavaa aiheesta koiran närästys? Käytä sivun kommentointia siihen. Muistathan kuitenkin, että tässä on mahdotonta antaa käytännön neuvoja juuri sinun koirallesi. Siihen tarvitaan aika paljon taustatietoja koirastasi. Jos et saa närästystä korjattua, niin anna ammatilaisten auttaa. Varaa Katiskan puhelinaika.
Kysyttiin:
Ja vastasin:
–
Koirat reagoi vatsallaan. Useimmiten siksi, että vatsalaukku ei ole suojattu samalla tavalla rasvalla ja kudoksella kuin ihmisillä, ja vatsalaukun erilainen asento vaikuttaa myös.
Mutta suurimmaksi osaksi siksi, että kylmyys siirtää verenkierron painopistettä pois ruuansulatuksesta, jolloin ruoka sulaa huonommin, jonka takia suoliston toiminta sekoaa. Melkoinen/joku osa siitä mitä me tulkitaan närästykseksi on oikeammin huonovointisuutta - näkyvät oireet on vaan samankaltaisia.
Ja kyllä, kaikki tuo oli enemmän teoriaa ja pähkäilyä kuin aitoa tutkittua asiaa, kun ei sitä ole kukaan koskaan tutkinut. Mutta se tiedetään, että koirat reagoi kylmään, viimaan ja kosteuteen vatsallaan ja suolistollaan (usemmiten menee löysäksi) ja kokemusperäisesti aivan samalla tavalla myös tiedetään, että samanlaiset kelit pahentavat närästysoireilua.
Ei siinä tuon kummallisempaa ole taustalla.
Bongasin tämän närästys jutun kun olen pähkinyt mikä meillä on… En ole törmännyt aiemmin koirillani närästykseen ja koiria on tullut reilussa kymmenessä vuodessa rutkasti kohdattua, muutama pentue takana joista kaikki koirat itsellä tai perheessä.
Nyt 3/7 pennusta (n. 6kk ikäisiä) on ollut vaikeita närästys oireita. 2/3 oli operaation vaatinut suolitukos, vain toinen pentu selvisi ja 1/3 saatiin vierasesine ruiskeella liikkumaan. Kaikki uroksia. Olen pannut merkille että pentujen ulostaminen on joko ajoittain epäsäännöllistä tai ovat syöneet pötkönsä. Ulkokoiria. Hypoteesini on, että maha vaivojen vuoksi syöneet vierasesineet - yhdellä Kivi, toisella lapsen lelu. Kolmannella suolitukoksen aiheutti luun palanen. Tämä hämmensi suuresti, olen luita syöttänyt aina koirille.
Olen ruokkinut raakaa yli 10v. Pohjaliha on rasvaista, jänteistä ja rustoista sika-nautaa, päälle kasvi- ja lohiöljyt, merilevä. Lisinä kananmuna, maksa / kerran viikkoon, kasvissose / Lohi / broileri / epäsäännöllisesti. Välissä rusto / luu päiviä, kalkkunan koivet vakiona muutamina päivinä kuukaudessa. Raaka ei ole tuottanut ongelmia, ikääntyneiden kanssa vähennetään valkuaisen määrää ja saavat riisiä / puuroa. Pennut ja vanhat syö kahdesti päivässä, muut kerran. Ruoan seassa vesi koska eivät välttämättä kaikki muutoin juo. Talvisin kylmillä aamuvelli kaikilla joka siis vettä, hieman rasvaista lihaa ja puuroa.
Nyt toinen pennuista, joka siis operoitiin luunpalasesta aiheutuneen suolitukoksen johdosta (30cm ohutsuolta pois) on oireillut. Leikkauksen jälkeen pari viikkoa meni hyvin sitten tuli jäätävä vatsakipu, niin ettei syönyt. Lääkäri määräsi närästyslääkkeitä ja ruoka maistui taas. Ruokana mennyt kypsä broileri, piimää, kananmuna (välillä riisi). Lopetin närästyslääkkeet luettuani katiskan jutun. Pentu on luonnollisesti sisällä, syö useita pieniä annoksia / päivä ja ulostaa 1-3 kertaa päivässä. Nyt reilu vuorokausi ilman närästyslääkkeitä ja alkaa ripuli tasaantumaan.
