Urheilukoirat ovat kaikki dopingsäännöstön piirissä, ainakin periaatteessa. Joitain pieniä liittoja saattaa löytyä, jotka toimivat ilman antidopingtoimintaa, mutta niilläkin moinen pitäisi silti olla. Aidosti dopingsäännöstö ilman testausaktiivisuutta on vain lain minimivaatimusten noudattamista ja kuollut pykälä. Tosiasiallisesti tuo tilanne koskee Kennelliittoa ja nykyään myös greyhound racingiä pyörittävää GRL:ää.

Vaikka testaamisen olisi harvinaista, eikä realistinen uhka harrastaville, niin silti säännöt sitovat ja niitä pitäisi noudattaa. Ongelma on siinä, että varoajat sitovat, mutta aitoa lääkeaineiden poistumista ei yleensä tiedetä. Maailmassa on vain yksi rotu yhdessä harrastuksessa, jossa poistumisaikoja on tutkittu: greyhound rataurheilussa.

Antidopingtoiminnan kohdalla on muistettava kaksi oleellista asiaa:

• lääkkeiden varoaikalistat ovat ohjeellisia ehdotuksia
• treenari vastaa aina positiivisesta testistä, vaikka varoaikoja olisi noudatettu

Dopingiksi lasketaan kaikki suorituskyvyvn, niin fyysisen kuin henkisenkin, keinotekoinen parantaminen tai heikentäminen. Hyvä muistisääntö on, että kaikki mikä on saatavilla normaalista ruuasta, on luvallista. Siksi esimerkiksi kreatiini tai beeta-alaniini eivät ole kiellettyjä eivätkä dopingia, vaikka suosituskykyä parantavatkin. Sama juttu tyrosiinin tai tryptofaanin kanssa, vaikka niiden uskotaankin laskevan stressiä ja rauhoittavan.

Sen sijaan guarana on kielletty, jos siitä saadaan kofeiinia. Suklaa on myös kiellettyä, koska siitä saadaan kofeiinin tyyppistä piristettä teobromiinia. Sillä ei ole merkitystä, että ne ovat syötäviä, vaan että ne eivät kuulu koiran normaaliin ja luontaiseen ruokavalioon. Vihreä tee, joka voi olla vahvakin kofeiinin lähde, ei ole koiran luontaista ravintoa. Tilanne ei muutu miksikään vaikka vihreä tee -uutetta laitettaisiin koiran kuivamuonaan tai jopa koirille suunnattuun palautumisjuomaan. Jos virtsanäytteestä löytyy kofeiinia, niin kyseessä on määrästä riippuen

• lievä varoaikarikkomus, joka voidaan hoitaa lajin sisäisesti (Kennelliiton politiikalla ollaan lähellä koiran ikuista kilpailu- ja harrastuskieltoa)
• dopingrikos, joka menee syyttäjälle eläinsuojelurikoksena, lajin sisäisten rangaistusten lisäksi

Kiitos ihmisurheilun, niin dopingaineiksi mielletään anaboliset steroidit tai piristävät huumeet, kuten kokaiini tai amfetamiini. Silti suurin riski Suomessa on kipulääkkeet, kortisoni ja suklaan aiheuttama kofeiinipositiivinen. Tätä kirjoitettaessa Suomen dopingpositiiviset greyhound racingissä ovat olleet

• kofeiinipositiivinen aikuisten Ramavit- ravintolisästä
• kofeiinipositiivinen vihreää teetä sisältäneestä C-vitamiinituotteesta
• kofeiinipositiivinen Tassu-koirankekseistä (ei rangaistusta, vaikka määrä oli suurempi kuin edellisissä; syynä koirankeksi ja että omistajan ei edellytetty tietävän niissä olevan kaakaota)
• kofeiinipositiivinen ruotsalaiselle koiralle, syy ei selvinnyt, mutta oli suklaapohjainen
• kortisoni pannuksen hoitoon käytetyistä silmätipoista

Kennelliitto muutti karttaa hivenen omituisella dopingsäännöstöllään, joka ei keskity suorituskykyyn. Kennelliitto laajensi ja otti valokeilaan hyvinkin epäselvän toipumisajan. Siitä seurasi säännöstö, jonka hyväksyminen on vaikeaa ja sitä kautta syö halua edes yrittää noudattaa sääntöjä. Varoajat ovat toivottoman pitkiä, eivätkää pääsääntöisesti perustu tietoon, vaan mielipiteisiin.

