Molkosania käytetään koiramaailmassa useimmiten hiivan hoitoon, vaikkakin osa vannoo sen nimeen esimerkiksi närästyksen hoidossa. Myös muitakin, enemmän epämääräisiä terveysodotuksia löytyy, mutta niissä kaikissa liikutaan vahvasti uskon ja haaveiden tiellä.
Molkosan on maitohapolla hapatettu herajuoma ja tuolle pohjalle sen terveysvaikutukset sitten perustuvat. Molkosan on terveystuotejättiläisen Vogelin valmistama ja bisnesalueelleen uskollisena Vogelin omat lupaukset ovat huomattavan… positiivissävytteiset.
Ymmärrettävää, sillä terveystuotteiden myynti on miljardibisnestä ja kaikki mikä lisää myyntiä, on Big Herbin alalla suositeltavaa sekä kannustettavaa, eivätkä faktat saa hidastaa rahan tahkoamista. Mutta katsotaan kykeneekö Molkosan sisältönsä puolesta täyttämään lupauksensa.
Vogel lupaa tuotteelle[ref]Vogel: Molkosan – tilanne 15.6.2017[/ref]:
Lasillinen Molkosania aamuisin ja ruoan yhteydessä, rauhoittaa vatsaa ja antaa hyvää oloa koko päiväksi. Myös aineenvaihdunta tehostuu.
Molkosanin hyvät vaikutukset selittyvät ennen muuta sen erinomaisella maitohappokoostumuksella. Siinä on runsaasti L+ -maitohappoa, jota elimistö tarvitsee ja tuottaa hyödyllisten suolistobakteerien ravinnoksi.
Monipuolista, puhdasta ja luonnonmukaista ravintoa syövien lehmien maitoa ei voi verrata tehotuotettuun, monin tavoin jälkikäsiteltyyn maitoon
Nyt on huomattava, että Vogel ei itseasiassa lupaa muuta kuin aineenvaihdunnan kiihtymistä. Muu on geneeristä hehkutusta, eikä edes vatsan rauhoittuminen epämääräisyydellään ole lupaus. Kukaanhan ei tiedä, että mitä moinen tarkoittaa. Turvotusta, liikasyönnin raskasta oloa, närästystä vai suoliston toimintaa, jonka monet kytkevät ajatus- ja mielleyhtymätasolla vatsan toiminnaksi.
Sen sijaan mekanismi on väite. Maitohappo on elimistön oma hyödyllinen aine ja se toimii preboottina. Myös aina niin vapaasti käytetty luomuhehkutus on väite.
Aidosti siis voidaan miettiä vain neljää asiaa:
- voiko heralla ja maitohapolla olla vaikutusta hiivaan (joka on siis käyttäjien väite, ei Vogelin
- tarvitseeko elimistö maitohappoa
- tuottaako elimistö maitohappoa prebiootiksi
- onko luomumaito parempaa
Kaikki nuo ovat mahdollisia vain Molkosanin valmistusaineiden ja ravintosisällön kautta. Vogel ilmoittaa ainoastaan valmistusaineet:
maitohappokäynyt heratiiviste, kaliumsitraatti, luontainen aromi
Lain vaatima minimi, eikä kuluttaja pysty tietämään millä se on maustettu – oleellinen tieto vaikkapa allergikoille. Kaliumsitraatti on tietysti houkutteleva, paitsi että sitraatti on kaliumissa heikoiten imeytyvä. Hyvin lähellä jopa hyödytöntä. Aidostihan kyseessä on lisäaine E332[ref]E-koodit: E332 – tilanne 15.6.2017[/ref] ja se on happamuudensäätelyaineena joukossa – säilöntäaine siis. E322:lle ei ole määritelty turvallisen saannin ylärajaa ja tämä johtuu vain siitä, että se ei ole ravitsemuksellisesti hyödynnettävissä. Joten ei, Molkosanista ei ole kaliumlisäksi.