Onko pennuissa rakenteellinen vika? Voiko olla sattumaa että 3/7 pennusta on mahavaivoja? Lisäksi yhdellä narttu pennulla on selkeästi ajoittain kakka kovalla ja taitaa syödäkin sitä ajoittain. Tätä olen pähkäröinyt, narttu ei ole alunperin omia koiria. Se on syönyt aiemmassa elämässä nappulaa, pari vuotta ollut meillä ja raakaruokinnalla. Tottui lihaan ja sai tiineysajankin lihaa, ei ole koskaan ollut ruokahaluton. Narttu on “hyvässä lihassa”. Uros oli meillä kasvanut, ei koskaan mitään mahavaivoja. Olen aivan ymmällä mitä näiden kanssa tehdä. Eläinlääkäri ketju (=kartelli
varmasti lähtisi tekemään kaikenlaista tutkimusta, kylän ell ohjasi närästyslääkkeitä näkemättä koiraa. Spesialistille? Vai onko tämä ratkaistavissa ruokavaliota muuttaen?
Jatkan myös pähkäilyllä ja kysymyksellä tähän samaan närästys ketjuun.
Kyse on nyt tällä kertaa toisesta koirasta, ei siis tästä “tutusta” jonka ien on halki, joka on syönyt lääketuubia ja jonka verikoetuloksia, suolisto-oireita ja mitä milloinkin täällä on käsitelty.
Koira, jota tämä koskee on alle vuoden ikäinen narttu. Saa ruuan illalla sekä aamulla.
Syö kuivaruokaa (Royal Canin puppyä) ja pääsääntöisesti ihmislaatuista lihaa raakana. Lisänä maksalaatikkoa noin 1rkl/päivä. Liha-kuivaruuan suhde noin 50/50. Jättää usein osan kuivaruuastaan kuitenkin syömättä. Sinkki jätetty pois, testimielessä, jos aiheuttaa oireita. Ei saa merilevää eikä öljyjä, eikä oikeita luita tai rustoja. Nahkaluut ja muut koirenherkut kuuluu ruokavalioon, mutta ei välttämättä päivittäin.
Oireena tällä on että öisin nuolee peittoa, patjaa tai ihmisen ihoa.
Ei ole muuten levoton, eikä oksentele. Ei röyhtäile. Ei ripuloi.
Välillä nuoleminen menee ohi hetkessä, joskus on jatkunut pidempääkin. Ilmeisesti tätä on jollain tasolla joka yö jossain vaiheessa. Tämän nuolemissession jälkeen jatkaa unia.
Oireena ainoastaan tuo outo nuoleminen. Tätä peittojen nuolemista ei ole päivällä. Koira on muuten kuitenkin kova nuolemaan, esimerkiksi monesti alkaa nuolla ihmisen ihoa kun sitä rapsuttelee tai tulee syliin ja nuolee hetken ihmisen käsiä. On kokeiltu antaa iltaruoka aikaisemmin, kypsentää liha, jätetty mahdolliset puruherkut pois illasta. Ei ole vaihdettu kuivaruokamerkkiä. Ei ole siirretty kokonaan lihalle tai kuivaruualle.
Voisiko tuon tulkita närästykseksi?
Jos iltaruoka vaikka jätetään pois kokonaan ja silti nuolee yöllä, niin onko silloin närästys poissuljettu? Mutta jos sillä onkin huono-olo muusta syystä, mistähän?
Voisiko olla joku kipuoire, jos olisi niin mihin sillä voisi koskea ja miksi oireet esiintyy vain yöllä?
Mitä tuo voisi olla ja miksi, olisiko syytä mennä el vastaanotolle tutkituttamaan jotakin, mitä?
Alle vuoden ikäinen narttu… saattaa olla ihan tutin imemistä, sijaistoiminto siis. Onko kiima ollut jo?
Ei noilla oireilla voi tutkia lekurissa mitään.
On ollut yhdet juoksut, kiima oli hieman ennen joulua.
Tuota öistä nuolemista on siis ollut nyt jo pidemmän aikaa, ei ole alkanut vasta nyt- nyt itse oon alkanut enemmän pohtia mitä se oikein on, kun tosiaan vielä millään (pienillä) muutoksilla ei tunnu olevan vaikutusta. En osaa sanoa onko kuitenkaan ihan pennusta asti, mutta pidempään kuin muutaman kuukauden.
