Koirien ripulit olivat ennen sesonkisairauksia, mutta nykyään vatsatautikausi on 12 kuukautta. Ilmasto ja vuodenajat muuttuvat, kuljetaan rajojen yli ja ylipäätään koiramäärä kasvaa. Ripulin hoito ei sinällään ole hankalaa, vaan soveltaen samat hoito-ohjeet pätevät koirille kuin ihmisillekin. Useimmiten kyse on rajoitetusta syömisestä, juomisesta, lepäämisestä ja pidetään huoli, että vessa on lähellä.

Foorumeilla ja Facebookin ryhmissä kysellään  on melkoisesti kyselyitä koska koiran kanssa pitää ripuleissa ja vatsataudeissa mennä lääkäriin ja mitä kaikkea sille voi tai täytyy antaa. Taas kerran tulee sellainen olo, että ovatko ihmiset liian terveitä nykyään, koska eivät kykene hoitamaan eräällä tavalla perussairauksia. Vai pettääkö harkinta ja arvostelukyky lemmikin sairastuessa?

Koirille tulee harvemmin vastaavia mahasairauksia kuin ihmisille. Koirat harvemmin oksentavat vatsapöpön takia, vaan niillä oireena on ripulointi. Oksentaminen ei kuitenkaan ole täysin tavatonta, mutta sen verran harvinaista, että itse harkitsen siinä vaiheessa muitakin vaihtoehtoja, kuten vierasesinettä vatsassa tai suolistossa.

Koiran ripulia hoidetaan aivan samoin kuin ihmisilläkin. Paastotaan ja juodaan sen verran mitä on pakko. Oli tauti sitten bakteeri- tai virusperäinen, niin se paranee useimmiten nopeasti itsestään – tyypillisesti päivässä. Jos ripuli pidentyy yli kolmen päivän, koira kuivuu huomattavasti tai menee silmin nähden erittäin huonoon kuntoon, niin suunnataan lääkäriin. Mutta ei aikaisemmin.

Jos lääkäriin joudutaan lähtemään, niin koiraa ei viedä lääkäriaseman odotushuoneeseen tartuttamaan muita, vaan se odottaa autossa. Samaten se ulkoilutetaan sellaisessa paikassa, johon muut koirat eivät normaalisti mene.

Mikä on ripulia?

Ripulin määritelmä vaihtelee puhujasta ja tilanteesta. Wikipediassa ihmisten ripuli määritellään ulostuskertoina ja vetisyytenä:

Ripuli on oire, jossa ulosteen mukana poistuu tavallista runsaammin vettä. Se on tila, jossa uloste on löysää tai vetistä kolme kertaa tai enemmän päivässä. Toisen määritelmän mukaan kyseessä on tällöin pitkittynyt eli krooninen ripuli. Kolmannen määritelmän mukaan ripuli tarkoittaa ulosteen vetisyyttä tai ulosteen toistuvaa löysyyttä ja pitkittynyt ripuli tarkoittaa yli 3 viikkoa kestänyttä ripulia.

Kertoja ei voi käyttää koiralle, koska se riippuu vahvasti siitä mitä koira on syönyt. Itseasiassa 2 – 3 kertaa on koiralle aivan normaalia. Voisi jopa sanoa, että kerta päivässä on oire ummetuksen tyyppisestä ulosteen vähyydestä ja juoruaa joko hitaasta suolesta tai ruokintavirheestä.

Löysyys on hyvä merkki, mutta kuten meistä jokainen tietää, niin siinäkin on aste-eroja.

• Löysähkö, jossa kuitenkin on eräällä tavalla pökälemäinen rakenne, ei oikeastaan ole ripulia millään mittarilla. Se kertoo tai voi olla kertomatta ruokinnasta, ruuan sopivuudesta ja veden määrästä ylipäätään ruuassa.
• Selvästi löysä, lehmänläjän tyyppinen voi olla ripulityyppistä satunnaisena tapauksena, mutta se voi myös juoruta kroonisemmista ongelmista vatsassa, suolistossa tai ruuan sopimattomuudessa.
• Vetinen ripuli, joka leviää lammikoksi ja ainoat kiinteät osat ovat sulamatonta ruokaa, on taatusti ripulia. Syy voi olla mikä tahansa sairaudesta vierasesineeseen, mutta sitä ei saa ikäänkuin normaalitilaksi malliin ruoka-ei-vain-sopinut millään ilveellä. Se, että onko vetinen ripuli huolestuttava asia riippuu kahdesta asiasta: jos se kestää yli kaksi päivää ja onko verta mukana. Toki tuo oli nyrkkisääntö ja pikkupennuilla alan hermostua, jos se kestää kauemmin kuin päiväajan tai yön yli.

Yksi tapa määritellä ripulin ”kovuus” on koiran pidättämiskyky.

• Jos koira kykenee pidättämään ja pyytää ulos, niin kyseessä ei ole akuuteissa tapauksissa kovinkaan huolestuttava asia.
• Jos koira ei kykene pidättämään, niin kannattaa pysyä hereillä ja seurata koiran vointia.

Kun puhun akuutista ripulista, niin tarkoitan yleensä selvästi vetistä jätöstä, joka oireilee maksimissaan kolmannen päivän aamuun asti. Vatsan löysyys taasen viittaa enemmälti löysiin kasoihin ja siinä raja akuutin ja kroonisen välillä on veteen piirretty viiva. Jos se kestää yli viikon tai omistaja huokaisee, että ”ei taas”, niin kyse on kroonisesta. Krooninen ripuli on sitten kaikkea, joka ylittää nuo. Se voi kestää liian pitkää tai olla jatkuvaa löysyyttä, tai se uusiutuu vähintään kolme kertaa. 

