Koiran korviin kehittyy mustanpuhuvaa ja pahalta haiskahtavaa kuonaa. Varpaiden välit ovat rikki ja ihossa on tulehduksen merkkejä. Usein tuossa vaiheessa tehdään kotidiagnoosi, joka saatetaan varmistuttaa eläinlääkärillä. Koiralla on hiivatulehdus.
Tänä päivänä syyksi tarjotaan lähes poikkeuksetta ruoka-aineallergiaa. Joskus syystä, mutta useimmiten ehkä turhankin hätäisesti. Tiedonhaluisampi omistaja googlettaa netin tarjonnan aiheesta koiran hiiva. Suomeksi ei paljoa löydy, mutta jenkkisivustoja sitäkin enemmän. Siinä vaiheessa on syytä laittaa jarrua päälle, sillä suurin osa on ns. holististen ja luonnonmukaiseksi itseään kutsuvien hoitajien ja myyjien sivustoja. Kriittisyyttä tarvitaan, tässäkin.
Koiran hiiva on useimmiten Candida Albicans nimisen hiivatyyppisen sienen aiheuttama infektio. C. Albicans kuuluu koiran normaaliflooraan ja esiintyy pääosin suolistossa, mutta sitä löytyy myös kurkusta sekä genitaalialueilta.
Elimistön flooran – bakteerit, hiivat, sienet – tasapaino on monimutkainen systeemi, jossa jokaista tarvitaan ja ne pitävät toinen toisensa kurissa. Jos joku, vaikkapa C. Albicans, pääsee villiintymään, niin edessä on ongelmia.
Hiivaongelma tarkoittaa aina immuniteettijärjestelmän ongelmaa. Joskus se saattaa olla perinnöllinen tai synnynnäinen – nuo eivät ole toistensa synonyymejä – autoimmuunipohjainen ongelma, tai sitten enemmänkin hankittua laatua.
Mikä tahansa, joka järkyttää bakteeritasapainoa, saattaa laukaista hiivainfektion. Tämä näkyy sitten mustana töhnänä, kutinana ja ihotulehduksina yleensä korvissa ja varpaissa, mutta muuallakin ihossa saattaa olla ongelmia. Hot spotit liittyvät usein hiivatulehduksiin, vaikkakaan eivät aina.
Nartuilla ei tiettävästi ole naisten tapaan emätinhiivaa, vaan ne tulehdukset ja valumiset on selvitettävä ja hoidettava toisella tapaa.
Hiiva on yksi ruoka-aineallergian oireista ja on silloin yksi autoimmuunipohjaisista ongelmista. Mutta tuntuu siltä, että vaikka useimmiten syy löytyykin ruuasta, niin se ei silti ole allergiapohjainen.
Candidatkin käyttävät mielellään ravintona sokereita. Koira ei petona ole koskaan oppinut käyttämään kunnolla hiilihydraatteja, vaan osa päätyy aina paksusuoleen hiivojen ja bakteerien käytettäväksi. Kohtuullisissa määrissä, ihmiseen verrattuna vähäisissä, sokereita ja tärkkelyksestä on jopa hyötyä bakteerien ravintona, mutta määrän lisääntyessä ollaan lähellä ongelmaa.
Kuten kaikki organismit, niin myös bakteerit, hiivat ja sienet innostuvat kun pöperöä riittää. Ne kykenevät lisääntymään entistä enemmän ja nopeammin, ja kun sokereita riittää liikaakin, niin esim. C. Albicans pääsee lisääntymään liikaa, eivätkä muut kykene pitämään sitä kurissa. Se alkaa levittäytymään ympäri kehoa erittäen omia isännälleen toksisia eritteitään ja loppujen lopuksi meillä on ihotulehdus ja siinä pesivä sekundäärinen bakteeritulehdus.