Tuo ei vaan kuulosta närästykseltä. Enemmänkin siltä, että herätään yöllä ja on tylsää, kun on pimeää ja kukaan ei seurustele.
Mutta olet varmaan jo kokeillut mitä tapahtuu kun annat ihan pahuksesti ruokaa myöhään illalla.
Miksi ei kuulosta närästykseltä siun mielestä? Jos olisi närästystä niin mitä oireita pitäisi olla lisäksi, pitäisikö olla pidempikestoista tai jotain?
No viimeaikoina on lähinnä tullut vähennettyä iltaruokaa.
Jos koira sais päättää, niin hän kyllä söisi illalla sen ison annoksen.
Voisi sitä taas kokeilla, viimeeksi kun sai illalla reilun annoksen niin tuntui nuolevan yöllä enemmän, mutta jos se ei ole närästystä, onko ollut vain sitten sattumaa.
Mä jättäisin nappulat kokeilumielessä kokonaan pois (koska meillä nappulat närästää). Joku muu ehkä jättäisi lihan kokonaan pois, koska kyseinen liha saattaa närästää. Jos jättää illalla ilman ruokaa, tyhjä vatsa saattaa närästää.
Tsemppiä syyllisen etsintään
Tuo Jagsterin ehdottama tylsistyminen on hyvin toivottava syy
Edit. Anna sille illalla Pepcid tai muu närästyslääke. Jos yhä nuolee, niin sitten kyse ei ole närästyksestä.
Tai siitä, että kyseinen lääke ei auta
Ihmiset yleensä kuvailee selvemmin epämukavuutta. Minulla on koko ajan sellainen olo, että sinä kuvaat… mukavuutta. Siltä puuttuu kokonaan levottomuus, asennon vaihtaminen, liikehdintä jne.
Ala laittamaan oireet kalenteriin. Silloin ei tarvitse niin vahvasti luottaa tuntemuksiin.
Närästylääkkeiden jättämisen jälkeen muutettiin myös ruokavaliota hieman. Lisättiin nautaseos jossa aiempaan lihaan verraten vähemmän rasvaa. Seoksessa on valmiina öljy ja merilevä. Pentu vaikuttaa olevan aivan ok, kakka kiinteytynyt ja kulkee ilman suurempia ponnisteluja. Kuitenkin nyt on tullut satunnaista puklailua tilalle, pentu saa ruoan nyt kahdesti päivässä ja melko välittömästi ruoan jälkeen saattaa puklata pienen määrän ruokaa. Olisi heti syömässä puklaamansa ruoan. Refluksi? Olen ihan idiootti ja vaikka olen lukenut juttuja täältä ja katiskan artikkeleita en ymmärrä. Tämä on uutta meillä. Huomasin että saman pentueen narttu on myös pariin otteeseen puklannut. Jos oikein summailin ruokavaliosta olisi hyvä jättää rustot, öljyt ja merilevä pois? Osaako joku tässä auttaa?
@Jagster?
Meidän närästävä puklailee jos ruoka on kylmää/liian viileää. Tosin sillä on ennemmin tullut kaikki ulos, ei vain pieni määrä.
Tämä on hyvä alku. Suosittelen myös soittoajan varaamista Jagsterilleð
Useimmiten tuo seuraa ahnehtimisesta. Se ei ole refluksityyppistä, koska se on koiralle itseasiassa aika luonteenomaista.
Mutta… on muutama asia, jotka altistavat moiselle ja jotka hieman rikkovat tuota kaunista teoriaa ahneudesta. Rustot ja luut tietysti, mutta ne ovat määritelmällisesti enemmänkin vieras esine -akselia. Mutta merilevä ja kalaöljy varsinkin, joskus jopa ylipäätään öljy. Mutta öljyn kohdalla yleensä kyse on erikseen lisätystä öljystä.
Merilevä aiheuttaa minulle päänsärkyä. En ymmärrä koirien reaktiota siihen, kun määrät ovat yleensä aika mitättömiä. Mutta niin vaan käy.
Joten — karsi tosiaan rustot, merilevä ja öljy, ja yritä hidastaa syömistä vaikka lisäämällä reippaasti nestettä. Osalla kysymys on myös syömiskorkeudesta.