Akuutti ripuli

Akuutti ripuli on se, jota ihmispuolella kutsutaan vatsataudiksi. Ihmisillä useimmiten kyse on jostain bakteerista tai viruksesta, eivätkä ne koirillakaan harvinaisia ole. Ero on oikeastaan siinä, että kun omistaja viettää aikaansa vessanpytyllä, niin ääneen sanotaan ruokamyrkytys tai vaikka noro, ulkomaanreissun jälkeen nähdään painajaisia salmonellasta. Koirien kohdalla päivitellään, että mitä ihmettä se nyt on syönyt.

Koiran ripuli voi johtua useammasta syystä kuin ihmisillä. Virukset ja bakteerit jylläävät, vaikka koiran vatsahapot sekä lyhyempi suolisto suojaa monelta. Mutta kuten Norjan epidemiasta vuonna 2019 opittiin, niin virukset voivat iskeä koiraan lujaakin.

Parvo on vain yksi monista vaihtoehdoista. Koiran sietokyky bakteereita kohtaan on vahvempi kuin ihmisillä, mutta koiran elintavat altistavat sen myös helpommin tartunnoille. Kuono on maassa, omistajat siivoavat turhan huonolla kurilla jätöksiä eikä käsihygienia ole oikein aito vaihtoehto.

Akuutti ripuli on useimmiten koiralle aivan yhtä vaaraton kuin omistajallekin. Ripuli alkaa muuttua hankalammaksi kun sen kesto ylittää kaksi päivää, varsinkin jos ruoka tai neste ei pysy sisällä. Samaten poikkeuksellinen haju ja veri, varsinkin tumma, ovat syitä olla olematta kotihoidossa pidempään. Sama pätee aivan pikkupennuilla kuin myös vanhuksilla, varsinkin jos koira kärsii jostain perussairaudesta. Mitään eroa siltäkään osin ihmisiin ei ole.

Ongelma ei ole syömättömyys. Ongelma on nestesaanti sekä hieman myöhemmin nestetasapainoa säätelevien elektrolyyttien vaje, kun ruoka ei sula. Tämä on varsinkin virustartunnoissa ongelma, koska niissä suolisto usein reagoi vahvemmin lopettaen lähes kokonaan ruuansulatuksen ja imeyttämisen varmuustoimena. Bakteeritulehduksissa reaktio ei yleensä ole yhtä kova.

Vaaravyöhykkeessä ovat silloin koirat, jotka eivät kestä kuivumista, kuten pikkupennut. Valitettavasti nykyisen vääristyneen koirien kehonkuvan myötä, jota myös hoikkuuden ihannoimiseksi kutsutaan, riskiryhmä on laajentunut koskemaan myös muutoin perusterveitä aikuisia. Silloin kuivuminen kulkee käsi kädessä nopean laihtumisen kanssa, joita kumpaakin hoikka koira puskurivarastojen puutteessa kestää huonommin. Kyseessä on siis aivan sama asia kuin miksi treenattu kilpakoira ei pienenkään ripuliepisodin jälkeen kykene enää täysipainoiseen kilpailusuoritukseen.

Oireiden miettiminen

Jos koiralla on vatsa löysänä, mutta se kykenee pidättämään ainakin sen verran, että osaa pyytää ulos, niin ei se käsiin ole kuolemassa. Yleensä tila rauhoittuu joissain tunneissa, kunnes suolisto on tyhjentynyt riittävästi. Siinä moppailun välillä voi pohtia, että minkä takia koira on sairastunut. Jos arvaus on, että kyse on jostain vierasesineestä tai liiasta ruuasta, niin useimmiten tarvetta sen kummallisempaan ei ole ja periaatteessa voi jopa taistella tulta vastaan tulella antamalla parafiiniöljyä.

Jos haluaa vaihtelua siivoamiseen, niin koiralle voi antaa lääkehiiltä. Vaikka se ei auttaisikaan, niin ainakin saa käsityksen kuinka nopeasti syöty tulee läpi – ulosteen värin vaihtuminen mustaksi on pettämätön merkki (havaintoja ei kannata käyttää keskustelun aloituksena työpöydän kahvipöydässä).

Itse sain koko lauman ripulille tehdessäni empiirisen eläinkokeen antamalla raskaalla kädellä hevosten mineraalia koirille. Hyvä/huono esimerkki siitä mitä tapahtuu, kun ei mieti mitä tekee. Ripulin syy ei ollut sairaus, vaan useiden grammojen annos magnesiumoksidia.

Jos ulostekasassa on edes hieman koostumusta, eli se ei ole juoksevaa nestettä (aioin käyttää ilmaisua puhdasta vettä, mutta en kokenut sitä sopivaksi), niin tilanne ei vatsatautimittarilla ole paha. Jos jätökset ovat aivan liejua, eikä koira kykene pidättämään, niin kannattaa miettiä huonompiakin vaihtoehtoja, mutta ei aivan heti. Äkäinen virustartunta aiheuttaa helpostikin rajun ruiskuripulin.