Tämä saattaa hyvinkin olla selitys ilmeisesti lisääntyviin hiivaongelmiin koirilla. Ollaan kuljettu loppuun se tie, joka on päällystetty pienestä ja heikkolaatuisesta eläinmateriaalista ja kehnosta kasvisravinnosta rakennetulla kuivamuonalla.
Hiivaan liittyy yksi yleinen ja täysin virheellinen uskomus. Luullaan, että hiivaongelmaiselle ei saisi syöttää ruokaa, jossa on hiivaa. Pääsääntöisesti ruuan hiivaa saa kahta kautta. Joko syöttämällä kuivamuonaa, jossa on B-vitamiinilähteenä panimohiivaa, tai syöttämällä leipää, jossa kohotus on tehty leivontahiivalla.
Nuo ovat syntyjään samaa kantaa, leivontahiiva ja panimohiiva ovat nimeltään Saccharomyces cerevisiae. Ero tulee siinä, että leivontahiiva on elossa olevaa kantaa ja pystyy käynnistämään käymisen, mutta panimohiiva on kuollutta kantaa, loppuunkäytettyä. Kummallakaan ei ole mitään tekoa elimistön hiivan kanssa, ne eivät sellaiseksi muutu eivätkä candidat niitä ravinnokseen käytä. Ne syövät sokereita. Ruuan hiivalla ei ole siis mitään yhteistä koiran hiivainfektion kanssa.
Koska mikä tahansa, joka vaikuttaa bakteeritasapainoon, voi päästää hiivan valloilleen, niin yksi altistava tekijä on mikrobilääkkeet. vaikkapa kortisonit, sulfat ja antibiootit.
Vaikka antibiootteja kehitetäänkin koko ajan spesifisempään suuntaan, niin ne eivät silti ole mitään täsmälääkkeitä, ns. yleisantibiootit vielä vähemmän. Niitä voisi enemmänkin kutsua ydinpommeiksi. Antibiootit ovat bakteerien raid, joka tappaa aina tavattaessa.
Elimistömme on kuitenkin täynnä bakteereja, joita ilman me kuolisimme ja mikrobilääkkeet tappavat myös osan niistä. Silloin C. Albicans pääsee taas valloilleen, koska vahtikoirat on lahdattu. Mielenkiintoista kuitenkin on, että välillä lievemmällä kortisonilääkityksellä saadaan hiiva kuriin.
Yksi selitys saattaisi silloin olla allergia- tai autoimmuunipohjainen ongelma, jolloin kortisoni laittaakin järjestelmän eräällä tavalla kuntoon hilliten oireita ja elimistön oma tasapaino pääsee huolehtimaan hiivasta.
Ulkomaalaisilla holistisilla hiivasivustoilla törmää aina selvään pelotteluun aiheesta systeeminen hiivatulehdus. Esitellään kuinka C. Albicans pääsee villiintymään, kasvattaa suolen läpi juurensa, joiden rei’istä pääsee kokonaisia proteiineja elimistöön aiheuttaen allergisia reaktioita. Samalla se lähettää verenkiertoon toksisia eritteitä, jotka vaikuttavat munuaisiin, maksaan ja sappeen aiheuttaen vakavan myrkytystilan.
Periaatteessa asia on näin. Käytännössä systeemistä tilaa ei ole havaittu koirilla kuin suunnattoman harvoin ja silloinkin aina yhdessä jonkun vakavamman tilan kanssa, kuten parvon.
Itse lopetan sivujen lukemisen aina siihen paikkaan, kun törmään karkeaan asiavirheeseen. Yksi sellainen oli, että koirien hiiva tarttuu ihmiseen. Ei se tartu.