Niin suosittelisin minäkin. Se ei vaan juuri nyt ole mahdollista.
Syömisen hidastamiseen on tosi näppärä ahmimisenestokuppi. Ärsyttävä se on pestä kun on sata pientä kulmaa ja nurkkaa mutta hidastaa todella paljon syömistä. Meillä ahmija syö ruuan yleensä varmaan max 20 sekunnissa, ihan sama vaikka vettä olis kuinka paljon mutta tolla kupilla syömiseen menee reilusti pidempi aika
Kysyn täällä ketjussa koska närästys tuli itelle mieleen ekana vaikkei ehkä sitä ole.
Koiran keppien syönti. Lunten sulattua kun keppejä tulee maasta esille, se syö niitä. Todellakin syö, ja sit kakkaa keppikakkaa
Itse mietin voisko närästää mutta ei oo mitään muuta oiretta, tai en ainakaan oo tajunnu.
Tän toimen aloitti viime kesänä mutta talvella sitä ei oo esiintynyt ja nyt jatkoi samaa touhua sujuvasti.
Koiralla ikää 3vuotta että aikuinen eikä mikään pentu.
En usko närästykseen. Luultavammin maatuvan haju houkuttaa.
Aa no mutta totta, ne kepit on nimittäin ihan puoli lahoja. Ja niin polleena niitä kuskaa ees taas ku olis isommankin aarteen löytäny ja pois ei anna ei sitten millään
Mites muuten kun nyt on nämä helteet päällä, voiko aiheuttaa närästystä?
Kylmä ja kostea kun aiheuttaa niin mietin että voisko tää painostava ja hiostava ilmakin tehdä samaa. Vai viekö vaan ruokahalun ja sen myötä sitten närästää ja sit vetelee heinää ja sit mennään jälleen ellin luo ku heinät tarttuu nieluun kiinni
Kuonokopan hankin tolle tollolle.
Arvauksesi syy- ja seuraussuhteista on aika lähellä totuutta. Pieni ylijuottaminen kylmällä voi auttaa.
Mutta lähteä lääkärille, kun oletetaan jonkun heinän jääneen kurkkuun kiinni, on se minulle vaikein käsitettävä asia. Anna juoda tai juota, tai ruoki, niin ei siellä sen jälkeen mitään heinää ole kurkussa kiinni.
Se ilmisesti yskii, köhii ja/tai yökkäilee? Jospa se ei olisikaan heinä kurkussa, vaan huonovointisuutta ja närästyksen aiheuttamaa poltetta kurkussa?
Juurikin tätä. Mutta erilaista kuin pelkässä närästyksessä jota ollut myös. Ja herätessä ei ollut mitään, vasta kun kävi aamulla hetken ulkona hengailemassa kun oli vielä viileää. Hengitys rohisee silleen limaisen oloisesti.
Juo jonkin verran itse, syödä ei halua, ei mitään. Voisin kyllä ruiskulla töräytellä vettä kurkusta alas silleen kevyesti, en aiheuttaen toiselle tukehtumista (joku kuitenki kauhistelee niin selvennys).
Viimeksi vrk odoteltiin kotona josko lähtis suuntaan tai toiseen mutta ei ja kun ei halunnut haukkua eikä mennä portaita niin käytin lääkärissä ja löydös oli 7cm pituinen heinä nielussa. 2 vuotta sitten oli 2kk ajan 4cm pituinen heinä nenässä. Koira siis tollanen 3.5kg pikkufifi.
Kohta joutuu hihnaan omalla pihallakin. Rasittavaa.
Ruiskulla annoin reilusti vettä, suostui jopa ottamaan kunhan alkuun päästiin. Sen jälkeen sitten kelpas ihmisten herkut eli jogurtti, raejuusto ja juustosiivu
Oireet loppui joten heinä meni kurkusta alas tai mikä lie siellä kiusas. Täytyy nyt kulkea ulkona sen perässä niin näkee jos heinää heittää suuhun tai jos ei ja silti oireilee niin sitten se on närästys.
Miksei oo tullu mieleen toi juottaminen aiemmin
Ehkä helle hidastanut aivotoimintaa lisää.
Kiitti avusta jälleen