Jos ulostuleva tavara on kuohuvan oloista, niin silloin voi arvuutella bakteeripohjaista tartuntaa. Mutta taas kerran, ei se luotettava tapa tehdä analyysiä ole. Kyse on kuitenkin siitä, että jos (ja useimmiten: kun) sairaus johtuu tartunnasta, niin ei sen takia eläinlääkärille lähdetä. Oikeammin – epäily bakteerista tai viruksesta on perusteltu syy pysyä kaukana lääkärin vastaanotosta ja ehdottomasti vältetään alueen koirien vakioulkoilureittejä.

Väristä ei pysty arvioimaan oikeastaan mitään muuta kuin sen mitä on syöty. Toki ruskeampi ja öljyvärimäinen vivahde antaa viitteitä rasvojen huonommasta sulavuudesta ja keltainen, sinappimainen väri (vauvojen vanhemmille tuttu) taasen sulamattomasta proteiinista. Vihreä väri taasen viittaa ongelmiim hiilihydraattien kanssa. Värillä ei ole väliä akuuteissa sairauksissa, mutta kroonisissa ongelmissa siitä voidaan tehdä jotain arvauksia tai toteamuksia.

Veri ei ole koskaan hyvä asia, mutta sekään ei ole niin yksioikoista. Jos verta on selvästi paljon, niin on syytä hakeutua lääkäriin. Jos näkyvä veri on kirkkaan väristä ja ikäänkuin raitoina tai muutoin yksittäisenä ja vähäisenä määränä, niin se yleensä juoruaa peräsuolen tai peräaukon alueen ärsytyksestä. Usein se on vain seuraus ripulista tai jos ripuli on johtunut vierasesineestä, niin sen tekemistä pienistä haavaumista. Mitättömän merkityksetöntä, eikä sille mitään voida.

Tumma ja maksoittunut veri ei ole koskaan hyvä asia ja jos ripuli on lisäksi täysin juoksevaa, niin se todella paha asia. Veri tulee silloin ylempää suolistosta. Koira ei sinällään kärsi mistään verenhukasta, mutta suoliston pinta on silloin vahingoittunut tavalla tai toisella, ja se on tartuntareitti elimistöön. Tyhmä vertaus, ja monella tapaa väärin, mutta tilanne on kuin hautoisi avointa haavaa lehmänlannalla. Koira ei saa jäykkäkouristusta suoliston hajotessa, mutta laajan ja vakavan tulehduksen se voi saada.

Varsinainen ripuli on harvemmin limainen, vaan liman ja limapussin näkyminen vaatii jonkinlaista koostumusta. Lima itsessään ei ole vaarallista, mutta se kertoo suoliston ärsytyksestä – joka on ripulissa nollan arvoinen tieto. Limakalvon merkitystä arvaillaan enemmälti kroonisissa vatsanlöysyyksissä.

Suolinkaisten löytyminen ripulissa kertoo oikeastaan vain siitä, että koiralla on suolinkaisia. Aika harvoin äkillinen ripuli johtuu sisäloisista. Sen sijaan vatsan löysyys voikin johtua matokuormasta, varsinkin toistuessaan. Se, että matohäätö (madotus aidosti tarkoittaisi matojen istuttamista koiraan) aika ajoin auttaa, johtuu kahdesta syystä: kaksi asiaa vain tapahtui samaan aikaan ja useimmiten äkilliset ripulit loppuvat muutenkin päivässä, tai syy todellakin oli suolinkaisissa, jolloin niitä on häädön myötä saatu pihalle isompi kasa.

Matohäätö itsessään saattaa aiheuttaa ripulia, kuten moni tietää. Useimmiten syy on siinä, että käytetty matolääke ei vaan sovi koiralle ja seuraavaksi kannattaa käyttää jotain muuta vaikuttavaa ainetta. Aina silloin tällöin koira sairastuu vakavaan ripuliin häädön jälkeen, jos ulos on saatu iso kasa spagettia. Silloin kyseessä on eräänlainen myrkytystila ison matomassan kuollessa nopeasti. Suoli saattaa olla huonossa kunnossa, varsinkin jos suolinkaisten kanssa on ollut enemmälti hakamatoakin. Silloin suolistobakteerit pääsevät elimistön puolella ja oireet on hyvin samankaltaiset kuin parvossa. Ero on siinä, että koira vastaa nopeasti antibiootteihin, kun parvossa apua ei saada. Tämä koskee useimmiten pentuja, mutta itselläni meni muutoin terve kaksivuotias huonoon kuntoon tuosta syystä.

Parvo

On yksi ripuli, jonka kanssa ei jäädä kotiin ihmettelemään: parvo. Sen tunnistaa nuorilla pennuilla verisestä ripulista, jonka haju on sanoin kuvaamaton: se haisee kalmalta ja kuolemalta.

Parvo on virustauti, johon voi sairastua myös rokotettu koira. Se tarttuu helposti ja on nuorilla (alle 3 – 4 kk) pennulla hengenvaarallinen ja kuolleisuus on korkea. Alle luovutusikäisillä valitettavan usein se tappaa lähes koko pentueen.

Koska parvo on virustauti, niin sille ei ole varsinaista lääkitystä. Hoitona käytetään usein aggressiivista antibioottihoitoa suoraan suoneen nesteytyksen kanssa.

Aikuisilla parvon tunnistaminen on valitettavasti vaikeampaa, koska niillä se oireilee – jos ylipäätään oireilee – tavallisen tyyppisenä ripulina. Jos kuitenkin edes epäilee parvoa, niin koira on eristettävä täysin muista koirista, eikä sen anneta tehdä tarpeitaan teiden varsille.