Toinen, että hiiva saadaan parannettua ainoastaan siirtymällä vähähiilihydraattiseen ravintoon, jota täydennetään vain ja ainoastaan Eaglen kuivamuonalla, koska siinä käytetään mahtavaa maissia. Maissi on niin hyvää, koska sen kokonaissulavuus on yli 90 % ja hiilihydraattien 99 % – eikä maissin valkuaista lasketa mukaan kuivamuonan raakavalkuaiseen. Höpö höpö, sillä väitteet eivät pidä paikkaansa edes sulavuuksille, ja myös hiivatekstit jäävät lukematta tuossa vaiheessa.
Hiivan hoito lähtee aina elimistön oman immuniteetin parantamisesta, ruokinnan muutoksesta sekä vähintään ulkoisten oireiden lääkitsemisestä. Pre- ja probioottien hyödyistä käydään tällä hetkellä melkoista vääntöä, mutta se tiedetään, että nimenomaan Lactobacillus bakteerit pitävät C. Albicansia kurissa – varsinkin l. acidophilus.
Tutkimuksista tiedetään myös, että mitä enemmän maitohappobakteereja syödään, niin sitä korkeammaksi niiden pitoisuudet suolistossa nousevat.
Ongelma on tosin siinä, että suoliston bakteerikanta ei muutu pysyväksi ja viimeistään kolmen päivän kuluttua maitohappobakteerien annostuksesta lisääntyneitä määriä ei enää löydetä ulosteista. Tämä on kuitenkin syy siihen, miksi maitohappobakteereja suositellaan antibioottikuurin aikana. Niiden käyttö lienee suositeltavaa aina hiivaoireilussa, vaikkakin varsinainen hyöty saadaan ruokaremontissa.
Molkosan on maidon herasta tehty hapan juoma, jota käytetään myös pesuun. Laitetaan loraus lämpimään veteen ja pestään korvat ja/tai varpaiden välit. Hot spotteihin en ainaakaan itse käyttäisi. Lorauksen koko riippuu omasta ranteesta, sillä Molkosan on hivenen arvokasta. Sitä voisi myös antaa ruuan mukana, mutta hyöty lienee nolla.
Korvien putsaamisessa ja myöskin varpaissa, voidaan käyttää esim. Epi-Oticia, mutta kaikki puhdistamiset on tehtävä hellävaroen. Aina kun iho rikkoontuu, niin se on altis uudelle sekundääriselle bakteeritulehdukselle.
Jotkut suosittelevat aloe veraa, mutta tuotteiden aloe vera-pitoisuudet ovat yleensä niin pieniä. että siitä tuskin on apua. Aloe veraan kytketään muutenkin päivänvalon kestämättömiä terveysväitteitä.
Jos vaihtoehtoisempaa hoitoa haluaa yrittää, niin kamomillatee ulkoisesti käytettynä saattaa olla kokeilemisen arvoinen. Tai sitten ei.
Lääkkeistä ainakin tassuissa on toiminut Canofite ja Fucidin, joissa molemmissa on mukana myös hiivalääkettä.
Ylipäätään hiivaa vastaan taisteleminen on enemmänkin pitkäkestoista sotaa, jossa pääpaino on oireiden hillitsemisessä. Yleisesti tunnustetaan, että vaikka hiivalääkkeitäkin on, niin minkä tahansa candidan kuriin saaminen vie aikaa. Pahimmillaan kuukausitolkulla.
Toinen yleistyvä tapa hoitaa hiivaa on hapankaali sen sisältämien maitohappobakteerien takia. Hapankaali ei hypestään huolimatta sisällä suunnattomia määriä maitohappobakteereja ja on hyvinkin kyseenalaista, että paljonko siitäkään määrästä pääsee ns. hengissä vatsalaukun läpi. Hapankaali toimii toki kuituna, mutta siihen sen edut rajoittuvatkin.
Näyttäisi kuitenkin siltä, että paras mahdollinen ennaltaehkäisevä hoito on ylipainon välttäminen sekä hyvä fyysinen kunto. Yhdistettynä lihapohjaiseen ruokintaan.
Voit tutustua myös verkkoluentoon Onko koiran hiiva ikuinen riesa?