Oma mielipiteeni on, että koska jäsenistöllä oli suuria vaikeuksia hyväksyä dopingvalvonta, niin asia yritettiin myydä jollain eettismoraalisella koodistolla – ja siinä epäonnistuttiin täysin. Ei haluttu sanoa suoraan, että koiran koetoiminta kipulääkkeissä ei todellakaan ole hyväksyttävää, niin se sitten piilotettiin kuukauden varoajan taakse. Kuviteltiin, että se vaikuttaisi. Se vaikutti vain päinvastoin – varoaikoja ei noudatettu enää ollenkaan.

GRL poisti kilpirauhasen vajaatoiminnassa käytetyn tyroksiinin ”dopingvapauden” ja samaten pannuksen ulkoisen hoidon, jonka jälkeen vajaatoiminta- ja pannustapausten määrä romahti. Samaan aikaan alettiin vaivihkaa kysellä, että mitä dopingtestissä aidosti tutkitaan. Kiristys aiheutti ainakin suhtautumispuolella sääntöjen noudattamisen rapautumista.

Onneksi Kennelliiton testausaktiviteetti on lähellä nollaa. Muuten tulisi käryjä enemmän. Annan vertailukohdaksi yhden määrän. Kennelimme jätti pelkästään yhden kesän aikana 14 dopingnäytettä. Voitte penkoa aikanne kuluksi paljonko Kennelliitto ottaa vuodessa ja mistä koe/näyttelymääristä.

Greyhoundeilla muualla maailmassa nartut pidettiin kiimattomina testosteronilla, Laurabolinilla jos haluaa olla tarkka. Ne saivat pienen pistoksen noin kolmen viikon välein ja määrä oli sellainen, että se ei vaikuttanut suorituskykyyn. Koska siitä oli kuitenkin määrättyjä haittoja ja ulkoinen paine oli kova, niin kiimattomana pitäminen kiellettiin – muistaakseni Australia viimeisenä 2016.

Anabolisten steroidien aito käyttökohde on suurten luunmurtumien ja lihasvaurioiden paranemisen tehostaminen. Kennelliiton politiikkahan oli varmistaa koirille riittävän pitkä paranemisaika. Sitä vastaan peilattuna päätös antaa lääkkeenä annetuille hormonihoidoille ja anabolisille steroideille ikuinen kilpailu-, näyttely- ja koekielto, on aivan käsittämätön. Ei sillä päätöksellä ole mitään tekemistä koirien toipumisaikojen kanssa, vaan perustuu pelkästään voimalajien dopingkohujen pelkoon. Tiettävästi – saa korjata jos olen väärässä – Kennelliiton kuulemat eläinlääkärit kannattivat tätä.

Ei sen puoleen – jos koirallesi tulee vaikka paha reisiluun murtuma, niin onnea vaan yritykselle saada eläinlääkäriä hyödyntämään anabolisia siinä käytössä, johon ne kuuluvat.

Tuota vastaan on mielenkiintoista sekin, että kaksi tehokasta laihdutuslääkettä, joista toinen toimii lisäksi aktiivisuutta lisäävänä, ovat sallittuja – kunhan hoitaa todistuksen virtsapidätyskyvyttömyydestä tai kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Siinä ei enää piitattu koiran toipumisesta kroonisessa ongelmassa tai periaatteesta antaa hormoneissa ikuinen osallistumiskielto, koska liian moni koira olisi poistunut maksavista asiakkaista.

Varoaikojen tuska

Kennelliiton säännöillä ei suuremmin tarvitse miettiä varoaikojen pituuksia. Jos niitä noudattaa, niin taatusti aikajänne riittää. Sen sijaan jos kilpailee tolkumpien varoaikavaatimusten velvoittamana, niin kannattaa ymmärtää niiden yleistävä kaavamaisuus.