Heraton herajuoma
Koska Suomen Vogel ei omista syistään muuta kerro, niin katsotaan muualle. Kanadan vogelsivusto[ref]Vogel/Kanada: Molkosan – tilanne 15.6.2017[/ref] kertoo hieman enemmän tuotetietoa. Tosin ei vapaaehtoisesti, koska siellä perusravintoarvot on oltava näkyvillä, Suomessa ei. Joten taas mennään pakon sanelemalla minimitiedoilla.
10 millilitrassa on natriumia 10 mg ja säilöntäaineena olevaa kalium 240 mg. Proteiinia ei ole ollut mitattua määrää, joka tietysti laittaa mielenkiintoiseen valoon mainostetun heramäärän. Kun Vogel mainostaa, että proteiinit on pilkottu ja pätkitty, niin aidosti he tarkoittavat, että maidon proteiineista, joista noin 80 % on kaseiinia ja 20 % heraa, on vain hera otettu talteen. Silti määrä on analyysin mukaisesti nolla.
Jo tällä tiedolla voidaan todeta, että Molkosan ei ole heralisä yhdellekään sitä tarvitsevalle. Mutta jos haluaa muutoin tietää, että mitä hera pystyisi tekemään, niin siitä löytyy tietoa jutusta Proteiini koiran ruokinnassa.
En löytänyt mistään tietoa, että kuinka paljon Molkosanissa on heraa. Koska sitä ei ilmoiteta, niin lähtökohta on, että Molkosan ei ole herajuoma, vaan juoma, joka on tehty heran hapatuksessa syntyneestä nesteestä. Aivan eri asia.
Tarkkaan ottaen Vogel ei edes väitä sen olevan herajuoma. Se on mainostuksen mukaan tehty oletus. Suomen Vogel mainostaa sen sisältävän paljon maitohappoa ja olevan laktoositon ja kaloriton. Heraoletus tulee valmistusaineista, ja – taas kerran – se on eri asia kuin lopputuote. Tarkoitushakuistako? Päätä itse.
Kanadan Vogel kertoo hieman enemmän, taas. Siinä tuotenimen yhteydessä Molkosanin mainostetaan olevan maitohapon ja kaliumin lähde. Ei heran. Kun Suomessa kehutaan, että Molkosan on laktoositon ja kaloriton, niin kanadalaiset lataavat kovemmilla: laktoositon, ei maitoproteiinia, sokeriton ja gluteeniton.
Gluteeniton on muuten maitohappokäymisellä herasta valmistetussa juomassa aivan yhtä typerä kehu kuin rasvaton vichyvesi (olen nähnyt sellaisen). Tuotteessa ei voi olla gluteenia. Olisivat samalla mainostaneet. että siinä ei ole pähkinääkään.
Nyt on saatu tapettua puolet kohdasta 1 ja kokonaan kohta 4. Heran merkitystä hiivassa ei tarvitse pohtia, koska Molkosanissa ei ole heraa. Luomumaidon terveellisiä ainesosia ei tarvitse miettiä, koska hera on aina samanlaista tuotantotavasta ja maantieteestä riippumatta, eikä Molkosanissa ole yhtään mitään ainesosia maidosta. Ei edes vettä.
Hapotettu vesi
Kanada suvaitsee kertoa, että Molkosanissa on maitohappoa 700 mg/10 ml. Se on detalji, joka ei itsessään kerro yhtään mitään. Ensin täytyy miettiä mitä maitohappo on.
Maitohappo on karboksyylihappo, jota syntyy mm. maitohappokäymisessä, jonka tutumpi nimitys lienee hapattaminen. Siinä sokerin hajoamisesta syntynyt pyruvaatti (palorypälehappo) muuttuu maitohapoksi.