Oksentaminen

Akuutissa vatsataudissa koira ei yleensä oksenna. Johtuen kuitenkin koiran herkästä oksennusrefleksistä, sekä tietysti yksilöeroista, niin tuota ei voi suoraan käyttää mittarina mietittäessä kannattaako eläinlääkärille lähteä. Koiralla voi olla jokin vatsatautia vakavampi ongelma, eikä se silti oksenna.

Välitön syömisen tai juomisen jälkeinen oksentaminen liittyy käytännössä aina vakaviin asioihin, kuten vaikka vatsalaukun kiertymiseen, kaasuuntumiseen tai jopa myrkytystilaan. Jos koiralla on hallitsematonta ripulia ja rajua oksentamista, niin jätetään väliin ripulin kotihoito-ohjeiden googlettaminen ja buukataan eläinlääkäriaika nopealla aikataululla.

Akuutin ripulin hoito

Usein neuvotaan syöttämään riisiä tai riisin keitinlientä sekä antamaan maitohappobakteereita. Jos kokee turhautumista siitä, että ei pysty auttamaan koiraa, niin toki riisiä voi keitellä. Ei siitä kuitenkaan suurtakaan käytännön apua ole; oikeammin vain varmistetaan, että koira saa nestettä.

Yleensä koira kannattaa jättää kokonaan ilman ruokaa. Aikuinen, ripuloivakin, pärjää mainiosti ilman ruokaa muutamankin päivän, kunhan se saa nestettä – samalla säästyvät kodin valkoiset paimentolaismatot.

Täydessä paastossa on kuitenkin yksi riskitekijä, varsinkin jos koira juo vähän. Suoli (yleensä perä- ja/tai paksusuoli) saattaa kuivua, jolloin koira alkaa oksentamaan syötyään tai juotuaan miten vähän tahansa. Elimistö eräällä tavalla suojelee itseään, eikä ota vastaan mitään, koska ei pysty siirtämään sitä eteenpäin vatsalaukusta ja ohutsuolesta. Jos koira oksentaa hallitsemattomasti kaiken, niin kynnys lähteä lääkärille täytyy olla matalampi kuin normaalissa ripulissa.

Paasto tarkoittaa paastoa. Silloin ei anneta mitään. Missään nimessä ei anneta mitään hiukankaan hankalammin sulavaa, kuten kuivamuonaa – edes vähäisissä määrin. Ei edes vaikka säkissä lukisi sen olevan kuinka helposti sulavaa tahansa. Missään nimessä ei anneta lihaisia luita tai kasvismössöjä, edes pientä määrää.

Jos ripuli pitkittyy ja aletaan antamaan esimerkiksi keitettyä kanaa ja riisiä, niin sitä ei vaihdeta samalla hetkellä normaaliin ruokintaan kun ruoka alkaa pysymään sisällä. Jokainen, joka on itse käynyt läpi kovemman vatsataudin, tietää, että ruuan maistuminen on pikkuisen kehnoa kun vielä ällöttää, eikä sisällä pysy kuin jaffa ja banaani – koira ei ole sen kummempi.

Parempi vaihtoehto kanalle, raejuustolle tai seitille (joka on täysin turha ruokana muille kuin laihduttaville) on oma ikisuosikkini: einesmaksalaatikko. Helposti sulavaa ruokaa, joka täyttää suolistoa ja antaa myös energiaa. Tupta voi sitten tuunata pienellä määrällä elektrolyyttejä ja isommalla määrällä glukoosia tai siirappia.

Kun päästään ripulin toisen päivän loppupuolelle, niin koiralle voidaan tarjota kypsennettyä lihaa, keitettyä tai mikrossa kuumennettua. Kannattaa käyttää hieman matalamman rasvan lihaa, esimerkiksi 10 % rasvalla olevaa. Joukkoon lisätään hyppysellinen suolaa (mielellään mineraalisuolana), pieni loraus siirappia ja pienen pieni liraus kasvisöljyä.

Ruokamäärä menee arvailun puolelle. Ehkä kolmasosa normaalista annoksesta voisi toimia ja seuraavana aamuna siirrytään kahteen ruokintaan, molemmilla kerroilla annetaan puolikas annos. Itse oikaisen, ja annan tavallisen ruuan.

Ruokinta-apujen toivottomuus

Kroonisten ripulien suolistovaikutusten vuoksi käytäntöön tuli kehoitus ruokkia vähän ja usein. Se on neuvona aivan toimiva, jos neuvoja itse ei joudu siivoamaan jätöksiä.

Ruokinnan jatkaminen on perusteltua lievissä ripuleissa, jossa ruuattomuudella ei oikeastaan saavutettaisi mitään muuta kuin kakkapussien säästämistä. Sen sijaan akuuteissa vesiripuleissa syöttäminen on käytännön elämässä todella huono idea.

Syöttäminen ei vaikuta koiraan. Akuutissa ripulissa suolisto aloittaa kouristelevan puristelun, jonka tarkoitus on tyhjentää suolisto nopeasti ja mielellään heti. Silloin ruuansulatus ei toimi, ei myöskään imeyttäminen ja ainoa joka saavutetaan, on väsynyt ja vatsalihaksiltaan kipeä koira. Edes vettä ei ehditä imeyttää, jonka takia uloste on niin vetistä. Samasta syystä kun viet ripuloivan koiran vastaanotolle, niin eläinlääkäri ei ala juottamaan koiraa, vaan antaa nesteen niskaan, jos koira ei ole huolestuttavan kuivunut. Todella kuiville mennään suoneen.

