Uloste

  • Artikkelin kirjoittaja:
  • Artikkeli julkaistu:25.1.2010
  • Artikkelin kategoria:Koira

Uloste on koiramaailmassa ehkä eniten puitu asia. Kun kaksi omistajaa törmää toisiinsa, niin voi ottaa kellolla aikaa koska puhe kääntyy jätöksiin ja niiden laatuun. Sekä matoihin. Eikä siihen tarvita edes kahta. Aiheesta onnistuu aivan mahtavasti yksinpuhelukin. Antaa terveen kuvan koiraharrastuksesta, kun hihnan ylempi pää mutisee katse kaukaisuudessa paskasta, sen koostumuksesta ja väristä.

Innostaa aihe tavan ihmisiäkin. Pettämätön merkki kevään tulosta, kun yleisönosastot täyttyvät koiranjätöskiukuttelusta. Paljastetaan taas yksi salaisuus. Se alkukevään mädän haju ei tule koirien kasoista, vaan maatuvasta lehtiaineksesta. Uloste on yksi parhaimmista pikatesteistä ruuan ja suoliston terveyden suhteen. Kertoo se joskus muutakin yleiskunnosta. Se on yksi asia, jonka eläinlääkäri haluaa tietää kuumeen lisäksi.

Ulosteen nousu…

Ruokamassa kylvetetään hapossa vatsalaukussa. Sen jälkeen se siirretään ohutsuoleen, josta imeytetään suurin osa ravinteista. Siitä matka jatkuu paksusuoleen, joka vastaa ulosteen laadusta. Paksusuoli ja sen sisältö on erittäin tärkeässä roolissa nestetasapainon säätelyssä, mutta ravintoaineiden imeytymisessä se on lähes merkityksetön verrattuna ohutsuoleen. Paksusuolessa massasta, joka alkaa olla jo enemmän ulostetta kuin ruokamassaa, otetaan talteen nestettä. Se on vielä niin märkää, että kuolisimme kaikki janoon ilman paksusuolta. Samalla kerätään talteen suoloja. Jos koira ripuloi, niin kuivuminen on uhka siksi, että paksusuoli ei saa kerättyä nestettä talteen – ei siksi että jotain sisäisiä kamelin vesileilejä tyhjennettäisiin. Samasta syystä liika kuitu hukkaa elimistöstä nestettä. Se kerää vettä sisäänsä kuin pesusieni, jolloin neste katoaa peräsuolesta pihamaalle – ei suolen seinämän kautta elimistöön. Tämä on yksi syy siihen, miksi uloste on liian löysää kerättäväksi millään muulla kuin mopilla tai imupaperilla. Sama toimii toisinkin päin.

Kun kuitua on liian vähän, niin ulostemassa kuivuu liikaa, koska mikään ei pidätä siinä nestettä. Saadaan ummetus, jonka parantamiseksi useimmiten neuvotaan jotain suolen toimintaa (sehän liikuttaa massaa supistelemalla) lisäävää lääkettä tai ruokaa, öljyä liukasteeksi (ruokaöljy imeytyy energiaksi ellei sitä ole tosi paljon, siispä parafiinia) tai sitten maagista kuitua. Kuten aina, niin tässäkin liian vähän on Paha ja liika on Paha. Ummetus ja liian vähäinen ulosteen määrä ovat kaksi hieman eri asiaa. Ummetuksessa uloste on liian kuivaa – kuten että se on pelkkää valkoista luujauhetta – että se pääsisi helpolla ulos. Liian vähäisessä ulosteessa ollaan sorruttu pitämään ruokinnan tärkeimpänä ohjenuorana mahdollisimman vähäistä ulostemäärää. Yleensä vain merkki omasta laiskuudesta siivoamisen suhteen. Jos annetaan pelkkää kananmunaa, niin varmasti ulos tulee kerran viikossa pari kaninpapanaa. Mutta ei se ole terveellistä, ei kokonaisuutena sille koiralle, eikä suolen kunnolle. On toinenkin vaihtoehto, huolestuttavampi. Annetaan liian vähän ruokaa, jolloin ruuansulatusjärjestelmä toimii eräällä tavalla ylikierroksilla ja kerää pikkuhitusetkin talteen. Pidemmän päälle se on elimistölle paha stressi, ja koira tulee sairastumaan.