Koska ylipäätään käyminen on normaali energia-aineenvaihdunnan reaktio, niin samaa tapahtuu elimistössä kuin pullataikinaa kohotettaessa, kotiviiniä tehdessä tai valmistettaessa hapatettuja ruokia. Siksi myös syntyvät aineet ovat samoja kemiansa puolesta ja aivan samalla tavalla lihaksistossa glukoosista energiaa otettaessa syntynyttä pyruvaattia käsiteltäessä elimistöön syntyy maitohappoa.
Mutta on olemassa pienen pieni ero elimistössä syntyneen ja hapetuksessa syntyneen maitohapon välillä, joka onkin aika suuri ero.
Useilla molekyyleillä on erilaisia isomeerejä. Tämä tarkoittaa sitä, että niillä on sama kemiallinen koostumus ja samat rakennuspalikat, mutta jos ne koottaisiin legopalikoina, niin ne olisivat toistensa peilikuvia. Aminohapoissa, vitamiineissa ja sokereissa on vastaava systeemi.
Tämä “kätisyys” ilmoitetaan esimerkiksi D- tai L-etuliitteellä. Se aiheuttaa sen, että kätisyydestään riippuen täysin sama molekyyli tekee elimistössä joko eri asioita, samoja asioita tai on tekemättä mitään.
Maitohapon kohdalla isomeerit tai kiraalisuus tulevat vastaan siinä, että elimistössä syntyvä maitohappo on aina L-maitohappoa, kun taasen hapatuksessa sokereista bakteerikäymisen kautta syntyvä maitohappo on kumpaakin, L- ja D-maitohappoa. Ne tekevät ja ovat eri asioita, vaikka niiden kemiallinen kaava on sama. Se, että kumpaa syntyy enemmän, riippuu millä maitohappobakteerilla käyminen on aloitettu ja missä lämpötilassa käyminen tapahtuu, kuten esimerkiksi hapankaalissa tai vaikka maitotuotteita hapatettaessa.
Elimistö kykenee käyttämään L-maitohappoa, ainakin osittain. Se saadaan kierrätettyä takaisin energiantuotantoon tai poistetaan pilkottuna hiilidioksidiksi ja vedeksi. Tarkemmin sanoen elimistö osaa ja kykenee käyttämään L-maitohappoa.
Sen sijaan D-maitohappo on keholle vieras ja käyttökelvoton. Se reagoi heikosti aineenvaihdunnassa, alkaa jopa kertymään ja sen poistaminen munuaisten kautta on hidasta ja vaikeaa. Se on siis elimistölle epäterveellinen uhka.
Lihaksistossa syntyvä maitohappo, joka on sen suolo laktaatti, on yhtenä tekijänä väsymisessä, mutta sen suurin ongelma on happamuus, joka tuhoaa lihassoluja. Rasituksesta palautumisen ehkä tärkein aspekti on happamuuden, eli laktaatin eli L-maitohapon, mahdollisimman tehokas ja nopea poistaminen joko neutralisoinnilla tai munuaisten kautta virtsaan.
Veressä on kuitenkin oltava pieni määrä maitohappoa, jo pelkästään pH:n säätelyssä. Se syntyy mm. punasolujen energia-aineenvaihdunnassa.
Sitä ei kuitenkaan haeta ulkoa, ravinnosta. Jos näin kävisi, niin veren happamuus kasvaisi nopeasti ja se olisi tappavaa. Siinä kaatui väitteiden kohta 2.
Prebiootit kasvualustana
Prebiootti on mikä tahansa, joka elättää suoliston bakteereja. Kun termi aikoinaan keksittiin, niin alunperin se rajattiin aineeksi, joka elättää ja mahdollisesti lisää annettujen probioottien – siihen aikaan maitohappobakteerien – kasvua. Sittemmin määrittely on laventunut Wikipediassa esitettyyn:
Prebiootti on sulamaton ruoan komponentti, joka on tavallisesti hiilihydraatti (oligo- tai polysakkaridi) ja edistää valikoivasti yhden tai useamman bakteerikannan kasvua tai aktiivisuutta paksusuolessa. Bakteerikannan tarkoituksena on, että muuttunut suolistofloora paikallisesti tai systeemisesti edistäisi terveyttä. Prebiootteja ovat esimerkiksi galakto-oligosakkaridit (GOS) ja inuliinityyppinen fruktoosipolymeeri sekä ravintokuitu.