Ruokintaohjeet eivät myöskään perustu mihinkään muuhun kuin illuusioon ja luuloon ruoka-aineiden helposta sulavuudesta. Akuutissa ripulissa on herttisen yhdentekevää, että vaatiiko ruoka kuuden tunnin vain 12 tunnin läpikulkuajan, se ei silti ehdi sulamaan – suolisto kun tyhjentää itsensä minuuteista tuntiin. 

Yleisesti neuvotaan antamaa esimerkiksi keitettyä riisiä, keitettyä seitiä ja raejuustoa. Riisi tulee siitä, että se on viljoista parhaasta päästä sulavuudeltaan, mutta ei se koskaan pääse samaan kuin kypsä hyvälaatuinen liha. Toki se tuo sulamattomalta osaltaan hivenen kuitua, mutta ei se koiran ravitsemustilaa lohduta. Seiti on yksi turhimmista ruoka-aineista, joka sopii kalapuikkoihin, mutta ei muuhun. Siitä saa proteiineja, ei rasvaa. Raejuusto sulaa kohtuullisen hyvin, mutta siitäkään ei saada kuin proteiineja.

Samaan akseliin kuuluu myös kana, jota pidetään hyvin sulavana. Silloin tarkoitetaan aina vähärasvaista broilerin jauhelihaa, jonka sulavuus on tismalleen sama kuin muillakin lihoilla.

Olen kysynyt usealtakin eläinlääkäriltä, että mikä näkemys on siinä, että ripulista kärsivälle koiralle halutaan proteiinilisää, joka ei anna mineraaleja eikä energiaa. Odotan edelleen, vuosien jälkeen, vastausta. Ainoa mitä saan on harhaileva katse ja puhkitoistettu väite paaston haitallisuudesta sekä haparoiva ehdotus hiilihydraateista solujen ravintona. Eli ei tiedetä miksi jotain käsketään tehdä.

Ehkä kuvaavin lainaus tuosta totaalisesta osaamattomuudesta on tämä lainaus:

koiralle tarjotaan 3-4 kertaa päivässä ravintopitoista nestettä, kuten riisin keitinlientä

Nestettä kylläkin tarjotaan, mutta ravintopitoisuuksia ei ole.

Ainoat kalorit saadaan riisin hiilihydraatista, joka tarvitsee sulaakseen suoliston amylaasia ja pidemmän sulamisajan. Ripulissa kumpikaan ei onnistu. Raejuustosta ja seitistä ei saada edes hiilihydraattia. Raejuustossa oleva lapsellinen määrä maitosokeria olisi mahdollista käyttää bakteerien ravintona (kuten sulamaton proteiini), jolloin bakteerifloora valmistaisi haihtuvia rasvahappoja – paitsi että sekään ei onnistu, koska on se ripuli.

Tuolla saavutetaan kylläkin melkoinen epätasapaino suolsitobakteereissa, koska syötetään vain määrättyjä perheitä. Tietysti edellytyksellä, että ruoka pysyy paksusuolessa riittävän kauan, eikä ole ripulilammikkona lattialla.

Koiralla ei ole koskaan ripulissa puutetta proteiineista, joita kuitenkin annetaan. Koiralla on puutetta vedestä, elektrolyyteistä hieman myöhemmin ja varsinkin energia jää uupumaan.

Ymmärtäisin, jos ripuloivalle suositeltaisiin hyvin maltillista määrää sulavaa kuitua, että saataisiin suolistoa rauhoitettua ja vettä sidottua, ja samalla joukkoon lisättäisiin reippaammin glukoosia, joka ei tarvitse ruuansulatusta imeytymiseen ja on nopeasti elimistön käytettävissä. Nesteenä käytettäisiin Ringeriä tai jotain muuta isotonista nestettä. Mutta ei, mennään riisillä ja seitillä.

Jos haluat toimivamman ripuliruuan, niin

• Osta kaupan einesmaksalaatikkoa – osta rusinatonta, koska ne eivät sula (muutoinhan rusinat eivät merkitse mitään, eivätkä aiheuta myrkytystä).
• Tee siitä löysähkö velli Ringerillä tai eläinlääkärin myymällä kalliilla isotonisella juomalla. Nutrisal Plus on yksi vaihtoehto, mutta itse murehdin sen korkeaa maltodekstriinimäärää, joka on helposti vatsaa ärsyttävää ja itsessään ripulia aiheuttavaa. Jos et saa kumpaakaan, niin käytä vettä. Urheilukoirille myytäviä nesteytys- ja energiajauheita ei saa käyttää (oikeastaan millekään koiralla milloinkaan)
• Lisää joukkoon neljä ruokalusikallista ruokakaupasta saatavaa glukoosisiirappia.
• Lisää joukkoon 100 µg D-vitamiinia.
• Lämmitä annos kädenlämpöiseksi ja anna pieninä annoksina pitkin päivää mieluummin usein kuin harvemmin.

Ravintotiivisteet ja lisät

Ravintotiivisteitä voi antaa, mutta ne kannattaa säästää siihen kun koiran ripuli on pidentynyt ja sille on ehdottomasti saatava kaloreita. Ne eivät nimittäin ole aivan ilmaisia, ja hyöty normaalissa ripulitaudissa on minimaalinen.