Paksusuoli on myös elimistön bakteerien paratiisi. Ohutsuolesta virtaa koko ajan niille ravintoa. Nämä bakteerit kuuluvat elimistöömme ja jos ne kuolevat, niin mekin kuolemme. Bakteerit käyttävät suolessa aineenvaihduntaansa imeytymättömiä ruuansulatusnesteitä sekä pilkkoutumattomia ravintoaineita. Sakkaroosista ja muista kuituaineista bakteerit pilkkovat lyhytketjuisia rasvahappoja, jotka toimivat suolen seinämän epiteelisolujen tärkeimpänä ravintoaineena. Koiralla erittäin rajoittuneesti, mutta kuitenkin. Lisäksi lyhytketjuisia rasvahappoja imeytyy jonkin verran paksusuolesta verenkiertoon ja bakteerit valmistavat niistä elimistölle tärkeää K-vitamiinia. Lisäksi koiran elimistö valmistaa paksusuolessa esimerkiksi osan tarvitsemistaan B-vitamiineista. Vaikka bakteerit ovat meille elintärkeitä, niin vain ja ainoastaan pysyessään suolistossa. Ulosteesta nimittäin noin puolet on bakteerimassaa. Kun nämä bakteerit pilaavat pintavedet tai jopa pohjaveden, niin me kaikki siirrymme silloin käyttämään pullovettä. Suolistobakteerit ovat myös osasyyllisiä narttujen kohtutulehduksiin. Osasyyllisiä siksi, koska oma syynsä on myös nartun vaginan rakenteella – eivät ne bakteerit tahallaan lähde uimaan kohdun suuntaan. Se on siittiöiden tehtävä.

Paksusuolella on toinenkin tärkeä tehtävä, joka liittyy ulosteeseen hieman kiertotietä. Paksusuolella on imusuonijärjestelmä. Paitsi että se kerää solujen ulkopuolista nestettä ja kuljettaa sen takaisin kehon eri osiin, niin imusuonistossa kuljetetaan myös suurin osa rasvasta, joka tulee ruoan mukana. Rasva imeytyy paksusuolen imusuonistoon ja keräytyy sitten suoneen, joka on hieman sydämen yläpuolella. Imusuonilla on vasta-aineiden muodostumisen kannalta suuri merkitys, eli kuinka hyvin elimistö kykenee taistelemaan haitallisia bakteereja, viruksia ja muita aineita vastaan, jotka saattavat olla vaarallisia. Nimenomaan paksusuolen ympärillä on runsaasti imusuonia, mutta sitä miten ne tarkkaan sanoen vaikuttavat vasta-ainemuodostukseen ei tiedetä. Jugurttimainokset väittävät, että niiden maitohappobakteerit parantavat tätä puolustuslinjaa, mutta siitä ei ole sellaista tieteellistä näyttöä, joka vahvistaisi mainosten uhon. Kun paksusuoli on huonossa kunnossa, ja uloste liian löysää, liian kovaa, liian haisevaa, ylipäätään liian jotain, niin se antaa meille vinkin kahdesta mahdollisesta asiasta. Koiralla saattaa olla ongelmia rasvan hyödyntämisessä – syystä tai toisesta – joka heikentää samalla sen immuunijärjestelmää. Siksi ulosteen laatu ei ole pelkkä ruuan imeytymisen mittari, vaan myös mittari yleisestä terveydentilasta.

Peräsuoli on vain ja ainoastaan välivarasto. Ulostetta tiivistetään hieman ja päästetään ulos vasta kun varasto alkaa käydä ahtaaksi. Ilman peräsuolta ulostetta valuisi hissukseen koko ajan sitä mukaa, kun sitä tulee paksusuolesta.

Sen uho…

Ulosteen kiinteys, väri ja haju kertoo paljon. Harmaa, haiseva ja löysä kertoo, että saattaa olla ongelmia rasvan käsittelyn kanssa. Koiralla voi olla haimavika. Liukas, kiiltävä ja haiseva kertoo, että muutoin hyvän imeytyvyyden ruokaan lipsahti hieman liikaa rasvaa. Haiseva ripuli voi kertoa melkein mistä tahansa, tulehduksesta reippaaseen rasvan yliannostukseen. Tummanruskea vesiripuli voi olla myös mitä tahansa, mutta usein myös merkki jonkinasteisesta tukoksesta, ulos on tulossa vaikkapa se lapsen kadonnut legopalikka. Vihreä kertoo bakteeriongelmasta. Samaten löysyys ja kaasuttelu – jotain, luultavasti valkuaista, on päässyt paksusuoleen asti bakteerien ravinnoksi. Valkoinen jauho paljastaa, että on tullut annettua turhan paljon luuta. Monet greyhoundtreenarit tuntevat haisevan, mustan ripulin. On tullut lorautettua liikaa rautaa, ja koira on saanut akuutin (lievän) rautamyrkytyksen. Onhan näitä.

Mikäli uloste on liman peitossa, aivan kuin se olisi paketoitu muoviin, niin koiralla on tulehdus tai ärtyminen paksusuolessa. Yleisimmät syyt ovat vierasesine tai matoinfektio, usein suolinkaiset. Yksi tai kaksi kertaa ei vielä merkitse mitään, mutta jos se jatkuu, niin jotain on syytä tehdä.