Edelleenkään dopingvaroaikoja ei ole käytännössä tutkittu kuin greyhoundeilla, ja niiden siirtäminen erilaiselle aineenvaihdunnalle ja elimistön rasvaprosentille saattaa olla vaikeaa. Samaten lääkkeiden kehittyminen tuo epävarmuutta. Ennen NSAID-kipulääkkeet olivat kohtuullisen selviä, mutta pitkävaikutteiset kipulääkkeet ovat vaikeampia.

Kaksi asiaa on muistettava:

• eläinlääkäriltä pitäisi kysyä varoaikaa, mutta eivät he niitä pääsääntöisesti tiedä
• lääkkeessä mainittu teurasvaroaika ei merkitse yhtään mitään; jos varoaikaa ei ole, niin se koskee soveltuvuutta ihmisten ruualle, ja silti dopingtesti voi antaa positiivisen

Greyhoundeilla tiedetään, että

• 200 mg kerta-annos ibuprofeenia poistuu 48 tunnissa
• 25 mg kerta-annos ketoprofeenia vaatii vähintään 96 tuntia
• 500 mg kerta-annos fenyylibutatsonia (aika harvinainen Suomessa) vaatii 72 tuntia ja useampi annos 96 tuntia
• meloksikaami on näkynyt jopa 24 päivää
• yksilöeroja löytyy

Suomessa ilmoitetaan rajaksi nollatoleranssi. Täysin pätevää kipulääkkeiden tai piristeiden kohdalla. Mutta mitä tehdään aineilla, joilla on dopingkäyttöä ja ne löytyvät myös omasta aineenvaihdunnasta? Minä olen kilpaillut vuosikausia tiukan doping-kontrollin alla, enkä vieläkään tiedä mitä tarkoittaa nollatoleranssi testosteronin tai hydrokortisonin (kortisoli) kohdalla. Entä tyroksiini? Testosteronia ei edes tarvitse ja sen saaminen vahingossa on Suomessa käytännössä mahdotonta, vaikka antaisi koiralle kiveksiä. Sama juttu kortisonin kanssa. Tyroksiimo sen sijaan on mahdollisuuksien rajoissa raakaruokinnassa, ainakin teoriassa.

Kyse ei ole siitä, että rajat tarvittaisiin käyttöä varten, vaan treenarin/omistajan oikeusturvan takia.

Mitä jos koiran dopingnäyte antaa testosteroni-, kortisoni- ja tyroksiinipositiivisen? Mitä se edes tarkoittaa? Kaikkia kolmea (eli niiden aineenvaihduntajäämiä) löytyy virtsasta ihan luontaisestikin. Nyt pitäisi luottaa sellaisten järjestöjen osaamiseen, jotka eivät kykene edes kipulääkevaroaikoja määrittelemään.

• Australiassa tutkittiin 196 kuuden greyhoundin näytteet kilpailuissa. Niiden mukaan testosteronin pitoisuus saa olla uroksilla enintään 100 ng/ml ja nartuilla 10 ng/ml.
• Hydrokortisonin eli kortisolin määriä tutkittiin kilpailuissa 894 greyhoundilta ja sääntöjen mukaan määrä ei saa ylittää virtsassa 1000 ng/ml.
• Tyroksiini on sallittu

Tämä on niin tärkeä asia, että se on toistettava: omistaja vastaa aina positiivista näytteistä riippumatta mikä on ollut varoaikavaatimus, eikä perustelu en tiedä kelpaa.

Tutkittuja varoaikoja

Tämä lista on julkaistu alunperin vuonna 2002 PDF:nä. Sittemmin se on vaihtanut osoitetta ainakin kaksi kertaa Australian liittojen sivumuutoksissa ja muuttunut verkkotekstiksi. Koska minulla on omat epäilyni linkin pitkäikäisyydestä, niin kopioin sisällön. Alkuperäinen tätä kirjoitettaessa löytyy täältä.

Läheskään kaikkia lääkkeitä ei taida olla edes käytössä Suomessa, eikä tätä listaa kannata käyttää varsinaisena ohjenuorana millekään. Onpahan informatiivinen.