Monet antavat Canicuria, koska uskovat sen olevan enemmän kuin mitä tuoteseloste sanoo. Mainoksissa kehutaan kuinka siihen on lisätty koiran tarvitsemia elektrolyyttejä, joka antaa kylläkin positiivisemman kuvan kuin mistä on aidosti kyse. Siihen on lisätty hieman suolaa ja se siitä. Suolistoa tasapainottamassa on Enterococcus faecium bakteereja, joka on yksi yleisimmistä suolistobakteereista, jolloin siitä ei ole koskaan pulaa ja itseasiassa saattaa olla ongelmakin, jos muut bakteerit eivät pidä sitä järjestyksessä. Onneksi Canicurissa ei ole mitenkään suuria määriä sitä. Canicurin toimivuus ei perustu siihen lisättyyn soijaöljyyn tai glukoosiin, vaan että lähes viidesosa siitä on savea.

Promax on käytännössä täysin sama kuin Canicur ja haiskahtaa hieman siltä, että lekurien into suositella jompaa kumpaa riippuu täysin siitä mitä lääketukkuria he käyttävät – eli kumpaa on myyty heille. Ainoa oleellinen ero tulee siitä, että Promaxissa on tismalleen saman bakteerikannan ja saven lisäksi myös mannaanioligosakkaridia (MOS), jonka pitäisi toimia prebioottina. Tosin osa saa siitä laktoosi-intoleranssin tapaisia oireita. Suunnilleen kaikki kuivamuonaa syövät koirat saavat sitä koko ajan, koska sitä lisätään kuivamuoniin kohtuullisen rutiinisti. Se on panimohiivan käsittelyn sivutuote.

Nutri-Plus geeli on monen ikiaikainen suosikki. Siinä on noin 30 prosenttia erilaisia rasvoja ja suurin määrä on glukoosia. Biofarm ei vaivaudu kertomaan kuinka paljon, mutta luultavammin määrä on noin 60 prosentin luokkaa. Siinä on hyötyeläinpuolen takia hieman vitamiineja sekä perusmineraaleja, joista ei ole ripuloivalle koiralle suurtakaan hyötyä, koska varsinaisten elektrolyyttien määrä on nolla tai vähäinen. Sen teho perustuu silloin vain ja ainoastaan glukoosiin ja öljyihin, joka on toki enemmän ja parempi kuin eläinlääkärien ”ei paastota, mutta annetaan silti vain riisin keitinvettä” ideat.

Nutri-Plussan ongelma on sen tolkuton hinta. Jos minun pitäisi antaa 30 kg koiralle sitä 2 – 3 tuubillista päivässä, niin laittaisin hyvin äkkiä kippoon kaksi desiä glukoosisiirappia ja desin ruokaöljyä sekä näyttäisin tehosekoitinta – siinä on Nutri-Plussaa.

Erilaisia kuitulisiä on paljon ja vielä enemmän. Yllättäen eläinlääkärit eivät suosittele ihmisten tuotteita, vaan pitäisi ostaa samaa tavaraa eläimille etiketöitynä, mutta kovemmalla hinnalla. Kuidut toimivat jonkun verran, mutta eivät sinällään paranna ripulia (aika harva asia parantaa, antibiootit joskus), mutta ne meikkaavat ongelmaa kiinteyttämällä – joka sekin on usein avuksi.

Maitohappobakteerit

Maitohappobakteerien antaminen on yleistä, mutta hyöty yleensä nolla. Suoliston bakteeritasapaino on kohtuullisen herkkä mekanismi ja jokainen kanta pitää myös naapuruston kurissa ja herran nuhteessa. Kun tulee ns. vatsapöpö, niin usein tämä tasapaino järkkyy ja joku bakteerikanta saa yliotteen ja aloittaa laajenemissodan tuhoten muita kantoja. Sinänsä hyödyllinen bakteeri muuttuukin ongelmaksi.

Yksikään akuutti ripuli ei kuitenkaan johdu mystisestä suoliston bakteeritasapainosta. Äkillinen ripuli tapahtuu vain jos jokin ulkoinen asia karsii yhtä äkkiä bakteeripopulaatiota. Asian kanssa jossitellaan enemmänkin kroonisissa tapauksissa.

Maitohappobakteereilla pyritään palauttamaan tämä tasapaino ja osaltaan parantamaan ripulia. Valitettavampaa sitten on se, että ripuleissa maitohappobakteerit ovat toimineet ihmisillä kahdessa ja vain kahdessa tapauksessa: turistiripuleissa ja antibioottiripuleissa. Toimivuus on ollut keskimäärin 50 % luokkaa, mutta sairaalahoidossa määrättyjen bakteeri- ja antibioottiongelmien kanssa on päästy parempaan onnistumiseen. Silti on ymmärrettävä, että minkään ripulin tai vatsan löysyyden hoitaminen ei saa perustua maitohappobakteereihin.

Vaikka tiedetään, että maitohappobakteerien annostelu nostaa niiden määrää suolistossa niin kauan kun niitä annetaan, niin kaikkea muuta kuin aukottomasti ollaan kyetty näyttämään niiden teho akuutin suolistotulehduksen parantamisessa. Maitohappobakteerit ovatkin lähinnä tukihoitoa, ei varsinaista lääkitystä, kuten useat luulevat.

