Raakaruokinnan yksi perusväittämistä on, että kuivamuoniin lisätyt synteettiset eli teollisesti valmistetut vitamiinit eivät toimi elimistössä. Ääripään väitteiden mukaan ne ovat jopa haitallisia. Väitteissä on osa totta, mutta suurin osa tarua – jo pelkästään siksi, että länsimaissa suurin osa koirista olisi jo kuollut erilaisiin puutteisiin.
Synteettisten bioaktiivisuutta ja -saatavuutta kuitenkin tutkitaan aika ajoin ja esimerkiksi synteettinen E-vitamiini sisältää kahdeksaa isomeeriä, joista vain yksi toimii elimistössä E-vitamiinin tavoin. Vain 25 % teollisesti valmistetusta E-vitamiinista toimii siis E-vitamiinin tavoin. Tosin tuokaan ei ole koko totuus, koska ihmisen elimistö vaatii kaikkia kahdeksaa isomeeriä.
Askorbiinihappoon eli tutummalta nimeltään C-vitamiini kytketään erittäin vahvasti ääripään raakaruokkijoiden taholta väite synteettisen toimivuudesta mihinkään muuhun kuin virtsan happamoittamiseen – jostain oudosta syystä tätä käytetään usein perusteluna sille, että ns. orgaaniset mineraalit ovat paras vaihtoehto. Se, miten vitamiini ja mineraalit kytkeytyvät toisiinsa, on jäänyt minulle aina hivenen hämärän peittoon.
C-vitamiinia on pidetty E-vitamiinin tavoin eräällä tavalla yksinkertaisena käyttäytymiseltään. Kun B-ryhmän vitamiinit tai D-vitamiini ovat lähempänä hormoneja, niin C ja E toimivat puhtaammin antioksidantteina ja niillä on tarkkaan rajattu terveydellinen vaikutus – tosin on jo alettu ymmärtämään, että tuo ei pidä paikkansa, ja on erittäin rajoittunut käsitys. Kertoo vain siitä kuinka vähän vitamiinien toiminnasta ymmärretään.
Uudessa-Seelannissa tehtiin tutkimus, muiden vastaavien joukkoon, synteettisen C-vitamiinin farmakokineettisestä biosaatavuudesta verrattuna kiivistä saatavaan C-vitamiiniin – yllättävää Uuden-Seelannin suunnalta (Carr ym. 20131). Tutkimus tehtiin ihmisillä käyttäen yhdeksää henkilöä, jotka saivat 200 mg C-vitamiinia tai vastaavan määrän kiiviä. Heiltä mitattiin plasmasta askorbaattitasot, joka kertoo miten askorbiinihappo imeytyy, sekä virtsanäytteestä selvitettiin poistumista.
Puoli tuntia askorbiniihapon ja kiivin saamisesta plasman pitoisuudet lähtivät nousemaan, eikä synteettisen ja kiivin C-vitamiinin välillä ollut eroja. Kahden tunnin kuluttua virtsan pitoisuudet lähtivät nousemaan. Ero synteettisen ja kiivin välillä löytyi virtsaan erittymisestä, sillä arvioidusti 40 % synteettisestä ja 50 % kiivin C-vitamiinista erittyi virtsaan.
Imeytymisen suhteen ei siis ollut eroja, ja vaikka erittyminen oli nopeampaa kiivillä, niin käytännössä tuolla ei ole suurtakaan merkitystä, eikä se edes liittyne C-vitamiiniin. Mutta on silti mielenkiintoista, että synteettinen C-vitamiini erittyi hitaammin kuin luonnollisesta lähteestä saatu.
Tutkimus siis osoitti sen, mikä on ollut jo tiedossa. Biosaatavuuden suhteen synteettisyydellä ei ole merkitystä ja siltä osin raakaruokkijat ovat väärässä. Mutta tietenkään asia ei ole näin yksinkertainen, sillä tässä mitattiin vain C-vitamiinin käyttäytymistä. Kun käytetään ns. luonnollisia lähteitä, niin mukana saadaan paljon muitakin yhdisteitä, joista osasta on hyötyä, osasta vähemmän ja jotkut saattavat olla jopa haitallisia. Kiivin suhteen ihmiselle arvokkaita osia ovat myös muut kiivin flavonoidit, mutta tutkimushan ei ottanut kantaa yleiseen ”tervellisyyteen”, vaan ainoastaan C-vitamiinin imeytymiseen.
Tämä tutkimus ei pysty tarjoamaan vastausta siihen, että onko C-vitamiinilisästä hyötyä koirille. Mutta se kertoo sen, että jos C-vitamiinia koiralle käyttää, niin synteettinen on täysin toimiva vaihtoehto. Sen sijaan virtsan happamointiin käyttävät saattavat pohtia mikä merkitys on virtsan korkeammilla askorbaattimäärillä kiivillä. Jos ns. luonnollinen C-vitamiinilähde, vaikkapa myös karpalo, erittyy suurempina määrinä virtsaan, niin silloin synteettinen ei ehkä ole paras ratkaisu. Samaten kahden tunnin aikataulutus antaa ehkä suuntaa annostelun aikataulutuksessa- Päteekö tuo myös arkitodellisuudessa? En tiedä.
- .Carr, A.C.; Bozonet, S.M.; Vissers, M.C.M. A Randomised Cross-Over Pharmacokinetic Bioavailability Study of Synthetic versus Kiwifruit-Derived Vitamin C. Nutrients 2013, 5, 4451-4461.doi:10.3390/nu5114451[↩]