Väitteen mukaan maitohappo elättää bakteereja. Pieni ongelma löytyy kahdesta kohdasta.
Ensimmäinen on se, että elimistö taistelee happamuudella bakteereja vastaam ja siksi mm. limakalvojen happamuus lisääntyy tai virtsatietulehduksia vastaan taistellaan esimerkiksi C-vitamiinilla, jolla pyritään happamoimaan virtsaa.
Toinen ongelmakohta on siinä, että ruokasula tullessaan vatsalaukusta, neutralisoidaan mahdollisimman hyvin aivan ohutsuolen alussa.
On kolmaskin solmukohta. Molkosanin mainos väittää:
Siinä on runsaasti L+ -maitohappoa, jota elimistö tarvitsee ja tuottaa hyödyllisten suolistobakteerien ravinnoksi.
Paitsi että yksikään lähde ei sano, että bakteerit käyttävät maitohappoa, vaan että bakteerit tuottavat maitohappoa fermentaatiossa. Siksi hapankaali on hapan maitohapon takia, ja Molkosan,
Se siitä. Väite 3 kaatui myös.
Missä ollaan?
Ollaan tilanteessa, jossa yksikään miljardibisnestä tekevän Vogelin terveysväitteistä ei pitänyt paikkaansa. Hahmota itse kuviot ja motiivit.
Molkosania voi toki käyttää ulkoisena, jolloin sen vaikutus perustuu happamuuteen – noin pH 2,7 jos huomattavan epäluotettavaan kirjalliseen lähteeseen voidaan luottaa[ref]J. Vries: The Pharmacy Guide to Herbal Remedies[/ref]. Sama kirja Molkosanin kohdalla toteaa esimerkiksi, että koska Molkosanin laktoosi on luonnollisessa muodossaan, niin se ei aiheuta ruuansulatusoireita laktoosi-intoleranssissa tai -herkkyydessä.
Se, että Vogelin mukaan laktoosia ei ole, ja että laktaatti-entsyymin puutoksesta kärsivillä saattaa olla einen eriävät mielipiteet laktoosin luonnollisen muodon ongelmattomuudesta, lienevät sivuseikkoja kirjailijan mielestä. Kannattaa muuten muistaa, että liharuokituilla pH 2,7 ei vahvenna vatsahappoja sisäisesti nautittuna, vaan laimentaa. Muillakaan Molkosan ei happamoita vatsahappoja, koska määrä on niin pieni.
Mutta sama ulkoisen hoidon vaikutus saataisiin millä tahansa happamalla, vaikkapa etikalla.
Osa kokee saaneensa Molkosanista apua koiran närästykseen. En ota siihen kantaa, koska usein mikä tahansa syöty auttaa – varsinkin lievissä tapauksissa. Ja välillä auttaa ihan vain aika ja närästys menee itsestään ohi,
Sen sijaan kertomuksiin pelkästä Molkosanin toimivuudesta närästykseen ja suolistovaivoihin saa suhtautua skeptisesti. Niissä on aina tehty muutakin, sitä ei vaan kerrota.
Mutta vahva on ihmisten luotttamus terveystuotteiden väitteisiin. Valitettavasti vaan tuo luotto on lähes aina katteetonta ja tarvesuunta on rahan liikkeillä myyjän voittoihin.
Molkosan
Pros
- Helppo ostaa
- Saattaa toimia ulkoisesti
Cons
- Haisee
- Ei ole mitä luullaan
- Ei tee mitä väitetään