Jokaisella koiralla on laktoosi-intoleranssi, vaikka osa onkin tottunut käyttämään maitoa – oikeammin näiden koirien suoliston bakteerit ovat oppineet pilkkomaan maitosokeria niin, että koiralle ei tule näkyviä oireita: kaasua ja löysyyttä. Mutta tästä syystä on paras varmistua, että käytetty maitohappobakteerivalmiste on tehty esim. ohraan, ei laktoosiin. Silti laktoosin välttäminen on ongelmista pienin, jos muut jatkeaineet, vaikka maltodekstriini aiheuttavat suuremman riskin. Tosin maitohappobakteerituotteiden annostukset ovat melkoisen pieniä. Jos mennään ruokalusikkamitalla, niin se on jo yksistään syy olla käyttämättä moista.

Jos haluaa koittaa maitohappobakteereja, niin olisi syytä käyttää ihmisten tuotteita. Ne on apteekkitavarana yleensä mikrokapseloituja, jolloin on edes toivo, että ne pääsevät paksusuoleen asti, jossa on maitohappobakteerien koti. Eläimille myytävät ovat kapseloimattomia ja ne pääsevät perin huonosti mahalaukun happamuudesta hengissä eteenpäin.

Ei kannata myöskään sortua mainoksiin koirien ikiomista maitohappobakteereistä. Ne eivät ole sellaisia, vaan kyse on bulkkitavarasta, jota löytyy aivan kaikkien suolistosta. Lisäksi koirien bakteerifloora on yhtä vähän vakio kuin ihmisilläkään. Sairaudet ovat helppo markkinointikohde, koska huolestuneilta asiakkailta on helppo vedättää rahat.

Yksi suurimpia maitohappobakteereihin liittyviä virheitä, aivan riippumatta onko käsissä akuutti vai krooninen, on antaa jotain, jota sanotaan maitohappobakteeriksi, mutta ei ole sitä. Tähän akseliin kuuluvat vihannekset, juurekset, hapatetut tuotteet kuten hapankaali, Molkosan tai naudanmaha. Nuo itseasiassa ovat riskinä pahentaa ripulia, eivät parantaa. Se, että niin moni vannoo niiden tehoon johtuu siitä, että ripulit paranevat ihan itsekseen, noista lisistä huolimatta.

Juottamisen hienosäätö

Jos haluaa hoitaa koiraa pidemmän kaavan kautta, niin juotavaksi ei tarjota pelkkää vettä, vaan apteekista haetaan pussi tai kaksi Ringeriä – tutummalta nimeltään tippaa. Sen jälkeen kun Suomessa päätettiin, että mikään, joka päätarkoituksena annetaan ihon läpi, ei saa olla käsikaupassa, niin myös Ringer meni reseptille. Jos eläinlääkärisi ei myy sinulle Ringeriä, niin vaihda eläinlääkäriä.

Siinä on elimistön fysiologian kannalta mineraalit oikeassa suhteessa ja se imeytyy lähes nopeimmalla mahdollisella tavalla. Jos säätää juomaveden sokeri- ja suolopitoisuuksia itse, niin aina on vaarana, että mausteita tulee liikaa. Silloin elimistö pyrkii itse tasoittamaan liian korkean makeuden tai suolaisuuden ottamalla nestettä elimistöstä, ja juottaminen itseasiassa alkaakin kuivattamaan koiraa.

Jos googletat nesteytysohjeita, niin pidä koko ajan mielessä, että läheskään kaikki nesteytykseen liittyvät väitteet eivät pidä paikkaansa. Osa on lisäksi kopioitu urheilukoirien nesteyttämisestä ja silläkin akselilla lisäksi väärin.

Lääkitys

Lääkityksen päättää ja annostaa eläinlääkäri. Yleensä käytössä on nesteytystä sekä (suolisto)antibiootteja, joskus myös oksennusta estävää. Käytetyt antibiootit vaihtelevat lääkärin mukaan, jos omistajalla ei ole näkemystä asiassa. Aikaisemmin Tylosin oli ehkä yleisin ripuliin käytetty lääke, ja sen teho olikin kiistaton. Nykyään lääkärit ovat siirtymässä muihin antibiootteihin. Oikeammin, ollaan siirtymässä hoitokulttuuriin, jossa koiraa ei hoideta mitenkään – laskutuksessa se kylläkään näy.

Silti olen sitä mieltä, että Tylosin kuuluisi jokaisen koiranomistajan EA-laukkuun.

Se mikä on huolestuttavaa ripulien lääkinnällisessä hoidossa, on enemmälti asenne- kuin hyötykysymys. Eläinlääkärit ovat laajenevissa määrin alkaneet käyttämään de facto plasebotuotteita sekä tavallisia ravintolisiä antaen ymmärtää, että kyseessä on lääkkeellinen hoito. Ei se ole ja niitä voi kuka tahansa käyttää miten haluaa ihan ilman eläinlääkäriäkin. Ongelma on siinä, että ne aniharvoin toimivat. Mutta tämä on laajempi kysymys ja keskittyy usemmin kroonisiin ongelmiin kuin akuutteihin ripuleihin.

Vapaaehtoinen karanteeni

Kun koiralla on ripuli, niin se on sairas. Sitä ei viedä silloin koirapuistoihin. Sen kanssa ei myöskään mennä metsälenkille, vaikka se pöpelikössä riehuisikin ripulistaan huolimatta. Missään nimessä sen kanssa ei mennä minkäänlaisiin treeneihin, ei agilityyn, ei edes tokoon. Koiran koulutettavuus ei kärsi sairaslomasta. Sen sijaan ne muut koirat voivatkin kärsiä sairasloman puutteesta. Tässä jaettu asia ei ole puolikas, vaan kaksinkertainen huoli.