Veri ulosteessa merkitsee aina haavaa. Jos veri on kirkkaan punaista, niin se ei ole yleensä niin huolestuttavaa – jos sitä ei ole päättömän paljon. Kirkas veri tulee aina paksusuolen loppupäästä tai peräpäästä, ja syynä on useimmiten joku vierasesine. Esimerkiksi luun siru. Tumma, maksoittunut veri on taasen huolestuttavaa, sillä se tulee ylempää, joko ohutsuolesta tai paksusuolen alkupäästä. Koiraa on silloin syytä seurata normaalia tarkempaa.

Kiinteällä ulosteella on yksi terveyshyöty. Se auttaa anaalirauhasia tyhjentämään itsensä. Löysä ei aiheuta painetta anaalipusseihin, eikä pakota eritettä ulos.

Jos koira menee huonoon kuntoon ja ripuli on sanoinkuvaamattoman karmean hajuista, niin soitto välittömästi lääkäriin, koira eristetään ja perheen ihmiset sekä muut eläimet pysyvät niin kaukana muista koirista kuin mahdollista. Jos (ja kun) joudutaan menemään eläinlääkärille, niin koiraa ei tuoda odotushuoneeseen, vaan pidetään autossa (hyvä tapa aina kun epäilee jotain tarttuvaa). Kalmanhaju ripulissa juoruaa lähes aina parvosta.

Säännöllisen epäsäännöllisesti foorumeilla kysellään koiran löysyysongelmasta, joka esiintyy lähes poikkeuksetta vain ulkoillessa. Ensin ulos tulee normaalia. Sitten löystyy. Kolmannella, neljännellä tai viidennellä kerralla tulee enää vain muuta ruskean kuuma tippa. Tämä on niitä aiheita, joihin greyhoundtreenarit eivät edes kiinnitä huomiota. Tai kiinnittävät, mutta ovat tyytyväisiä siitä ennen starttia. Se on stressireaktio, korvien välissä siis. Tämä ”vaivaa” paljon juoksevia, lujaa juoksevia tai muuten vaan ulkoilusta kuumenevia koiria. Siinä suoli tyhjentää itsensä, eräällä tavalla valmistaa koiraa rajua juoksemista varten. Se on aivan normaalia, eikä siihen tarvitse kiinnittää mitään huomiota. Jos ulkoilee kaupunkialueella, niin kerää sen ensimmäisen kasan. Ehkä jopa toisenkin. Loput saa unohtaa, sillä ne kuivuvat alta aikayksikön. Tällä ei ole mitään tekemistä ruuan imeytymisen tai ruuan sopivuuden kanssa. Suoli tyhjentää itsensä vain liian aikaisin.

Ja tuho

Kun uloste on, toivon mukaan sievänä pökäleenä, koirasta ulkona, niin se alkaa maatua. Kaupunkialueella ei yleensä ehdi, koska vastuuntuntoinen omistaja on kerännyt sen pois ja loppusijoitus on kaupungin polttolaitoksella tuottamassa energiaa. Jos ulostekasan voi jättää maahan, niin se lannoittaa. Palaa takaisin kiertoon. Siirtyy multaan, siitä ruohoon ja lehmään ja loppujen lopuksi taas koiran vatsaan. Kierto alkaa alusta.

Jos kukaan ei tallo tai potki pökälettä – jonka koko siis riippui sulamattomista ravintoaineista, ja koiran tuhlailevasta ruuansulatuksesta – niin kohtuullisen lyhyen ajan jälkeen siitä jää jäljelle vain valkoinen kasa, joka häviää seuraavan sateen aikana. Tämä valkoinen tavara on se epäorgaaninen ainesosa, jota koira ei käyttänyt hyväkseen. Mineraaleja. Joten jopa ulosteen vihoviimeinenkin olomuoto kertoo meille jotain, tulkinta on vain vaikeaa. Mitä enemmän valkoista, sitä enemmän koira on menettänyt mineraaleja. Joko niitä annetaan liikaa, tai esimerkiksi niitä hukkaavia kuituja on annettu liikaa.

Paljon paska kertoo.

You are currently viewing Uloste

Jakke Lehtonen

Teen kokopäiväisesti koirien ravitsemusta sekä opetan omistajille koirien ruokintaa sekä fyysistä valmennusta. Suurin leipätyö on kuitenkin koira-ammattilaisten kouluttaminen vielä paremmiksi koirien ruokintaan ja ravitsemukseen liittyvissä asioissa. Vastaan huomattavan pitkälle Katiskan sisällöstä. Sivuston FAQ: Jakke Lehtonen