Krooninen ripuli

Jos koira ripuli pidentyy, niin on syytä aloittaa tarkemmat tutkimukset. Syitä on monia haiman vajaatoiminnasta maksan ongelmiin ja IBD-tyyppiseen ongelmaan. Ne ovat usein korjattavissa kotihoidolla, jos tietää mitä tekee. Koska välillä tarvitaan dagnoosi, vaikka juurikin haimatulehduksessa, sapesta puhumattakaan, niin eläinlääkärillä kannattaa silti piipahtaa.

Jännäkakka

Säännöllisen epäsäännöllisestä kysytään kroonisesta, mutta vaihtelevasta ongelmasta. Koira aloittaa tuuppaamaan kunnollista jöötiä, mutta ulostamistarve jatkuu ulkoilun aikana ja tuotos löystyy löystymistään, kunnes ulos tulee vain muutama kuuma tippa.

Se ei ole sairaus, eikä edes ongelma. Kyseessä on useiden aktiivisten koirien omistajien tuntema reaktio, jolle löytyy useampikin eri kutsumanimi. Kyseessä on korvienvälin reaktio, stressiä. Koira on innokas ja keho alkaa valmistautumaan fyysiseen rasitukseen, jonka yksi seuraus on suoliston tyhjeneminen.

Se sotketaan aika ajoin tilanteeseen, jossa saman ulostuskerran akuosa on kunnollista, mutta itse pötkylä voi pehmentyä ja loppu on lähes löysää. Toki tuokin voi olla vastaava stressipohjainen asia, mutta useimmiten se johtuu siitä, että koiralla on jokin lievempi suolisto-ongelma. Se voi olla vaikka syötyä heinää tai joku vierasesine. Moinen ei aiheuta sen suurempia akuutteja toimia, mutta tietysti koiraa voi hieman pitää silmällä. Enemmän se kuitenkin omistajaa vaivaa kuin koiraa.

Giardia

Giardia oireilee useimmiten aaltomaisesti. Tänään on vatsa totaalisen sekaisin, mutta huomenna parempi. Ja homma alkaa parin päivän päästä taas alusta. Giardia on useimmiten mahdollista hoitaa kotiosoilla antamalla Axiluria (tai vastaavaa) 7 – 12 päivää. Aina se ei kuitenkaan riitä.

Suolistoloisissa ulostenäytteet ovat pääsääntöisesti täysin turha idea, koska niistä ei vaan ole hyötyä ja niiden kanssa ollaan auttamatta aina jälkijunassa. Giardiaepäily on poikkeus ja jos se kummittelee ajatuksissa mahdollisena syynä akuuttiskrooniseen oireiluun, niin ulostenäyte kannattaa tutkituttaa. Jo pelkästään siksi, että osassa tapauksia tarvitaan mukaan myös suolistoantibiootti, koska noin kahden viikon Axilur-kuuri ei autakaan.

Koska kuuluu reagoida?

Jo alussa mainittu sääntö pätee: jos itse lähtisi omalta kohdaltaan lääkäriin, niin sitten lähtee koirakin. Useimmiten kannattaa kuitenkin odottaa akuuttien ripulien kohdalla, jos koira ei muutoin vaikuta tolkuttoman kipeältä.

Opettele myös mittaamaan koiran lämpöä ja mielellään eri aikoina päivästä, myös jossain vaiheessa ruokinnan jälkeen. Tämä siksi, että ylipäätään tietäisit mikä on koirasi normaali lämpö. Se ei pysy vakiona ja osa kuskannut koiransa lääkäriin kohonneen lämmön takia, kun se on mitattu illalla muutama tunti syömisen jälkeen. Silloin pieni lämmönnousu on aivan normaalia.

Kun seuraavan kerran käyt lääkärillä, tai olet tekemisissä kokeneemman harrastajan kanssa, niin pyydä näyttämään mikä on juuri sinun koirallasi järkevin tapa tutkia kuivumista. Greyhoundilla se on lavan kohdalta ihosta, mutta karvaturrin kohdalla ihmettelisin ikeniä.

Kuume, todella sekä kipuilu ja oksentaminen ovat täysin perusteltuja syitä lähteä nopealla aikataululla eläinlääkäriin. Sen sijaan pari mopattua vesiripulilammikkoa harvemmin on.

Loppujen lopuksi ”reagoimiskynnyksen” päättää oma huolestuneisuutesi määrä, jossa pohjana on kokemuksesi. Kannattaa soittaa kasvattajalle, jos mahdollista ja tiedät, että hän on suhteellisen tervepäinen. Voit myös kiusata jotain kokeneempaa harrastajaa. Facebookin ryhmät ovat hankalia, koska osa tietää ja osa on ns. tapasaikuttajia, joka tässä kohtaa ei viittaa työpaikkaan, vaan tapaan lähteä päivästä ja vuorokauden ajasta eläinlääkärille, jos koira vaan katsookin omituisesti.

Yksi muistisääntö ryhmissä saatujen ohjeiden suhteen on olemassa: jos jokainen vinkkaa eläinlääkäriä, niin silloin kannattaa lähteä. Jos kokeneet sanovat, että älä vielä, niin usko, mutta kysy vinkkejä mitä tehdä ja koska oireet ovat sellaisia, että aika on tilattava.

Suurin osa akuuteista ripuleista on vaarattomia ja menevät ohi. Krooniset löysyydet sen sijaan ovat sellaisia, että ne eivät parane itsestään – siksi ne ovat kroonisia. Niihin kannattaakin pyytää osaavampien vinkkejä.